"Uutuuskirja paljastaa järkyttäviä yksityiskohtia yhdestä Suomen historian pahimmasta vitsauksesta. Kansa ryhtyi käsittämättömiin tekoihin."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012090816054615_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012090816054615_uu.shtml
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ei paljoa ruotsalaiset välittäneet itäisestä maakunnastaan, nykyisestä Suomesta. Ne oli niitä vanhoja hyviä aikoja, ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä.
Niin, sehän oli sitä hyvää Ruotsin vallan aikaa jolloin hyvät Ruotsin kuninkaat meitä hallitsivat.
Taitaa olla Välskärin kertomuksissa vai missä kehuttuna Suomen kansan lainkuuliaisuutta kun ihmiset nääntyivät nälkään täysien viljakärryjen viereen mutta eivät rikkoneet lakia ottamalla viljaa omin luvin. Eli viljaa siis oli joillakin mutta sitä ei annettu kaikille. Minnekähän nekin esimerkin kärryt olivat menossa, varmaan rahakkaille ostajille, miksi silloin köyhille ilman jakamaan.
Mutta meille jäi pakkoruotsi?!
Suomalaiset kelpasivat vain tykinruuaksi Ruotsi kuninkaiden ainaisiin ja loputtomiin sotiin. Ei siviileille viljaa pidä tuhlata, armeija sen tarvitsee. Väkeä oli liikaa, luonnollista poistumaa, roskaväki kuoli pois.
Kai tiedät ettei suinkaan aina kokonaisia sukuja katkennut nälän seurauksena.
Vai paljastaa uutuuskirja jotain uutta,
Sakari Topeliuksen "Välskärin kertomuksia" lukeneena jäi mieleen, että 1690-luvun loppupuolen nälkävuodet olivat kauhein suomalaisia kohdannut onnettomuus.
Sakari Topelius oli historianprofessori 1800-luvulla ja hyvin suosittu kirjailija.
he! Hulluja vankejakin on aina huollettu paremmin ku paikallisia joten duoda duoda vaan. Valjakkala oli vuonna 1918 ollut vähintäänkin Pärmin kanssa komppaukko.
parhaansa mukaan viljaa ja muita tarvikkeita Suomen avuksi. Kato koski kuitenkin koko valtakuntaa.
Kirja on hyvä kuvaus valtavista ongelmista ja yrityksistä niiden ratkaisemiseksi.
Vai yritti Ruotsi parhaansa, älä nyt viitsi valehdella. Kolmasosa kansasta kuoli, Tukholmassa ei välitetty Suomesta tuon taivaallista. Kyllä puhetta maailmaan mahtuu mutta kansa kuoli samaan aikaan nälkään!
hänen virkakoneistonsa yritti parhaansa. Suomeenkin lähetettiin katovuosina viljaa kymmeniä tuhansia tynnyreitä. Esimerkiksi pelkästään keväällä 1697 Turkuun tuli yli 9 000 tynnyriä viljaa.
Monen vuoden kato, nälkä ja taudit tekivät kuitenkin tuhonsa.
Lue Mirkka Lappalaisen kirja, niin valehtelet vähemmän.
Älä nyt viitsi. Kaarlet oli luusereita jotka eivät todellakaan auttaneet Suomea. Kai tiedät että Pietari on nykyisin riesanamme koska Kaarle sai turpaansa. On aivan yhdentekevää millä nimellä Nevan kaupunkia kutsutaan. Se on ja pysyy siinä, koska ruotsalaiset hävisivät surkeasti.
kuninkaana oli Kaarle XI, joka tosin kuoli kesken kaiken.
Hän määräsi hallintokoneistonsa auttamaan nälänhädän torjunnassa, mutta kato oli yli valtakunnan. Silti apua tuli myös Suomeen, tosin yleensä myöhässä ja täysin riittämättömästi.
Pietaria ei katovuosien aikana ollut olemassa.
Lukematta on näköjään Mirkan kirjan lisäksi historia ylipäätäänkin. Kyllä se tekstin typeryydestä näkyy.
Kaarlet luvuista riippumatta sähläsi lopulta asiat niin, että Pietari perustettiin. Onko siis mielestäsi ruotsalaisilla syytä juhlia? No on tietysti koska orjat Pietarin rakentamiseen otettiin Suomen alueelta. "Tsushnien luille on Pietari rakennettu" kuten Pushkin aikanaan runoili.
katovuosista et tiedä mitään.
Pietarin perustamisella ei ole mitään tekemistä topicin aiheen kanssa.
"Kaarlet luvuista riippumatta sähläsi lopulta asiat niin, että Pietari perustettiin."
Toisaalta, jos Pietaria ei olisi perustettu, ei olisi perustettu Suomeakaan, jonka olemassaolo on Pietarin kaupungin olemassaolon sivutuote siinä mielessä, että Venäjä irrotti lopulta Ruotsista sen itäiset läänit ja muodosti niistä "Suomen" nimenomaan luodakseen Pietarille riittävän turvavyöhykkeen. Ei Pietaria = ei Suomea - ei Suomen maata, kansaa, kulttuuria.
Metsään meni,.Koroljov
Nooh voi olla, että rähinälapsi olisi ollut joku muu. Ongelmat on kuitenkin sieltä lähteneet. Sehän on varma asia, että ainoastaan Berliini oli yhtä väkivaltainen kuin Pietari Itämeren alueella. Varsovan ja Baltian verenvuodatusta molemmissa maailmansodissa oli täysin venäläisten ja saksalaisten syytä.
olisi voinut auttaa itäisiä maakuntiaan? Meri oli talvella paksussa jäässä - hevoskyydillä ei kovin kummoisia viljamääriä olisi Suomeen saatu. Sulan vedenkin aikana vilja ym. elintarvikkeet olisi saatu vain satamiin asti laivalla - Kainuun takamaat olivat hevoskärrykyydin varassa. Hevospelillä ei kovin kummoisia määriä pystytä kuljettamaan - varsinkin kun etäisyydet olivat pitkiä ja tiet kutakuinkin "virtuaaliteitä". Ongelma oli ennenkaikkea logistinen.
Suurvallan ylläpito on kallista, näkeehän sen tässä euro-kriisissäkin, me maksamme muiden velkoja ....
suurvallan kuluja me mahdamme maksaa?
EU:n liittovaltiota tässä rakennetaan, meidän rahoilla ....
maksaa 500-miljoonaisen EU:n kulut?
Et yllä edes palstan tavanomaiseen typeryyteen.
Suomi ja muutama muu maa, tulee maksamaan pysyvää elätysapua etelän luusereille, meidän verovaroilla tätä systeemiä rakennetaan, etelä on mukana niin kauan kun saa systeemistä rahaa.
Uhka Suomen kansalliselle olemassaololle ja yhteiskunnalliselle pohjalle ei suinkaan ole idän vaan lännen suunnalla. Lännessä on kyyninen hyväksikäyttäjä, idässä odottaa ystävä Suomen aloitteita uuden luottamuksen rakentamiseksi.
HAHAHAHHAHAHAH!
Suomella ei ole muuta uhkaa kuin Suomen omat johtajat, jotka tekevät liittovaltiota sitä tarkemmin miettimättä, mitä valtuuksia sille valtiolle pitäisi antaa ja kuinka syvälle tässä intgraatiossa oikein mennään, Ruotsi on paljon tarkemmin selvitelly asioita ja keskustelee poliittisesti paljon avoimemmin, eikä luovu mistään mikä sen mielestä kuuluu päättää kansallisesti.
liittovaltiota. Jos sellainen syntyy, se tehdään koko EU:n yhteisvoimin ja vie ainakin 10 vuotta. Ruotsi on silloin siinä mukana kuten muutkin.
Et ole tässäkään asiassa edes alkeista selvillä, vaan tuputat omia kuvitelmiasi.
Juurikin näin.Hölmön eväät syödään ensin,sanoo vanha sananlasku.
Suomi, päinvastoin kuin Ruotsi, on menossa kohti liittovaltiota ja tämä tehdään hiljaa, salassa kansalta, kukaan ei tunnusta tosiasioita.
käsitellään eduskunnan suuressa valiokunnassa. Ne tulevat julkisuuteen aina jo silloin, kun ne ensi kertaa otetaan esiin Brysselissä tai muualla EU-elimissä.
Kaikki suuret päätökset tehdään eduskunnan täysi-istunnoissa.
On ihan turha valehdella.
No höpöhöpö, eduskunta hyväksyy jo päätetyt asiat, tässä euro-ongelmassa tule esiin se perus-ero Suonen ja Ruotsin välillä, Ruotsi ei ala maksamaan muiden velkoja eikä tule mukaan tulevaan liittovaltioon, Suomi tekee päinvastoin, eikä sitä ole päätetty missään elimissä, näin mennään meidän petturi-johtajien toimesta.
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita.
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä. (HS 6.5.88.)
On huomattava, että kuningas ei kehottanut virkamiehiä luopumaan barbaarisista menetelmistä, vaan antoi historioitsijoille ohjeen vääristellä historiaa. Täsmälleen Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalainen valloittaja-miehittäjä on kirjoittanut suomalaisten historian, jota meillä on kritiikittömästi kopioitu, ja josta suomenruotsalaiset eivät halua luopua vieläkään.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi."
Näistä sodista kertoo mm fil.lis. Mikko Huhtamies HS:ssa. (6.11.1996): "Ratsumiesten (hakkapeliittojen) lisäksi sotaan vietiin kymmeniätuhansia jalkaväkimiehiä. Jalkaväkeä täydennettiin väenotoksi kutsutulla pakko-otolla. Siinä oli samaa sattumanvaraista julmuutta kuin muinaisen Rooman armeijan kurinpidossa, jossa niskurointi rangaistiin teloittamalla yksi mies kymmenestä. Väenotto oli rekrytointitapa, eikä rangaistus, mutta se merkitsi lähes varmaa kuolemaa, jonka syynä oli usein kulkutauti. Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa. Sen turvin Ruotsi kykeni osallistumaan kolmikymmenvuotiseen sotaan ja jatkamaan suurvaltapolitiikkaa."
Ruotsi taisteli viimeiseen suomalaiseen 1.3.2009
http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/11555-ruotsi-taisteli-viimeiseen-suomalaiseen
Suomalaiset 30-vuotisessa sodassa 4.11.2009
http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23045-suomalaiset-30-vuotisessa-sodassa
Lopulta Ruotsille pantiin uusi kuningas valtaan niin sodatkin loppui
Jean-Baptiste Bernadotte, Ruotsin kuningas ja kyläräätälin pojanpoika 28.5.2010
http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/35642-jean-baptiste-bernadotte-ruotsin-kuningas-ja-kylaraatalin-pojanpoika
Uutiset, 3.11.2005
Kustaa II Aadolf ja ruotsalaisuuden päivä 6.11.
SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Berliini
SUOMEN PÄÄKONSULAATTI, Hampuri
http://www.finnland.de/public/default.aspx?contentid=120505&contentlan=1&culture=fi-FI
Pohjan Prikaatin perinnejoukkojen taistelut
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/Perinnejoukot.htm
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
Olisiko Mirkalla jäänyt tämä huomaamatta?
Ruotsin käymät jatkuvat sodat esti Suomen väestönkehityksen kasvun jopa satojen vuosien ajan! Mobilisaatioaste oli tuolloin liki 7 % KOKO väestön (300 000) määrästä!
"Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä."
Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Läsnä olivat myös mm. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf sekä Reichswehrin päällikkö, kenraali K. v. Hammerstein-Equord. Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla: ”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla” Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.
Puheen loppu kuului: ”Vuosisadat kiitävät ohi ja katoavat, aika tasoittaa ja sovittaa. Hengen ja työn suurmiehet, jotka kerran ovat ohjanneet kansojen kohtaloita ja epäitsekkäästi uhrautuneet ylevien päämäärien puolesta, loistavat milloinkaan sammumattomien soihtujen tavoin pimeydessä, joka verhoaa ihmiskunnan pitkää tietä kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä. Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”
Puheen jälkeen Mannerheim laski Suomen Tasavallan presidentin ja hallituksen seppeleen.
(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)
Kannattaa lukea: Sadan vuoden sotatie : Suomen sotilaat 1617-1721 / Jussi T. Lappalainen.
1900-luvun väestömäärään suhteutettuna Suomen olisi pitänyt menettää miljoona miestä 1900-luvulla sodissa päästäkseen 1600-luvun miestappioihin.
Vuoden 1809 jälkeen viimeiset Ruotsin armeijaan jääneet suomalaiset palellutettiin Norjan tuntureille epäonnistuneessa Trondheimin piirityksessä. Ruotsi tosiaan soti viimeiseen suomalaiseen.
Sen jälkeen sopikin hävittää suomen kieli Länsi-Pohjasta 1800-luvulla.
Oikeasti tämä on vastenmielsitä luettavaa.
Kustaa II Aadolf ja ruotsalaisuuden päivä 6.11.
http://www.finnland.de/public/default.aspx?contentid=120505&contentlan=1&culture=fi-FI
Uutiset, 3.11.2005 | Suomen suurlähetystö, Berliini
Lützen ja Kustaa II Adolfin muistojuhla
-
Kustaa II Aadolf arvioi vuonna 1630 sotaan lähdettäessä tarvitsevansa Saksan sotaretkeä varten kaiken kaikkiaan 70 000 miestä. Ruotsi-Suomesta joukkoja oli niukka enemmistö, 54 prosenttia. Näistä joukoista suomalaisten osuus jalkaväen osalta oli 40 prosenttia, ratsuväkeäkin, siis hakkapeliittoja, oli Suomesta runsaat 38 prosenttia ruotsalais-suomalaisten joukkojen kokonaisvahvuudesta.
Suomalaisilla ansaittu paikka Lützenissä
Suomalainen hakkapeliitta on ilmiö, joka hakee 30-vuotisen sodan tantereilla vertaistaan. Hakkapeliitta oli ensimmäinen suomenkielinen sana, joka juurtui eurooppalaisiin kieliin. Toinen on sauna, tosin sen aika tuli vasta noin kolme vuosisataa myöhemmin. Suomalaisista hakkapeliitoista on usea aikalainen kirjannut ylös kokemuksiaan. Kustaa II Aadolfin hollantilainen henkilääkärikin totesi vuonna 1626 Wallhofissa puolalaisia vastaan käydyn taistelun jälkeen, että ”suomalaisen kansakunnan hankkima oli tämä voitonseppele, kun muu sotaväki vain katseli taistelun kulkua”.
Italialainen kreivi Gualdo ylisti suomalaisten ratsumiesten kuntoa taistelussa niin kovaksi, ”etteivät keisarilliset enää kyenneet kestämään tämän kansan hurjia iskuja, miesten, jotka eivät tunteneet mitään kuolemanpelkoa ja joita voiton toivo innoitti”.
Vastapuolellakin tunnustettiin suomalaisten ratsumiesten hurja taistelukunto. Itse kreivi Pappenheim totesi Baijerin vaaliruhtinaalle hakkapeliitoille kärsimänsä tappion jälkeen, että suomalaiset ja lappalaiset ovat luodinkestäviä ja kuin noiduttuja. Suomalaisten hakkapeliittojen antamien ”työnäytteiden” perusteella Kustaa Aadolf sijoittikin heidät taistelurivistön kunniapaikalle, ensimmäisen taistelulinjan äärimmäiselle oikealle siivelle ja vertasi eräässä yhteydessä Suomea kruununsa kirkkaimpaan jalokiveen.
Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.
Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.
Kustaa Aadolfin muistokivellä seistessä, paikassa, jossa kuningas kaatui suomalaisten sotilaidensa keskellä kylmänä marraskuisena aamuna vuonna 1632 kokee ”ruotsalaisuuden päivän” aivan eri tavalla kuin aiemmin. Lipputangoissa liehuvien Ruotsin ja Suomen lippujen alla saavat esi-isien vuosisatojen takaiset teot aivan uuden ulottuvuuden ja merkityksen. Teot, jotka omalta osaltaan olivat vaikuttamassa siihen, että Ruotsi nousi yli puoleksi vuosisadaksi eurooppalaiseksi suurvallaksi. Suomalaisilla on ansaittu paikkansa Lützenissä. Suomalaisena voi tänäänkin seistä ylpeänä muiden joukossa Kustaa II Aadolfin muistoa kunnioittamassa.
www.luetzen-info.de
Ruotsin armeijassa oli pienempi, kuin me haluamme uskoa. Suurvaltasodissa suomalaiset joukot olivat yleensä Baltian varuskunnissa, vähemmän taisteluissa.
Esimerkiksi hakkapeliittoja oli rivissä keskimäärin 500-1 000 ratsukkoa, kun Ruotsin armeijan ratsuväen vahvuus vaihteli siinä 10 000- 30 000.
Ruotsalaiset historioitsijat mainitsevat suomalaiset joukot vain harvoin, eikä aina kunniakkaissa merkeisä.
Kaarle XII kelpuutti itse johtamaansa pääarmeijaan vain Uudenmaan Ratsurykmentin. Loput vasta, kun tuli hätä käteen 1709.
Tietysti sotilasrasitus oli suuri ja tappiot hirvittäviä.
Jos maasta viedään kaikki terveet miehet sotaa kymmenien vuosien ajan, niin kyllä se jo jotain vaikuttaa ihan valtakunnan kehityksenkin tasolla.
Ruotsin jatkuvan sotimisen aiheuttama rasitevaikutus Suomen alueen kehitykseen on täytynyt olla erikoisen suuri. Ei ole suotta sanottu kuinka "olisi ollut halvempaa tappaa se Matti hevosineen heti siihen kotipihalle"...
Miksihän tästä puolesta ei juurikaan kerrota koulujen oppikirjoissa, joissa vaan kerrotaan tai hehkutetaan esim. 30 -vuotisen sodan vaiheita?
Talojen isäntiä otettiin vain äärimmäisessä hädässä. Samoin aatelisten alustalaisiin kohdistui lievempi rasitus, samoin esimerkiksi virkamiersten renkeihin.
Ja aina joku jäi henkiin, vaikka sitten invaliidina tai sairaana.
Kyllä siitä oppikirjoissa kerrotaan, mutta kun luettu pitäisi ymmärtääkin.
>>Ja aina joku jäi henkiin, vaikka sitten invaliidina tai sairaana.
aikana ei käyty sotaa. Työvoimaa olisi ollut, mutta kun sille ei kyetty antamaan ravintoa, niin työt jäivät tekemättä.
"Maataloustyö oli työvoimavaltaista ja kaikki tehtiin käsin. Siksi sotien aikaan pellot jäi helposti vaille tekijöitään ja se on nälänhädän yksi syy. Ei siis ollut mitään jemmassa."
Isäntien ottoa sotaväkeen vältettiin viimeiseen asti.
Viljan varastointi oli tuolloin hyvin kehittymätöntä. Käytännössä elettiin kädestä suuhuin. Viljan kuljetus muuten kuin vesitse oli äärimmäisen vaivalloista. Talvella kyettiin hieman kuljettamaan rekipelillä jäätyneitä vesistöjä pitkin. Jos siis oli kuljetettavaa. Kesällä viljan vei talonpoika omassa tai hevosensa selässä, miksei purilaillakin.
Tässä paistaa oikea Suomen ruotsalaisen asenne ja lopputulos onkin kuin ulostus!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hakkapeliitat
Ruotsi imi imperialistisen roistovaltion tavoin miehittämänsä itämaan verot ja veren niin kuiviin kuin se suinkin oli mahdollista. Niinpä Suomena tunnetun alueen väkiluku ei juurikaan kasvanut ankaran väenoton seurauksena satoihin vuosiin.
Kaiken huipuksi meille yritetään väkisellä syöttää kuvaa "uljaasta suurvallasta". Oikeasti Ruotsi rahoitti sotaansa ja valtion kassaa vain ryöstösaaliin avulla.
Alas roistovaltioiden ihannoinsti ja alas pakkoruotsi. Vedä lippu puolitankoon 6.11. sillä oikeasti se on suomalaisten murheen päivä. Toki tuo Ruotsin hullu kuningas sai lopulta mitä ansaitsikin, ja vain siitä voi iloita.
Tämä tyyppi kommenetoikin oikein "aasintuntemuksella", sen sijaan että tutustuisi aiheeseen lukemalla vaikkapa tämän kirjan.
Jussi Lappalainen: Sadan vuoden sotatie – Suomen sotilaat 1617–1721. Suomen kirjallisuuden seura. Helsinki, 2001
Aiheesta hieman enemmän:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hakkapeliitat
Suomalaisten määrä Ruotsin armeijassa
Ruotsin armeija kolmikymmenvuotisessa sodassa nojasi määrällisesti ennen muuta ulkomaiseen palkkasotilasjalkaväkeen. Ajalle tyypillisesti myös antautuneet yritettiin värvätä omaan palvelukseen, usein onnistuen. Ruotsin hyökätessä Saksaan 1630 jalkaväki oli monikansallista, mukana oli muun muassa englantilaisia, skotteja, suomalaisia ja ruotsalaisia.[8] Ratsuväki ja tykistö olivat sen sijaan koottu ainoastaan ruotsalaisista ja suomalaisista joukoista.[9]
Suomalaisten joukkojen kokonaisosuus Ruotsin sotaväestä 1600-luvulla oli runsaat 30 prosenttia.[10] Ratsuväessä suomalaisten joukkojen osuus oli kuitenkin oleellisesti suurempi: Puolan sodan lopussa suomalaisia ratsukkoja oli yli 3 000, ruotsalaisia vain 2 300.[6]
No höpöhöpö ...
Viljasta todennäköisesti oli pula vähän kaikkialla, eli tästähän seuraa sitten se, että vilja oli kalllista, nälän uuvuttama talonpoika tuskin pystyi sitä ostamaan, eikä valtiovaltakaan aikonut viljaa kansalle ostaa ja ilmaiseksi jakaa.
Mausteita kyllä haettiin laivoilla Indonesiasta asti, mutta viljaa ei tuotu edes itä-meren eteläpuolelta, masteille löytyi maksaja ja viljalle ei löytynyt, sekä mikä oli jemmassa entisiltä vuosilta oli jo herrojen hallussa, eikä ne omistaan jakaneet.
Kuljetukset mikään ongelma olisi ollut, kärryt oli jo keksitty ja laivat kulkivat ihan yleisesti, valtio kävi sota ja käytti rahansa sotimiseen, ei sillä ollut haluja kansaa ruokkia.
asiaa.
Suosittelen Mirkka Lappalaisen kirjan lukua, niin tietäisit edes, mistä on kyse.Tai yleensä historian perehtymistä, mutta se on varmaan liikaa vaadittu.
Valtiovalta nimenomaan hankki viljaa ja toimitti sitä kansalle, lopuksi ilmaiseksi.Toiminta vain oli hyvin kankeaa ja tehotonta. Viljaa ei ollut saatavilla.
Viljaa ei ollut herroillakaan, siitä piti huolen usea peräkkäinen katovusoi. Esität omia kuvitelmiasi, kuten aina ennenkin. Ne eivät ole faktoja.
"Kuljetukset mikään ongelma olisi ollut, kärryt oli jo keksitty ja laivat kulkivat ihan yleisesti, "
Siinä se täydellinen tietämättömyys juuri näkyy. Laivoilla vilja saatiin satamiin, jos eivät uponneet. Ongelma oli siitä eteenpäin.Tiestöä ei juuri ollut, eikä paljon kärryjäkään.
Kansan ruokkiminen oli välttämätöntä, käytiin sotaa tai ei. Nälkävuosien aikana oli rauha.
Mallikasta tietämättömyytä. Asialla taitaa olla ketal itse?
No eipä vaan toimittanu, kun kolmas osa kansasta kuoli nälkään.
kuolleisuus olisi ollut vielä suurempi.
Mutta sinähän et tunne asiaa lainkaan.
No et tunne sinäkään, näköjään.
Söiköhän ylimmystökin hevosensa tuohon aikaan.
säästämään viimeiseen asti. Niitä käytettiin ruuaksi vain äärimmäisessä hädässä.
Syynä oli sekin, että ylimystön sotaratsut olivat hyvin kalliita. Tavalliset ratsumiehet käyttivät maatiaishevosia.