Neukkula

Avaajalla vaikuttaisi olevan pahasti vikaa lääkityksessä, samoin yleistiedossa. Minkähänlaisilla mömmöillä tuollaisia harhoja saa aikaiseksi?

16-06-2010
Euroopan Parlamentin keskustelut
FI
46

Jean-Marie Le Pen (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, oleniloinen nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden synnyttämästä uudesta dynamismista ja kumppanuuden käytännönläheisyydestä. Tämän uuden kumppanuuden ansiostavoitaisiin ainakin edes painottaa sitä, että Venäjä on vääjäämättä tärkeä geopoliittinen kumppani Euroopan unionille. Olen iloinen myös myönteisistä sanoista, joita on lausuttu kriisinhallintaa koskevasta yhteistyöstä Venäjän kanssa.

Minulla on kuitenkin hieman huomautettavaa. Samaan aikaan kun unionin vaatimuksia tuodaan aina esille, tuntuu siltä, että sen yhteistyökumppanin etuja tai kantoja aliarvioidaantai vähätellään säännöllisesti, olipa kyse sitten energiasta tai tavasta, jolla unioni arvioi itäistä kumppanuutta ja lähimpien naapureidensa transatlanttisia pyrkimyksiä.

Olen pannut myös merkille, että useimpien jäsenvaltioiden järkkymättömyys, jota ne osoittavat puhuessaan ihmisoikeusrikkomuksista ja tuomitessaan ne voimakkaasti, näyttävätkoskevan vain Venäjää. Kiinan kohdalla käytetään hienotunteisempia sanoja javarovaisempaa diplomatiaa, kun puhutaan esimerkiksi jatkuvista oikeusvaltioperiaatteenloukkauksista vaikkapa Laogai-työleireillä, jotka ovat kuin suuria tehtaita eurooppalaistensosiaalisten vähimmäisvaatimusten suhteen, kun samaan aikaan Ranskan tai muidenEuroopan maiden työntekijöitä on työttöminä.

Saanen muistuttaa sananlaskusta ad augusta per angusta (huipulle kapeita polkuja pitkin),sillä juuri näin näen Venäjän ponnistelut nykyisin, vapaina marxilaisesta rikollisesta myrkystä, joka niin monien vuosikymmenten ajan kidutti ja tukahdutti tuota maata.Nykyinen Venäjän federaatio on onnistunut nostamaan kokonaisen kansakunnan jaloilleen huolimatta niistä valtavista vaikeuksista ja haasteista, jotka sen on vielä voitettava.

Siksi pyytäisinkin Eurooppa-intoilijoilta hieman kohtuullisuutta varsinkin, kun eurooppalainen supervaltio ei näytä saavuttavan yhtään tavoitettaan yhä kalliimmista menetelmistä huolimatta ja vaikka läntisen sekä Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat saamassayhä enemmän valtaa.

En voi olla toteamasta myöskään, että parlamenttimme oli hienotunteisempi kommunistista Neuvostoliittoa kuin Venäjää kohtaan. Ne, jotka aiemmin ajoivat lännen yksipuolista aseistariisumista ja kannattivat Gorbatšovin osallistumista yhteisöön, ovat usein niitä samoja,jotka tänään tuntevat suurinta ärtymystä ja varovaisuutta Euroopan unionin ja Venäjän välistä kumppanuutta kohtaan.

Tältä osin minun on kerrottava teille uusista historian tosiseikoista (ellette ole niistä jo tietoisia), joita tulee ilmaantumaan sen myötä, kun Neuvostoliiton salaisia arkistoja käännetään ja kun rohkea Pavel Stroilov saa niitä käyttöönsä. Arkistot ovat jo paljastaneet ja paljastavat vastedeskin epämiellyttäviä yllätyksiä niille, jotka viljelevät kylmän sodan jälkeisestä todellisuudesta vain yhtä sallittua kuvaa: kuvaa Gorbatšovin todellisesta luonteesta sekä niiden nykypäivän yltiöeurooppalaisten valtaapitävien väärinkäytöksistä, jotka tuolloin halusivat kiihkeästi toteuttaa erinäisiä neuvostohankkeita.

Itseni toistamisen uhallakin totean, että Venäjä on strategisesti elintärkeä kumppaniEuroopan valtioille ja että meidän on vahvistettava suhteitamme kaikkien osapuoltenhyväksi. Venäjä on kulttuurin, sivistyksen, historian, maantieteen sekä keskinäisten etujen ja yhteisten uhkakuvien saralla lähempänä meitä kuin tietyt valtiot, joita olette nyt hyväksymässä Euroopan unionin jäseniksi.