Asun ja olen hoitokodissa. En usko siihen sairaalan ja muiden paikkojen kiireeseen. Se on organisaatio kysymys.
Sairaalan osatolla ei ole ainuttakaan hoitajaa kun istuvat joka päivä toista tuntia kahvihuoneessa. Ne jotka jotain tekee ovat näitä paljon parjattuja mamuja. Kunnes hekin oppivat lusmuilun. Sairaaloissa on nostolaitteet ja hoitajille on opettettu oikeat asennot ym.
Meitä potilaitakin on monenlaista kipuiluineen, sekä liikkumisen menetyksen seurauksena hoitajien armoilla. On olemassa sellainen kuin potilas laki joka on pelkkää paperia ilman käytäntöä. Onneksi omalla kohdallani on niitä ystäviä jotka hallitsevat lakipykälät ja he ovat tulleet sairaalaan keskustelemaan henk.k. kanssa. Kun itse en pystynyt muuta kuin itkemään.
Olen menettänyt mm pidätyskykyni. Silloin kun vielä jotenkin rollaattorilla liikuin, minua ei päästetty veskiin. Käskivät laskea alleni. Paljon suurempi työ tämä olisi ollut heille. Kerroin lääkärille joka otti selville, sain luvan mennä omatoimisesti veskiin sen 2m.
Meidät potilaat en peloiteltu hoitajien puolelta. On paljon niitä joilla ei ole ketään joka auttasi, syöttäisi ym.
Itsestäni ei olisi hoitajaksi muuten kuin kynänpyörittäjänä. Piikittäminen, kaikki alapää askareet eivät onnistuisi nyhjö luonteeni takia.
Arvostan heidän kykyään, silti nähtyäni niin paljon tahallista laiminlyöntiä sanon vieläkin. Organisoimalla työt pääsisivät hoitajat monintavoin helpommalla, ja se kahvihuoneen juoruilu pois. Raportti aika se ei ole (tämä selvyydeksi) Se osastolta ulos heitto väkisin puettuna ja seuraavana päivänä leikkauksesta, ilman mitäään hoito ohjetta tai läkitystä aiheutti kuolion rinnoissa ja 7kk haavahoidión. joka tuli niin valtiolle kuin potilaalle todella kalliiksi - kunnallinen sairaala voi näin rajusti toimia.
Joku jossain kirjoitti ettei potilaita ulkoiluteta. Ainakin hertsikan sairaalassa helsingissä kesäisin joka päivä toivat sängyt sisäpihalle siihen kahvilan taakse.
Sairaalan osatolla ei ole ainuttakaan hoitajaa kun istuvat joka päivä toista tuntia kahvihuoneessa. Ne jotka jotain tekee ovat näitä paljon parjattuja mamuja. Kunnes hekin oppivat lusmuilun. Sairaaloissa on nostolaitteet ja hoitajille on opettettu oikeat asennot ym.
Meitä potilaitakin on monenlaista kipuiluineen, sekä liikkumisen menetyksen seurauksena hoitajien armoilla. On olemassa sellainen kuin potilas laki joka on pelkkää paperia ilman käytäntöä. Onneksi omalla kohdallani on niitä ystäviä jotka hallitsevat lakipykälät ja he ovat tulleet sairaalaan keskustelemaan henk.k. kanssa. Kun itse en pystynyt muuta kuin itkemään.
Olen menettänyt mm pidätyskykyni. Silloin kun vielä jotenkin rollaattorilla liikuin, minua ei päästetty veskiin. Käskivät laskea alleni. Paljon suurempi työ tämä olisi ollut heille. Kerroin lääkärille joka otti selville, sain luvan mennä omatoimisesti veskiin sen 2m.
Meidät potilaat en peloiteltu hoitajien puolelta. On paljon niitä joilla ei ole ketään joka auttasi, syöttäisi ym.
Itsestäni ei olisi hoitajaksi muuten kuin kynänpyörittäjänä. Piikittäminen, kaikki alapää askareet eivät onnistuisi nyhjö luonteeni takia.
Arvostan heidän kykyään, silti nähtyäni niin paljon tahallista laiminlyöntiä sanon vieläkin. Organisoimalla työt pääsisivät hoitajat monintavoin helpommalla, ja se kahvihuoneen juoruilu pois. Raportti aika se ei ole (tämä selvyydeksi) Se osastolta ulos heitto väkisin puettuna ja seuraavana päivänä leikkauksesta, ilman mitäään hoito ohjetta tai läkitystä aiheutti kuolion rinnoissa ja 7kk haavahoidión. joka tuli niin valtiolle kuin potilaalle todella kalliiksi - kunnallinen sairaala voi näin rajusti toimia.
Joku jossain kirjoitti ettei potilaita ulkoiluteta. Ainakin hertsikan sairaalassa helsingissä kesäisin joka päivä toivat sängyt sisäpihalle siihen kahvilan taakse.
Vastaukset 4
Vanhimmat
VAI IIIN
Minun äitini joutui sairaalahoitoon kaaduttuaan pahasti (syynä varmaan liiallinen
lääkitys), siellä hoitaja kyseli miksi äitini tahallaan päästelee alleen eikä pyydä
vessaan.
No minä sanoin että äiti oli asiasta kovin häpeissään, mutta kertoi ettei kukaan
tule auttamaan vaikka kuinka soittaa apua, eikä itse pystynyt enää ylös
nousemaan tai kävelemään.
Ehdotin että jos joku kävisi kysymässä vaikka parin tunnin välein onko hätä kun
ei vanha ihminen pysty kovin kauan pidättelemään, ja siitä sitten tulee tuo
häpeän tunne.
Myöhemmin äidille tuotiin kannellinen astia sängyn viereen, hoitaja kävi nostamassa
äidin tarpeilleen, äiti oli siitä kovin tyytyväinen, uskon että se on hoitajillekin
mukavampaa kuin haiseva vaipanvaihto.
Vai mitä mieltä ovat hoitsut?
Juu, portatiivit ovat erinomainen apuväline. :)
Vaipat pitäisi olla vain sitä varten, jos potilas ei pysty pidättämään lainkaan eikä sen takia että ulosteet pitäisi laskea alleen. Jos potilaalla on tasapaino istua/seistä niin tulisi hänellä olla oikeus tehdä tarpeensa normaalisti pöntöllä. Tai on olemassa ns. suihkupyörätuoleja joiden alle saa sellaisen alusastian johon voi tehdä tarpeensa. Mutta itseäni inhottaa aatus että joutuisi vaippaan tekemään ulosteensa. Yök.
Useat vanhukset eivät enää tunne virtsaamis- tai ulostamistarvettaan. Heille vaipat ovat erinomainen keksintö, muille ei.