Minulla alkaa siviilipalvelus ensi viikolla. Tässä syy valintaani, kommentoida saa vapaasti, kunhan asiallisesti.
Armeijaan menoa perustellaan usein sillä, että armeijaa tarvitaan maamme puolustamiseksi, ja että vahvat puolustusvoimat ovat hyvä pelote rauhan aikaansaamiseksi. Tässä logiikassa on kuitenkin heikko kohta: jos kaikkien armeijoiden tarkoitus on puolustaa, niin mitä vastaan puolustus silloin tapahtuu? Armeijoita ei olisi olemassa, ellei niiden tarkoitus olisi aika ajoin myös hyökätä esimerkiksi valloitusmielessä. Suomen armeijaa kutsutaan puolustusvoimiksi, mutta niistäkin saattaisi tulla hyökkäysvoimat sopivan tilaisuuden tullen. Näinhän on tapahtunutkin: heinäkuussa 1941 Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon tarkoituksenaan saada Moskovan rauhassa menettämänsä alueet. Kun hyökkäys onnistui, ei alkuperäisen itärajan saavuttaminen riittänytkään, vaan armeija eteni yhä tarpeettomasti itään saaden jopa Englannin julistamaan sodan Suomelle. Ei ole siis perusteltua ajatella, että juuri meidän maamme armeija on se puolustusvoimat muiden armeijoiden ollessa aina hyökkääviä osapuolia. Jos menisin armeijaan, kokisin tukevani sotaa, myös hyökkäyssotaa. En koe, että pois jättäytymiseni on menetys Suomen turvallisuudelle, vaan että se on menetys koko armeija-instituutiolle globaalissa mielessä, ja sitä kautta yksi askel turvallisuuden edistämiselle myös Suomessa. Armeijoiden ylläpitämä pelon tasapaino ei ole oikeaa turvallisuutta, todellisen rauhan aikaansaaminen on.
Toinen syy valintaani on se tosiasia, että armeijassa opetellaan tappamaan ihmisiä. Itse en haluaisi tappaa ainuttakaan ihmistä itseni, läheiseni tai isänmaani takia. Vihollisen sotilas on ihmisenä yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin, eikä hänen tappamisensa ole sankarillista, päinvastoin. Sodan epäloogisuutta kuvastaa se, että sen lopputulos ratkaisee, kumman osapuolen toimet olivat oikeutettuja ja kumman taas vääriä; kumman sotilaat olivat sankareita tappaessaan vastapuolen ihmisiä ja kumman taas joutuvat sotaoikeuteen samoista teoista. Todellisuudessa vastapuolen ihmisen tappaminen sodassa, oli kyse lopulta voittajasta tai häviäjästä, on aina murhaan verrattavissa oleva teko - tarkoituksellinen hengen riistäminen toiselta oman edun takia. En siis halua olla tappaja, mutta voin kyllä palvella ja tukea maatani kaikin muin tavoin mahdollisen sotatilan syttyessä. Joku saattaa kysyä, mitä tekisin, jos kohtaisin vihollisen tarkoituksenaan tappaa minut, ja ainoa keinoni selvitä hengissä olisi tappaa hänet ensin. Kysymys on sinänsä turha, sillä juurihan olen omalta osaltani pyrkinyt vaikuttamaan siihen, ettei tämänkaltaisia tilanteita koskaan tapahtuisi kenellekään. Jos nyt kuitenkin niin tapahtuisi, niin vastaukseni on, että kuolisin, koska en ikinä kantaisi asetta mukanani.
Toistaiseksi on vain utopiaa, että armeijat ja sitä kautta sodat poistuisivat maailmasta. Kansainvälisten aloitteiden avulla voitaisiin kyllä vähentää armeijoihin kohdistettavia määrärahoja kaikkialla ja tasapuolisesti, ja siirtää ne sairauksien, nälänhädän ja ympäristötuhojen ehkäisemiseen. Luulen, että sodat katoavat maailmasta vasta sitten, kun valtioita ei ole enää olemassa, ja armeijan tultua lopullisesti tarpeettomaksi riittää, kun on poliisilaitos pitämässä yllä maailman kansalaisten turvallisuutta. Tällaista tulevaisuutta odottaessa minun on tyydyttävä antamaan oma pieni osani rauhan edistämiselle.
Armeijaan menoa perustellaan usein sillä, että armeijaa tarvitaan maamme puolustamiseksi, ja että vahvat puolustusvoimat ovat hyvä pelote rauhan aikaansaamiseksi. Tässä logiikassa on kuitenkin heikko kohta: jos kaikkien armeijoiden tarkoitus on puolustaa, niin mitä vastaan puolustus silloin tapahtuu? Armeijoita ei olisi olemassa, ellei niiden tarkoitus olisi aika ajoin myös hyökätä esimerkiksi valloitusmielessä. Suomen armeijaa kutsutaan puolustusvoimiksi, mutta niistäkin saattaisi tulla hyökkäysvoimat sopivan tilaisuuden tullen. Näinhän on tapahtunutkin: heinäkuussa 1941 Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon tarkoituksenaan saada Moskovan rauhassa menettämänsä alueet. Kun hyökkäys onnistui, ei alkuperäisen itärajan saavuttaminen riittänytkään, vaan armeija eteni yhä tarpeettomasti itään saaden jopa Englannin julistamaan sodan Suomelle. Ei ole siis perusteltua ajatella, että juuri meidän maamme armeija on se puolustusvoimat muiden armeijoiden ollessa aina hyökkääviä osapuolia. Jos menisin armeijaan, kokisin tukevani sotaa, myös hyökkäyssotaa. En koe, että pois jättäytymiseni on menetys Suomen turvallisuudelle, vaan että se on menetys koko armeija-instituutiolle globaalissa mielessä, ja sitä kautta yksi askel turvallisuuden edistämiselle myös Suomessa. Armeijoiden ylläpitämä pelon tasapaino ei ole oikeaa turvallisuutta, todellisen rauhan aikaansaaminen on.
Toinen syy valintaani on se tosiasia, että armeijassa opetellaan tappamaan ihmisiä. Itse en haluaisi tappaa ainuttakaan ihmistä itseni, läheiseni tai isänmaani takia. Vihollisen sotilas on ihmisenä yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin, eikä hänen tappamisensa ole sankarillista, päinvastoin. Sodan epäloogisuutta kuvastaa se, että sen lopputulos ratkaisee, kumman osapuolen toimet olivat oikeutettuja ja kumman taas vääriä; kumman sotilaat olivat sankareita tappaessaan vastapuolen ihmisiä ja kumman taas joutuvat sotaoikeuteen samoista teoista. Todellisuudessa vastapuolen ihmisen tappaminen sodassa, oli kyse lopulta voittajasta tai häviäjästä, on aina murhaan verrattavissa oleva teko - tarkoituksellinen hengen riistäminen toiselta oman edun takia. En siis halua olla tappaja, mutta voin kyllä palvella ja tukea maatani kaikin muin tavoin mahdollisen sotatilan syttyessä. Joku saattaa kysyä, mitä tekisin, jos kohtaisin vihollisen tarkoituksenaan tappaa minut, ja ainoa keinoni selvitä hengissä olisi tappaa hänet ensin. Kysymys on sinänsä turha, sillä juurihan olen omalta osaltani pyrkinyt vaikuttamaan siihen, ettei tämänkaltaisia tilanteita koskaan tapahtuisi kenellekään. Jos nyt kuitenkin niin tapahtuisi, niin vastaukseni on, että kuolisin, koska en ikinä kantaisi asetta mukanani.
Toistaiseksi on vain utopiaa, että armeijat ja sitä kautta sodat poistuisivat maailmasta. Kansainvälisten aloitteiden avulla voitaisiin kyllä vähentää armeijoihin kohdistettavia määrärahoja kaikkialla ja tasapuolisesti, ja siirtää ne sairauksien, nälänhädän ja ympäristötuhojen ehkäisemiseen. Luulen, että sodat katoavat maailmasta vasta sitten, kun valtioita ei ole enää olemassa, ja armeijan tultua lopullisesti tarpeettomaksi riittää, kun on poliisilaitos pitämässä yllä maailman kansalaisten turvallisuutta. Tällaista tulevaisuutta odottaessa minun on tyydyttävä antamaan oma pieni osani rauhan edistämiselle.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olisit hankkinut vapautuksen.
Minulla ei ole mitään sellaista syytä, mikä oikeuttaisi vapautukseen. Saisin sen siis vain valehtelemalla. Sekään ei kuulu periaatteisiini.
terve. mikäli et ole vielä huomannut, tällä palstalla kukkii suvaitsevaisuus. Suomen urheat puolustajat täällä puolustavat kuka mitäkin. Ainoa mitta ihmisyydelle on, että suostut asevelvollisuusarmeijan hommiin. Sitten saat tehdä ihan mitä huvittaa ja olla mitä tahansa, kunhan vain se armeija on käyty.
Minä kyllä tappaisin jos suora tarve olisi, ei siitä ole epäilystäkään. mielelläni näkisin myös jonkun hoitavan vähemmäksi muutaman narkkarin, alkoholistin tuolta kadulta, pari pedofiiliä ja muuta armeijankäynyttä "oikeaa kansalaista".
Minusta on ihan jees, että armeijan voi käydä. Itse olen kiinnostunut vain rauhantöistä yhäkin, kuten kutsunta-aikoina. Sotimisen jätän muille.
Sodat loppuvat sitten kun sivistystä on tarpeeksi. Tällä hetkellä niin on vain Euroopassa, muita saadaan odotella noin x vuotta vielä.
Ei kannata 1996:n yleistää meitä kaikkia armeijassa käyneitä suvaitsemattomuuden alle jos samalla haluat estää sivarien yleistämisen ituhippihomo yleistyksen alle.
Minusta alkuperäinen kirjoittaja valintaa ei voi kuin kunnioittaa, jos hän on valmis myös tositilanteessa seisomaan sanojensa takana. Itse en moista valintaa voisi ikinä tehdä, koska arvostan sekä läheisteni, että omaa henkeä ja perusoikeuksia paljon enemmän kuin niitä uhkaavien ihmisten henkeä.
Erityisen hyväksyttäväksi minusta asian tekee se, ettei hän yritä luistaa ikävästä velvollisuudesta valehtelemalla tai millään muullakaan moraalisesti arvelluttavalla keinolla.
Alkuperäiselle kysyisin kuitenkin sen, että oletko valmis taistelemaan (toivon mukaan epätodennäköistä) miehitystä vastaan rauhanomaisilla keinoilla vaikka se vaarantaisi henkesi?
1996:lle vielä sen verran, että sinun kanattaa ehdottomasti lukea perjantaina 23. heinäkuuta ilmestyneestä Kauppalehdestä ihan viimeisellä sivulla oleva professori Jeffrey D. Sachsin kirjoitus Marssi barbarismiin. Siinä tuodaan todella hyvin esille, ettei pelkkä sivistys ole tae rauhalle. Sitä paitsi ei ole kovinkaan monta vuotta, kun Kosovossa ja Bosnia-Herzegovinassa sodittiin ja ainakin minusta se on kiinteä osa Eurooppaa.
Marvinille:
Yleistämällä saa välillä hyvin keskustelun pulpahtamaan ja se on hyvä keino kyseenalaistaa asioita ja vallitsevia totuuksia. En kait nyt sentään ihan niin pökkelö ole, että väittäisin kaikkien armeijan käyneiden olevan suvaitsemattomia.
Kavereissani on äkkiä laskien neljä reserviupseeria plus ainakinkymmenen alikessua ja noin 20 varusmiestä ja ihanpa nuo ovat mukavia ja avarakatseisia julleja kaikki, olut maistuu ja naiset ovat mielessä, noin leikkisästi sanoen.
Yritänpä etsiä mainitsemasi artikkelin. Olen aikalailla tietoinen, että entisen Jugoslavian alue on osa Eurooppaa.
Väittäisin kuitenkin, ettei siellä ennen niitä sotia eikä niiden aikana ollut sitä sivistystä (jos on vieläkään), jolla sodat ehkäistään. Siis kunnon koululaitosta, sitä paljon puhuttua demokratiaa, uskonnon asema vähentynyt, ihmisten liikkuminen ja kansain keskinäinen kaupankäynti lisääntynyt... onhan näitä.
Tällä tavoin poistui sodanuhka Euroopasta NÄILLÄ NÄKYMIN hyvin pitkäksi aikaa. Eikä ne muutokset aivan nopeita ole. Mutta nythän sieltä todetaan, että Venäjällähän noin ei ihan ole. No eipä olekaan, mutta kohta toivottavasti on. Eikä minun varsinainen ongelmani ole armeijan olemassolo, vaan sotalaitokselle ongelma kivesteni olemassaolo, joidenka perusteella minusta haluttiin tehdä sotilas. No, pidin kassini ja teen rauhantyötä.
Kiteytän: pakolla ei mitään laatua saa aikaan. Ei rauhan töihinkään ketä tahansa oteta, pitää olla kykyä ja motivaatiota, saman toivoisi olevan myös sodan töissä eli armeijassa.
Ammattimies:
puhkutaan kaikki aikamme ja sitten tulee rauha.
Kysyit livistäisinkö? No, jos joku A3Keltainen haluais Ahvenmaan, niin enpä panis tikkua ristiin. Enkä tiedä jostain Nykarlebystäkään...
mutta ne itä-Suomen korvet ja kalavedet. niitä jos naapuri haluais, niin kait se pitäs hanttiin laittaa. Laittoihan nuo jo isät aikanaan kotiseuduilla, samoissa poteroissa sitten poikasena leikittiin pyssypelejä.
Keskustelupalstahan tämä kait olikin alunperin, taso on vaihdellut, se tiedetään kaikki. Harmi vain kun täällä käy keskustelua keskimäärin 4 ihmistä.
Jatkoja sinne kasarmille!
Siinä olet varmasti oikeassa, ettei pakolla armeijaan tulleet miehet ole niin motivoituneita kuin vapaaehtoisesti sinne tulevat, mutta kuinka muuten homma voitaisiin hoitaa? Ammattiarmeija kun ei ole hyvä vaihtoehto (ainakaan minusta) missään tapauksessa ja vain hullu tekee ilmaista työtä.
Kuitenkin yhteiskunnan pitää turvata kansalaistensa perusoikeudet myös toista valtioita vastaan (eli armeijaa tarvitaan, josta taidamme olla samaa mieltä).
Eli mikä olisi sinun ehdotus nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän tilalle? Ei kannata ehdottaa sitä vapaaehtoishommaa, koska en usko pitkällä tähtäimellä ihmisten "hyvyyteen" niin paljoa, että 90 % tai edes 50 % miehistä viitsisi käydä armeijan jos se olisi käytännöllisesti katsoen palkatonta, mutta silti täysin vapaaehtoista. Jos kaikki ihmiset olisivat niin toistensa puolesta uhrautuvia, niin tuskin enää armeijoita edes tarvittaisiin.
Niin se on, yleistämällä saa varmasti monen kannat kolahtamaan. Harmi vain, että tässä kirjoitellessa ei tule äänen sävy esille, se monesti ratkaisee paljon.
Noin sivariksi taidat olla huumorimies (heh heh, nyt äänensävy sanoo, että leikillään heitin).
Keskustelu on AINA antoisampaa kasvotusten, täällä kun voi heittää mitä tahansa.
Itse en arvoita alueita erikseen, Suomi kuin Suomi, tosin kotiseutuja kohtaan on tietenkin enemmän tunteita.
Totta, pakolla ei saa mitään aikaan, siksipä palvelukseen astuneille kerrataan muutkin vaihtoehdot. Itsellekkin työ on raskaampaa mitä vastahakoisempaa porukkaa on. Mutta kuten sanoin, ammattiarmeija tullee.
Hyvä, että joillakin edes pyssyleikit jäävät lapsuuteen. Kaikilla eivät, kuten sodat Euroopassakin osoittavat! Valitettavasti...
Kyllä, täällä käy turhan vähän ihmisiä. Ainakaan kommenttia antamassa!
Lopuksi totean, että omassa koulutusmetodissani opetan miehille ja naisille vanhempien ihmisten kunnioittamista, käytöstapoja ja kaikkea muuta pientä hyvään käytökseen liittyvää.
Koen, sen lisäksi, että joudumme opettamaan sodan taitoja, että oma osani on olla nuorten kasvattajana sekä osaltani käytöstapojen opettajana.
Näitä asioita kukin kouluttaja sitten arvottaa erikseen. Minulle ne ovat tärkeitä asioita.
Kiitos jatkon toivotuksista. Koetan kouluttaa varusmiehistä ja -naisista kunnon kansalaisia sekä jos kriisiaika koittaa, niin oman alansa ammattilaisia.
Pidetään Suomi pystyssä, omilla tavoillamme, tärkeintä on että pyörät pyörii.
Voi hyvin ja kenties kerkeän palata joskus tänne palstoille!!
Väittäisin, että ammattiarmeijaan mennään 10-15 vuoden sisällä. Se edellyttää tosin, että tekninen kehitys jatkuu tällä vauhdilla mitä nyt.
Sodankäynti teknillistyy ja massa-armeijat ovat taakse jäänyttä elämää. Ensimmäinen sota käydään johtamissodankäyntinä, sen jälkeen "lyödään pistintä maksaan" jos enää on tarvis.
Vihollisen johtamisvälineet tuhotaan viruksien tms. toimin. Tulevaisuudessa tarvitaan tietotekniikkaan jne. erikoistuneita ihmisiä ja se ei onnistu massa-armeija periaatteella. Palkat on oltava sitä luokkaa, että se houkuttelee atk-/it-ammattilaisia armeijaan töihin. Nyt siihen ei pystytä.
Kuka tietää, vaikka tässäkin historian pyörä pyörii ympyrää ja massa-armeijat tulisivat taas "muotiin".
Tulevaisuutta voidaan spekuloida vaikka miten, kaikki on vain arvailua.
Jep. Kyllä tässä huumorilla ollaan liikkeellä.
Pidetään Suomi pystyssä! Uskon, että olet koulutustavoiltasi sanojesi mittainen mies. Jos nyt meikäläisen poika joskus armeijaan haluaa mennä, niin toivottavasti hän on sinun kaltaistesi kouluttajien joukko-osastossa palvelemassa.
Ja vaihdata niitä kalsareita niillä teineillä, niin meikäläinen ehtii nauramiseltaan tehdä töitäkin. Tuonne alemmaksi laittelin siitä simputushommasta.
"Suomi on hyvä maa, paras meille suomalaisille." Sen minä allekirjoitan mielelläni Aatu-vainaan puheista.
Pitää itsekin pitää taukoa tästä ja tehdä jotain leipänsä eteen. Ehkäpä palaamme asiaan joskus. So long.
Lähdetään liikkeelle siitä tosiasiasta, että rahaa on rajattomasti. On. Ihan oikeasti. Se on sitten toinen tosiasia, mihin sitä käytetään.
Eli sen puoleen palkka-armeija on ihan oikea vaihtoehto. Ei sitä tykinruokaa enää tarvita, vaan hyvää tekniikkaa ja osaamista. Ammattiarmeijan avulla rangaistuslaitoksen (siviilipalvelus) tarve poistuu ja siinä korjaantuu Suomen maine monien maiden silmissä.
Ja se taas säästää rahaa oikeaan kohteeseen eli kunnon ammattiarmeijaan ja hyvään teknologiaan.
Ja jos maanpuolustus on kerran tärkeä asia "kansalle", niin onhan sitä rahaa löydyttävä Valtion kassasta.
Ja niin: tottakai tästä on laskuja ihan jokaisen oma mieleisensä ottaa. Laskut ovat tilastoja ja ne saadaan näyttämään juuri sitä mitä halutaan. niin yksinkertaista se on. Niin kauan kuin paljon kuuluttamani "vanha levy" yleisen asevelvollisuuden autuudesta ja absoluuttisuudesta soi, ei tietenkään ole Valtion etujen mukaista väittääkään muuta kuin että asevelvollisuus se on mikä rullaa.
Kunhan menee sen 10-20 vuotta, ja veteraanisukupolvi ja pari muuta ovat muilla mailla, muuttuu ääni kellossa. Eikä tämä ole pilkkaa tai halveksuntaa, vaan rehellinen mielipide.
Siitä ollaan jokseenkin samaa mieltä, että nykynuoret ovat niin nössöjä, ettei se vapaaehtoisuus sinänsä houkuttele.
En usko, että yksikään valtionvarainministeri allekirjoittaisi aivan suoraan kyseistä väitettä. Raha on vain mittaväline millä mitataan eri asioitten arvo. Rahasta kiistely kuuluu kuitenkin jollekin toiselle foorumille kuin tänne, joten ei siitä enempää.
Siinä olet kuitenkin oikeassa, että rahaa voi priorisoida eri tavalla. Valtion budjetti on x miljardia ja siitä pistetään armeijalle y miljardia.
Palkka-armeijassa (varsinkin ilman NATO:a) on kuitenkin se ongelma, että se y miljardia on pirun paljon isompi kuin asevelvollisuusarmeijan y miljardia (kuten jo aiemmin kerroin). Tietysti valtion kassasta rahat löytyisi täysiveriseen palkka-armeijaan, mutta silloin pitäisi karsia kaikesta muusta, kuten kaikista sosiaalieduista, "ilmaisesta" sairaanhoidosta, koulutuksesta, jne.
Minusta kyseiset edut ovat tärkeämpiä kuin se, että voimme poistaa siviilipalveluksen ja siten parantaa "kuvaamme" muitten maitten silmissä.
Ammattisotilas ja Sivari 1996 ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin...
Kun lukee noita Ammattisotilaan asenteellisia kirjoituksia, voin vain ihmetella etta Sivari 1996 niin toivoo hanen jatkavan muiden aivopesemista.
Kehtaatkin! Perseennuolija!
"Sitten saat tehdä ihan mitä huvittaa ja olla mitä tahansa, kunhan vain se armeija on käyty."
Aivan. Ihmeellistä hommaa. Minun mielipiteeni on että jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee menee sitten sivariin tai inttiin. Ihme hommaa tuo sivareiden haukkuminen.
Nämä äidinpoika-jutut tulevatkin yleensä suurimpien mammanpoikien suusta jotka ovat intin käytyään niin miehiä. Monestihan isällä on suuri vaikutus intin käymiseen (ei minun kohdallani), isähän se yleensä on joka opettaa että sivarit on perseestä jne. jne. todella lapsellista.
Mutta jutun pointti oli että jokainen päättäköön itse kumman valitsee ja voi olla ylpeä mennessään kumpaan tahansa palvelukseen (totaaleita en oikein ymmärrä.).
..ja tällaiset väkivaltalikot sitten parantaa maailmaa...joopa joo!
Oikeen lähimmäisenrakas ihminen!
Jos viitit lukea niin sivari1996 pieksi meikäläistä oikeen kunnolla ja minä häntä. Kunnes älyttiin keskustella sivistyneesti.
Ihmiskunnan kehityksestä huomaa, että eräät ovat laskeutuneet puusta aivan äskettäin ja osaavat kohta jo piirtää kuvia kiviin.
Jonkin hassun sananlaskunkin olet oppinut, eikös tuon tapainen laulettu joskus -80-luvulla? No, et ole paljon enää aikaas jäljessä.
Koetahan nelistellä kaikilla neljällä karvaisella kädelläsi nykyaikaan ja sivistykseen.
Onnea yritykselle!
Rahaa on kyllä käytössä jos on perusteltavissa olevat asiat uhkakuvista. Johan Hornetitkin kiitävät Suomen taivaalla ja panssarivaunuja on tupsahtanut Parolaan.
Jos nähdään, että pieni, erikoistunut armeija vastaa uhkakuviin, se muodostetaan. TÄMÄNHETKISET doktriinissa olevat uhkakuvat eivät puolla pienen (kalliin) ammattiarmeijan olemassaoloa.
Maailma muuttuu, me sen mukana.
"Alkuperäiselle kysyisin kuitenkin sen, että oletko valmis taistelemaan (toivon mukaan epätodennäköistä) miehitystä vastaan rauhanomaisilla keinoilla vaikka se vaarantaisi henkesi?"
Olisin kyllä valmis sellaiseen, mikäli se koetaan tarpeelliseksi tilanteen huomioon ottaen. Jos esimerkiksi vihollisen joukot lähestyisivät kotikaupunkiani, ja yhdessä päätettäisiin tehdä ihmismuuri kaupungin ympäri, lähtisin kyllä mukaan. On todennäköistä, ettei se välttämättä muuta kuin hidastaisi vihollisen etenemistä, ja osa ihmisistä kuolisi. Ehkä se kuitenkin herättäisi kansainvälisessä yhteisössä sympatioita hyökkäyksen kohteena olevaa maata kohtaan, ja sitä kautta maa saisi lisää apua. Rauhanomaisen puolustuksen täytyy olla rationaalista ja tarkoituksenmukaista, pelkän marttyyriyden takia en olisi valmis kuolemaan. En siis heittäytyisi tapettavaksi vihollisen eteen, mikäli tietäisin, ettei siitä olisi mitään hyötyä kenellekään. Varmasti enemmän hyötyä minusta on elävänä.
Kiitokset kaikille asiallisista kommenteista.
http://en.wikipedia.org/upload/d/d8/Tianasquare.jpg
Missa kohdassa kirjoitustani oli vakivaltaa? Ja jos jossain vaiheessa lopetatte sen toistenne nuolemisen, voimme jatkaa sivistynytta keskustelua.
..et siis laske p:eennuolijaksi haukkumista henkiseksi väkivallaksi?
Keskustelu sinun "sivistyneen" henkilön kanssa loppuu osaltani tähän. On nimittäin sellaisiakin henkilöitä, joiden kanssa on ihan mukava vaihtaa mielipiteitä, vaikka ne eroaisivatkin paljon.
Väkivallatonta (mukaanlukien kaikki sen muodot) sinulle.
Voi voi. Murehdin syvasti varmaan vuosia kun sinulta loppui sanat. Ja vakivaltaakin jouduit karsimaan.
Mene takaisin kiusaamaan niita monnejasi. Ja haaveilemaan seksikkaista sivareista.
Tästä se taas lähtee.
Mitä minä olen Ammattisoldaattia lukenut ja mitä on peistä taitettu ja veistelty puolin ja toisin, niin asiallisimmasta päästä on Sotalaitoksen henkilökuntaa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos mies kertoo opettavansa yleisiä käyttäytymistapoja nuorille ja muuta fiksuakin asiaa siinä sotataitojen lomassa.
Sen voin tässä ohimennen kertoa, että nykynuorilta on monet perustaidot ja tiedot kateissa.
Kukin uskoo mihin uskoo. On armeija minunkin mielestäni "aivopesua", tietenkin. Joka hommahan sitä on, jokaisella yhteisöllä on omat dogminsa. Ja se on juuri se asia, jonka takia minä en noihin sotahommiin lähde. Teen niitä rauhantöitä.
Muut saa sotia.
"mutta silloin pitäisi karsia kaikesta muusta, kuten kaikista sosiaalieduista, "ilmaisesta" sairaanhoidosta, koulutuksesta, jne. "
Niin se on. Tosin noista ei ole juuri enää mistä karsia:-)
"Minusta kyseiset edut ovat tärkeämpiä kuin se, että voimme poistaa siviilipalveluksen ja siten parantaa "kuvaamme" muitten maitten silmissä."
Ei Suomen tartte kuvaansa parantaa, sinänsä. Voin täällä kertoa syynkin: kukaan ei ole Suomesta kuullutkaan. Ja tämä on taas yleistystä, huom. Mutta kovin totta.
Asevelvollisuusarmeija on Suomen kansainvälisesti katsottuna oudoin asia. Muuten mielestäni Suomi on maailman sivistynein ja fiksuin valtio, jossa ihmiset sentään tietävät mitä muualla on ja että jotkut italiat ja kongot ovat suurinpiirtein edes olemassa.
"voimme jatkaa..." Anteeksi nyt, mutta mistä sinä siihen tupsahdit, kun ei ole aiemmin näkynyt? Ole hyvä vaan ja aloita keskustelu kanssamme.
Heikoissa kantimissa on sotalaitoksen tila jos mielestasi Ammattisotilas on asiallisimpia...
Voit hyvin olla oikeassa tuossa nykynuorten taitojen heikkoudessa, en tunne asiaa paremmin. Toisaalta tietysti on niinkin, etta ne tarvittavat perustaidot muuttuvat vuosien myota. En itse ole esimerkiksi kalastellut sen jalkeen kun isan kanssa koin aikoinaan verkkoja. Enka ole tarvinnut muitakaan eramiestaitoja (joihin armeijassa varmaankin jonkin verran olisin joutunut perehtymaan). Monet tuntemistani nykynuorista toisaalta ovat hyvin katevia webbisivujen laatimisessa (esimerkiksi)... taito jonka tarkeys lisaantyy vuosi vuodelta.
Perustaidoilla tarkoitin tietenkin sotimiseen liittyviä perustaitoja. Koodaaminen tai vaikkapa rullalautailu ovat varmasti uusia sinänsä älyttömän hienoja taitoja (aina olen halunnut lautailla) mutta vaikken sotimisen asiantuntija olekaan, uskallan hienovaraisesti veikata, että
niistä ei paljoa tuolla korven kätköissä ole hyötyä.
Itse arvottaisin sellaisia taitoja, kuin esimerkiksi hiihtäminen, nuotionteko, kalastus, maastontuntemus, maaston hyväksikäyttö, leiripaikan valinta... tällaista erätaitojen listaa. Tai ylipäätään jo se, miten metsässä ja luonnossa ollaan. Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys se. Luonnossa pitää osata olla, kulkea hiljaa, kuunnella, tunnistaa ääniä ja olla osa metsää, eikä vieraana siellä.
Eipä ole montaa viikkoa, kun lehdessä luki, miten varusmiehet nuotiota tehdessä sytyttelevät yhtä ainoata halkoa sytkärillä. Erätaitojen oppiminen ei ihan hetkessä onnistu. eikä varsinkaan silloin, kun sinne metsään on väkisin joutunut ilman mitään mielenkiintoa.
Tässä taas nähdään, että yksi motivoitunut ja taitava mies vastaa ihan varmasti puolijoukkueteltallista sanotaan nyt vaikka Kauniaisten lukioluokan poikia, joille veikkaan erätaitojen olevan melkolailla etäisiä. Sählyn peluu on kovin suosittua etelä-Suomessa.
En minä sellaista sählyjoukkuetta ottaisi tonttiani puolustamaan. Valitsisin karaistuneen ja erätaitoisen itä-suomalaisista koostuvan sissijoukkueen, joilla vissiin on pienessäkin sissiryhmässä mukana kunnon kk. Sillä kun vanjaa pyyhkisi motivoituneet ja ammattimiehet, niin korpi vain raikaisi.
Laatu, ei määrä.
p.s. miksi minua petturiksi haukuit aiemmin? Kenet olen pettänyt?
ei se ollutkaan "petturi", vaan "perseennuolija".
kovia sanoja, kovia on...
Jotenkin tuosta kirjoituksestasi jaa sellainen kuva (tahattomasti tai muuten) etta peraankuulutat erataitoja kaikille suomalaisille. Koodaamista voi kaiketi harrastaa myos korpien katkoissa, mutta virusten torjunta ja tiedon levittaminen (muun muassa) hoituu kylla paremmin jos on lahella tietoverkkoja.
Tietaakseni luonto on jopa sellainen paikka jossa on vaikeaa, jopa mahdotonta saada taksia.
En ole loytanyt hyvaa syyta miksi minun pitaisi menna jonnekin metsan keskelle polttamaan halkoja. Tai aania tunnistamaan. Kaupunkielamassa on paljon helpompaa tunnistaa aania (raitiovaunut, ambulanssit, autot, moottoripyorat, ...)
Minakaan en tunne noita sotataitoja, sivari kun olen. Mutta lehdista olen lukenut etta esimerkiksi lahi-idassa sotaa kaydaan usein webbisivuilla ja usenetissa (propaganda, tiedon valitys) ja viruksin, madoin, troijalaisin ja ... koodaamisen avulla. Nahtavasti siis nuo lehtijutut ovat vain urbaaneja legendoja.
Mika on vanja?
Ja se nuoleminen... En ole loytanyt ammattisotilaan kirjoituksista mitaan positiivista. Nakokantani eroavat taysin hanen esittamistaan.
Ihan alkuun pakko mainita, että naseva nimimerkki sinulla on. Huomasin sen vasta äsken.
Ei sinun tarvitse sinne metsään mennä, ei. Ole huoleti sen suhteen. Halkojenpoltto on mukavaa hommaa, ei silti. Minä taas olen metsässä mielelläni.
Kyllähän sitä sotaa käydään nykyään, ja nimenomaan nykyään, melkolailla muuallakin kuin siellä korpien kätköissä. Kun tuota Irakin tilannetta miettii, niin sehän on vain tiedotussotaa. Jostain lukaisin, ettei sieltä tule ulos yhtään sellaista uutista, jota jenkit ei halua ulos päästää. Sitä en kyllä ihmettelisi yhtään.
Sen puoleen niitä koodaajia tarvitaan todella. Netti lienee vielä jokseenkin ainoa media, jota amerikkalaiset eivät ainakaan kovin paljoa kontrolloi. jos nyt oletaan, että se noiden armeijamiesten pelkäämä sota kohta napsahtaa, niin koodarillekin varmasti löytyy hommia.
Käsittääkseni armeijalla on jonkinlaisia nörttimobiileja, joilla huipputekniikka ja ne nörttipojat vetäistään sinne korven kätköön tekemään näyttöpäätetyötä.
Muistaakseni yksi armeijan "mottoja" onkin se, että tiedon täytyy liikkua tehokkaasti, sillä muuten ei homma toimi.
Mutta ne erätaidot. Eivät ne välttämättömiä ole, eivät tietenkään. Veikkaisin taas kuitenkin, että jos se sota kohta napsahtaa, niin siinä käy just tasan samalla tavalla kuin tuolla muuallakin: ensin se vihulainen pommittaa kaiken legopalikoiksi ja tulitikuiksi, ja sitten tulee poikaporukka kävellen katsomaan, että miten kävi.
Tätä sitten jatketaan, kunnes mitään pommitettavaa ei enää ole. Puolustajille ei siinä jää muuta vaihtoehtoa kuin opetella erätaitoja siellä korpikuusen kannon alla ja käydä sissotaa.
Tämä mahtaa olla "sotaherrojen" mielestä jokseenkin outo visio, mutta näin siis veikkaan käyvän. Ei siinä paljoa paina onko niitä Hornetteja 52 vai 54. Arvisoisin, että niiden tuhoamiseen menee noin 20 tuntia ja 127 hyvää ohjusta.
En minäkään A-sotilaan kaikkia mielipiteitä allekirjoita. Oli niissä kuitenkin asiaakin. Yritän olla suvaitsevainen niin täällä kuin livenäkin. Ei käyttäytymis- ja kohteliaisuusasioiden opettamisessa ole mitään väärää. Se, tarvitseeko sitä varten asevelvollisuusarmeijaa, onkin sitten toinen juttu.
Vanjako? Se on meidän "vanhusten" nimi tuolle idän kansalle, tai paremminkin sen yksittäisille ihmisille.
p.s. enpä usko sotaa tulevan "ikinä", jos joku sitä kysyy.
Tässä maassa on valinnan vapaus. Hyvä niin.
Siksihän isompia sotia ei tule kun kaikki "pelkäävät toistaan", eräänlainen kauhun tasapaino, mistä ydinpelotteen aikana puhuttiin.
Alkuperäisen rajan ylittäminen johtui siitä, että puolustukselle piti saada mahdollisimman edullinen maastonkohta. Varsinainen rajan alue ei sitä ollut. Tällä pyrittiin tietenkin vähentämään tappioita, maaston estearvo on puolustajalle ratkaiseva. Saksa halusi Suomen hyökkäävän kohti Leningradia, mutta Mannerheim kieltäytyi, ainoa tavoite oli saada puolustukselle edullinen maasto haltuun.
Jos joku tulee kotiisi ja ottaa sen väkivalloin, soitatko poliisit? Vai annatko kotisi jäädä tunkeilijalle? Myös kansalaiset halusivat Karjalan takaisin (osa haluaa vieläkin), hyökkäyksellä OMAN MAAN takaisin saamiseksi oli kansan tuki.
Ilman muuta sodat voitaisiin ratkaista vaikka koripallo-ottelulla, mutta minkäs teet nykyajan menolle?
Juuri esittämääsi ajatusta kannatan, sivarit voivat kriisiaikana toimia sairaanhoito-/erilaisissa huoltotehtävissä. Jotkut eivät halua tehdä edes sitä.
Niinpä, hengen riisto on aina turhaa, tapahtuipa se missä tahansa. Historian esimerkit todistavat, että valloittaja on ollut poikkeuksetta säälimätön. Ihmisiä on tapettu syyttä. Venäläiset tuhosivat lapissa korpikyliä, lapset pistettiin pistimillä hengiltä.
Suomalaisia sairaanhoitajia (naisia) oli lävistetty heinäseipäillä tienvarteen pystyyn. Ja venäläisten raporteissa luki isoja sotilastukikohtia tuhotun..ja mitaleja sateli.
Se millä tavoin antaa panoksensa kriisiaikana on jokaisen oma asia, pääasia, että jotakin tekee.
Käy siviilipalveluksesi kunnolla loppuun ja ota hyvät paperit.
Pärjäile!
Lyhyesti: jtnkn tuntuu siltä, että tekstissäsi peräänkuulutat varmentavia perusteluja valinnallesi.
Tulin muuten juuri Kuubasta, missä ihan muuta koskevissa keskusteluissa sivuttiin tätäkin asiaa. Kuubassa ei ole siviilipalveluoikeutta. En kyllä mieltänyt USAn hyökkäyksen olevan ihan lähellä. 26 Juliota juhlittiin maanantaina kovasti. Maassa maan tavalla.
Mutta takaisin asiaan. Luin tässä puustossa olevan vastauksen nimimerkiltä "ammattisotilas". Se on hyvä teksti. En siihen lisää muuta kuin:
Vähän epädiplomaattisemmin. Mielestäni olet lähinnä mukasyvällinen besserwisseri, joka luulee oivaltaneensa jtkn olennaista maailman menosta. Jnkl vapaamatkustaja siis. Mielestäni kaltaisillasi pitäisi olla korkeammat verot. Plussa kuitenkin siitä, että menet edes siviilipalveluun. Teille voidaan osoittaa eri tehtäviä mm terveydenhuollossa.
Mielestäni kommenttisi Suomen militaristisuudesta jatkosodan aikana on älyttömän huonoa todellisuudentuntemusta osoittava keinotekoinen ja tarkoitushakuinen (?) tussahdus.
Teehän sitten se sivarius hyvin. Ne sivarit, joita olen tavannut, eivät kyllä mitään merkittävää sivariaikanaan ole oppineet. Utopioden pohtiminen on toki inhimillistä ja tärkeämpää kuin hoki tai futis, mutta en tosiaan sivaria töihin ota, jos viivalla on 2 täystaitoista samanveroista, ja toinen on sen intin käynyt.
Hyvää jatkoa.
Kuubassa on asevelvollisuus, mutta hyvä kun nyt otit Väli-Amerikan ja Karibian puheeksi.
Tiedätkö kuinka monta banaanivaltiota siellä onkaan, joilla on vain 50-1000 miehen paraatiarmeija? Ei riitä aivan kahden käden sormet.
Jo vain, kyllä niitä paraatiarmeijoita sieltä löytyy.
Syy siihen löytynee esim. luonnonvaroista, mitään maailmanmullistavaa raaka-ainetta ei ole (öljy) tai sitten CIA (USA)pitää maita "suojeluksessaan".
Strategisesti ajateltuna maat ovat aivan yhdentekevässä paikassa. Kaikki nämä asiat vaikuttavat onko oltava oikein armeija vai vain paraatijoukot.
Kolmas maailmasota (USA-NL) oli aivan hilkulla syttyä Kuuban ohjuskriisin aikaan. Vain hyvä tuuri esti sen.
Kukaan terve ihminen ei varmasti halua tappaa toista. Minäkään en haluaisi, mielummin ehkä pakenisin. Mutta jos yksikin hiippalakki lähestyy rakasta vaimoani tai rakkaita tyttäriäni pahat mielessä, kuula tulee kalloon välittömästi. Päätöksestä ei voi valittaa.
Olen samalla linjalla.
Sotalaitosta ja rakenteellista väkivaltaa ei voi
kuitenkaan mielestäni verrata yksilöiden väliseen väkivaltaan.
Tottakai ihminen toisen listii, jos kyse on suoraan omasta hengest vaikka jossain ex tempore katutilanteessa. Ihan turha sieltä nyt Gandhien huudella, että en minä ainakaan tapa. Tuo oli nyt sitä yleistystä nimittäin.
Se, miksi valtiot ja kansat listivät toisiaan onkin jo pitkä tarina.