Keskustalaisena olemisen vaikeus

Upea kirja Santahaminasta!

On ilmestynyt todella upea kirja, joka kertoo Santahaminasta, jossa palvelin varusmiehenä ja kotinikin oli siellä yli 20 vuotta – josta ajasta tosin olin useita vuosia poissa koulujeni ja YK:n rauhanturvapalvelusteni vuoksi – ja siellä oli työpaikkanikin kymmenen vuotta. Kirja on historioitsijanakin nimeä saaneen, Santahamina-seuran pitkäaikaisen puheenjohtaja evl-evp Jarmo Niemisen kirjoittama, runsaasti kuvitettu A 4-kokoinen 400-sivuinen järkäle, nimeltään ”Santahamina – sinivalkoinen saari”. Ostin Akateemisesta kirjakaupasta yhden itselleni ja kaksi jo joululahjoiksi Santahaminassa varttuneille kummallekin pojalleni. Kirja ei ole aivan halpa, maksoi 59,90 euroa, mutta on sen arvoinen. Kirjan saisi halvemmalla tilaamalla sen Sotatieteellisen seuran kautta, mutta en viitsinyt vaivautua. Jos minulle hyviä kirjavinkkejä antanut historian harrastaja ja tapaamanikin nimim. JKK-fanclub satut tämän huomaamaan, voin kirjaa Sinullekin suositella.

Kirja alkaa vuodesta 1918, kertoen mm. vapaussodan aikaisista punavankien vankileireistä ja punavankien karusta kohtalosta ja valkoisia auttamaan tulleiden saksalaisjoukkojen Santahaminaan sijoittumisesta. Myös ilmavoimiemme kuten panssarijoukkojemmekin perustamisesta, jotka tapahtuivat Santahaminassa, jossa oli ensimmäinen lentokenttämme ja panssarit höökivät saaren Saharassa. Sen jälkeen kirja kertoo Santahaminan koko historian nykypäivään asti, kaikista siellä olleista joukko-osastoista, mm. miten sillä jääkäreitä kuten kadettejakin on koulutettu, ja miten saari oli sodan aikana Helsingin ilmapuolustuksen lukko. Kirjasta käy ilmi myös sellaista, joka oli aikanaan hyvin salaista, kuten jatkuvasta radiokuuntelutiedustelusta ja 1980-luvulla – jolloin en enää armeijan palveluksessa ollut – saarelle sijoitetusta ohjuspatterista. Kerrotan myös saaren monipuolisesta luonnosta ja muusta toiminnasta saarella, mm. henkilökunnan perheidenkin asioista lastentarhoista alkaen.

Kerrotaan myös kerho- ja muusta harrastustoiminnasta, myös kunnallispoliittisesta osallistumisesta. Siinä yhteydessä on pikkumaininta minustakin. Kirjan sivulla 293, luvussa ”Santahaminalaisten valtuutetut” todetaan: ”Vuoden 1972 kunnallisvaaleissa jo Helsingin kaupunginvaltuustoon oli ehdolla Jorma Korhonen. Seuraavissa vaaleissa 1976 Santahaminan asukkaat ja varuskunnan upseeri- ja toimiupseerijärjestöt keskittivät jäsenkuntansa äänet Kaartin Pataljoonassa palvelleelle yliluutnantti Pentti Hirvikankaalle. Hänet valittiin toistamiseen Helsingin kaupunginvaltuustoon 1980”. Minähän olin puuhamiehenä toimiupseeritoverini Penan valtuustoon saamisessa. Olin Santahaminan kerhon puheenjohtaja, ja kutsuin kerhomme saunalle Helsingin ja Suomenlinnan toimiupseerikerhojen sekä Upseeriliiton Helsingin osaston johtohenkilöt, ja yksimielisesti päädyimme laittamaan Penan ehdokkaaksemme, ja hän meni kirkkaasti läpi. Vuoden 1972 vaaleissa ei ollut yhtä hyvää organisointia ja kun upseereilla oli oma ehdokkaansa, minä jäin silloin ”rannalle”, vaikka sainkin 244 ääntä. Monta muuta sotilasta on sen jälkeen sitä kautta Helsingin valtuustoon tullut, myös nykyinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja maj evp Risto Rautava.

Ei muuten mainita ollenkaan, minkä puolueiden listoilla olimme, sitähän ei silloinkaan pidetty oleellisen tärkeänä. Penan laitoimme kokoomuksen listoille, mutta minä olin sdp:n listoilla, kun kokoomuksen listoilla jo silloin oli upseereiden ehdokas, eversti Korvenheimo, joka oli ollut valtuustossa jo edellisen kauden ja meni tuolloinkin läpi.

JOUKKO-OSASTOJA KOSKEVASSA LUVUSSA SIVULLA 203 KERROTAAN MYÖS ESIKUNTAKOULUSTA, JA ESIKUNTATEHTÄVISTÄ KOVIN VÄÄRIÄ KÄSITYKSIÄ ESITTÄNEILLE ON PAIKALLAAN TÄMÄ VALISTAVA TIETO:

”Esikuntamestarikurssit olivat hyvin haluttuja, mm. vuoden 1976 Esikuntamestarikurssi 7:lle pyrki 202 toimiupseeria, heistä 28 pääsi kurssille”. Muistan hyvin nuo Pääesikunnan keskuspaviljongissa pidetyt pääsykokeet, kun koulun henkilöstöhallinnon opettajana olin niitä valvomassa. Yhtä tiukat pääsykokeet olivat myös Esikuntamestarikurssi 8:lle, jonka kurssin johtajana minä toimin. Esikuntatehtävät olivat varmaan kaikissa joukko-osastoissa niitä halutuimpia, joihin pääsi vain ammattikunnan parhaimmisto. Samanlainen halukkuus ja karsinta oli myös niille mestari- ja luutnanttikursseille, joille minä pääsin. Sivumennen todettakoon, että jokseenkin yhtä suuri halukkuus ja karsinta oli myös henkilökunnan pyrkiessä rauhanturvatehtäviin, joihin myös pääsin kolme kertaa.

Olen minä kirjassa ainakin yhdessä kuvassakin. Sivulla 180 on kuva JP :n komentajien tehtävien vaihdon paraatista talvella 1956, evl Oswald Bäckman luovutti ja evl R. Rantasaari vastaanotti tehtävän. Siinä marssirivistössä ekana marssii 1.JK, ja kun minä olen 1.JK:n I joukkueen 1.ryhmän johtaja, niin tuon rivistön kärkipäässä, tosin edessä olevien korkeampien viskaalien takana silloinen alik. Korhonenkin marssii, mutta suurennuslasia piti kyllä käyttää, ennen kuin itseni kuvasta tunnistin;))

kapi_korhonen kirjoitti:

Upea kirja Santahaminasta!

On ilmestynyt todella upea kirja, joka kertoo Santahaminasta, jossa palvelin varusmiehenä ja kotinikin oli siellä yli 20 vuotta – josta ajasta tosin olin useita vuosia poissa koulujeni ja YK:n rauhanturvapalvelusteni vuoksi – ja siellä oli työpaikkanikin kymmenen vuotta. Kirja on historioitsijanakin nimeä saaneen, Santahamina-seuran pitkäaikaisen puheenjohtaja evl-evp Jarmo Niemisen kirjoittama, runsaasti kuvitettu A 4-kokoinen 400-sivuinen järkäle, nimeltään ”Santahamina – sinivalkoinen saari”. Ostin Akateemisesta kirjakaupasta yhden itselleni ja kaksi jo joululahjoiksi Santahaminassa varttuneille kummallekin pojalleni. Kirja ei ole aivan halpa, maksoi 59,90 euroa, mutta on sen arvoinen. Kirjan saisi halvemmalla tilaamalla sen Sotatieteellisen seuran kautta, mutta en viitsinyt vaivautua. Jos minulle hyviä kirjavinkkejä antanut historian harrastaja ja tapaamanikin nimim. JKK-fanclub satut tämän huomaamaan, voin kirjaa Sinullekin suositella.

Kirja alkaa vuodesta 1918, kertoen mm. vapaussodan aikaisista punavankien vankileireistä ja punavankien karusta kohtalosta ja valkoisia auttamaan tulleiden saksalaisjoukkojen Santahaminaan sijoittumisesta. Myös ilmavoimiemme kuten panssarijoukkojemmekin perustamisesta, jotka tapahtuivat Santahaminassa, jossa oli ensimmäinen lentokenttämme ja panssarit höökivät saaren Saharassa. Sen jälkeen kirja kertoo Santahaminan koko historian nykypäivään asti, kaikista siellä olleista joukko-osastoista, mm. miten sillä jääkäreitä kuten kadettejakin on koulutettu, ja miten saari oli sodan aikana Helsingin ilmapuolustuksen lukko. Kirjasta käy ilmi myös sellaista, joka oli aikanaan hyvin salaista, kuten jatkuvasta radiokuuntelutiedustelusta ja 1980-luvulla – jolloin en enää armeijan palveluksessa ollut – saarelle sijoitetusta ohjuspatterista. Kerrotan myös saaren monipuolisesta luonnosta ja muusta toiminnasta saarella, mm. henkilökunnan perheidenkin asioista lastentarhoista alkaen.

Kerrotaan myös kerho- ja muusta harrastustoiminnasta, myös kunnallispoliittisesta osallistumisesta. Siinä yhteydessä on pikkumaininta minustakin. Kirjan sivulla 293, luvussa ”Santahaminalaisten valtuutetut” todetaan: ”Vuoden 1972 kunnallisvaaleissa jo Helsingin kaupunginvaltuustoon oli ehdolla Jorma Korhonen. Seuraavissa vaaleissa 1976 Santahaminan asukkaat ja varuskunnan upseeri- ja toimiupseerijärjestöt keskittivät jäsenkuntansa äänet Kaartin Pataljoonassa palvelleelle yliluutnantti Pentti Hirvikankaalle. Hänet valittiin toistamiseen Helsingin kaupunginvaltuustoon 1980”. Minähän olin puuhamiehenä toimiupseeritoverini Penan valtuustoon saamisessa. Olin Santahaminan kerhon puheenjohtaja, ja kutsuin kerhomme saunalle Helsingin ja Suomenlinnan toimiupseerikerhojen sekä Upseeriliiton Helsingin osaston johtohenkilöt, ja yksimielisesti päädyimme laittamaan Penan ehdokkaaksemme, ja hän meni kirkkaasti läpi. Vuoden 1972 vaaleissa ei ollut yhtä hyvää organisointia ja kun upseereilla oli oma ehdokkaansa, minä jäin silloin ”rannalle”, vaikka sainkin 244 ääntä. Monta muuta sotilasta on sen jälkeen sitä kautta Helsingin valtuustoon tullut, myös nykyinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja maj evp Risto Rautava.

Ei muuten mainita ollenkaan, minkä puolueiden listoilla olimme, sitähän ei silloinkaan pidetty oleellisen tärkeänä. Penan laitoimme kokoomuksen listoille, mutta minä olin sdp:n listoilla, kun kokoomuksen listoilla jo silloin oli upseereiden ehdokas, eversti Korvenheimo, joka oli ollut valtuustossa jo edellisen kauden ja meni tuolloinkin läpi.

JOUKKO-OSASTOJA KOSKEVASSA LUVUSSA SIVULLA 203 KERROTAAN MYÖS ESIKUNTAKOULUSTA, JA ESIKUNTATEHTÄVISTÄ KOVIN VÄÄRIÄ KÄSITYKSIÄ ESITTÄNEILLE ON PAIKALLAAN TÄMÄ VALISTAVA TIETO:

”Esikuntamestarikurssit olivat hyvin haluttuja, mm. vuoden 1976 Esikuntamestarikurssi 7:lle pyrki 202 toimiupseeria, heistä 28 pääsi kurssille”. Muistan hyvin nuo Pääesikunnan keskuspaviljongissa pidetyt pääsykokeet, kun koulun henkilöstöhallinnon opettajana olin niitä valvomassa. Yhtä tiukat pääsykokeet olivat myös Esikuntamestarikurssi 8:lle, jonka kurssin johtajana minä toimin. Esikuntatehtävät olivat varmaan kaikissa joukko-osastoissa niitä halutuimpia, joihin pääsi vain ammattikunnan parhaimmisto. Samanlainen halukkuus ja karsinta oli myös niille mestari- ja luutnanttikursseille, joille minä pääsin. Sivumennen todettakoon, että jokseenkin yhtä suuri halukkuus ja karsinta oli myös henkilökunnan pyrkiessä rauhanturvatehtäviin, joihin myös pääsin kolme kertaa.

Olen minä kirjassa ainakin yhdessä kuvassakin. Sivulla 180 on kuva JP :n komentajien tehtävien vaihdon paraatista talvella 1956, evl Oswald Bäckman luovutti ja evl R. Rantasaari vastaanotti tehtävän. Siinä marssirivistössä ekana marssii 1.JK, ja kun minä olen 1.JK:n I joukkueen 1.ryhmän johtaja, niin tuon rivistön kärkipäässä, tosin edessä olevien korkeampien viskaalien takana silloinen alik. Korhonenkin marssii, mutta suurennuslasia piti kyllä käyttää, ennen kuin itseni kuvasta tunnistin;))

Lue lisää

Olipa taas hieno itsekehu jombe.
Minä joudun käyttämään suurennuslasia löytääksei anuksesi, vaikka se onkin väljä ja rupinen. Näin on näreet, herra paratkoon????

Ps. lekuri otti ajokortin poies, et ostasi psönöäni????

kapi_korhonen kirjoitti:

Upea kirja Santahaminasta!

On ilmestynyt todella upea kirja, joka kertoo Santahaminasta, jossa palvelin varusmiehenä ja kotinikin oli siellä yli 20 vuotta – josta ajasta tosin olin useita vuosia poissa koulujeni ja YK:n rauhanturvapalvelusteni vuoksi – ja siellä oli työpaikkanikin kymmenen vuotta. Kirja on historioitsijanakin nimeä saaneen, Santahamina-seuran pitkäaikaisen puheenjohtaja evl-evp Jarmo Niemisen kirjoittama, runsaasti kuvitettu A 4-kokoinen 400-sivuinen järkäle, nimeltään ”Santahamina – sinivalkoinen saari”. Ostin Akateemisesta kirjakaupasta yhden itselleni ja kaksi jo joululahjoiksi Santahaminassa varttuneille kummallekin pojalleni. Kirja ei ole aivan halpa, maksoi 59,90 euroa, mutta on sen arvoinen. Kirjan saisi halvemmalla tilaamalla sen Sotatieteellisen seuran kautta, mutta en viitsinyt vaivautua. Jos minulle hyviä kirjavinkkejä antanut historian harrastaja ja tapaamanikin nimim. JKK-fanclub satut tämän huomaamaan, voin kirjaa Sinullekin suositella.

Kirja alkaa vuodesta 1918, kertoen mm. vapaussodan aikaisista punavankien vankileireistä ja punavankien karusta kohtalosta ja valkoisia auttamaan tulleiden saksalaisjoukkojen Santahaminaan sijoittumisesta. Myös ilmavoimiemme kuten panssarijoukkojemmekin perustamisesta, jotka tapahtuivat Santahaminassa, jossa oli ensimmäinen lentokenttämme ja panssarit höökivät saaren Saharassa. Sen jälkeen kirja kertoo Santahaminan koko historian nykypäivään asti, kaikista siellä olleista joukko-osastoista, mm. miten sillä jääkäreitä kuten kadettejakin on koulutettu, ja miten saari oli sodan aikana Helsingin ilmapuolustuksen lukko. Kirjasta käy ilmi myös sellaista, joka oli aikanaan hyvin salaista, kuten jatkuvasta radiokuuntelutiedustelusta ja 1980-luvulla – jolloin en enää armeijan palveluksessa ollut – saarelle sijoitetusta ohjuspatterista. Kerrotan myös saaren monipuolisesta luonnosta ja muusta toiminnasta saarella, mm. henkilökunnan perheidenkin asioista lastentarhoista alkaen.

Kerrotaan myös kerho- ja muusta harrastustoiminnasta, myös kunnallispoliittisesta osallistumisesta. Siinä yhteydessä on pikkumaininta minustakin. Kirjan sivulla 293, luvussa ”Santahaminalaisten valtuutetut” todetaan: ”Vuoden 1972 kunnallisvaaleissa jo Helsingin kaupunginvaltuustoon oli ehdolla Jorma Korhonen. Seuraavissa vaaleissa 1976 Santahaminan asukkaat ja varuskunnan upseeri- ja toimiupseerijärjestöt keskittivät jäsenkuntansa äänet Kaartin Pataljoonassa palvelleelle yliluutnantti Pentti Hirvikankaalle. Hänet valittiin toistamiseen Helsingin kaupunginvaltuustoon 1980”. Minähän olin puuhamiehenä toimiupseeritoverini Penan valtuustoon saamisessa. Olin Santahaminan kerhon puheenjohtaja, ja kutsuin kerhomme saunalle Helsingin ja Suomenlinnan toimiupseerikerhojen sekä Upseeriliiton Helsingin osaston johtohenkilöt, ja yksimielisesti päädyimme laittamaan Penan ehdokkaaksemme, ja hän meni kirkkaasti läpi. Vuoden 1972 vaaleissa ei ollut yhtä hyvää organisointia ja kun upseereilla oli oma ehdokkaansa, minä jäin silloin ”rannalle”, vaikka sainkin 244 ääntä. Monta muuta sotilasta on sen jälkeen sitä kautta Helsingin valtuustoon tullut, myös nykyinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja maj evp Risto Rautava.

Ei muuten mainita ollenkaan, minkä puolueiden listoilla olimme, sitähän ei silloinkaan pidetty oleellisen tärkeänä. Penan laitoimme kokoomuksen listoille, mutta minä olin sdp:n listoilla, kun kokoomuksen listoilla jo silloin oli upseereiden ehdokas, eversti Korvenheimo, joka oli ollut valtuustossa jo edellisen kauden ja meni tuolloinkin läpi.

JOUKKO-OSASTOJA KOSKEVASSA LUVUSSA SIVULLA 203 KERROTAAN MYÖS ESIKUNTAKOULUSTA, JA ESIKUNTATEHTÄVISTÄ KOVIN VÄÄRIÄ KÄSITYKSIÄ ESITTÄNEILLE ON PAIKALLAAN TÄMÄ VALISTAVA TIETO:

”Esikuntamestarikurssit olivat hyvin haluttuja, mm. vuoden 1976 Esikuntamestarikurssi 7:lle pyrki 202 toimiupseeria, heistä 28 pääsi kurssille”. Muistan hyvin nuo Pääesikunnan keskuspaviljongissa pidetyt pääsykokeet, kun koulun henkilöstöhallinnon opettajana olin niitä valvomassa. Yhtä tiukat pääsykokeet olivat myös Esikuntamestarikurssi 8:lle, jonka kurssin johtajana minä toimin. Esikuntatehtävät olivat varmaan kaikissa joukko-osastoissa niitä halutuimpia, joihin pääsi vain ammattikunnan parhaimmisto. Samanlainen halukkuus ja karsinta oli myös niille mestari- ja luutnanttikursseille, joille minä pääsin. Sivumennen todettakoon, että jokseenkin yhtä suuri halukkuus ja karsinta oli myös henkilökunnan pyrkiessä rauhanturvatehtäviin, joihin myös pääsin kolme kertaa.

Olen minä kirjassa ainakin yhdessä kuvassakin. Sivulla 180 on kuva JP :n komentajien tehtävien vaihdon paraatista talvella 1956, evl Oswald Bäckman luovutti ja evl R. Rantasaari vastaanotti tehtävän. Siinä marssirivistössä ekana marssii 1.JK, ja kun minä olen 1.JK:n I joukkueen 1.ryhmän johtaja, niin tuon rivistön kärkipäässä, tosin edessä olevien korkeampien viskaalien takana silloinen alik. Korhonenkin marssii, mutta suurennuslasia piti kyllä käyttää, ennen kuin itseni kuvasta tunnistin;))

Lue lisää

Pieni lisäys: Sapiens dux saattaa olla niitä esikuntamestari- tai -luutnanttikurssin pääsykokeissa reputtaneita. Ehkä siksi se on niin katkera esikuntamiehiä kohtaan. Viittaan tähän:

JOUKKO-OSASTOJA KOSKEVASSA LUVUSSA SIVULLA 203 KERROTAAN MYÖS ESIKUNTAKOULUSTA, JA ESIKUNTATEHTÄVISTÄ KOVIN VÄÄRIÄ KÄSITYKSIÄ ESITTÄNEILLE ON PAIKALLAAN TÄMÄ VALISTAVA TIETO:

”Esikuntamestarikurssit olivat hyvin haluttuja, mm. vuoden 1976 Esikuntamestarikurssi 7:lle pyrki 202 toimiupseeria, heistä 28 pääsi kurssille”. Muistan hyvin nuo Pääesikunnan keskuspaviljongissa pidetyt pääsykokeet, kun koulun henkilöstöhallinnon opettajana olin niitä valvomassa. Yhtä tiukat pääsykokeet olivat myös Esikuntamestarikurssi 8:lle, jonka kurssin johtajana minä toimin. Esikuntatehtävät olivat varmaan kaikissa joukko-osastoissa niitä halutuimpia, joihin pääsi vain ammattikunnan parhaimmisto. Samanlainen halukkuus ja karsinta oli myös niille mestari- ja luutnanttikursseille, joille minä pääsin. Sivumennen todettakoon, että jokseenkin yhtä suuri halukkuus ja karsinta oli myös henkilökunnan pyrkiessä rauhanturvatehtäviin, joihin myös pääsin kolme kertaa.

kapi_korhonen kirjoitti:

Pieni lisäys: Sapiens dux saattaa olla niitä esikuntamestari- tai -luutnanttikurssin pääsykokeissa reputtaneita. Ehkä siksi se on niin katkera esikuntamiehiä kohtaan. Viittaan tähän:

JOUKKO-OSASTOJA KOSKEVASSA LUVUSSA SIVULLA 203 KERROTAAN MYÖS ESIKUNTAKOULUSTA, JA ESIKUNTATEHTÄVISTÄ KOVIN VÄÄRIÄ KÄSITYKSIÄ ESITTÄNEILLE ON PAIKALLAAN TÄMÄ VALISTAVA TIETO:

”Esikuntamestarikurssit olivat hyvin haluttuja, mm. vuoden 1976 Esikuntamestarikurssi 7:lle pyrki 202 toimiupseeria, heistä 28 pääsi kurssille”. Muistan hyvin nuo Pääesikunnan keskuspaviljongissa pidetyt pääsykokeet, kun koulun henkilöstöhallinnon opettajana olin niitä valvomassa. Yhtä tiukat pääsykokeet olivat myös Esikuntamestarikurssi 8:lle, jonka kurssin johtajana minä toimin. Esikuntatehtävät olivat varmaan kaikissa joukko-osastoissa niitä halutuimpia, joihin pääsi vain ammattikunnan parhaimmisto. Samanlainen halukkuus ja karsinta oli myös niille mestari- ja luutnanttikursseille, joille minä pääsin. Sivumennen todettakoon, että jokseenkin yhtä suuri halukkuus ja karsinta oli myös henkilökunnan pyrkiessä rauhanturvatehtäviin, joihin myös pääsin kolme kertaa.

Lue lisää

Yritätkös nyt ihan vakavissasi väittää rauhanajan esikuntapalvelun olevan ihan oikeaa sotatyötä? Kyllä aika harhoissa olet tai absurdia huumoria viljelet.

Omat tehtäväni olivat päivittäin ihan oikeaa eri taistelulajeihin keskittynyttä eri asteista koulutusta ja johtamista, siis aitoa sotilastyötä.

Kyllä minä varsin hyvin tiedän, että pyrkyreistä niljakkaimmat menivät kieli ruskeana esikuntiin, kun heistä ei muuhun ollut ja sosiaalinen osaaminenkin oli korkeintaan välttävää, kuten Sinulla HV.

Sapiens dux kirjoitti:

Yritätkös nyt ihan vakavissasi väittää rauhanajan esikuntapalvelun olevan ihan oikeaa sotatyötä? Kyllä aika harhoissa olet tai absurdia huumoria viljelet.

Omat tehtäväni olivat päivittäin ihan oikeaa eri taistelulajeihin keskittynyttä eri asteista koulutusta ja johtamista, siis aitoa sotilastyötä.

Kyllä minä varsin hyvin tiedän, että pyrkyreistä niljakkaimmat menivät kieli ruskeana esikuntiin, kun heistä ei muuhun ollut ja sosiaalinen osaaminenkin oli korkeintaan välttävää, kuten Sinulla HV.

Lue lisää

Pyrkyreitäkö vain ovat kaikki kadettiupseerit, kun niistä lähes kaikki aikanaan menevät esikuntiin, monista tulee sitten jopa yleisesikuntaupseereita. Totaalisesti epäonnistunut on upseeri, joka jää koko urakseen kentälle pakertamaan. Toimiupseerien monien kohtalona niin oli, muttei lahjakkaimpien niidenkään.

Kyllä se kenttätyö on sitä perustyötä, jota suunnitellaan, johdetaan ja valvotaan esikunnista. Sille kenttätyölle kuten johtamisellekin luodaan edellytyksiä mm. Puolustusvoimain Tutkimuskeskuksessa ja Topografikunnassa, joissa minulla oli onni myös palvella.

Sotilasurallani sitä sosiaalista osaamistani pääsin näyttämään mm. jo peruskurssini oppilaskunnan puheenjohtajana, kerhoni puitteissa, kahteen kertaan puheenjohtajanakin, ja myös liittomme hallituksessa. Edelleen sitä sosiaalista osaamista minulta tarvitaan mm. evp-yhdistyksissäni, killassani, Suomen Rauhanturvaajissa, Valioeläkeläisissä ja Helsingin Sydäntoipilaissa. Sinä tarvinnet sosiaalista osaamista vain kepusaitilla, eikä se näy täälläkään kummoista olevan, kun vain mielikuvituksessasi olet päässyt kepuakin lähelle.

kapi_korhonen kirjoitti:

Pyrkyreitäkö vain ovat kaikki kadettiupseerit, kun niistä lähes kaikki aikanaan menevät esikuntiin, monista tulee sitten jopa yleisesikuntaupseereita. Totaalisesti epäonnistunut on upseeri, joka jää koko urakseen kentälle pakertamaan. Toimiupseerien monien kohtalona niin oli, muttei lahjakkaimpien niidenkään.

Kyllä se kenttätyö on sitä perustyötä, jota suunnitellaan, johdetaan ja valvotaan esikunnista. Sille kenttätyölle kuten johtamisellekin luodaan edellytyksiä mm. Puolustusvoimain Tutkimuskeskuksessa ja Topografikunnassa, joissa minulla oli onni myös palvella.

Sotilasurallani sitä sosiaalista osaamistani pääsin näyttämään mm. jo peruskurssini oppilaskunnan puheenjohtajana, kerhoni puitteissa, kahteen kertaan puheenjohtajanakin, ja myös liittomme hallituksessa. Edelleen sitä sosiaalista osaamista minulta tarvitaan mm. evp-yhdistyksissäni, killassani, Suomen Rauhanturvaajissa, Valioeläkeläisissä ja Helsingin Sydäntoipilaissa. Sinä tarvinnet sosiaalista osaamista vain kepusaitilla, eikä se näy täälläkään kummoista olevan, kun vain mielikuvituksessasi olet päässyt kepuakin lähelle.

Lue lisää

"pyrkyreistä niljakkaimmat"

Jumankekka kun napsahti kohdalleen ;)))

Sori vaan kapi, että minua sinuksi on luultu. Mutta sinä kyllä loukkaat minua, kun luulet kepulaiseksi. Kyllä kyseessä on sinun kanssa samanmielinen täältä naapurikaupungista.
Tuli eilen istuttua pitkää iltaa parin kaverin kanssa ja kotiin tultuani menin nettiin etsimään ihan muuta hakusanalla orjan mieli. Sieltä tuo vanha/hyvä avauksesi tupsahti vastaan ja pistin se piruuttani palstalle. Sori vaan. Mutta näkyy se vipinää kepulaisissa vieläkin aiheuttaneen kjeh kjeh.

Mitenhän tuossa olen sukuani kehunut? No, sinun pojallasi ei varmaan ole pelkoa firmansa konkurssista, sillä hänellä ei sellaista ole, kun lienee yhtä tyhjätasku kuin isänsäkin. Ja kyllä kepu menee ennen konkurssiin kuin poikani firma. Olet idiootti.

kapi_korhonen kirjoitti:

Mitenhän tuossa olen sukuani kehunut? No, sinun pojallasi ei varmaan ole pelkoa firmansa konkurssista, sillä hänellä ei sellaista ole, kun lienee yhtä tyhjätasku kuin isänsäkin. Ja kyllä kepu menee ennen konkurssiin kuin poikani firma. Olet idiootti.

Lue lisää

Isopää Korhosen suvun kantaisältä syttyi hiha tuleen?

Isopää Korhosten koko suku on yhtä imbesillejä räyhääjiä, jotka sotkevat asiansa. Ja siinä sivussa muidenkin asiat?

Viisas mies kirjoitti:

Isopää Korhosen suvun kantaisältä syttyi hiha tuleen?

Isopää Korhosten koko suku on yhtä imbesillejä räyhääjiä, jotka sotkevat asiansa. Ja siinä sivussa muidenkin asiat?

Lue lisää

Kyllä näin on näreet Jompella ei koskaan ole yläpää ollut kunnossa. Nyt ei enää alapääkään, evp aliupseeri laskee alleen ja anus on väljä ja rupinen. Näin on näreet???

kapi_korhonen kirjoitti:

Mitenhän tuossa olen sukuani kehunut? No, sinun pojallasi ei varmaan ole pelkoa firmansa konkurssista, sillä hänellä ei sellaista ole, kun lienee yhtä tyhjätasku kuin isänsäkin. Ja kyllä kepu menee ennen konkurssiin kuin poikani firma. Olet idiootti.

Lue lisää

Sinä muuta osaa tehdäkkään kuin kehua itseäsi.
Olet aina hokenut, että älkää minusta kirjoitelko, vaan palstan aiheesta, eli keskustapolitiikasta, mutta kukapa muu se sinusta kirjoittelee enemmän kuin sinä narsistina itse.