Herään kohtaukseen en saa kunnolla hengitettyä, rintaan sattuu, koitan yskiä. Katson kelloa joka on neljä yöllä, otan pikaisesti lääkkeet, haukon henkeäni. Pelko alkaa valtaamaan kummallisesti, kuoleman pelko, käy mielessä soitanko taxin ja poilille. Alankin miettimään uskoani Jeesukseen, huomaankin Jeesus onkin minusta ulkopulella, Hän ei olekaan minussa, tuleekin hätä ja pelottaa vain enemmän. Hädissäni polvistun nojatuolia vasten, koitan Jeesuksen nimeen aloittaa rukousta, se vain ei onnistukaan, en saa Jeesukseen mitään kontaktia. Ihmeekseni siinä huomaankin näyn joka on Jeesus, näky on huoneessa ihmeellisenä voimana ei mikään hahmo, näen jotenkin hengessä sen. Mutta silti Jeesus on minusta ulkopuolella, viestittää sitä minulle ja näen silti tuon voiman huoneessa. Tilitän Jeesukselle "ota minut vastaan, annan elämäni Sinulle, ei Jeesus ei ota vastaan". Pelottaa kovasti olla ulkopuolella ja tämä kohtaus vain jatkuu hengitys tuntuu kovin vaikealta. Kylmä hiki on otsallani, tuo tuttu tunne kehossani alkaa tuntumaan johtuu tuosta hengityksestäni joka on raskasta. Jatkan rukoilua. Ajan pois vihollistakin välistä Jeesuksen nimessä ja Jeesus on kokoajan ulkopuolella. Miksi ei Jeesus tulekaan sydämmeeni, miksi saan olla vain pintapuolinen uskova. Teen tiliä nyt Herralleni tiedän sen, tunnustan syntini, kaikkea muutakin mitä olen vain välinpitämättömänä tehnyt, jättänyt tekemättä.
Teen lupauksia nyt Jumalalle, nyt on se hetki Jumala minua kutsuu, teen parannusta lupauksia muuttaa elämäni täysin, mutta Jeesus on edelleen tuossa sydämmeni ulkopuolella.
Rukoukseeni on vastattu kello on nyt 5.30 Jeesus on nyt minussa.
Kiitos Jeesus!
Teen lupauksia nyt Jumalalle, nyt on se hetki Jumala minua kutsuu, teen parannusta lupauksia muuttaa elämäni täysin, mutta Jeesus on edelleen tuossa sydämmeni ulkopuolella.
Rukoukseeni on vastattu kello on nyt 5.30 Jeesus on nyt minussa.
Kiitos Jeesus!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tuon tunteen, herään usein jostain painajaisista hiestä märkänä - vihollinen kiusaa juuri silloin, kun olemme täysin aseettomia, unessa.
Sitten yhteys Jumalaan ja Jeesukseen saattaa joskus kestää jonkin aikaa ja voi usein olla ulkopuolinen olo Hänessä.
Muista kuitenkin aina, että kun me etsimme Häntä ensin, hän kuulee ja tulee, eikä koskaan jätä!
Meidän omat tunteemme ei ole totuus, tunteemme menevät laidasta laitaan, mutta Jumalan Pyhä Henki pysyy meissä, jos me pysymme hänessä.
Tässä sinulle voimajakeet loppuun Heb 13:
5. Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen mitä teillä on, sillä hän itse on sanonut :" En minä sinua hylkää, enkä sinua jätä":
6.niin että me turvallisin mielin sanomme:"Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?"
Ei nyt tarvitse taistella on niin rauhaisa mieli, levossa saan olla. Kumpa Jeesus ei koskaan lähtisi pois!
http://www.youtube.com/watch?v=ksfc1NqPf00&feature=autoplay&list=WLB9CB31E8F3D9700C&playnext=2
Olipa järjetön taistelu. Olista vain jatkanut unia. Eikös Jeesus ole ollut sinussa siitä päivästä lähtien, kun annoit itsesi hänelle.
Ei ollut järjetön taistelu. Nyt toimiin yhteys Jeesukseen ja toimii hengityskin Luulisin myöskin että nukuttaa ensiyönä.
Kyllä se oli ihan turha taistelu. Olisit vain jatkanut uniasi. Jos olit Jeesuksen oma ennen tuota yötä, Jeesus on ollut sinussa koko ajan.
Mutta minahän itse tiedän kulkuani uskovana. Ei meillä uskominen ole niin vain itsestään selvää ja helppoa. Kyllä siihen kuuluu kaikenlaiset taistelut kuvioihin, sairaudetkin. Kävinhän toki nukkumaan vielä ehkä seitsemän aikoihin, sain sen verran hengitykseni pelaamaan että nukkuminen myöskin onnistui.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus