Keskustaa syytetään jostakin käsittämättömästä syystä vanhoilliseksi ja menneeseen katsovaksi puolueeksi. Suoranaista kansanhuvia etenkin porvaristossa on ollut nimitellä keskustalaisia milloin aitovieriläisiksi, milloin impivaaralaisiksi, milloin miksikin.
Itse asiassa Keskusta on luontoon liittyvän ytimensä ansiosta kansainvälisestikin kehityksen kärjessä. Näin jo siitäkin syystä, että luonnonvarojen, ruuantuotannon ja kaiken kaikkiaan kestävän kehityksen merkitys maailmassa on tänä päivänä tärkeämpi kuin koskaan.
Kapitalistinen tavaratuotanto sen sijaan alkaa vedellä viimeisiään. Kapitalistinen tuotantohan voi toimia ainoastaan ympäristön asettamissa rajoissa. Ja nämä rajat alkavat olla lähellä, elleivät peräti jo ylitettykin. Maailman tulevaisuus ei suinkaan asu urbaanissa kaupungissa, vaan kerrassaan kaupungin ulkopuolella.
Siksi nykyporvarillinen sanelupolitiikka luonnonresurssien yhä mittavammaksi kaupunkeihin ryöstämiseksi on sangen lyhytnäköistä ja tuhoon johtavaa politiikkaa, kuten porvarillinen rationaalisuus ylipäätään. Porvarillinen rationaalisuus on lokaalia ja lyhytnäköistä. Lokaalia sikäli, että rationaalisuuden kattavuus pitää sisällään vain tehdassalin ja lyhytnäköistä sikäli, että aikajana on lähinnä kvartaali, jolta ajalta porvari aina tarkastaa, kuinka paljon mammonaa yritys on tuona aikana porvarin taskuun saanut kootuksi, ryöstetyksi.
Porvarillisen ideologian harha ja erehdys on luulo, että yhteiskunnallisen hyvinvoinnin takaamiseksi riittäisi se, että yhteiskunnassa on paljon kannattavia liikeyrityksiä. Mutta näinhän ei suinkaan ole asianlaita, koska kapitalistinen liikeyritys ei ole suinkaan luotu maksimoimaan yhteiskunnallista hyvinvointia, vaan liikeyrityksen omistavan porvarin hyvinvointi. Se taas on esimerkiksi Suomessa merkinnyt väestön jakautumista kahteen yhteiskuntaluokkaan: käsittämättömän rikkaisiin ja käsittämättömän köyhiin ihmisiin.
Miksi oman edun maksimointi ei sitten johda yhteiskunnan vaurastumiseen ja hyvinvointiin, kuten kapitalismin keksijät ovat väittäneet? Näin käy siksi, että kapitalistin voidakseen maksimoida voittonsa, täytyy luoda yhteiskuntaan riittävästi niukkuutta, pulaa, jotta kuluttaja olisi valmis maksamaan tuotteista ja palveluista ylihintaa toisaalta, ja toisaalta yhteiskunnassa pitää olla työttömiä laumoittain, jotta työläiselle ei tarvitsisi maksaa todellisesta tehdystä työstä, ja toisaalta pitää olla kapitalistinen rationaalisuus koneellistamisen muodossa, joka pitää tätä työttömien armeijaa jatkuvasti yllä. Kapitalistinen yhteiskunta ei suinkaan ole hyvinvointiyhteiskunta, vaan yhteiskunta, jossa vallitsee puute ja jossa ihmiset jakautuvat räikeän eriarvoisiksi.
Kapitalistinen riisto nähdään usein liian kapeana ilmiönä, pelkkänä työläisen riistona, vaikka riisto koskee myös kuluttajia, raaka-aineiden tuottajia, ympäristöä ja yhteiskuntaa kokonaisuutena.
Eikä riisto ole useinkaan mitenkään hienovaraista, sosiaalisen lain kaltaista, vaan suorastaan käsin kosketeltavaa ryöstöä: markkinoilta ei löydy yhtään halukasta yritystä suorittamaan kysyttyä työtä, lähikaupan kassalla jätetään ilmoitetut alennukset noteeraamatta, tehdään kalliilla suoranaista sutta jne.
Itse asiassa Keskusta on luontoon liittyvän ytimensä ansiosta kansainvälisestikin kehityksen kärjessä. Näin jo siitäkin syystä, että luonnonvarojen, ruuantuotannon ja kaiken kaikkiaan kestävän kehityksen merkitys maailmassa on tänä päivänä tärkeämpi kuin koskaan.
Kapitalistinen tavaratuotanto sen sijaan alkaa vedellä viimeisiään. Kapitalistinen tuotantohan voi toimia ainoastaan ympäristön asettamissa rajoissa. Ja nämä rajat alkavat olla lähellä, elleivät peräti jo ylitettykin. Maailman tulevaisuus ei suinkaan asu urbaanissa kaupungissa, vaan kerrassaan kaupungin ulkopuolella.
Siksi nykyporvarillinen sanelupolitiikka luonnonresurssien yhä mittavammaksi kaupunkeihin ryöstämiseksi on sangen lyhytnäköistä ja tuhoon johtavaa politiikkaa, kuten porvarillinen rationaalisuus ylipäätään. Porvarillinen rationaalisuus on lokaalia ja lyhytnäköistä. Lokaalia sikäli, että rationaalisuuden kattavuus pitää sisällään vain tehdassalin ja lyhytnäköistä sikäli, että aikajana on lähinnä kvartaali, jolta ajalta porvari aina tarkastaa, kuinka paljon mammonaa yritys on tuona aikana porvarin taskuun saanut kootuksi, ryöstetyksi.
Porvarillisen ideologian harha ja erehdys on luulo, että yhteiskunnallisen hyvinvoinnin takaamiseksi riittäisi se, että yhteiskunnassa on paljon kannattavia liikeyrityksiä. Mutta näinhän ei suinkaan ole asianlaita, koska kapitalistinen liikeyritys ei ole suinkaan luotu maksimoimaan yhteiskunnallista hyvinvointia, vaan liikeyrityksen omistavan porvarin hyvinvointi. Se taas on esimerkiksi Suomessa merkinnyt väestön jakautumista kahteen yhteiskuntaluokkaan: käsittämättömän rikkaisiin ja käsittämättömän köyhiin ihmisiin.
Miksi oman edun maksimointi ei sitten johda yhteiskunnan vaurastumiseen ja hyvinvointiin, kuten kapitalismin keksijät ovat väittäneet? Näin käy siksi, että kapitalistin voidakseen maksimoida voittonsa, täytyy luoda yhteiskuntaan riittävästi niukkuutta, pulaa, jotta kuluttaja olisi valmis maksamaan tuotteista ja palveluista ylihintaa toisaalta, ja toisaalta yhteiskunnassa pitää olla työttömiä laumoittain, jotta työläiselle ei tarvitsisi maksaa todellisesta tehdystä työstä, ja toisaalta pitää olla kapitalistinen rationaalisuus koneellistamisen muodossa, joka pitää tätä työttömien armeijaa jatkuvasti yllä. Kapitalistinen yhteiskunta ei suinkaan ole hyvinvointiyhteiskunta, vaan yhteiskunta, jossa vallitsee puute ja jossa ihmiset jakautuvat räikeän eriarvoisiksi.
Kapitalistinen riisto nähdään usein liian kapeana ilmiönä, pelkkänä työläisen riistona, vaikka riisto koskee myös kuluttajia, raaka-aineiden tuottajia, ympäristöä ja yhteiskuntaa kokonaisuutena.
Eikä riisto ole useinkaan mitenkään hienovaraista, sosiaalisen lain kaltaista, vaan suorastaan käsin kosketeltavaa ryöstöä: markkinoilta ei löydy yhtään halukasta yritystä suorittamaan kysyttyä työtä, lähikaupan kassalla jätetään ilmoitetut alennukset noteeraamatta, tehdään kalliilla suoranaista sutta jne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanot jotta maailman tulevaisuus ei suinkaan asu urbaanissa kaupungissa, vaan kerrassaan kaupungin ulkopuolella.
Noinhan tuo totuus on, mutta ensin pitää riistää se kaupungin ulkopuolella oleva alue ökyrosvojen käyttötarpeita/hyödyntämistä varten, kuten nyt ollaan maassammekin tekemässä.
Maailmalla liikuessani olen pannut merkille, että kaikki vähänkin varakkaammat asuvat suht koht väljästi kaupunkien ulkopuolella, siis varsinaisen slummiasutuksen takapuolella, jossa heillä on hienot kartanot puutarhoineen ja kasvimaineen.
Ei kukaan täysjärkinen ihminen halua asua kaupungin metelissä, ja sasteessa, vaan omassa talossaan puhtaan vesistön äärellä.
Niinpä, valitettavasti kapitalismia pidetään itsestäänselvyytenä ja ryöstö vain jatkuu.