Olen siis itse ortodoksi. Uskon Jumalaan, mutta ajattelen näköjään monen uskovankin mielestä heppoisesti seksielämästä ja ylipäänsä ihmisen seksuaalisista tarpeista.
Otetaan aiheeksi siis seksi, joka varmasti kiinnostaa useampia ihmisiä tässä maailmassa. Monilla uskovaisilla, tiedän ja tunnen ( hyviä ihmisiä kyllä)
on hyvin puritaaninen käsitys siitä miten omaa seksuaalisuuttaan saa toteuttaa käytännön tasolla.
1. Seksin ajatellaan kuuluvan avioliittoon. ( Ok. kuuluu kyllä kuten kuuluu jokaisen miehen ja naisen perustarpeisiin. Lisääntyminen hoituu helpoiten kun kaksi ihmistä saavat toteuttaa keskinäistä rakkautta eikä spermapankkeja pakosti tarvita. Mutta mutta.. Niin monet meistä ovat huomanneet että avioliitto ei lainkaan takaa onnistunutta ja tyydyttävää seksielämää. Niin raadollista kuin se onkin. Jos odottaa ja sitten pettyykin, niin eikö olisi ollut parempi kokeilla käytännössä ennen kuin katuu? Tällaistahan siis tapahtuu.
2. Itsetyydytys on syntiä Niin, Raamattu kun ei millään lailla ota kantaa eikä leimaa tätä ihmisen perustarvetta synnilliseksi toiminnaksi. Usein uskovien piirissä kritisoidaan itsetyydytystä ja korostetaan että se on jopa itsekästä ja aiheuttaa mitä kummallisempia fantasioita, jotka tekevät hallaa parisuhteelle. Mutta yhtä laillahan parisuhteessa voi seksin aikana kuvitella kumppaninsa tilalle aivan jonkun toisen kuin sen hetkisen kumppanin. Ja mitenkäs sitten yksinäiset vailla kumppania olevat ihmiset, pitäisikö heidän vain kitua himon tulessa ja kärsiä, kun esiaviollinen seksikin on väärin eikä sitäkään saisi toteuttaa. Eikö olisi viisaampaa käytää oman käden oikeutta niin saisi pahimmat himot taltutettua? Tämäkin väärin vai?
3. Aviorikokset Raamattu suhtautuu aviorikokseen vakavasti, mutta ei suinkaan tuomitse ihmistä tämän perusteella ikuiseen kadotukseen. Antaahan Jeesuskin vapauttavan tuomion aviorikoksen tehneelle naiselle. Entä jos inhimillisenä ihmisenä sortuu, vaikkapa kylmän ja kuolleen avioliiton vuoksi. Tekee virheen ja saa rakkautta jostain muualta. Pitäisikö jatkaa tylsässä ja kulissinomaisessa liitossa hautaan saakka, jos voi saada oikean onnen? Entä jos nuoruudenrakkaus ei olekaan ikuista, vaikka kuinka haluaa tahtoa. Ihmiset voivat kasvaa eri suuntiin.
4.Uudelleen avioituminen On monen uskovan mielestä väärin monesti silloin kun syynä on jokin muu kuin puolison kuolema, esim. haureus, rakastuminen uuteen yms. Syyttelijöiden lauma on suuri ja usein pääsyyttelijät ovat itse oikeita sepesusia. :) Entä jos ensimmäinen eikä toinen kerta vielä onnistunut, mutta kolmannella se tuntuukin oikealta. Ta voihan olla että joku kahlaa vieläkin pitempään ennenkuin uiminen alkaa ns. sujua.
Heittäkääpä ihmiset kommentteja. Oletteko kokeneet tuomitsevia mielipiteitä ja suoranaista onnenne riistoa uskovien tovereidenne tai muiden tuttujenne taholta?
Otetaan aiheeksi siis seksi, joka varmasti kiinnostaa useampia ihmisiä tässä maailmassa. Monilla uskovaisilla, tiedän ja tunnen ( hyviä ihmisiä kyllä)
on hyvin puritaaninen käsitys siitä miten omaa seksuaalisuuttaan saa toteuttaa käytännön tasolla.
1. Seksin ajatellaan kuuluvan avioliittoon. ( Ok. kuuluu kyllä kuten kuuluu jokaisen miehen ja naisen perustarpeisiin. Lisääntyminen hoituu helpoiten kun kaksi ihmistä saavat toteuttaa keskinäistä rakkautta eikä spermapankkeja pakosti tarvita. Mutta mutta.. Niin monet meistä ovat huomanneet että avioliitto ei lainkaan takaa onnistunutta ja tyydyttävää seksielämää. Niin raadollista kuin se onkin. Jos odottaa ja sitten pettyykin, niin eikö olisi ollut parempi kokeilla käytännössä ennen kuin katuu? Tällaistahan siis tapahtuu.
2. Itsetyydytys on syntiä Niin, Raamattu kun ei millään lailla ota kantaa eikä leimaa tätä ihmisen perustarvetta synnilliseksi toiminnaksi. Usein uskovien piirissä kritisoidaan itsetyydytystä ja korostetaan että se on jopa itsekästä ja aiheuttaa mitä kummallisempia fantasioita, jotka tekevät hallaa parisuhteelle. Mutta yhtä laillahan parisuhteessa voi seksin aikana kuvitella kumppaninsa tilalle aivan jonkun toisen kuin sen hetkisen kumppanin. Ja mitenkäs sitten yksinäiset vailla kumppania olevat ihmiset, pitäisikö heidän vain kitua himon tulessa ja kärsiä, kun esiaviollinen seksikin on väärin eikä sitäkään saisi toteuttaa. Eikö olisi viisaampaa käytää oman käden oikeutta niin saisi pahimmat himot taltutettua? Tämäkin väärin vai?
3. Aviorikokset Raamattu suhtautuu aviorikokseen vakavasti, mutta ei suinkaan tuomitse ihmistä tämän perusteella ikuiseen kadotukseen. Antaahan Jeesuskin vapauttavan tuomion aviorikoksen tehneelle naiselle. Entä jos inhimillisenä ihmisenä sortuu, vaikkapa kylmän ja kuolleen avioliiton vuoksi. Tekee virheen ja saa rakkautta jostain muualta. Pitäisikö jatkaa tylsässä ja kulissinomaisessa liitossa hautaan saakka, jos voi saada oikean onnen? Entä jos nuoruudenrakkaus ei olekaan ikuista, vaikka kuinka haluaa tahtoa. Ihmiset voivat kasvaa eri suuntiin.
4.Uudelleen avioituminen On monen uskovan mielestä väärin monesti silloin kun syynä on jokin muu kuin puolison kuolema, esim. haureus, rakastuminen uuteen yms. Syyttelijöiden lauma on suuri ja usein pääsyyttelijät ovat itse oikeita sepesusia. :) Entä jos ensimmäinen eikä toinen kerta vielä onnistunut, mutta kolmannella se tuntuukin oikealta. Ta voihan olla että joku kahlaa vieläkin pitempään ennenkuin uiminen alkaa ns. sujua.
Heittäkääpä ihmiset kommentteja. Oletteko kokeneet tuomitsevia mielipiteitä ja suoranaista onnenne riistoa uskovien tovereidenne tai muiden tuttujenne taholta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
1. Olemme seksuaalisia olentoja ja se liittyy pohjimmiltaan juuri lisääntymiseen.
Voisi todeta tässä sen, että seksuaalisuuden määrä liittyy paljolti itsekkyyteen, mutta seksuaalisuuden tyydyttävyys,eli laatu viimekädessä välittämiseen.
2. Onko sitä sitten oikeampaa tyydyttää tarpeensa toisella ihmisellä, vai häiritsemättä muita,,itsellään?
3. Aviorikoksesta kärsii lopulta sen tekijä lopulta kaikkein eniten(jos ei sitten ole psygopaattista oireilua, heillä ei omaatuntoa ole), sillä se "hetken huormio voi olla oikeasti koko loppu-elämän turmio".
4. Ei pidä avioitua, lupailla tai vannoa mitään jos ei ole täysin varma.
Avioliiton funktio ei ole edes sen kiihkeydessä, vaan liiton ja yhdessäolon pituudessa, sillä vasta voitettujen vaikeuksien, yhteisten kokemuksten jälkeen voi kokea kumppanin kanssa ns. yhteyttä.
Mielestäni Ihmiset erovat aivan liian nopeasti ja liian kevyistä syistä.