Tällä foorumilla kysellään gangsteritarinoiden perään. Olisi millä ilahuttaa kummilasta, ei mitään lässynlässyä, vaan vähintään verta, viinaa ja huumeita.
Tapoitko jonkun? Mites nyt sillai? Miten sä siihen jouduit, tarkoitan, löikö isä sua pienenä hamaralla päähän?
Raiskasitko jonkun? Tykkäsitkö enemmän väijyä pusikoissa, vai oliko kotibileiden tyrmäystipat enemmän sun alaasi?
Kai sä sentään jotain ryöstit? Ei mitään mummon kumautuksia, vaan teitkö oikein sillai keikan? Hiippasitte kavereiden kans pipot silmillä takapihan kautta avaamaan lukot ja sitten hissunkissun yön pimeydessä kannoitte läjän rojua takakontiin ja veitte kätkijälle? Varastitko koskaan oikeita timantteja, kultaharkkoja, tai kruunun jalokiviä?
Kerro tarinasi. Me ymmärrämme sinua.
Tapoitko jonkun? Mites nyt sillai? Miten sä siihen jouduit, tarkoitan, löikö isä sua pienenä hamaralla päähän?
Raiskasitko jonkun? Tykkäsitkö enemmän väijyä pusikoissa, vai oliko kotibileiden tyrmäystipat enemmän sun alaasi?
Kai sä sentään jotain ryöstit? Ei mitään mummon kumautuksia, vaan teitkö oikein sillai keikan? Hiippasitte kavereiden kans pipot silmillä takapihan kautta avaamaan lukot ja sitten hissunkissun yön pimeydessä kannoitte läjän rojua takakontiin ja veitte kätkijälle? Varastitko koskaan oikeita timantteja, kultaharkkoja, tai kruunun jalokiviä?
Kerro tarinasi. Me ymmärrämme sinua.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No? Uskomattomia uskoontulokertomuksia odotetaan.
Mulla on niin kamala menneisyys, ettei sitä hirviä kertoa. Se oli, ja jos niikseen tulee: on, liian kamalaa jo elettynä, eikä ole hyväksi, että liian karmivista kertomuksista foorumin kummilapset menettäisivät yöunensa.
Lauletaan mieluummin: "aa-tuuti-lullaa, enkelit lentää sun uniin! Aamen".
Nyyti: "On yöllä kamalakin kamalampi, vaan päivällä toisin päin".
Minulla on traaginen gangsterimenneisyys, minä nuorena kyyditin polkupyörällä ilman valoja nättiä blondityttöä.
:O)
Hugo, varjoisten kujien tyttökyyditsijä.
Ja sitten tulit uskoon?
Kirjoita kirja. Menee kaupaksi helluntaikonfferenssissa.
Hugo Boss ei kai siihen aikaan tarvinnut polkupyörässä olla valoja?
Oliko siihen aikaan polkupyörälakia, joka kieltää 10-vuotiaan blondityön kyyditsemisen. Ei tainnu olla edes lakia, joka kieltää yli 12 v. kyyditsemisen.
Mulla on tosiaankin traaginen menneisyys, mutta kun se on jo heitetty Jeesuksen nimessä ja veressä julistetun syntien anteeksiantamisen seurauksena Isä Jumalan selän takana olevaan pimeyden syvyyteen takaisin saa.tanalle, niin minulla ei ole tarvetta edes muistella sitä.
On Kirjoitettu: Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä enää sinun syntejäsi muista. (Jesaja 43:25).
Tää on riittävän kesyä kerrottavaksi (sain miettiä tovin):
Kerran meitä oli sellainen iloinen (tai surullinen) lauma ihmisolentoja nauttimassa alkoholia eräässä asunnossa. Talon emäntä keksi, että voitaisiin lähteä autolla heidän, kaupungin toisella laidalla sijaitsevalle pikku mökillensä. Asiassa oli vain yksi ongelma.
Henkilö nimeltä Jorma (nimi muutettu) istui ratin taa. Jo ensimmäisessä risteyksessä ajoi poliisiauto vierelle. Minä kuiskin "rauhallisesti, rauhallisesti vaan", mutta Jormapa (nimi muutettu) painoi punaisilla kaasun pohjaan. Samalla sekunnilla laittoivat poliisit sireenin päälle ja takaa-ajo alkoi. Syöksyimme ohi Töölön kisahallin ja kohti Stadionia, kyydissä olevat rouvat ja neidit kirkuivat, eräs herrasmies istui alati tyynenä etupenkillä, täytti piippuaan, jos muistan.
Kiljuin pysähtymään ja samassa nämä herrat vaihtoivat nopeasti paikkaa, sillä piippumies oli nk. lähinnä selvinpäin. Poliisit ajoivat vierelle. Tässä vaiheessa alkoi lyhyt episodi, josta vaikenen. Kun poliisit kysyivät, miksi hän lähti pakoon risteyksessä, piippumies selitti, että no kun mä pelästyin teitä. "No mitäs pelkäämistä meissä on?" "No kun mä pelkään niin kauheasti poliiseja." Poliisit hymyilivät ystävällisesti. Kuin ihmeen kaupalla he sitten sallivat meidän jatkaa matkaamme. Poliisilla ei ollut hajuakaan, kenet pysäyttivät.
Jatkoimme matkaa kyseiselle mökille. Kolmas meistä naisista kuoli pari viikkoa myöhemmin erittäin traagisella tavalla.
ei ole, olen tullut uskoon jo nuorena, kiitos siitä Jumalalle.
Tämä on suurta viisautta. Sillä elämä jättää aina jälkensä.
Silloin kauan sitten, kun elin Kurjuudessa, istuuduin taas kerran Saalemin takapenkkiin, toiveena ja rukouksena, että elämäni muuttuisi. Näin ei kuitenkaan Saalemin penkissä tullut koskaan tapahtumaan, mutta se on jo toinen tarina. Lavalle tuli uskovainen nainen todistamaan ja tunnustamaan syntejään.
Hän kertoi, miten hänellä on hirveän huono omatunto, kun hän työpaikalla sanoi työtoverille pahasti. Hän tuntee siitä sieluntuskaa, katuu ja pyytää Jumalalta anteeksiantoa, pyytää seurakunnan esirukousta saada voimaa pyytää anteeksi, selvittää ja lohduttaa myös loukaamaansa työtoveriaan.
Minä tuijotin takapenkistä lavalle ja ajattelin ensin, että no onpas tekopyhä nainen. Vai on tuo sinun suurin syntis? (Niin hän ei sanonut, ymmärrän sen nyt). Että on oikein huono omatunto? Arvaapa, mitä minä olen tehnyt! Onkos tarkoitukses masentaa suuria syntisiä ja esittää hyvinkin pyhää? Mutta sitten näinkin asian toisin.
Ymmärsin, että kyseessä oli nk. "siivosyntinen", ei tällainen juoppo pörrötukka kuin minä. Oikein korjasin asentoa ja katsoin kiinnostuneena lavalle. Ajattelin, että tuohan on oikeastaan tosi hienoa! Hän muutoin siivonakin ihmisenä ymmärtää ja Pyhä Henki hänelle ilmaisee, että kaikessa hyvässä elämässäänkin hän kuitenkin on mitä suurin syntinen. Hän on tehnyt teon jonka, Jeesuksen mukaan, tulisi saattaa hänelle Hel'vetin tuomion (joka sanoo rumasti lähimmäiselleen on ansainnut Hel'vetin tulen). Ajattelin, että onpa viisas nainen. Hänen ei tarvitse tehdä suuria syntejä, ei painua yhteiskunnan pohjalle asti, ymmärtääkseen olevansa suuri syntinen ja tarvitsevansa Jeesusta.
Tällaista viisautta en ollut ennen enkä jälkeen kuullut Saalemin lavalta, muistan vieläkin tämän naisen ulkonäön ja tästä tapahtumasta on jo useampi vuosikymmen aikaa. Tämän naisen todistus oli suurempi kuin kaikki vankilakertomukset yhteensä.
Missä on todistuksia uskoontuloista?
Oletteko niin tekopyhiä, että sen jälkeen kun Herra armahti, kiellätte oman menneisyytenne, mutta mielellänne kyllä luette muiden synneistä?
Ei ole tarkoitus elää menneessä ja Jumala on luonut uutta, mutta tosiasia on, että olemme kaikki syntisiä ihmisiä. Niitä ei ole pesty pois, kuten helluntailaiset valheellisesti opettavat, menneisyys kyllä säilyy, mutta monille ne ovat anteeksiannetut. Elämä muuttuu uudeksi, mutta menneisyys säilyy. Kieltääkö pyhitysoppinne myös menneet? Anteeksianto ei tee tyhjiksi itse tekoja, ne tehtiin ja ne ovat kyllä olemassa.
Eikö sinulla, esim. hurskas kuorolainen, ole kanttia kertoa, mitä itse olit ennen uskoontuloa? Silloin et hävennyt, nytkö häpeät ja teeskentelet sellaista, mitä et ole?
Eikö sinulle riitä se, kun Jeesukseen uskova kertoo, että oli ennen uskoontuloaan pilkkaaja ja vainoaja ja syntinen jumalaton, joka ryyppäsi ja rälläsi ja huorasi, niinkuin muutkin jumalattomat syntiset?
Täytyykö uskoon tulleen siis sinun mielestäsi alkaa yhä uudelleen ja taas uudelleen kertomaan syntisen menneisyytensä historiasta, vaikka se on anteeksiannettu ja uusi elämä on tullut uskovan elämäksi Kristuksessa Jeesuksessa?
Minkähänlaista uskonelämää mahtaakaan uskovaisen elämässä olla sellainen elämä, jossa uskova kertoo enemmän siitä, millainen on ollut jumalattomalla kaudellaan; kuin siitä, millainen on uusi elämä Kristuksessa Jeesuksessa.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Menneitä ei pidä paljon muistella, mutta niiden olemassaolo tulee kyllä tunnustaa.
Aloitinkin ketjun siinä tarkoituksessa, jos joku haluaisi todistaa, mistä on ikäänkuin noussut.
Toisaalla oli ketju, jossa kyseltiin Rundi-kirjaa, jossa ketjussa suosittelinkin kummilasten lahjaksi enemmänkin rakentavaa kirjallisuutta, kuin kertomuksia ihmisten rikotuista huonekaluista.
Aloitin ketjun myös siinä tarkoituksessa, että jos joku siunaantuu tällaisista muisteluista, niin tässä olisi ihan oma ketju tämän foorumin ihmisten menneisyyksille. Voi samalla todistaa Herrasta. Ihan ilmaiseksi, kenenkään ei tarvitse ostaa mitään kirjaa. Kerrotaan, miten oli ennen ja miten on nyt, jos näin haluatte.
näitä entisestä elämästä kertojia on helluntailaiset puhujupöntöt täynnä. Vielä kymmenienkin vuosien jälkeen kerrotaan rötösjutuista ja linnareissuista tai vähintään se, että on ollut ennen joku urheilija tai laulaja tms. toisilla areenoilla.
Ja nyt kun pyytää parilla lauseella tunnustamaan, että itsekin olin ja olen syntinen, ei käy. Muiden linnareissut kiinnostaa, omista ollaan hiljaa.
Olen aikoinaan viettänyt monta yötä putkan lattialla, mm. Messukeskuksessa, jos kiinnostaa. Nukkunut öitäni rappukäytävien ylätasanteilla, puiston pensaiden alla. Silti olin mieletäni aika kiltti tyttö, mutta maailma ympärillä oli paha.
Kun annoin täysin sydämin koko elämäni Jeesuksen haltuun, erosin helluntailaisista ja liityin kristilliseen kirkkoon, elämäni muuttui täysin. Helluntailaisena elämäni oli painajaista. Kristittynä sain uuden elämän.
Voin kertoa sinulle, että ennen uskoontuloani olin kuollut. Mistä minä olen noussut? En noussut mistään itse, vaan Jeesus nosti minut kuolemasta elämään.
Ei mulle tarvii kertoo. Kerro foorumin kummilapsille, he eivät tiedä.
Minkälainen on nuori ihminen jonka elämä alkoi mennä hunningolle, jo ennen syntymäänsä. Mitä tulee tehdä? Mitä ei tule tehdä? Aika kuvaava on se laulu "Älä tyri nyt". Meistä monet tyrivät, mutta kaikki ei ollut omaa syytä. Se oli tähtiin kirjoitettu.
Noin on, niinkuin Knuutti exm sanot. Meinaan olen tavannut tuolla Koillis-Savon helluntaiseurakunnassa yhden 7-kymppisen uskonveljen, joka mielellään ja toistuvasti kertoi seurakunnan pöntössä puhuessaan 5-kymmenen vuoden takaisista vinoista pinoista pornolehtiä sänkynsä alla -tarinoita heti ens'töikseen.
Jotenkin jäi hommasta sellainen maku, ettei hän edes halua jättää pornolehtiään muistoistaan pois, vaan roikottaa niitä mukanaan.
Joo. On eri asia tunnustaa tosiasiat, se pitää nöyränä ja samalla uskoa syntinsä sovitetuiksi, ei omasta, vaan Kristuksen ansiosta.
Sitten on sellaista väärää muistelua, ikäänkuin ennen olisi ollut paremmin.
No entisyyttähän on jokaisen ihmisen elämässä monenlaista. Eivät kaikki tekoni olleet väärät, ette uskoisi, miten paljon tein hyvääkin. Näin on myös tänä päivänä: hyvä ja paha taistelevat. Muutos tapahtui elämäntavassa, herra vaihtui. Tämä taas ei tarkoita, että olisin muuttunut synnittömäksi. Siinä maailmassa, jossa kuitenkin silloin elin, hallitsi paha, se oli Pahan valtakuntaa, kurjuutta, köyhyyttä, syntiä, muita samanlaisia kurjia ihmisiä, pahempia, tai parempia kuin minä. Se oli vähän kuin kauhuleffan öisessä kummitusmetsässä olisi kävellyt.
Muutos tapahtui sydämessä, sinne paistoi Valo, tuli rauha, toivo, usko.
Jos koet sielunlain muutostekijän kuten minä ja Muhammad, et koskaan kuole.
Häivy hemmettiin siitä sarvipää - muhamattinesi - tämä on helluntalaispalsta!!!
Häipykää te helluntailaiset juutalaisten palstalta.
Silkkaa pahansuopuuttanne olette estäneet ja estätte juutalaisten kirjoittamiset siellä.
Olette syvästi pahoja ihmisiä.