"Kuka tarvitsee työttömyyttä..."

Ari Ojapeltoa tuskin kukaan - ainakaan muu kuin juuri "rpu" - voi sanoa "yhdenasianliikkeeksi".

Ojapelto on pitkälti toistakymmentä vuotta yrittänyt herättää keskustelua erittäin laajasta asiakokonaisuudesta: niin globaalitaloudesta kuin kansantaloudestakin. Jos sitä sanotaan "yhdenasianliikkeeksi", niin tässä maassa sen enempää kuin maailmallakaan eivät sitten ekonomistit ja valtaeliitit sekä heitä juoksuttavat ja käskyttävät "markkinavoimatkaan" ole muuta kuin "yhdenasianliikkeitä".

Toisaalla näillä saiteilla nimimerkki "rpu" - hänelle kiitos siitä, että pysyy (edes) nimimerkissään - epäilee, että "joku tänä aamuna ärsyyntyi siitä, että kirjoitan
tyhmiä juttujani turhan usein".

Keskustan saiteilla kirjoittavat todella monet ja varsin monilla ja jatkuvasti vaihtuvilla nimimerkeillä - ja erittäin paljon vähemmän asiaa kuin "rpu", joka kertoo olevansa "herännyt juuri
viiden vuoden depressiosta" ja tekevänsä siksi "tyhmiä kysymyksiä enemmän kuin tämän saitin älykkäät pystyvät vastaamaan".

Ns. tyhmiä kysymyksiä ei olekaan - on vain tyhmiä vastauksia, tapaavat "viisaat" sanoa.

Mutta se on kyllä valitettavaa, jos "lukijat ovat mielissään kun ei tarvitse kahlata 1000 sanan jorinoita etsiäkseen ´pihviä` eli sanomaa".

Niin vähällä lukemisella ei taatusti mieleen juolahdakaan muuta kuin "rpun" - valtaeliitin ja -median indoktrinoimana - omaksuma näkemys, jonka mukaan "meille rikkaille maille ´pelastus` löytyy vain uudesta teknologisesta vallankumouksesta".

Jos "rpu" hiljentäisi krijoitusvauhtiaan ja vaikkapa vain osankin siitä käyttäisi esimerkiksi lukeakseen, mitä herrat Jeremy Rifkin, Robert B. Reich, Hans-Peter Martin, Harald Schumann - ja vaikkapa juuri Ari Ojapelto ovat automaatiosta, teknologiasta, globalisaatiosta ja työvoimakysymyksistä kirjoittaneet, "pihvi" saattaisi hyvinkin löytyä.

Avitan entisten linkkien lisäksi vielä seuraavilla oikopoluilla globalisaatiokritiikin lähteille (toivottavasti linkit toimivat; sanalla "globalisaatioloukku" ne kyllä löytyvät tietoa haluavalle helposti esim. googlella):

Linkki 1: http://216.239.59.104/search?q=cache:bCZdJGvD_doJ:www.utu.fi/agricola/nyt/arvos/tekstit/53.html Globalisaatioloukku&hl=fi&lr=lang_fi

Linkki 2: http://yliopistolehti.helsinki.fi/1998_11/kulttuuri.html#MARKKINADIKTARUURIN KÄSIKIRJA


Linkki 3: http://216.239.59.104/search?q=cache:lMiJv1HTyCUJ:www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/250/globalis_selonteko.html Globalisaatioloukku&hl=fi&lr=lang_fi

Linkki 4: http://216.239.59.104/search?q=cache:YpjN_GBiZB0J:www.joensuu.fi/yhtpol/henkilo/salo/pkar.htm Globalisaatioloukku&hl=fi&lr=lang_fi






.

"- -mutta kunnioitan ja näen erittäin tärkeäksi heidän tehtävänsä sen puolesta, että jokaisen on saatava työstänä ihmisarvoiseen elämään riittävä palkka", kirjoittaa "Demari" ja ihmettelee "onko tämä Ristimäki se sama persoona, joka ylistämisestä päästyään ylisti Jäätteenmäkeä??"

Ristimäki on aivan sama ja kertoo sen tässä nyt aivan itse.

Samainen Ristimäki on "AY demari?" -kirjoituksen suhteen sanova, että näkee "Demarin" tavoin erinomaisen tärkeänä sen, "että jokaisen on saatava työstänsä ihmisarvoiseen elämään riittävä palkka".

Samainen Ristimäki ei kovin paljon ole ylistellyt eikä vastakaan ylistele ketään, ei edes Jäätteenmäkeä; sen sijaan samainen Ristimäki on aina suhtautunut kriittisesti valtaeliittiin niin markkinoilla ja työmarkkinoilla kuin mediassa ja politiikassakin.

Sen "askelen valaistumiseen" samainen Ristimäki on ottanut jo 1960-luvun alkuvuosina....

Ja samainen Ristimäki toivoo, että mahdollisimman moni (ay-)demarikin olisi tehnyt tai edes tekisi samoin!

Timo T A Ristimäki kirjoitti:

"- -mutta kunnioitan ja näen erittäin tärkeäksi heidän tehtävänsä sen puolesta, että jokaisen on saatava työstänä ihmisarvoiseen elämään riittävä palkka", kirjoittaa "Demari" ja ihmettelee "onko tämä Ristimäki se sama persoona, joka ylistämisestä päästyään ylisti Jäätteenmäkeä??"

Ristimäki on aivan sama ja kertoo sen tässä nyt aivan itse.

Samainen Ristimäki on "AY demari?" -kirjoituksen suhteen sanova, että näkee "Demarin" tavoin erinomaisen tärkeänä sen, "että jokaisen on saatava työstänsä ihmisarvoiseen elämään riittävä palkka".

Samainen Ristimäki ei kovin paljon ole ylistellyt eikä vastakaan ylistele ketään, ei edes Jäätteenmäkeä; sen sijaan samainen Ristimäki on aina suhtautunut kriittisesti valtaeliittiin niin markkinoilla ja työmarkkinoilla kuin mediassa ja politiikassakin.

Sen "askelen valaistumiseen" samainen Ristimäki on ottanut jo 1960-luvun alkuvuosina....

Ja samainen Ristimäki toivoo, että mahdollisimman moni (ay-)demarikin olisi tehnyt tai edes tekisi samoin!

Lue lisää

Kysyin, että "onko tämä Ristimäki se sama persoona, joka ylistämisestä päästyään ylisti Jäätteenmäkeä?"

Tämä nyt vastannut Ristimäki sanoo että: "Ristimäki on aivan sama ja kertoo sen tässä nyt aivan itse."

Nyt vastaava Ristimäki sanoo myös, että "Ristimäki ei kovin paljon ole ylistellyt eikä vastakaan ylistele ketään, ei edes Jäätteenmäkeä;"

Kyllä tämä sama tarkottamani Ristimäki taitaa olla - ei noin sekavaa juttua kukaan muu pysty kirjoittamaan.

Demari kirjoitti:

Kysyin, että "onko tämä Ristimäki se sama persoona, joka ylistämisestä päästyään ylisti Jäätteenmäkeä?"

Tämä nyt vastannut Ristimäki sanoo että: "Ristimäki on aivan sama ja kertoo sen tässä nyt aivan itse."

Nyt vastaava Ristimäki sanoo myös, että "Ristimäki ei kovin paljon ole ylistellyt eikä vastakaan ylistele ketään, ei edes Jäätteenmäkeä;"

Kyllä tämä sama tarkottamani Ristimäki taitaa olla - ei noin sekavaa juttua kukaan muu pysty kirjoittamaan.

Lue lisää

Ei siitä muuta seuraa kuin se, mikä Oivallekin selityksineen kävi.
Tulevat uskossaan onnellisiksi ja elävät äänikuninkaansa Annelin muiston kanssa onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Älkäämme keepufanaatikoilta riistäkö tuota ylimaallista onnen ja kaikkinaista "oikeassaolemisen" tunnetta.
Onhan maassamme uskonnonvapaus, joka sallii ihmisen uskoa mihin tahansa Jumalaan.
Kai nyt pikkupikkuAnneliinkin saa uskoa, jos on riittävän höyrähtänyt?
Jos olisi pakko valita kahdesta, niin itse alkaisin Annelin sijasta varmaan siihen Jumalaan sitten uskoa..

Demari kirjoitti:

Kysyin, että "onko tämä Ristimäki se sama persoona, joka ylistämisestä päästyään ylisti Jäätteenmäkeä?"

Tämä nyt vastannut Ristimäki sanoo että: "Ristimäki on aivan sama ja kertoo sen tässä nyt aivan itse."

Nyt vastaava Ristimäki sanoo myös, että "Ristimäki ei kovin paljon ole ylistellyt eikä vastakaan ylistele ketään, ei edes Jäätteenmäkeä;"

Kyllä tämä sama tarkottamani Ristimäki taitaa olla - ei noin sekavaa juttua kukaan muu pysty kirjoittamaan.

Lue lisää

Kai "Demarillekin" voivat asiat selvitä, tosin aika lailla hitaammin kuin monille muille.

Tämän keskustelun avaus muuten oli ja on edelleenkin "Kuka tarvitsee työttömyyttä..."

Olisi nyt luullut "Demarinkin" olevan kiinnostunut aiheesta, varsinkin "AY demarin": mitä vankin ay-demari Eero Heinäluomakin tässä jokunen päivä sitten - muistaakseni MTV:n ns. nettivieraana - korosti "työllisyyden hoidon olevan hallituksen ja budjetin keskeisin asia".
Annas kattoo.

Vaan eiköstä vaan nämä suomi24.fi:n keskustan politiikkaa käsittelemään tarkoitetuille keskustelusivuille kirjoittelevat mitä kekseliäimmät (demari-)nimimerkit onnistu vääntämään keskustelun kuin keskustelun Anneliin, Pikku-Anneliin, jätemäkeen tai mihin tahansa muuhun kuin aloitettuun asiaan.

"Demari" on tainnut varsin huonosti lukea sen, mitä olen kirjoittanut Irakin-kysymyksestä ja siinä sivussa joutunut kirjoittamaan Jäätteenmäestäkin.

Pääasia koko Irak-kysymyksessä on mielestäni ollut koko ajan muussa kuin "tapaus Jäätteenmäessä". Itse olen jo tammikuusta 2003 lähtien kirjoitellut Irakin-kysymyksestä, ja eritoten kesäkuun 2003 hallituksenvaihdoksen jälkeen olen ns. Irakgatesta kirjoittaessani puolustanut sitä, että Anneli Jäätteenmäki eduskuntavaalien alla 2003 nosti esille Suomen hallituksen suhtautumisen tuloillaan olevaan hyökkäykseen.

Puolustan sitä edelleenkin, ja kuten mm. kirjoituksessani "Kenet historia on vapauttava?" (alunperin Länsiväylässä 2.7.2003) kertasin Irak-keskustelun siihenastisen kulun ja myös tapahtumien kulun sillä tarkkuudella kuin mitä tiedotusvälineitten seuraamisen kautta oli kenellä tahansa tiedossa (mm. siitä, mitä ex-pääministeri Paavo Lipponen kertoili TV1:n pääuutislähetyksessä 9.12.2002 Valkoisen talon pihamaalta).

Ei siinäkään kirjoituksessa mitään suurta Jäätteenmäen ylistystä esitelty, puolustettiin vain sitä, että ennen eduskuntavaaleja Jäätteenmäen julkisella esiintulolla (eritoten MTV3:n kuuluisa vaalikeskustelu 6.3.2003) hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta eli utva 7.3.2003 täsmensi kantaansa tuloilla olevaan - ja siis jo silloin laittomaksi tiedettyyn - hyökkäyssotaan Irakiin.

Ja kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, kyseisen ja vielä 20.3.2003 antamansa kannanotonkin myötä utvan näkemys jäi erinomaisen epäanalyyttiseksi. siitähän kaikki kotimaiset kv. oikeuden asiantuntijat kirjoittivat tuomionsa heti seuraavan päivän Hufvudstadsbladetissa, minkä olen myös useaan otteeseen julkituonut.

Joskus helmikuulla 2004 kirjoitin suomi24.fi:n sivustolle senhetkisten tietojen valossa ja varassa kirjoituksen "Asiaa AMOSista, Annelista, Paavosta ja Matista..."

Ahkerat kirjoitusteni seuraajat löytänevät sen ilman että nyt antaisinkaan linkkiapua?

Olen edelleen niiden kirjoitusteni - ja myös myöhempien Irakia koskevien kirjoitusteni - takana. Jokainen päivä, mikä on kulunut ja kulumassa sitten 20.3.2003, on osoittanut ja osoittava, että Anneli Jäätteenmäki (tosin ja vaikkakin aika hoipertelevine peräänkyselyineen) oli Irakin-sodan suhteen ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja paljon enemmän oikeassa kuin esimerkiksi juuri Paavo Lipponen.

Lukekaapa muutamakin puhemies Lipposen kolumni vaikkapa Apu-lehdestä, niin ette voi olla havaitsematta, miten niin kovasti ottikin ja taitaa ottaa edelleenkin niin Lipposen kuin kaltaistensa superlännettäjien ja -natottajien parissa se, että eduskuntavaaleissa 2003 kävi juuri niin kuin kävi.

Samanlaisen arvionhan on monessakin yhteydessä esittänyt myös ulkoministeri Erkki Tuomioja; siksipä häneen myös tuossa Barbara Ehrenreichin "nälkäpalkalla" -yhteydessä linkitinkin.

Ja niinhän taas päästiin tässäkin jutussa avauskirjoituksen asiaan: syntyykö tyylillä, jota esim. juuri Barbara Ehrenreich kuvailee "Nälkäpalkalla" -kirjassaan tosiaan sellaista uutta työllisyyttä, joka tarjoaa kyseisiä töitä tekeville myös kohtuullisen toimeentulon. Tiedot Amerikastahan kertovat aivan muuta kuin mitä varsin kritiikittömästi ihaillen tuntuvat seuraavan mm. EU-komissaari Olli Rehn kilpailukyky- ja dynamiikkapuheillaan (viimeksi tänäisessä eli 30.7.2004 Helsingin Sanomissa).

PS. Kyllä minua on kovasti ihmetyttänyt ja ihmetyttää edelleenkin se, että josjonkinmoiselta poliittiselta profiililtaan liki perusdemaria, ehkä tosin vasemmalle kallistuvaa, muistuttava Jäätteenmäki muodostui niin nopeasti "tosi- ja perusdemareille, K.K.Korhosille, Stadin kundeille etc. nimimerkeille" pelottavaksi että työreformin isänäkin tituleerattu Matti Vanhanen kelpasi heille miltei Messiaaksi?!?

Demari kirjoitti:

Kysyin, että "onko tämä Ristimäki se sama persoona, joka ylistämisestä päästyään ylisti Jäätteenmäkeä?"

Tämä nyt vastannut Ristimäki sanoo että: "Ristimäki on aivan sama ja kertoo sen tässä nyt aivan itse."

Nyt vastaava Ristimäki sanoo myös, että "Ristimäki ei kovin paljon ole ylistellyt eikä vastakaan ylistele ketään, ei edes Jäätteenmäkeä;"

Kyllä tämä sama tarkottamani Ristimäki taitaa olla - ei noin sekavaa juttua kukaan muu pysty kirjoittamaan.

Lue lisää

Vaikka tässä keskustelunavauksessa kirjoitelleille "Demarille" ja kumppaneilleen lieneekin turha tarjota mitään tosiasioita, linkitän heille ja muillekin tiedonjanoisille yhden kirjoituksen Turun Sanomista, sen pääkirjoitussivulta helmikuulta 2004 (4.2.2004).

Everstiluutnantti evp. ja vapaa toimittaja
Tuomo Hirvosen aliokirjoitus "Suomen Nato-jäsenyys jäänee haaveeksi" paljastaa varsin avoimesti sen, miten pettyneitä Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta vieroksuvat tahot olivat eduskuntavaalien 2003 tulokseen.

Ja nimenomaan sen vuoksi, että vaalien tuloksen seurauksena sinipunan kausi katkesi eikä Paavo Lipponen voinut jatkaa pääministerinä.

"Suomen venkoilu viime syksyn hvk:ssa osoitti, että henkien taistelu Paavo Lipposen ja tasavallan presidentti Tarja Halosen välillä on päättynyt viimeksi mainitun voitoksi. Vaikka Lipponen toimiikin Sdp:n puheenjohtajana, on hän eduskunnan puhemiehenä kaukana jokapäiväisestä päätöksenteosta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa häärii nyt Lipposen vastavoimaksi personoitunut ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka ajatukset käyvät hyvin yksiin tasavallan presidentin omaksumien näkemysten kanssa. Eivätkä niihin kuulu EU:n yhteisen turvan vahvistaminen saatikka yhteistyö Naton kanssa, mitkä taas olivat Lipposen tavoitteena.

Vaalivoitosta ja puolustusministerin salkusta huolimatta keskustan vaikutus Suomen turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin ja maanpuolustuksen linjauksiin näyttää jääneen vähäiseksi."

Noin tunnustaa natottajien ja muiden lännettäjien tunnelmat kirjoituksessaan.

Kannattaa itse kunkin tutustua siihenkin linkkiin ja sitten itse tykönään arvioida, miksi Anneli Jäätteenmäen vaalivoitto pääministerivaalit julistaneesta Paavo Lippposesta maaliskuussa 2003 saattoikin niin monille olla aivan anteeksiantamaton teko...



Linkki: http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,149419,2004-02-04

Ja sama kirjoitus avattuna epäonnisille linkinlukijoille:

Tuomo Hirvosen aliokirjoitus: Suomen Nato-jäsenyys jäänee haaveeksi

Turun Sanomat 4.2.2004

TS/Timo Jerkku
Suomen venkoilu viime syksyn hvk:ssa osoitti, että henkien taistelu Paavo Lipposen ja tasavallan presidentti Tarja Halosen välillä on päättynyt viimeksi mainitun voitoksi, kirjoittaa Tuomo Hirvonen.






Tuomo Hirvosen aliokirjoitus: Suomen Nato-jäsenyys jäänee haaveeksi

Ottaessaan vastaan puolustusministerin tehtävät kesällä 2003 Seppo Kääriäinen ilmoitti hallituksen harjoittavan "aikaansa seuraavaa liittoutumattomuutta". Suomen esiintymiset viime syksynä EU-maiden hallitusten välisessä konferenssissa (hvk) ja Brysselin huippukokouksessa osoittivat pikemminkin päinvastaista. Puntaroidessaan keinoja, joilla EU:n turvatakuulausekkeeseen saataisiin Moskovaa ärsyttämätön sanamuoto, valtiojohtomme todisti elävänsä vielä kylmän sodan vuosia.

Hallituksen vakuuttelut siitä, miten runsaasti Suomella on aikaa puolustuspoliittisten ratkaisujen tekemiseen, kertovat eräänlaisesta viivytystaistelusta historian kulkua ja kehitystä vastaan

Esimerkin tästä tarjosi ulkopoliittisen johtomme viime viikkoinen tapaaminen jossa alun perin piti julkistaa suuntaviivat kevään turvallisuuspoliittista selontekoa varten, lopputuloksena neuvotteluista saatiin kuitenkin vain kuulla, että salaisuus paljastetaan myöhemmiin tämän vuoden aikana.

Tapana on myös muistuttaa, että istuvaa hallitusta sitoo yhdessä hyväksytty ohjelma, jossa turvallisuuspoliittiseksi linjaksemme on määritelty sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava puolustus.

Kaikki merkit viittaavatkin siihen, että korkeimmassa valtiojohdossamme on yhteistuumin unohdettu yhdeksän kuukautta vanhan hallitusohjelman jatko. Siinä näet luvataan vahvistaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä edistää transatlanttista yhteistyötä.

Presidentti kukistanut entisen pääministerin
Mikäli Sdp olisi voittanut viime vuoden eduskuntavaalit ja Paavo Lipponen saanut jatkaa pääministerinä, edellä siteerattu hallitusohjelman kohta olisi saattanut myös toteutua.

Suomi olisi mitä todennäköisemmin silloin hakeutunut mukaan EU:n puolustusytimeen ja hyväksynyt unionin turvatakuuartiklan, joka velvoittaa EU-valtioita auttamaan kaikin keinoin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata. Tämän ratkaisun olisivat kansalaiset ilman muuta hyväksyneet, koska se olisi vahvistanut maamme turvallisuuspoliittista asemaa demokratiaa kunnioittavan unionin jäsenenä.

Suomen venkoilu viime syksyn hvk:ssa osoitti, että henkien taistelu Paavo Lipposen ja tasavallan presidentti Tarja Halosen välillä on päättynyt viimeksi mainitun voitoksi. Vaikka Lipponen toimiikin Sdp:n puheenjohtajana, on hän eduskunnan puhemiehenä kaukana jokapäiväisestä päätöksenteosta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa häärii nyt Lipposen vastavoimaksi personoitunut ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka ajatukset käyvät hyvin yksiin tasavallan presidentin omaksumien näkemysten kanssa. Eivätkä niihin kuulu EU:n yhteisen turvan vahvistaminen saatikka yhteistyö Naton kanssa, mitkä taas olivat Lipposen tavoitteena.

Vaalivoitosta ja puolustusministerin salkusta huolimatta keskustan vaikutus Suomen turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin ja maanpuolustuksen linjauksiin näyttää jääneen vähäiseksi.

Kokematon pääministeri Matti Vanhanen on ilmi selvästi arkaillut sellaisten käsittelemistä. Brysselin huippukokouksen jälkeen hän piti neuvotteluvoittona tekstimuutosta, jonka Suomi onnistui saamaan EU:n turvatakuuartiklaan. Muilta mailta hyväntahtoista hymyilyä osakseen saanut kohta sisältää näet lausuman, ettei "avunantovelvollisuus vaikuta tiettyjen jäsenmaiden puolustuspolitiikan erityisluonteeseen". Lisäys on yhtä tyhjän kanssa, sillä kukaan ei osaa selittää sen tarkoitusta. Se jäi arvoitukseksi jopa neuvottelijoille itselleen.

Hyvästit Naton jäsenyydelle
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen totesi 19.1.2004 maanpuolustuskurssin avajaisissa, että hvk:ssa löydetty kompromissiratkaisu turvallisuus- ja puolustuspolitiikan artikloissa "vahvistaa myös Suomen turvallisuutta". Ministeri jätti kuitenkin täsmentämättä, millä tavalla näin tapahtuu.

Politiikkaan perehtymätön saattaisi päin vastoin uskoa, että turvallisuutemme heikkenee, kun selkeästi sanottu avunantovelvoite hämärretään epämääräisellä lisälausekkeella.

Alkusyksystä 2003 Kääriäinenkin antoi vielä ymmärtää, että keväällä 2004 tehdään lopullinen valinta mahdollisen Nato-jäsenyyden tai liittoutumattomuuden välillä. Edellä mainitussa puheessaan hän tyytyi enää mainintaan, että tänä vuonna valmistuva selvitys linjaa merkittävästi maamme turvallisuutta vuoteen 2012 saakka.

Niin se saattaa tehdäkin, mutta tuleva ratkaisu on nyt jo selvillä. Suomesta ei tule Naton jäsentä päätyköön virkamiestyönä tehtävä selvitys mihin suositukseen tahansa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen mainitsi 60-vuotishaastattelussaan suoraan, ettei hän ole huomannut Suomen turvallisuusympäristössä muutoksia, jotka olisivat jotenkin aiheuttaneet meille turvallisuusvajetta. Poliitikkojen hellimä termi "turvallisuusvaje" tarkoittaa samaa kuin ulkopuolinen uhka. Jos oikein suoraan sanotaan, niin Suomen turvallisuusvaje merkitsee pelkoa, että Venäjä olisi tekemässä aseellista hyökkäystä maahamme.

Sotilaallinen liittoutuminen olisi presidenttimme mielestä tarpeen vasta siinä vaiheessa, kun hyökkäysuhka Venäjän suunnalta kävisi ilmeiseksi. Kun juuri tällä hetkellä uhka ei ole todettavissa, ei myöskään turvallisuuspolitiikkamme muutokseen ole tarvetta, järkeilee ylipäällikkömme.

Nato-jäsenyyden hylkääminen on ennustettavissa myös ministeri Kääriäisen tuoreesta puheesta. Hän toteaa Naton laajenevan Suomenlahden eteläpuolelle, mutta korostaa, miten "viisasta Suomen on huolehtia omalla rakentavalla politiikallaan siitä, etteivät muutokset lisäisi jännitystä lähialueillamme". Virkkeestä huomataan, että hallitus uskoo Suomen Nato-jäsenyyden olevan muuta kuin "rakentavaa politiikkaa", mikä siis lisää jännitystä Venäjän suuntaan.

Mielipidekirjoituksissa on jo ehditty neuvoa presidenttiä, että maanpuolustusratkaisut tähtäävät aina pitkälle tulevaisuuteen. Turvallisuuspolitiikka on monissa puheenvuoroissa rinnastettu palovakuutukseen. Eihän sitäkään voida ottaa enää siinä vaiheessa, kun rakennuksen katto on jo tulessa. Myöskään valtakunnan tason palovakuutusta ei pitäisi jättää tilanteeseen, jossa turvallisuusvaje on todettu ja panssarit odottavat lähtökäskyä itärajan takana. Sellaisessa tapauksessa meille kyllä kelpaisi ulkopuolinen apu, mutta sen saanti olisikin jo epävarmaa.

Halosen ratkaisut harkinnan tulosta
Tällaiset näkökohdat perustuvat historiallisiin kokemuksiimme ja ovat varmasti tosia. Myös Tarja Halonen tietää yhtä hyvin kuin hänelle neuvojaan tarjoavatkin, miten vähäiseksi ulkomailta saatava aseapu käytännössä jäisi, jos liittoutumaton Suomi joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kiemurat tuntevan presidenttimme ajattelutapa ja toiminta näyttää kuitenkin nojaavan kahteen perustekijään, jotka ovat yleinen mielipide ja Venäjän kehitysennusteet.

Suhtautuessaan kielteisesti Nato-jäsenyyteemme muka sillä perusteella, "ettei maallamme ole tällä hetkellä turvallisuusvajetta" hän käyttää hyväkseen nostetta, jonka suuri kansansuosio hänelle takaa. Enemmistö kansalaisistahan vastustaa liittoutumista. Samalla hän antaa diplomaattisen viestin Venäjälle, että pitää tätä luotettavana itänaapurina, vaikka sisimmässään tietää yhtä hyvin kuin kaikki muutkin Euroopan johtavat poliitikot, miten arvaamaton kansakunta se on. Venäjällä ei vain uskota olevan pitkiin aikoihin mahdollisuuksia suunnata arvaamatonta valloituspolitiikkaansa pienen luoteisen naapurikansan alistamiseen.

Presidentti Halonen tietää myös sen, että tämän päivän EU-Suomi on tyystin toisenlaisessa tilanteessa kuin Kyösti Kallion johtama Suomi vuonna 1939. Hallituksemme edustajaa ei voitaisi enää kutsua yksin neuvottelemaan Kremliin mahdollisista rajan tarkistuksista Koiviston öljysatamien tai Pietarin suurkaupungin suojaamiseksi. Nyt ulkoministerimme mukana seuraisi EU:n ulkoasiain komissaari yhdessä ulkoasioista vastaavan korkean edustajan kanssa. Se, jos mikä, antaa tukevan selkänojan harkittaessa Suomen turvallisuuspoliittisia siirtoja. Ja siihen näyttää istuva presidenttimme myös luottavan.

Kirjoittaja on everstiluutnantti evp. ja vapaa toimittaja.
TUOMO HIRVONEN
Päivitetty 4.2.2004 1:00:14 | Turun Sanomat


PS. Ja tämän luettuaan ja ymmärrettyään voi itse kukin palata mieluiten kirjoittamaan tässä ketjussa sen alkuperäisestä aiheesta eli "Kuka tarvitsee työttömyyttä..."