Mä luulin, et voisin luottaa suhun ja sun valheisiin. Miten mä voin olla niin sokea?
Rakkaudesta ehkä...Mä olen sekaisin. Sä oot sekaisin. En vielä ole menettänyt sua, mutta
ehkä sekin päivä koittaa vielä. Mä en haluu nähä sitä päivää, mut mun on pakko. Mä oon
miettiny ja toivonu sun vielä rakastavan mua. Öisin mä näen unta susta ja päivisin mä
näen sut koulussa. Et tuu enää mua käytävässä iloisena vastaan ja anna suukkoa. Sä vaan
kävelet ohi etäinen, surulinen katse silmissäsi. Tuskin huomaat mua...tai mun kyyneleisiä
silmiäni...Kohta nekin kuivuu ja mä yritän hymyillä. Joskus se onnistuu, joskus ei... Mun
elämässä ei oo mitään ilman sua. Ei auronkoa, ei sadetta,ei naurua eikä kyyneliä... Ja
mussa ei ole sielua ilman sua. Jos sä viet mun sielun, mä vien mun ruumiini...
Mä toivon et joku vois piristää mun päivää pienellä viestillä. Sit mä tiedän, et maailmas on
ainakin joku joka välittää musta :)
Rakkaudesta ehkä...Mä olen sekaisin. Sä oot sekaisin. En vielä ole menettänyt sua, mutta
ehkä sekin päivä koittaa vielä. Mä en haluu nähä sitä päivää, mut mun on pakko. Mä oon
miettiny ja toivonu sun vielä rakastavan mua. Öisin mä näen unta susta ja päivisin mä
näen sut koulussa. Et tuu enää mua käytävässä iloisena vastaan ja anna suukkoa. Sä vaan
kävelet ohi etäinen, surulinen katse silmissäsi. Tuskin huomaat mua...tai mun kyyneleisiä
silmiäni...Kohta nekin kuivuu ja mä yritän hymyillä. Joskus se onnistuu, joskus ei... Mun
elämässä ei oo mitään ilman sua. Ei auronkoa, ei sadetta,ei naurua eikä kyyneliä... Ja
mussa ei ole sielua ilman sua. Jos sä viet mun sielun, mä vien mun ruumiini...
Mä toivon et joku vois piristää mun päivää pienellä viestillä. Sit mä tiedän, et maailmas on
ainakin joku joka välittää musta :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä tahdon välittää. tahdon piristää ihmistä joka tuntee olonsa niin surkeaksi.
Aurinkohan paistaa aina, välillä vaan ne pilvet on siinä edessä ettei sitä näy.
Kyyneleet ehkä helpottaa oloa. Mutta aina niitä ei voi pakottaa tulla esiin.
Itkin viikon putkeen, muuhun en pystynyt. Yksi päivä se vain loppui. ja nyt tuntuu että
en enää pysty koskaan itkemään. Ei tule kyyneleitä. Mutta sillä ehkä pystyn
aloittamaan jälleen sen hymyn ja ilon, joka minussa sykki ennen.
Ainakin yritän!
Ja tiedän ja luotan että pystyn siihen.
Välillä on vain hyvä surra. Mutta sille ei saa antaa valtaa.
Laita simmut kiinni..ajattele pieni kukkasen alku tai puun..mistä vain tykkäät..kuvittele
miten se alkaa kasvamaan..kuvittele miten se tutkii..kuvittele miten se loistaa..kuvittele
miten se loistaa..miten se muistuttaa Sinua!
Kaunista!
Mitä siitä saa jos ampuu pyöräilevän mustalaisen??
Oman pyöränsä takaisin!
Muista läheisyys auttaa ja puhu asioista se
helpottaa.
Tuollainen tilanne sattuu kaikille, onneksi se ei
oo minun kohdalla. Mutta olen kokenut saman
joskus ajat sitten...
Minä näen edelleen näin 7 kk jälkeen tyttöystävän
onnellisena koulun käytävällä ja saan suudelman
häneltä.
Toivottavasti sunkin elämä alkaa kukoistamaan..
TSEMPPIÄ =)
Koskettavaa...
Surullista...
Mä olen joskus kokenut jotain samanlaista.
Ainakin suurin tuska menee ajan kanssa ohi. Vähän
fraasimaista, mut fraaseissa on usein paljon
totta. Elämä hymyilee vielä sullekin! Aivan
varmasti.:)
-Veera-