Haluan että isovanhempani kuolevat

kuvitteles miltä heistä tuntuisi jos tietäisivät mitä heistä ajattelet?? tai mitäs jos itse dementoidut vanhempana ja kukaan ei halua auttaa sinua ja toivovat sinun kuolevan?
kyllä heidän aikansa tulee sitten kun on sen aika, sinä sen sijaan kasvata selkäranka ja huolehdi isovanhemmistasi!! dementia on sairaus, eivät isovanhempasi sille mitään mahda.

eutanasia on tosi hyvä juttu. mä ainakin haluaisin (nyt kaksvitosena ainakin ajattelen niin) mieluummin aika terveenä. saa nähdä miltä tuntuu kuuskymppisenä.

Tiedän, että dementikkojen hoitaminen on hirveän raskasta, mutta minkäs sille teet? Minusta jokin hyvä hoitolaitos olisi heille omiaan, mutta kun sellaisia ei ole, ainakaan hinnoiltaan tavallisen perheen ulottuvilla.

Ymmärrän, että kannat huolta äitisi jaksamisesta. Elämässä tulee tilanteita, joissa sairaan kuolema olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu, mutta kuolemaa ei voi nopeuttaa, koska nopeuttaminen olisi rikos, josta seuraa rangaistus.

On esimerkiksi syntymästään hyvin sairaita lapsia, joilla on kuitenkin niin vahva sydän että he saattavat elää liki vanhuuteen ja joka hetki täysin riippuvaisina toisten hoidosta. Sellainen oli velipuolenikin.

Isovanhempiesi ja suvun kärsimys heistä ei varmasti kestä enää kovin kauan. Ilmeisesti he ovat melko iäkkäitä. Yritä vain hyväksyä tilanne, vaikka se vaikeaa onkin.
.

Kasva aikuiseksi!!

Ymmärrän sua paremmin kuin arvaatkaan. Minäkin toivoin, että olisin voinut / saanut päästä oman isäni makaamasta laitoksen petistä kattoa vahtimasta pois. Hän ei itse missään tapauksessa olisi tahtonut sellaista kohtaloa.

Mutta nyky-yhteiskunnassa pidennetään sitäkin elämää, joka on jo eletty ja ohi, kun mitään muuta ei ole enää jäljellä kuin kuoleman odottelu. Eikä kukaan hourupää, joka vastustaa eutanasiaa, tule ikinä ajatelleeksi asiaa loppuun asti, ei osaa asettua sellaiseen asemaan, kun aivot ja sydän, empatiakyky uupuu.

Salamille-kebab. Mielestäni se oli tahdon ja toivon rehellinen ilmaisu Ehkä tilaa jää myös seuraaville muslimi-sukupolvelle. Nekin ymmärtää mistä on kyse aikoinaan:) Hope ne kuolee nopeammin ja lisääntyy hitaammin (se oli toivotus vain :).

vai niiin

Dementoituneita, ymmärtääkseni silloin ovat hoivakodissa ja muut huolehtivat. Äitiäsi ja sisaruksia tuskin kukaan pakottaa käymään heidän luonaan.
Mene itseesi, jos äidistäsi tulee dementikko ei sinun rakkaus häneen siihen lopu.
Normaali ihminen kantaa huolta läheisistään.

Dementoituneen isovanhemman kanssa ei ole helppoa. Mummillani, äitini äidillä oli Alzheimerin tauti ja nyt isän äidillä on muistissa tapahtunut heikentymää. Lisäksi opiskelen lähihoitajaksi ja olen työskennellyt vanhusten parissa. Tietyllä tapaa heitä käy sääliksi, kun he eivät muista, mutta sitä täytyy vain ajatella, että sellaista se on kun tulee vanhaksi. Sairaudesta huolimattaan he ovat kumminkin isovanhempasi ovat isovanhempiasi ja vaikkeivat he muista sinua, silti he rakastavat sinua varmasti tai ainakin terveen rakastivat. He ovat vielä elossa heidän kanssaa viettää paljon aikaa, kun he ovat vielä hengissä. Eivät ikuisia ja jos jälkeenpäin huomaa, ettei viettänyt tarpeeksi aikaa heidän kanssaan, silloin on myöhäistä. Kannattaa muistella niitä vanhoja aikoja ja pitää arvossa ennen sairauttaa. Sairastunut ihminen on kuitenkin sama ihminen vaikkei muistaisi. Isovanhempasi olisivat varmasti iloisia seurastasi jos pystyisivät näkemään. He ovat kerran pitäneet sinusta hyvää huolta, eikö nyt olisi sinun vuorosi?

SKANDAALIN KÄRYISTÄ!

Perintöä odotellessa...

olisiko jo aika päättää omat päiväsi myös?

Miksi et auta äitiäsi isovanhempiesi hoidossa? Tulee vielä päivä jolloin saatat olla itse samassa tilanteessa, kuka silloin sinua auttaa/hoitaa?

Mietihän miten sinua on hoivattu vauvana. Olit silloin täysin riippuvainen muista,et varmasti oasnnut sanoa mitä tahdot ja mitä tunnet.Silti sinua rakastettiin.Miltä tuntuisi jos kuulisit äidiltäsi että kun olit vauva hän olisi toivonut sinun kuolemaa kun ei aina jaksanut ja oli paineita?Mitä ajattelisit silloin?Et varmaan itse oo kykenevä äidiksi miten jaksaisit sitoutua pieneen parkuvaan vauvaan joka valvottaa?Älä tee koskaan lapsia.Isovanhemmillasi on oikeus elää siihen asti kun se on tarkoitettu,niinkuin meillä kaikilla.Jokaisen aika tulee joskus.

Aloittaja, toivon hartaasti että joudut pahaan onnettomuuteen ja siten joudut loppuelämäksesi rullatuoliin ja saat pahan elinikäisen sairauden, ja ettei ketään jaksa hoivaa sua samasta syystä mstä et hoida isovanhempias! Mee nurkkaan häpeemään, hyi!

www.brandsokay.com

Itse menetin oman isoisäni pari kk sitten.. Tuntuu todella pahalta lukea aloittajan tekstiä, koska itse olen edelleen niin surullinen menetyksestä. Yritän ajatella että parempi näin, mutta silti... joskus ihmiset voisivat miettiä muutaman kerran ennenkuin tuollaista tulevat nettiin laukomaan.

Älä toivo , vaan odota näin tulee tapahtumaan jokatapauksessa !

Ryhdy itse toimiin

Olen 54-vuotias mies. Isäni kuoli sairaalan sängyssä halvaantuneena. Minulla on varattuna ase, 9 mm burana ohimoon. En kiusaa hoitajia. Minua ei paskavaipoissa käännellä.

Tule riemuun, sano kuolema vanhalle!

Niin, harva meistä hyväksyy itsemurhaa ja lähimmäiset yleensä tuntevat syyllisyyttä ja ovat täynnä kysymyksiä miksi, kun sellainen itsemurhatapaus osuu lähelle sydänystävää, omaista tms.
Mutta yllättävän moni hyväksyy kun sen tekee joku ulkopuolinen tuon murhan.
Miksi näin on sitä ihmettelen, lopputulos aivan sama.

Äkkiä sitä ajattelee että kyllä tästä maailmasta irti pääsee jos tosissaan haluaa.
Tietysti tälläinen dementikko jos tahtoo kuolla niin voi olla ettei edes muista miten voisi itsensä murhata, eri asia jos ainoa murhaa hautova onkin se läheinen joka kokee siitä toisen elämästä raskasta taakkaa. Tähän inhottavaan vanhuksen maailmaan astut sinäkin jonain päivänä ellet kuole ennen sitä.
Miten itse ratkaiset oman kohtalosi silloin?

Ymmärrän että kärsivää nähdessään toivoo että kuolisi jo pois ettei tarvitsisi noin kitua mutta mitä se kuoleva itse siitä ajattelee, se on sen elämä.

Anna Sinä hänelle Heille aikaasi. Saat takuuvarmasti Kiitoksen antamastasi ajasta Isovanhemmillesi.

ihan vaan tiedoksi aiheen alottajalle että ihminen ei voi päättää tai vaikuttaa siihen mitä hänestä vanhana tulee ja miten hän sairastuu. Oot kyllä harvinaisen julma jo pelkästään ku aiheen alotit ja vieläpä kirjotit sen noinkin tylysti...

mistäs itse voit tietää, oletko kenties vanhana samanlainen?

kannattaisko vaikka järkätä nämä dementoituneet isovanhemmat vanhainkotiin (jos näin ei vielä ole tehty) ???

itse opiskelen viimestä vuotta alalla ja oon erikoistumassa dementia- ja alzheimer-potilaiden hoitoon. Mie todellakin olen saatana nähny, mitä kyseinen sairaus saa ihmisessä aikaan ja millanen hän on luonteeltaan. Ei se kivaa ole katsoa vierestä kun ihminen kärsii viimesinä viikkoina/kuukausina/vuosina... Olen itse toivonut työharjotteuissa ollessani monienkin tapausten kohdalla että he saisivat edes nukkua rauhallisesti pois ja niin että edes hoitaja olisi vieressä.

opi tietämään se tosiasia että kun ihminen vanhana dementoituu, ei asialle yksinkertasesti mitään voi, tuntu se kuinka pahalta tai vittumaiselta tahtojaa.

Itse aion vanha käyttää Sveitsin eutanasiapalveluja, jos ilmenee parantumaton ja kivulias sairaus. En halua olla niin dementoitunut että annan turpaan läheisille ja hoitajille.

Toisaalta ymmärrän tuon pointtisi että haluat että he menehtyisivät mutta toisaalta taas en. Ymmärrän sen että sua tottakai huolestuttaa sekin että äitisi joutuu rehkimään oman työnsäkin lisäksi. Mutta huomioi se, että eihän äitisi olisi välttämättä pakko heitä hoitaa? Voihan vanhukset jo pistää jonkinlaiseen hoitokotiinkin mutta selvästi äitisi haluaa pitää isovanhemmistasi huolta.

Minä ainakin haluan tehdä itsestäni lopun jos sairastun niin vakavasti että olen vihanneksen asteella, tai sokeudun täysin. Toivottavasti ymmärrän tehdä sen ennenkuin olen siinä kunnossa että en enää ymmärä mitään. Ei siinä ole mitään hyvää kenellekään jos ihminen on täysi zombie ja täysin toisten hoidettavana. Ennen sellaiset on kuolleet / annettu kuolla. Tietenkää ei ole ollut hoitovalmiuksia / metodeja lääkkeineen niinkuin nyt mutta silti.Turha siihen on mitään uskontoakaan sekoittaa

Ne kuolevat toivomattakin, samin Sinä itse. Ei mene kauan, jos luonto on voimissaan. Kyllä se on.

ookko vähä tollo vitun ääliö

No ei susta varmaan tunnu kivalta, ja mä en kyllä varmaan toivois tollasta mutta se on sun oma mielipide.

Täällä Suomi24 keskusteluissa on paljon hyviä ilmaisuja,vaikka harvemmin jonkun viinan ja huumeen polttavista aivonjäänteistä voi tulla täysin ala-arvoista.Ymmärtäen kuitenkin että koska he eivät ole saanneet elämässään muuta kuin sossun tietokoneen,täytyy tämän tyypin silläkin leikkiä kieroutunutta jonka hän kyllä taitaa.Tulee mieleen kuin koiran kakka joka roikkuu ruohoista kakkahelmiäisinä kesällä luonnossa.Ellei ihminen mitään ymmärrä mistään pitäisi ennen suunsa kiinni eikä ruikuta kuin vanha sellainen.

es tuo jumalten juoma, enkelten meille suoma, se äidilles energiaa antaa kantaa mummos lantaa

Maailma on julma.Ajattelisin samaa mutta perinnön takia.

Eikö ne vois mennä vanhustenhoitokotiin

oot sairas...

Itsekin alalla työskennelleenä tiedän ettei monen laitostuneen vanhuksen elämä kauhean ihmisarvoista ole. Nykyään ihmiset vain elävät joskus liian pitkään, muutenkin ollaan vieraannuttu kuolemasta.

Ihmettelen tätä moralisoinnin määrää tällä palstalla... Kyse on kuitenkin rippituolista, eli sellaisista asioista, joita ei ehkä muuten saa sanotuksi, ja tekee mieli tunnustaa.

Itselläni on samankaltaisia ajatuksia isoäidistäni. Hän ei edes ole dementoitunut, vaan aika hyvässä kunnossa oleva 90-vuotias rouva. Sen jälkeen, kun isoisäni kuoli 10 vuotta sitten, on isoäidistä tullut katkera ja piikittelevä. Minua surettaa isoäitini yksinäisyys, ja haluaisin että hän voisi olla onnellinen. Kuitenkin hän hakee sääliä hokemalla asioita "Ensi jouluna en enää ole sitten teidän vaivoina, kun pääsen taivaan isän luokse." Piikittelee läheisiään kaikista asioista, joita ei hyväksy. Mitään positiivista en ole hänen kuullut sanovan äidilleni koskaan. Äitini kuitenkin raskaan hoitotyönsä lisäksi hoitaa myös isoäitiä, hakee hänet satojen kilometrien päästä viettämään aikaa perheen kanssa, ja minkäänlaista kiitosta ei kuulu. Kun isoäiti tulee kylään, hän vain kritisoi kodin siisteyttä (joka on minun silmääni täydellinen, kun äitini jynssää ja siivoaa koko päivän ennen kuin hakee isoäidin...).

Minun on vaikea hyväksyä sitä, että en pidä isoäidistäni. Olen tietenkin kohtelias ja tervehdin ja halaan nähdessäni hänet. Sisälläni kuitenkin painaa se, etten pidä hänestä, ehkä juuri sen vuoksi, ettei hän tunnu arvostavan mitään, mitä äitini hänen vuokseen tekee. Tiedän, että tunnen syyllisyyttä hänen kuoltuaan, mutta en voi muuttaa sitä, mitä itse tunnen. En tahdo toivoa mitään pahaa hänelle, enkä sitä suurta surua äidilleni, kun hänen viimeinen vanhempansa kuolee, mutta ainakin voin itse olla tukena omalle äidilleni.

Jos ihmiset eläis luonnonmukaisesti, ei olisi mitään vanhuksia ja dementikkoja, vaan kaikki kuolisivat luonnollisesti suhteellisen terveinä luonnon järjestämin tavoin. Nykyään on kaiken maailman vempaimet ja keinot, joilla saadaan elvytettyä henkilöt, jotka luonto on määrännyt jo poistumaan. Sitten nämä henkilöt keikkuvat toisten vaivoina ja itsekin kärsien, esim halvaantuneina.

Ihmisen perusvaisto on suojella ensin pienimmät ja nuorimmat. Vanhukset jätetään tarvittaessa, jos ei ole resursseja heidän hoitoonsa.

Hyvät ihmiset. Ellette itse halua elää dementoituneina tai vain "olla olemassa", miksi ette tekisi hyvissä ajoin hoitotestamenttia? Esim. Muistiliiton sivuilla on siihen hyvät ohjeet.