Oon kohta 26-vuotias nainen ja ollut n. 3 vuotta työssä postinjakana, joka on erittäin kuormittavaa, fyysistä, ja toispuoleista työtä. Vapaa-ajan harrastukset ovat myös kaikki liikunnallisia; kävelen/juoksen koiran kanssa, teen kotona lihaskuntoharjotteita ja silloin tällöin käyn ratsastamassa (vielä vähän aikaa sitten kävin säännöllisesti viikottain).
Viime vuonna loppusyksystä (eli kohta vuosi sitten!) alkoi vasen jalkani oireilemaan niin, että takareisi tuntui hirvittävän jäykältä. Tammikuun -12 alussa jäykkyyden lisäksi alkoi tuntumaan kipua vasemman jalan lonkassa ja menin työterveyteen. Diagnosoitiin lonkan limapussin tulehdus ja olin 4 päivää viikonlopun pois töistä (lisäksi laitettiin kortisonia, ja söin tulehduskipulääkekuurin lihasrentouttajia). Jalka ei ollut aivan normaali mutta parempi, joten en mennyt enää lääkäriin.
Jalka alko kuitenkin olla jälleen kipeämpi, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Maaliskuun alkupuolella kipu oli sen verran voimakasta että menin taas lääkärin vastaanotolle. Nyt kipua tuntui lonkan lisäksi myös alaselässä, välillä tuntui että kipu säteili jopa varpaisiin ja kylkeen saakka (nimenomaan vasemmalla puolella vartaloa). Sain jälleen kortisonia ja samat lääkkeet kuin edelliselläkin kerralla, ja lisäksi lähetteen työfysioterapeutille, ja tietenkin sairaslomaa.
Tuo sairasloma kesti n. 3kk, sen aikana kävin muutamia kertoja työfysioterapeutilla ja useasti hierojalla. Työfysioterapeutti huomasi oikean jalan polveni "kaatuvan" sisäänpäin, kun tein pieniä hyppyjä tuolla oikealla jalalla. Lisäksi perusasentoni seisoessa oli pielessä; polveni olivat yliojentuneet taaksepäin.
Sain hoidoksi lepoa, vesijuoksua ja pyöräilyä, ratsastustunnit jäivät pitkälle tauolle.
Kävin sairaslomani aikana fysiatrilla, joka totesi lonkkani olevan hyvin jäykkä. Hän puhui, että jossain vaiheessa hoitomuodoksi voisi ottaa OMT-terapian (ortopedinen manuaalinen terapia). Kävin myös omalla kustannuksellani alaraajatutkimukessa, jossa minulle havaittiin askevirhe; jalkojeni etäisyys toisistaan kävellessä oli hurjan pieni, melkein potkin kävellessä nilkkojeni sisäsyrjiä. Siitä asti olen siis työstänyt askelleveyttäni suuremmaksi.
Toukokuun -12 lopussa kävin sitten ekan kerran OMT-terapiassa kun vaivat aina vaan jatkuivat töihin paluuni jälkeen. Sain maksusitoumusta viidelle kerralle, viimeinen (tai PITI olla viimeinen kerta) oli juuri ennen kesälomani alkua. Olin kuukauden lomalla ja etukäteen luulin vaivojen parantuvan kun ei tarvitse töissä olla, mutta "yllätysyllätys", elokuun toisella viikolla menin taas lääkäriin kun jäykkyydet ja ajoittain kivut vaivasivat kesälomankin ajan ja edelleen.
Sain maksusitoumusta kolmelle kerralle, joista viimeinen on huomenna. Tuo OMT-terapia on tähän mennessä ollut kaikista kokeilemistani hoitomuodoista paras. Olen aktiivisesti noudattanut terapeutin antamia "kotitehtäviä".
Tuloksia on siis sen verran saatu, että kivut ovat vähentyneet; ennen OMT-terapian alkua tunsin pelkästään kävellessä viiltävää kipua vasemman lonkan ulkosyrjällä, välillä kipu oli nivusessa. Nyt tuota kipua kävellessä ei ole, mutta jäykkyys ei ole kadonnut, lisäksi tunnen ajoittain levossa särkevää kipua koko lonkan alueella.
Alaselässä oleva kipu ei myöskään ole kadonnut; se tuntuu aina kun vähänkin kumartelee. Ja kun kumarran niin, että sormet menee lattiaan asti, selässä kipua ei yllättäen tunnukaan, vaan vasemmassa takareidessä tuntuu tosi paha jäykkyys.
Vasemman lonkan ulkosyrjän kipu on edelleen samana kuin mitä se oli vaivojen alkaessa n. vuosi sitten, ja nimenomaan ulkokierrossa. Kävellessä koko vasen jalka tuntuu tosi jäykältä, lähinnä kai siitä lonkkanivelen kohdilta, ihan eri paria oikeaan jalkaan verrattuna, joka liikkuu moitteettomasti.
Aluksi hoidimme OMT-terapeutin vastaanotolla hänen sanojensa mukaan huonoa lonkan liikkuvuutta; nyt lonkka kuulemma liikkuu hyvin, mutta nyt sitten viime käyntikerralla alettiin hoitamaan selkääni, koska "sielläkin on luultavasti jotakin"... Selkääni tutkittuani totesi, että vasen puoleni selästä on aivan erilainen verrattuna oikeaan puoleen, ja tunsin sen hyvin itsekin, kun terapeutti siellä jotain paineli ja kokeili.
Tämä alkaa olemaan lievästi sanoen turhauttavaa, viimeiseen vuoteen en ole voinut liikkua niinkuin haluan, en todellakaan halua alkaa luopumaan harrastuksistani, alkaa olemaan henkisesti erittäin raskasta :( Uutta työtä etsin erittäin motivoituneena, sillä lääkärikin jo kehotti miettimään muita hommia. Kaikista eniten pelkään, että tonne selkään ja jalkaan on ehtinyt muodostua joku vamma mikä ei parane koskaan täysin :(
Tulipas pitkä sepustus, mutta olisiko mitään ehdotuksia, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi...? Lantiotani on myös kuvattu röntgenillä, ei ollut mitään erikoista.
HUOH
p.s tiiän että tällasissa vaivoissa kaikki liittyy kaikkeen ja paraneminen on hidasta, mutta olisi kiva päästä asiassa eteenpäin, tuntuu olevan niin kohtuuttoman hidasta....
Viime vuonna loppusyksystä (eli kohta vuosi sitten!) alkoi vasen jalkani oireilemaan niin, että takareisi tuntui hirvittävän jäykältä. Tammikuun -12 alussa jäykkyyden lisäksi alkoi tuntumaan kipua vasemman jalan lonkassa ja menin työterveyteen. Diagnosoitiin lonkan limapussin tulehdus ja olin 4 päivää viikonlopun pois töistä (lisäksi laitettiin kortisonia, ja söin tulehduskipulääkekuurin lihasrentouttajia). Jalka ei ollut aivan normaali mutta parempi, joten en mennyt enää lääkäriin.
Jalka alko kuitenkin olla jälleen kipeämpi, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Maaliskuun alkupuolella kipu oli sen verran voimakasta että menin taas lääkärin vastaanotolle. Nyt kipua tuntui lonkan lisäksi myös alaselässä, välillä tuntui että kipu säteili jopa varpaisiin ja kylkeen saakka (nimenomaan vasemmalla puolella vartaloa). Sain jälleen kortisonia ja samat lääkkeet kuin edelliselläkin kerralla, ja lisäksi lähetteen työfysioterapeutille, ja tietenkin sairaslomaa.
Tuo sairasloma kesti n. 3kk, sen aikana kävin muutamia kertoja työfysioterapeutilla ja useasti hierojalla. Työfysioterapeutti huomasi oikean jalan polveni "kaatuvan" sisäänpäin, kun tein pieniä hyppyjä tuolla oikealla jalalla. Lisäksi perusasentoni seisoessa oli pielessä; polveni olivat yliojentuneet taaksepäin.
Sain hoidoksi lepoa, vesijuoksua ja pyöräilyä, ratsastustunnit jäivät pitkälle tauolle.
Kävin sairaslomani aikana fysiatrilla, joka totesi lonkkani olevan hyvin jäykkä. Hän puhui, että jossain vaiheessa hoitomuodoksi voisi ottaa OMT-terapian (ortopedinen manuaalinen terapia). Kävin myös omalla kustannuksellani alaraajatutkimukessa, jossa minulle havaittiin askevirhe; jalkojeni etäisyys toisistaan kävellessä oli hurjan pieni, melkein potkin kävellessä nilkkojeni sisäsyrjiä. Siitä asti olen siis työstänyt askelleveyttäni suuremmaksi.
Toukokuun -12 lopussa kävin sitten ekan kerran OMT-terapiassa kun vaivat aina vaan jatkuivat töihin paluuni jälkeen. Sain maksusitoumusta viidelle kerralle, viimeinen (tai PITI olla viimeinen kerta) oli juuri ennen kesälomani alkua. Olin kuukauden lomalla ja etukäteen luulin vaivojen parantuvan kun ei tarvitse töissä olla, mutta "yllätysyllätys", elokuun toisella viikolla menin taas lääkäriin kun jäykkyydet ja ajoittain kivut vaivasivat kesälomankin ajan ja edelleen.
Sain maksusitoumusta kolmelle kerralle, joista viimeinen on huomenna. Tuo OMT-terapia on tähän mennessä ollut kaikista kokeilemistani hoitomuodoista paras. Olen aktiivisesti noudattanut terapeutin antamia "kotitehtäviä".
Tuloksia on siis sen verran saatu, että kivut ovat vähentyneet; ennen OMT-terapian alkua tunsin pelkästään kävellessä viiltävää kipua vasemman lonkan ulkosyrjällä, välillä kipu oli nivusessa. Nyt tuota kipua kävellessä ei ole, mutta jäykkyys ei ole kadonnut, lisäksi tunnen ajoittain levossa särkevää kipua koko lonkan alueella.
Alaselässä oleva kipu ei myöskään ole kadonnut; se tuntuu aina kun vähänkin kumartelee. Ja kun kumarran niin, että sormet menee lattiaan asti, selässä kipua ei yllättäen tunnukaan, vaan vasemmassa takareidessä tuntuu tosi paha jäykkyys.
Vasemman lonkan ulkosyrjän kipu on edelleen samana kuin mitä se oli vaivojen alkaessa n. vuosi sitten, ja nimenomaan ulkokierrossa. Kävellessä koko vasen jalka tuntuu tosi jäykältä, lähinnä kai siitä lonkkanivelen kohdilta, ihan eri paria oikeaan jalkaan verrattuna, joka liikkuu moitteettomasti.
Aluksi hoidimme OMT-terapeutin vastaanotolla hänen sanojensa mukaan huonoa lonkan liikkuvuutta; nyt lonkka kuulemma liikkuu hyvin, mutta nyt sitten viime käyntikerralla alettiin hoitamaan selkääni, koska "sielläkin on luultavasti jotakin"... Selkääni tutkittuani totesi, että vasen puoleni selästä on aivan erilainen verrattuna oikeaan puoleen, ja tunsin sen hyvin itsekin, kun terapeutti siellä jotain paineli ja kokeili.
Tämä alkaa olemaan lievästi sanoen turhauttavaa, viimeiseen vuoteen en ole voinut liikkua niinkuin haluan, en todellakaan halua alkaa luopumaan harrastuksistani, alkaa olemaan henkisesti erittäin raskasta :( Uutta työtä etsin erittäin motivoituneena, sillä lääkärikin jo kehotti miettimään muita hommia. Kaikista eniten pelkään, että tonne selkään ja jalkaan on ehtinyt muodostua joku vamma mikä ei parane koskaan täysin :(
Tulipas pitkä sepustus, mutta olisiko mitään ehdotuksia, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi...? Lantiotani on myös kuvattu röntgenillä, ei ollut mitään erikoista.
HUOH
p.s tiiän että tällasissa vaivoissa kaikki liittyy kaikkeen ja paraneminen on hidasta, mutta olisi kiva päästä asiassa eteenpäin, tuntuu olevan niin kohtuuttoman hidasta....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Maailmalla tutkitaan kuumeisesti lonkkavaivoja ja mitä niille voisi tehdä. Sellainen järkyttävä asia on tullut ilmi, että suurin osa lonkka-dysplasioista (DDH) jää toteamatta lapsuudessa. Norjassa 92 % aikuisten dysplasioista on jäänyt toteamatta lapsuudessa.
Euroopassa ja Skandinaviassa dysplasia on varsin yleistä. Naisilla yleisempää kuin miehillä, vasen lonkka useimmin jne.
Merkkejä aikuisiän dysplasiasta voi olla kipu, jänteen napsuminen (snapping hip), limapussin tulehdus...Jos iliopsoas lihas/jänne on kiristynyt se aiheuttaa selkäkipuja ja paljon muuta. Onneksi löytyy tietoa edes englanniksi, hyvät sivut dysplasiasta.
http://www.hipdysplasia.org/adult-hip-dysplasia/faq/
Maailmalla ollaan huolissaan dysplasioista joita ei osata lapsilla todeta. Onkohan Suomessa sama huoli herännyt?
http://mumstreet.co.uk/content/news/campaign-to-raise-awareness-of-hip-dysplasia/
Tämä dysplasia ei ole ainoa mitä ei osata kuvista tutkia, vaan myös sellainen kuin acetabular retroversion, joka liittyy lonkkavikoihin. Aiheuttaa rajoitusta lonkan liikkeisiin. Eri asia kuin FAI (mutta liittyy myös siihen). Sen voi nähdä jopa itse omista röntgenkuvista. Ns. cross-over sign. Paljon muitakin lonkkavikoja toki on.
Suomeksi netistä taitaa löytyä tietoa ainoastaan koirien lonkkadysplasiasta. Lonkkaviat johtaa tekonivelen laittoon. OMT-terapeutti ei pysty tekemään lonkkavialle mitään.
Ei ole varmaa onko sinulla lonkkavikaa, mutta suosittelisin, että haet toisen lääkärin mielipiteen. Yritä löytää puolueeton lääkäri.
Jatkan vielä sen verran, että koska nettiin on laitettu nyt paljon tietoa miten lonkkakuvat pitää tutkia, mittailla kulmia tms., niin Suomessakin lääkäreiden pitää jo osata katsoa kuvat oikein. Ei riitä, että lääkäri vilkaisee niitä ja toteaa, jaa nivelrako ei ole kaventunut, ei siis ole nivelrikkoa...
Nämä edellä mainitut viat voivat olla lieviä ja niitä voi esiintyä jopa samassa lonkassa. Lopullinen diagnoosi voi olla mitä tahansa, mutta tärkeintä olisi varsinkin nuorten ihmisten kohdalla saada oikea diagnoosi ajoissa.
Kaikille ei ehkä voida tehdä mitään, mutta on jotain korjaavia toimenpiteitä mitä nuorille tehdään. 50-vuotta taitaa olla jonkinlainen raja, eli sen ikäiset ilmeisesti joutuu vaan odottelemaan sitä lonkan lopullista hajoamista ja tekonivelen laittoa.
Mene lääkärille ja sano, että kuvat pitää katsoa uudestaan (radiologi) jos ortopedi ei osaa. Kysy suoraan onko sinulla joku vika lonkassa, ja onko kaikki tarpeelliset kuvat otettu ja varmasti kunnolla katsottu. Jos lääkäri sanoo, että kaikki on kunnossa, mutta oikeasti ei olekaan, niin voit viedä myöhemmin asian eteenpäin.
Paljon tutkittuja on täälläkin!
http://www.selkasivut.fi/