Matkapurjehduksesta

Kylla venelehden porukalla asiantuntemusta on, mutta kysynta ja tarjonta eivat ehka kohtaa. Tama on eras syy, miksi halusin avata taman keskustelun.
Annan mielellani kokemuksemme kaikkien kayttoon,.
Terveisin Pekka

Onkohan se sittenkään ihan noin? Luulen, että ne, joilla on halua ja tahtoa, lähtevät Itämeren ulkopuolelle ja aikapulan poistuttua kauemmaksi (jos terveys kestää eläkeaikaan tai "sapattivapaa" tulee mahdolliseksi).
Kaikki eivät nauti ympärivuorokautisesta avomeripurjehduksesta. Ei riitä, että vain kippari haluaa (ellei päädy yksinpurjehtijaksi). Miehistönkin (tavallisesti puolison) pitää tykätä ennenkuin kannattaa edes suunnitella valtamerireissuja.

Oman tahtonsa voi helposti testata vaikka ensi kesänä seilaamalla Itämeren yli yhden tai kahden pysähdyksen taktiikalla. Kuukauden lomalla ehtii mainiosti käväistä kokeilemassa vuorovesipurjehduksen makua. Jos "koepurjehduksen" jälkeen innostus kasvaa, henkinen kantti voi olla hyvinkin sopiva tulevia valtameriretkiä varten. Ainakin meillä kävi niin.... Jos on tahtoa, kyllä haaveet voi toteuttaa.

Ei mahdottomia. Välimerelle ja siellä melkein minne vain pääsee ilman yöpurjehdusta. Ainoastaan Biskajalla kuluu 3--5 vuorokautta.

Valtameren ylitys lienee lähinnä tylsää, eikä mikään arvo sinänsä. Biskajan jälkeen kukin voi miettiä sitten, haluaako samaa lajia esim. 3--5 viikkoa.

Vuorovesivirrat ovat jännittäviä, mutta niistä vaikein tulee heti kättelyssä Elbellä, Kielin kanavan jälkeen. Sen jälkeen on vain yksittäisiä hankalia paikkoja, joihin ei edes ole pakko mennä. Vuoroveden merkitys on vähäinen, satamat ovat poikkeuksetta ponttooneilla. Euroopassa siis. Välimerellä ei vuorovettä ole lainkaan.

Ok. Totta on, että Kielin jälkeen meret ja aallot ovat välillä aika isoja, eikä esim. 15--17m/s puhaltavassa pasaatissa kannata liikaa katsella taakse, jos pelottaa.

Mutta kaikkeen tottuu. Ja kiviä kareja on aika vähän Suomen/Ruotsin jälkeen. Jos oikein ymmärsin, esim. brittejä Suomen saaristo hirvittää paljon enemmän kuin suomalaisia Englannin kanaalin "racet".

Ei kovin vaikeaa kirjoitti:

Ei mahdottomia. Välimerelle ja siellä melkein minne vain pääsee ilman yöpurjehdusta. Ainoastaan Biskajalla kuluu 3--5 vuorokautta.

Valtameren ylitys lienee lähinnä tylsää, eikä mikään arvo sinänsä. Biskajan jälkeen kukin voi miettiä sitten, haluaako samaa lajia esim. 3--5 viikkoa.

Vuorovesivirrat ovat jännittäviä, mutta niistä vaikein tulee heti kättelyssä Elbellä, Kielin kanavan jälkeen. Sen jälkeen on vain yksittäisiä hankalia paikkoja, joihin ei edes ole pakko mennä. Vuoroveden merkitys on vähäinen, satamat ovat poikkeuksetta ponttooneilla. Euroopassa siis. Välimerellä ei vuorovettä ole lainkaan.

Ok. Totta on, että Kielin jälkeen meret ja aallot ovat välillä aika isoja, eikä esim. 15--17m/s puhaltavassa pasaatissa kannata liikaa katsella taakse, jos pelottaa.

Mutta kaikkeen tottuu. Ja kiviä kareja on aika vähän Suomen/Ruotsin jälkeen. Jos oikein ymmärsin, esim. brittejä Suomen saaristo hirvittää paljon enemmän kuin suomalaisia Englannin kanaalin "racet".

Lue lisää

Vielä vuorovesivirroista tarkennuksena: kyllä ne on syytä huomioida, Pohjanmerellä Ja Kanaalissa etenkin. Vaikuttavat nimittäin suuresti matkan nopeuteen, ja jos virta on eri suuntaan kuin (kova) tuuli, aallokkokin voi kasvaa suureksi. Niihin vuodenaikoihin, jolloin Suomesta on järkeä etelään purjehtia (eli toukokuun lopusta syyskuun alkuun), ongelmia Euroopan rannoilla tai Biskajalla on kuitenkin hyvin vähän. Me lähdimme kerran Englannissa virtaa vastaan. Olisi senkin voinut perille jatkaa, mutta kuutisen tuntia 2,5 solmun vauhtia ei innostanut, joten palasimme takaisin ja otimme "fair tidella" uudestaan. Ei mitään vaaraa missään vaiheessa tietenkään. Muutama paikka siellä Kanaalin ympäristössä toki on, joihin on erittäin tyhmää ja vaarallista mennä väärään aikaan. Lisää tietoa näistä, mm. Aldernay race ja Portland race, löytyy Reeds Almanacista, joka on melkein pakko olla mukana. Vahingossa noihin ei ole mahdollista joutua.

Ei kovin vaikeaa kirjoitti:

Ei mahdottomia. Välimerelle ja siellä melkein minne vain pääsee ilman yöpurjehdusta. Ainoastaan Biskajalla kuluu 3--5 vuorokautta.

Valtameren ylitys lienee lähinnä tylsää, eikä mikään arvo sinänsä. Biskajan jälkeen kukin voi miettiä sitten, haluaako samaa lajia esim. 3--5 viikkoa.

Vuorovesivirrat ovat jännittäviä, mutta niistä vaikein tulee heti kättelyssä Elbellä, Kielin kanavan jälkeen. Sen jälkeen on vain yksittäisiä hankalia paikkoja, joihin ei edes ole pakko mennä. Vuoroveden merkitys on vähäinen, satamat ovat poikkeuksetta ponttooneilla. Euroopassa siis. Välimerellä ei vuorovettä ole lainkaan.

Ok. Totta on, että Kielin jälkeen meret ja aallot ovat välillä aika isoja, eikä esim. 15--17m/s puhaltavassa pasaatissa kannata liikaa katsella taakse, jos pelottaa.

Mutta kaikkeen tottuu. Ja kiviä kareja on aika vähän Suomen/Ruotsin jälkeen. Jos oikein ymmärsin, esim. brittejä Suomen saaristo hirvittää paljon enemmän kuin suomalaisia Englannin kanaalin "racet".

Lue lisää

Pari huomautusta:
- normaali vuosiloma ei todellakaan riitä esim. Välimerelle asti ilman yöpurjehduksia! Yöpurjehdukset kuuluvat avomerireissujen rutiiniin ja niitä voi treenata vaikka osallistumalla avomerikisoihin esim. Suursaaren tai Gotlannin kiertoon.
- "satamat ovat poikkeuksetta ponttooneilla" ei pidä paikkaansa edes Euroopassa!
- "Mutta kaikkeen tottuu" pitää paikkansa. Uusseelantilaispurjehtijat totesivat, että on "nice breeze", kun puhalsi 20 m/s ja olivat lähdössä Tasmaniaan. Sama koskee brittien käsitystä vuorovesivirroista, jotka meikäläiselle olivat vähintäinkin jännittäviä esim. Skotlanin vesillä. Kiviä ja riuttoja on kyllä muuallakin. Todisteena on vaikkapa erään suomalaisveneen köli, joka jäi Fidzin riutoille. Plotteriin ei kannata luottaa liikaa!
- "jos pelottaa"? Pelko on normaali reaktio. Uhkarohkeus on vaarallista samoin kuin paniikki.
- "valtameren ylitys lienee lähinnä tylsää"? Taitaa olla asennekysymys. Minulle valtamerten ylitykset ovat sittenkin olleet elämyksiä, joita ei unohda. Ei missään näe yhtä upeaa tähtitaivasta, missään ei tule samanlaista päivärutiinia kuin pitkillä valtamerilegeillä jne. Ei pidä lähteä, jos asenne ylityksiin on negatiivinen.

eriävä kokemus kirjoitti:

Pari huomautusta:
- normaali vuosiloma ei todellakaan riitä esim. Välimerelle asti ilman yöpurjehduksia! Yöpurjehdukset kuuluvat avomerireissujen rutiiniin ja niitä voi treenata vaikka osallistumalla avomerikisoihin esim. Suursaaren tai Gotlannin kiertoon.
- "satamat ovat poikkeuksetta ponttooneilla" ei pidä paikkaansa edes Euroopassa!
- "Mutta kaikkeen tottuu" pitää paikkansa. Uusseelantilaispurjehtijat totesivat, että on "nice breeze", kun puhalsi 20 m/s ja olivat lähdössä Tasmaniaan. Sama koskee brittien käsitystä vuorovesivirroista, jotka meikäläiselle olivat vähintäinkin jännittäviä esim. Skotlanin vesillä. Kiviä ja riuttoja on kyllä muuallakin. Todisteena on vaikkapa erään suomalaisveneen köli, joka jäi Fidzin riutoille. Plotteriin ei kannata luottaa liikaa!
- "jos pelottaa"? Pelko on normaali reaktio. Uhkarohkeus on vaarallista samoin kuin paniikki.
- "valtameren ylitys lienee lähinnä tylsää"? Taitaa olla asennekysymys. Minulle valtamerten ylitykset ovat sittenkin olleet elämyksiä, joita ei unohda. Ei missään näe yhtä upeaa tähtitaivasta, missään ei tule samanlaista päivärutiinia kuin pitkillä valtamerilegeillä jne. Ei pidä lähteä, jos asenne ylityksiin on negatiivinen.

Lue lisää

Ponttoonisatamista Euroopassa olisi ehkä pitänyt kirjoittaa, että niitä on max. 70 mailin välein koko matka Suomesta Gibraltarille. Eli yöpurjehdusta ei tuolla välillä ole pakko harjoittaa kuin Biskajalla. Me kuljimme Dartmouthista Espanjan Viveiroon 3,5 vrk. Brestistä pääsee Espanjaan alle 3 vrk.

En missään vaiheessa sanonut, että vuosilman puitteissa onnistuu. Ei sellaisessa mitään järkeäkään olisi.

Purjehdus ei ole mystistä, kaukana siitä. Mennään vettä pitkin paikasta toiseen. Jos ei ylitä valtameriä, kelit ovat lähes aina tarkasti tiedossa 3 vrk etukäteen, mikä riittää aika pitkälle. Ei tämä muutenkaan suoraan sanoen kauhean haastavaa hommaa ole.

eriävä kokemus kirjoitti:

Pari huomautusta:
- normaali vuosiloma ei todellakaan riitä esim. Välimerelle asti ilman yöpurjehduksia! Yöpurjehdukset kuuluvat avomerireissujen rutiiniin ja niitä voi treenata vaikka osallistumalla avomerikisoihin esim. Suursaaren tai Gotlannin kiertoon.
- "satamat ovat poikkeuksetta ponttooneilla" ei pidä paikkaansa edes Euroopassa!
- "Mutta kaikkeen tottuu" pitää paikkansa. Uusseelantilaispurjehtijat totesivat, että on "nice breeze", kun puhalsi 20 m/s ja olivat lähdössä Tasmaniaan. Sama koskee brittien käsitystä vuorovesivirroista, jotka meikäläiselle olivat vähintäinkin jännittäviä esim. Skotlanin vesillä. Kiviä ja riuttoja on kyllä muuallakin. Todisteena on vaikkapa erään suomalaisveneen köli, joka jäi Fidzin riutoille. Plotteriin ei kannata luottaa liikaa!
- "jos pelottaa"? Pelko on normaali reaktio. Uhkarohkeus on vaarallista samoin kuin paniikki.
- "valtameren ylitys lienee lähinnä tylsää"? Taitaa olla asennekysymys. Minulle valtamerten ylitykset ovat sittenkin olleet elämyksiä, joita ei unohda. Ei missään näe yhtä upeaa tähtitaivasta, missään ei tule samanlaista päivärutiinia kuin pitkillä valtamerilegeillä jne. Ei pidä lähteä, jos asenne ylityksiin on negatiivinen.

Lue lisää

Yöpurjehdus on hienoa. Itse asiassa isot aallotkin pelottavat vähemmän, kun niitä ei näe. Mutta on se myös kovin väsyttävää, kahdestaan varsinkin. Eikä Eurooppa kiertäessä ole mitään järjellistä syytä painaa yötä myöten. Nähtävää on paljon. Se vain ei ole merellä, vaan rannoilla. Millään sankaripurjehtijamerikarhu jne. mentaliteetilla on ihan tyhmää lähteä maailmaa katsomaan. Eikä sellaisia ihmisiä Suomesta poistuttua paljon enää näekään.

Omalla kohdallani olen arvioinut suurimmaksi epävarmuustekijäksi sen, kestääkö kantti vuorokausia kestävää myrskyä valtamerellä. Itämeren puitteissa pystyy käytännössä välttämään myrskyyn joutumisen seuraamalla sääennusteita ja pitämällä hieman marginaalia (tyyliin "ei ulos satamasta, jos yli 10 m/s"). Enintään lyhyt ukkospuuska voi yllättää, mutta ne menevät nopeasti yli.

Perhepurjehtija kirjoitti:

Omalla kohdallani olen arvioinut suurimmaksi epävarmuustekijäksi sen, kestääkö kantti vuorokausia kestävää myrskyä valtamerellä. Itämeren puitteissa pystyy käytännössä välttämään myrskyyn joutumisen seuraamalla sääennusteita ja pitämällä hieman marginaalia (tyyliin "ei ulos satamasta, jos yli 10 m/s"). Enintään lyhyt ukkospuuska voi yllättää, mutta ne menevät nopeasti yli.

Lue lisää

15 m/s puhaltavaan tuuleen on syytä valtamerellä tottua. Se on kuitenkin yleensä hyvin erilainen kuin 15 m/s esim. Porkkalanselällä. Valtamerellä aalto on pidempi, ei vielä 15 m/s murtuva. Lisäksi yleensä on tilaa ajaa mukavimpaan suuntaan, kunnes tuuli laantuu. Monilla reiteillä tuuli on takaa, jolloin 15 m/s on erittäin suuri ilo.

Ei kovin vaikeaa kirjoitti:

15 m/s puhaltavaan tuuleen on syytä valtamerellä tottua. Se on kuitenkin yleensä hyvin erilainen kuin 15 m/s esim. Porkkalanselällä. Valtamerellä aalto on pidempi, ei vielä 15 m/s murtuva. Lisäksi yleensä on tilaa ajaa mukavimpaan suuntaan, kunnes tuuli laantuu. Monilla reiteillä tuuli on takaa, jolloin 15 m/s on erittäin suuri ilo.

Lue lisää

on kahdenlaista purjehdusta: päiväpurjehdus ja 24/7-purjehdus. Edes välineet eivät ole samoja. Kaikki voivat olla päiväpurjehtijoita mutta vain pieni osa kykenee tai haluaa 24/7-purjehdusta. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon ja sattuneesta syystä nyt niihin, jotka eivät tällä hetkellä halua.

Perhepurjehtija kirjoitti:

Omalla kohdallani olen arvioinut suurimmaksi epävarmuustekijäksi sen, kestääkö kantti vuorokausia kestävää myrskyä valtamerellä. Itämeren puitteissa pystyy käytännössä välttämään myrskyyn joutumisen seuraamalla sääennusteita ja pitämällä hieman marginaalia (tyyliin "ei ulos satamasta, jos yli 10 m/s"). Enintään lyhyt ukkospuuska voi yllättää, mutta ne menevät nopeasti yli.

Lue lisää

On aika epätodennäköistä, että joudut vuorokausia kestäviin myrskyihin valtamerillä, ei ainakaan tavanomaisilla pallonkiertoreiteillä ja ajoituksilla. En itse joutunut kolmivuotisella retkellä. Pari myrskyä (kv myrskyn rajana pidetään 25 m/s) taisi olla, mutta eivät ne kestäneet useita vuorokausia.
Veneen täytyisi olla sellainen, jonka lujuuteen ja merikelpoisuuteen voi luottaa. Jos veneen rakenteiden kestäminen alkaa huolestuttaa jo ensimmäisten merten ylitysten jälkeen, kovin levollisesti ei lähestyviä matalapaineita enää pysty vastaanottamaan. Jos taas veneeseen voi luottaa vielä muutaman syvän matalapaineen kohtaamisen jälkeenkin, myrskyn riskistä ei tule painajaista.

Rundin tehnyt kirjoitti:

on kahdenlaista purjehdusta: päiväpurjehdus ja 24/7-purjehdus. Edes välineet eivät ole samoja. Kaikki voivat olla päiväpurjehtijoita mutta vain pieni osa kykenee tai haluaa 24/7-purjehdusta. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon ja sattuneesta syystä nyt niihin, jotka eivät tällä hetkellä halua.

Lue lisää

Minkä "rundin"? Niinku sillai oikein rennosti, kavereitten kesken? Vähän niinku "runtti"?

"Muistakko sillon seiskaysi Fastnetin runtilla, kun vähän blosasi..."

Aika mageeta!

Vaikea kysymys, sama kosee kaikkia toimintoja, jos haluat tarpeeksi, teet sen. Vaikekein asia nayttaa olevan irroittautua KELAsta. Kaikkialla on enemman ihmisia, kuin Suomessa, ja terveydenhuolto pelaa. En osaa sanoa mita vaatii, tahto on varmaan merkittava.

tahtotila ratkaisee kirjoitti:

Onkohan se sittenkään ihan noin? Luulen, että ne, joilla on halua ja tahtoa, lähtevät Itämeren ulkopuolelle ja aikapulan poistuttua kauemmaksi (jos terveys kestää eläkeaikaan tai "sapattivapaa" tulee mahdolliseksi).
Kaikki eivät nauti ympärivuorokautisesta avomeripurjehduksesta. Ei riitä, että vain kippari haluaa (ellei päädy yksinpurjehtijaksi). Miehistönkin (tavallisesti puolison) pitää tykätä ennenkuin kannattaa edes suunnitella valtamerireissuja.

Oman tahtonsa voi helposti testata vaikka ensi kesänä seilaamalla Itämeren yli yhden tai kahden pysähdyksen taktiikalla. Kuukauden lomalla ehtii mainiosti käväistä kokeilemassa vuorovesipurjehduksen makua. Jos "koepurjehduksen" jälkeen innostus kasvaa, henkinen kantti voi olla hyvinkin sopiva tulevia valtameriretkiä varten. Ainakin meillä kävi niin.... Jos on tahtoa, kyllä haaveet voi toteuttaa.

Lue lisää

Yon yli purjehdus saattaisi tosiaan olla hyva testi.

Ei kovin vaikeaa kirjoitti:

Ponttoonisatamista Euroopassa olisi ehkä pitänyt kirjoittaa, että niitä on max. 70 mailin välein koko matka Suomesta Gibraltarille. Eli yöpurjehdusta ei tuolla välillä ole pakko harjoittaa kuin Biskajalla. Me kuljimme Dartmouthista Espanjan Viveiroon 3,5 vrk. Brestistä pääsee Espanjaan alle 3 vrk.

En missään vaiheessa sanonut, että vuosilman puitteissa onnistuu. Ei sellaisessa mitään järkeäkään olisi.

Purjehdus ei ole mystistä, kaukana siitä. Mennään vettä pitkin paikasta toiseen. Jos ei ylitä valtameriä, kelit ovat lähes aina tarkasti tiedossa 3 vrk etukäteen, mikä riittää aika pitkälle. Ei tämä muutenkaan suoraan sanoen kauhean haastavaa hommaa ole.

Lue lisää

Ei tarvitse edes Biskajalla yöpurjehdusta harrastaa, jos kiertää koko poukaman. Vain La Rochellen jälkeen on ongelmallisempi kohta Archachoniin, kun laivaston harjoitusalue on välissä.

8+17 kirjoitti:

Ei tarvitse edes Biskajalla yöpurjehdusta harrastaa, jos kiertää koko poukaman. Vain La Rochellen jälkeen on ongelmallisempi kohta Archachoniin, kun laivaston harjoitusalue on välissä.

Lue lisää

....siis Port Medocin jälkeen :)

Rundin tehnyt kirjoitti:

on kahdenlaista purjehdusta: päiväpurjehdus ja 24/7-purjehdus. Edes välineet eivät ole samoja. Kaikki voivat olla päiväpurjehtijoita mutta vain pieni osa kykenee tai haluaa 24/7-purjehdusta. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon ja sattuneesta syystä nyt niihin, jotka eivät tällä hetkellä halua.

Lue lisää

Jaa. Hiukan karkea luokittelu. Päiväpurjehtija tarkoittaa ainakin minun sanastossani sellaista, joka ei koskaan nuku veneessä vaan palaa illaksi kotisatamaan ja kotisänkyyn nukkumaan. Eli ainakin kolmiportainen luokittelu, päiväseilorit - matkapurjehtijat - 24/7 -seilaajat. Keskimmäinen ryhmä on tässä sellaisia, jotka ehkä toisinaan purjehtivat yön yli eivätkä aina rantaudu illaksi johonkin satamaan.

Ei kovin vaikeaa kirjoitti:

Ponttoonisatamista Euroopassa olisi ehkä pitänyt kirjoittaa, että niitä on max. 70 mailin välein koko matka Suomesta Gibraltarille. Eli yöpurjehdusta ei tuolla välillä ole pakko harjoittaa kuin Biskajalla. Me kuljimme Dartmouthista Espanjan Viveiroon 3,5 vrk. Brestistä pääsee Espanjaan alle 3 vrk.

En missään vaiheessa sanonut, että vuosilman puitteissa onnistuu. Ei sellaisessa mitään järkeäkään olisi.

Purjehdus ei ole mystistä, kaukana siitä. Mennään vettä pitkin paikasta toiseen. Jos ei ylitä valtameriä, kelit ovat lähes aina tarkasti tiedossa 3 vrk etukäteen, mikä riittää aika pitkälle. Ei tämä muutenkaan suoraan sanoen kauhean haastavaa hommaa ole.

Lue lisää

Juu, näinhän se varmasti monen mielestä on. Tieto ja kokemus voi tosin lisätä "tuskaa".

8+17 kirjoitti:

Ei tarvitse edes Biskajalla yöpurjehdusta harrastaa, jos kiertää koko poukaman. Vain La Rochellen jälkeen on ongelmallisempi kohta Archachoniin, kun laivaston harjoitusalue on välissä.

Lue lisää

Näin on, mutta kyllä tulee pitkä reissu tuolla tavalla. Kovalla länsituulella pohjukan satamat myös tuppaavat olemaan vaarallisia ja usein suljettuja. Biskajan rantojen "lee shore" ei ole kiva.

Ei ole vaikeaa kirjoitti:

Näin on, mutta kyllä tulee pitkä reissu tuolla tavalla. Kovalla länsituulella pohjukan satamat myös tuppaavat olemaan vaarallisia ja usein suljettuja. Biskajan rantojen "lee shore" ei ole kiva.

Lue lisää

Meillä kiertäminen vei noin kolmisen viikkoa. Keli maaliskuussa oli helteinen ja vielä tyynempi kuin Välimerellä. Myönnän kyllä, että kävi tuuri sään suhteen.

Jos toistamiseen lähdetään niin kierretään taas. Mielestämme oli hienointa ranskaa Brestin ja Port Medocin välinen alue. Pohjois-Espanja on myös hienoa aluetta. Kumpaisessakin paikassa paljon mahdollisuuksia ankkuroitua jos sää sallii.

Kovat tuulet eivät muodostu ongelmaksi, kun satamia on suht tiheästi, paitsi tuon Medocin jälkeen. Maininkia pitää tietysti etukäteen pitää silmällä mitä Atlantilta on vyörymässä.

www.sarema.fi
Tuuligeneraattori on valitettavasti aika typera. Myotatuulessa, siis pasaatissa se ei anna paljonkaan, Yli 35 solmun tuulessa se ylikuumenee ja kytkeytyy irti. Mutta antaahan se muutaman amperin keskimaarin. Paradoksaalista on, etta ankkuripaikat valitaan suojasta, jossa ei tuule. Suomen oloihin meilla ei ole kokemusta. Olen kuullut, etta on olemassa tuuligeneraattori, joka kestaa 100 solmun tuulen ylikuumenematta. Tietaako joku?
Vaihdoimme laakerit viime vuonna 8 vuoden jalkeen. Nyt ne on taas vaihdettava.
Luulisin olevan ok, jos lukitset talveksi
Saatimen, regulaattrin, se vaatii kuitenkin.
Terveisin Pekka

s/y Sarema kirjoitti:

www.sarema.fi
Tuuligeneraattori on valitettavasti aika typera. Myotatuulessa, siis pasaatissa se ei anna paljonkaan, Yli 35 solmun tuulessa se ylikuumenee ja kytkeytyy irti. Mutta antaahan se muutaman amperin keskimaarin. Paradoksaalista on, etta ankkuripaikat valitaan suojasta, jossa ei tuule. Suomen oloihin meilla ei ole kokemusta. Olen kuullut, etta on olemassa tuuligeneraattori, joka kestaa 100 solmun tuulen ylikuumenematta. Tietaako joku?
Vaihdoimme laakerit viime vuonna 8 vuoden jalkeen. Nyt ne on taas vaihdettava.
Luulisin olevan ok, jos lukitset talveksi
Saatimen, regulaattrin, se vaatii kuitenkin.
Terveisin Pekka

Lue lisää

Moi Pekka

Kiitos vastauksista. Täällä kotivesillä ainakin näin syksyisin tuulee (jopa ns suojaisissa satamissa) ja siksi tämä 2-3 amppia tekisi hyvää. Pitää pohtia. On selvää, että myötäiseen laite ei lataa, mutta kun tässä nyt olen asiaa pohtinut niin viimeiset 3-4 reissua laite olisi meillä tehnyt kyllä sähköä, samaten viime viikonloppuna molempiin satamiin tuuli jonkun verran (sitä pohdin, että varmaan se olisi jo jaksanut pyörittää tuulikonetta).
Jos laakerit kestivät 8 vuotta niin ok, täällä talvella laitteen jos ottaisi vielä lämpimään niin luulisi kestävän ikuisesti.

Jos muilla on tietoa/kokemusta niin mieluusti sen haluaisin lukea.

Terveisin

Tapani

Prosailor kirjoitti:

Moi Pekka

Kiitos vastauksista. Täällä kotivesillä ainakin näin syksyisin tuulee (jopa ns suojaisissa satamissa) ja siksi tämä 2-3 amppia tekisi hyvää. Pitää pohtia. On selvää, että myötäiseen laite ei lataa, mutta kun tässä nyt olen asiaa pohtinut niin viimeiset 3-4 reissua laite olisi meillä tehnyt kyllä sähköä, samaten viime viikonloppuna molempiin satamiin tuuli jonkun verran (sitä pohdin, että varmaan se olisi jo jaksanut pyörittää tuulikonetta).
Jos laakerit kestivät 8 vuotta niin ok, täällä talvella laitteen jos ottaisi vielä lämpimään niin luulisi kestävän ikuisesti.

Jos muilla on tietoa/kokemusta niin mieluusti sen haluaisin lukea.

Terveisin

Tapani

Lue lisää

Minulla on Silentwindin tuuligeneraattori. Kyllä se myötätuulessakin lataa mielestäni aika mukavasti. Vene kuitenkin kulkee huomattavasti hitaammin kuin tuuli. Ihanteelinen tuulen nopeus generaattorille on 13-14 m/s, tuolloin laite tuottaa yli 20 ampeeria. Esim pasaatituulissa virtausta riittää vielä myötätuulessakin lataukseen asti. Toki kevyessä myötätuulessa sähköä ei synny.
Ismo

Prosailor kirjoitti:

Moi Pekka

Kiitos vastauksista. Täällä kotivesillä ainakin näin syksyisin tuulee (jopa ns suojaisissa satamissa) ja siksi tämä 2-3 amppia tekisi hyvää. Pitää pohtia. On selvää, että myötäiseen laite ei lataa, mutta kun tässä nyt olen asiaa pohtinut niin viimeiset 3-4 reissua laite olisi meillä tehnyt kyllä sähköä, samaten viime viikonloppuna molempiin satamiin tuuli jonkun verran (sitä pohdin, että varmaan se olisi jo jaksanut pyörittää tuulikonetta).
Jos laakerit kestivät 8 vuotta niin ok, täällä talvella laitteen jos ottaisi vielä lämpimään niin luulisi kestävän ikuisesti.

Jos muilla on tietoa/kokemusta niin mieluusti sen haluaisin lukea.

Terveisin

Tapani

Lue lisää

Lievästi hämmästyttää, miksei tuuligenu lataisi myötäisessäkin? Sama apparenttituulihan siihen osuu kuin purjeisiin. Jos tuulessa kerran on voimaa venettä liikuttaa, niin pitäisi sen saada propellikin pyörimään.

30 kirjoitti:

Lievästi hämmästyttää, miksei tuuligenu lataisi myötäisessäkin? Sama apparenttituulihan siihen osuu kuin purjeisiin. Jos tuulessa kerran on voimaa venettä liikuttaa, niin pitäisi sen saada propellikin pyörimään.

Lue lisää

Eipä osu sama tuuli genuun kuin purjeisiin. Genu kun on vain parin metrin korkeudella merenpinnasta ja puolen aikaa jopa täysin aallonharjan tuulensuojassa jo kohtalaisessa aallokossa. Maston huipussa tuuli on huomattavasti voimakkaampi kauempana pintakitkan vaikutuksesta sileässäkin vedessä.

Prosailor kirjoitti:

Moi Pekka

Kiitos vastauksista. Täällä kotivesillä ainakin näin syksyisin tuulee (jopa ns suojaisissa satamissa) ja siksi tämä 2-3 amppia tekisi hyvää. Pitää pohtia. On selvää, että myötäiseen laite ei lataa, mutta kun tässä nyt olen asiaa pohtinut niin viimeiset 3-4 reissua laite olisi meillä tehnyt kyllä sähköä, samaten viime viikonloppuna molempiin satamiin tuuli jonkun verran (sitä pohdin, että varmaan se olisi jo jaksanut pyörittää tuulikonetta).
Jos laakerit kestivät 8 vuotta niin ok, täällä talvella laitteen jos ottaisi vielä lämpimään niin luulisi kestävän ikuisesti.

Jos muilla on tietoa/kokemusta niin mieluusti sen haluaisin lukea.

Terveisin

Tapani

Lue lisää

Kryssillä ja sivuvastaisella tuuligeneraattori (Rutland) lataa mukavasti jo melko kevyelläkin kelillä. Myötäiseen purjehdittaessa tuotto on tosiaan aika vähäistä.
Olen purjehtinut muutaman vuorokauden vastaiseen ilman lataustarvetta. Akkujen lataus oli tuolloin tuuligeneraattorin varassa. Aurinkopaneelien lataus oli liki olematonta pilvisyyden vuoksi. Akut pysyivät täynnä, vaikka kulutus oli normaali tuolloin (jääkaappi, valot, autopilot jne).
Avomerelle myöskin "backup" laitteena varsin oivallinen.

Matin Snoopy-jutut on aina mukavan värikkäitä. Itsellänikin on sen verran myrskykokemusta valtameriltä, että olen kortin peluusta samaa mieltä. Kortinpeluu ei juolahtanut mieleenlään, kun maattiin rättiväsyneinä meripunkissa, välillä syötiin vähän lämmintä ja sitten taas takaisin punkkaan. Kuunneltiin tunnista toiseen rysähdyksiä ja veden ryminää kannen yli, yritettiin nukkua. Luukut pidettiin lukittuina, maston topin ankkurivalo sytytettynä, tutkahälytys oli päällä, mutta kukaan (=kumpikaan meistä) ei ollut ulkona tähystämässä tai ohjaamassa. Vene huolehti itse itsestään, oli piissä pelkällä välistaagin m.fokalla. Kun myrsky seuraavana päivänä tuntui laantuneen ja avasin ruffin luukun pitkästä aikaa, aaltojen korkeus yllätti. Paljon isompia kuin yöllä oli kuvitellut.

Minäkään en ole koskaan käyttänyt ajoankkuria (meillä laahusankkuri), koska sille ei ole ollut tarvetta. Koskaan ei sattunut Sareman mainitsemia 70kn tuulia kolmen vuoden reissullamme. Jos käyttäisin jarruankkuria, laskisin sen veneen perästä hidastamaan vauhtia. Keulasta laskettava on ymmärrykseni mukaan hankalampi käyttää ja aiheuttaa riskiä peräsimelle = perä edellä ajalehtiminen kuormittaa peräsintä kenties rikkoutumisrajalle.
Mutta enemmistö palstan lukijoista ei taida olla kiinnostuneita pitkänmatkan purjehduksista, joten nää jutut voi olla heille turhia?

ei ollut kivaa! kirjoitti:

Matin Snoopy-jutut on aina mukavan värikkäitä. Itsellänikin on sen verran myrskykokemusta valtameriltä, että olen kortin peluusta samaa mieltä. Kortinpeluu ei juolahtanut mieleenlään, kun maattiin rättiväsyneinä meripunkissa, välillä syötiin vähän lämmintä ja sitten taas takaisin punkkaan. Kuunneltiin tunnista toiseen rysähdyksiä ja veden ryminää kannen yli, yritettiin nukkua. Luukut pidettiin lukittuina, maston topin ankkurivalo sytytettynä, tutkahälytys oli päällä, mutta kukaan (=kumpikaan meistä) ei ollut ulkona tähystämässä tai ohjaamassa. Vene huolehti itse itsestään, oli piissä pelkällä välistaagin m.fokalla. Kun myrsky seuraavana päivänä tuntui laantuneen ja avasin ruffin luukun pitkästä aikaa, aaltojen korkeus yllätti. Paljon isompia kuin yöllä oli kuvitellut.

Minäkään en ole koskaan käyttänyt ajoankkuria (meillä laahusankkuri), koska sille ei ole ollut tarvetta. Koskaan ei sattunut Sareman mainitsemia 70kn tuulia kolmen vuoden reissullamme. Jos käyttäisin jarruankkuria, laskisin sen veneen perästä hidastamaan vauhtia. Keulasta laskettava on ymmärrykseni mukaan hankalampi käyttää ja aiheuttaa riskiä peräsimelle = perä edellä ajalehtiminen kuormittaa peräsintä kenties rikkoutumisrajalle.
Mutta enemmistö palstan lukijoista ei taida olla kiinnostuneita pitkänmatkan purjehduksista, joten nää jutut voi olla heille turhia?

Lue lisää

Kyllä meitäkin on, joita pitkänmatkan purjehdukset kiinnostavat. Jonkin verran kokemustakin on ja seuraavaa reissua suunnitellen.

Valitettavasti vaan suurin osa noista Sareman ja muidenkin suomalaisten pitkänmatkan purjehtijoiden jutuista menevät siltä osin ohi ja ovat hyödyttömiä itselle, kun veneen koko millä itse menee, on huomattavasti pienempi.

Veneen ollessa huomattavasti pienempi tulee eteen monta muuta asiaa mihin ei 40 jalkaisen veneen pitkänmatkanpurjehtijan käsikirjasta löydy vastausta. Toki myrskyyn varautuminen jne, ovat samat oli veneen koko sitten mikä tahansa.

Siitäkin huolimatta kuulisin mielelläni muiden pienemmillä veneillä menneiden kokemuksia. Heitäkin on suomessa, mutta eivät juuri kerro kokemuksistaan. Onneksi kuitenkin ulkomaisilta foorumeilta löytyy väkeä, jotka purjehtivat pienemmillä veneillä pitkää matkaa.

8+2 kirjoitti:

Kyllä meitäkin on, joita pitkänmatkan purjehdukset kiinnostavat. Jonkin verran kokemustakin on ja seuraavaa reissua suunnitellen.

Valitettavasti vaan suurin osa noista Sareman ja muidenkin suomalaisten pitkänmatkan purjehtijoiden jutuista menevät siltä osin ohi ja ovat hyödyttömiä itselle, kun veneen koko millä itse menee, on huomattavasti pienempi.

Veneen ollessa huomattavasti pienempi tulee eteen monta muuta asiaa mihin ei 40 jalkaisen veneen pitkänmatkanpurjehtijan käsikirjasta löydy vastausta. Toki myrskyyn varautuminen jne, ovat samat oli veneen koko sitten mikä tahansa.

Siitäkin huolimatta kuulisin mielelläni muiden pienemmillä veneillä menneiden kokemuksia. Heitäkin on suomessa, mutta eivät juuri kerro kokemuksistaan. Onneksi kuitenkin ulkomaisilta foorumeilta löytyy väkeä, jotka purjehtivat pienemmillä veneillä pitkää matkaa.

Lue lisää

Millä tavalla mielestäsi "jutut menevät ohi", kun veneesi on pienempi? Varustautuminen, reitit, aikataulut tai vaikka kovien tuulien kohtaaminen eivät poikkea kovin paljoa olipa vene 45 tai 35-jalkainen. Se tietysti on totta, että alle 35-jalkaisia maapallon kiertämiseen suunniteltuja veneitä on aika vähän. EU-direktiivin mukainen kategoria A luokitus ei ole sama kuin optimaalinen vene pitkille valtamerireissuille.
Minkä kokoisella seilaat ja minkälaista reissua suunnittelet? Mikä asia erityisesti kiinnostaa?

mihin ja millä ? kirjoitti:

Millä tavalla mielestäsi "jutut menevät ohi", kun veneesi on pienempi? Varustautuminen, reitit, aikataulut tai vaikka kovien tuulien kohtaaminen eivät poikkea kovin paljoa olipa vene 45 tai 35-jalkainen. Se tietysti on totta, että alle 35-jalkaisia maapallon kiertämiseen suunniteltuja veneitä on aika vähän. EU-direktiivin mukainen kategoria A luokitus ei ole sama kuin optimaalinen vene pitkille valtamerireissuille.
Minkä kokoisella seilaat ja minkälaista reissua suunnittelet? Mikä asia erityisesti kiinnostaa?

Lue lisää

Reitit, aikataulu ja tuulet ovat kaikille lähes samat sen myönnän. Varustautuminenkin osittain ainakin teoriatasolla, mutta jos lykkään esim. Sareman mukana kantaman varustuksen omaan kevyehköön 30-jalkaiseen, niin se on pohjassa ennenkuin päästään kotilaiturista irti. Kävimme veneellämme Välimerellä ja vaikka emme hirvittävästi veneeseen mielestämme tavaraa ahtaneet, niin silti vene ui erittäin syvällä.

Pienempään veneeseen joutuu priorisoimaan mitä mukaan otetaan ja kompromisseja on tehtävä. Tällöin rupeaa isompien veneiden jutut menemään hieman "ohi", kun säilytyslokerosta ei löydy omaa verstasta, generaattoria ja moottorisahaa.

Lisäksi ainakin meillä tuulirajat olivat matalemmalla eri toimenpiteisiin, kuin mitä tässä keskustelussa on puhuttu.

Veneessä asuminenkin on aivan erilaista pienemmässä veneessä kuin isommassa ja myös sen osalta on tehtävä kompromisseja. Aivan järjettömiin myräköihin emme joutuneet, mutta siinä vaiheessa jos vene olisi pitänyt pistää piihin, niin en usko että olisimme sisätiloissa pystyneet korttia pelailemaan.

En välttämättä osaa selittää tarkemmin asiaani, mutta uskoisin, että muut pienemmillä veneillä seilaavat kyllä tietävät mitä tarkoitan. Moni asia mikä isommassa veneessä on itsestäänselvää, ei välttämättä ole sitä pienemmässä. Lähinnä myös halusin tuoda sitä esiin, että pienelläkin veneellä kyllä pääsee ja voi lähteä jos halua on. Ja pienemmän veneen voi varustaa myös niin, että se on turvallinen ja hyvä, vaikka aivan kaikkea ei mukaan mahdukaan mitä isommissa veneissä on. CE-luokituksista en niin välitä, kun moista luokitusta ei oltu vielä keksittykään oman veneen valmistuessa.

Seuraavan reissun määränpäätä ei ole vielä lukkoon lyöty, mutta Länsi-Afrikka kiinnostaisi kovasti.

mihin ja millä ? kirjoitti:

Millä tavalla mielestäsi "jutut menevät ohi", kun veneesi on pienempi? Varustautuminen, reitit, aikataulut tai vaikka kovien tuulien kohtaaminen eivät poikkea kovin paljoa olipa vene 45 tai 35-jalkainen. Se tietysti on totta, että alle 35-jalkaisia maapallon kiertämiseen suunniteltuja veneitä on aika vähän. EU-direktiivin mukainen kategoria A luokitus ei ole sama kuin optimaalinen vene pitkille valtamerireissuille.
Minkä kokoisella seilaat ja minkälaista reissua suunnittelet? Mikä asia erityisesti kiinnostaa?

Lue lisää

Itse asiassa alle 40-jalkaisia todella pitkiä matkoja purjehtivia veneitä on paljon. Oma kokemus on, että isot kiiltävät uudet veneet ovat ns. satamaveneitä, ja pienet rupisemman näköiset kulkevat pitkin valtameriä. Yksi pienimmistä oli Portugalissa tapaamamme noin 30-jalkainen kosteri, jolla isä ja poika olivat tulleet Yhdysvaltain länsirannikolta Tyynenmeren yli jne. Ensivaikutelmani oli, että mahdollisesti uskaltaisin itse mennä sillä Helsingistä Tallinnaan, hyvällä kelillä. Vaikutelmani oli väärä. Suomessa tietysti yli 40-jalkaiset "gin palacet" ovat yliedustettuina, koska meillä ei ole isoa merta lähellä.

8+2 kirjoitti:

Reitit, aikataulu ja tuulet ovat kaikille lähes samat sen myönnän. Varustautuminenkin osittain ainakin teoriatasolla, mutta jos lykkään esim. Sareman mukana kantaman varustuksen omaan kevyehköön 30-jalkaiseen, niin se on pohjassa ennenkuin päästään kotilaiturista irti. Kävimme veneellämme Välimerellä ja vaikka emme hirvittävästi veneeseen mielestämme tavaraa ahtaneet, niin silti vene ui erittäin syvällä.

Pienempään veneeseen joutuu priorisoimaan mitä mukaan otetaan ja kompromisseja on tehtävä. Tällöin rupeaa isompien veneiden jutut menemään hieman "ohi", kun säilytyslokerosta ei löydy omaa verstasta, generaattoria ja moottorisahaa.

Lisäksi ainakin meillä tuulirajat olivat matalemmalla eri toimenpiteisiin, kuin mitä tässä keskustelussa on puhuttu.

Veneessä asuminenkin on aivan erilaista pienemmässä veneessä kuin isommassa ja myös sen osalta on tehtävä kompromisseja. Aivan järjettömiin myräköihin emme joutuneet, mutta siinä vaiheessa jos vene olisi pitänyt pistää piihin, niin en usko että olisimme sisätiloissa pystyneet korttia pelailemaan.

En välttämättä osaa selittää tarkemmin asiaani, mutta uskoisin, että muut pienemmillä veneillä seilaavat kyllä tietävät mitä tarkoitan. Moni asia mikä isommassa veneessä on itsestäänselvää, ei välttämättä ole sitä pienemmässä. Lähinnä myös halusin tuoda sitä esiin, että pienelläkin veneellä kyllä pääsee ja voi lähteä jos halua on. Ja pienemmän veneen voi varustaa myös niin, että se on turvallinen ja hyvä, vaikka aivan kaikkea ei mukaan mahdukaan mitä isommissa veneissä on. CE-luokituksista en niin välitä, kun moista luokitusta ei oltu vielä keksittykään oman veneen valmistuessa.

Seuraavan reissun määränpäätä ei ole vielä lukkoon lyöty, mutta Länsi-Afrikka kiinnostaisi kovasti.

Lue lisää

Kannattaa muistaa myös se, että mitä pienempi vene on, sitä helpompi se on käsitellä vaikeissa olosuhteissa, myrskyissä jne. Edellyttäen tietysti, että vene on muuten merikelpoinen, sen AVS on riittävän suuri, ja sen saa luotettavasti vesitiiviiksi.

Pienillä mennään kirjoitti:

Itse asiassa alle 40-jalkaisia todella pitkiä matkoja purjehtivia veneitä on paljon. Oma kokemus on, että isot kiiltävät uudet veneet ovat ns. satamaveneitä, ja pienet rupisemman näköiset kulkevat pitkin valtameriä. Yksi pienimmistä oli Portugalissa tapaamamme noin 30-jalkainen kosteri, jolla isä ja poika olivat tulleet Yhdysvaltain länsirannikolta Tyynenmeren yli jne. Ensivaikutelmani oli, että mahdollisesti uskaltaisin itse mennä sillä Helsingistä Tallinnaan, hyvällä kelillä. Vaikutelmani oli väärä. Suomessa tietysti yli 40-jalkaiset "gin palacet" ovat yliedustettuina, koska meillä ei ole isoa merta lähellä.

Lue lisää

Pieni pitkäkölinen tukeva sukellusveneen tiivis vene ylituetulla rikillä kestänee pyörimistä ympärikin paremmin kuin suurempi vene. Kunhan miehistö sisällä vaan kestää.

pieni on luja kirjoitti:

Pieni pitkäkölinen tukeva sukellusveneen tiivis vene ylituetulla rikillä kestänee pyörimistä ympärikin paremmin kuin suurempi vene. Kunhan miehistö sisällä vaan kestää.

Joo. Omassa isommassa paatissani suuria huolia valtamerellä ovat turhan suuri keulaluukku ja (ehkä turhaan) peräsimen tuenta. Veneessä on nimittäin lapioperäsin. Ja vaikka siinä onkin 80 mm akseli umpiterästä ja valtava teräksinen tukikehikko, voimat ovat varmasti välillä niin suuria, että hirvittää.

ei ollut kivaa! kirjoitti:

Matin Snoopy-jutut on aina mukavan värikkäitä. Itsellänikin on sen verran myrskykokemusta valtameriltä, että olen kortin peluusta samaa mieltä. Kortinpeluu ei juolahtanut mieleenlään, kun maattiin rättiväsyneinä meripunkissa, välillä syötiin vähän lämmintä ja sitten taas takaisin punkkaan. Kuunneltiin tunnista toiseen rysähdyksiä ja veden ryminää kannen yli, yritettiin nukkua. Luukut pidettiin lukittuina, maston topin ankkurivalo sytytettynä, tutkahälytys oli päällä, mutta kukaan (=kumpikaan meistä) ei ollut ulkona tähystämässä tai ohjaamassa. Vene huolehti itse itsestään, oli piissä pelkällä välistaagin m.fokalla. Kun myrsky seuraavana päivänä tuntui laantuneen ja avasin ruffin luukun pitkästä aikaa, aaltojen korkeus yllätti. Paljon isompia kuin yöllä oli kuvitellut.

Minäkään en ole koskaan käyttänyt ajoankkuria (meillä laahusankkuri), koska sille ei ole ollut tarvetta. Koskaan ei sattunut Sareman mainitsemia 70kn tuulia kolmen vuoden reissullamme. Jos käyttäisin jarruankkuria, laskisin sen veneen perästä hidastamaan vauhtia. Keulasta laskettava on ymmärrykseni mukaan hankalampi käyttää ja aiheuttaa riskiä peräsimelle = perä edellä ajalehtiminen kuormittaa peräsintä kenties rikkoutumisrajalle.
Mutta enemmistö palstan lukijoista ei taida olla kiinnostuneita pitkänmatkan purjehduksista, joten nää jutut voi olla heille turhia?

Lue lisää

Varmasti jarruankkuri keulasta rasittaa perasinta paljon, Riippuen veneesta, piissa olo saattaa jopa johtaa jopa etenemaan. Jokainen vene, jos se kohtaa sivuaallon, jonka korkeus on puolet veneen pituudesta, kaatuu.
Suurin osa ei ole kiinnostunut matkapurjehduksesta. Miksi ei, katsokaa otsikkoa. Ei taalla teidan tarvitse taivastella. Miksi siis kommentoint, jos et ole kiinnostunt?
Pyysin kommentteja omalla nimella, en nimimerkin suojasta.
T. Pekka

Pienillä mennään kirjoitti:

Itse asiassa alle 40-jalkaisia todella pitkiä matkoja purjehtivia veneitä on paljon. Oma kokemus on, että isot kiiltävät uudet veneet ovat ns. satamaveneitä, ja pienet rupisemman näköiset kulkevat pitkin valtameriä. Yksi pienimmistä oli Portugalissa tapaamamme noin 30-jalkainen kosteri, jolla isä ja poika olivat tulleet Yhdysvaltain länsirannikolta Tyynenmeren yli jne. Ensivaikutelmani oli, että mahdollisesti uskaltaisin itse mennä sillä Helsingistä Tallinnaan, hyvällä kelillä. Vaikutelmani oli väärä. Suomessa tietysti yli 40-jalkaiset "gin palacet" ovat yliedustettuina, koska meillä ei ole isoa merta lähellä.

Lue lisää

Jaa, musta kyllä tuntuu, että jos katsotaan venekantaa maittain, niin Suomessa ne yli 40-jalkaiset on aliedustettuina. Eikä se liity mitenkään meriympäristöön vaan rahaan.

Kyllähän tuo linkki aukenee.

Tää oli aika hauska liioittelu :
"Entä jos lähistöllä olisikin ollut vain maailman suurin konttilaiva, 400-metrinen alus Emma Maersk? Se tarvitsee sata kilometriä pysähtyäkseen."

Tuossa yksi ruotsalainen 31-jalkainen Monsun, joka meni ilmeisesti kaikkein pohjoisinta reittiä läpi.

http://belzebub2.com/?lang=en

5+4 kirjoitti:

Tuossa yksi ruotsalainen 31-jalkainen Monsun, joka meni ilmeisesti kaikkein pohjoisinta reittiä läpi.

http://belzebub2.com/?lang=en

Lue lisää

jaa tässä perus charter bava jolla vedettiin north-west passage läpi myöskin. Ei turhaa lisävarustetta mukana ei aurinkopaneelia ei muutakaan roinaa. Tuuligenu oli mutta sekin heitettiin mereen kun meni rikki.

16 kirjoitti:

jaa tässä perus charter bava jolla vedettiin north-west passage läpi myöskin. Ei turhaa lisävarustetta mukana ei aurinkopaneelia ei muutakaan roinaa. Tuuligenu oli mutta sekin heitettiin mereen kun meni rikki.

Lue lisää

http://www.perithia.de

26 kirjoitti:

http://www.perithia.de

joo ja tämä veti albin vegalla northwest passagen ja myös kap hornin
http://www.solotheamericas.org/wp-content/gallery/northwest-passage/103.jpg

16 kirjoitti:

jaa tässä perus charter bava jolla vedettiin north-west passage läpi myöskin. Ei turhaa lisävarustetta mukana ei aurinkopaneelia ei muutakaan roinaa. Tuuligenu oli mutta sekin heitettiin mereen kun meni rikki.

Lue lisää

Mistä veneestä oikeastaan kerrot. Jos tarkoitit sakujen bavaa, se oli hyvin varustettu 44-jalkainen. Sähkön tuotto tapahtui 2.7kW:n dieselgeneraattorilla. Miksi otat tällaisen esimerkin, kun keskustellaan 30 jalan kokoluokan veneistä.
Tuuliperäsin on tärkein varuste, aurinkopaneeli tuuligeneraattori on useimmassa pikkuveneessä (myös omassani).
Luoteisväylä on tullut kulkukelpoiseksi vasta ilmastomuutoksen jälkeen. Nyt ensimmäinen suomalaisvene on koillisväylällä (teräsvene s/y Lena).

16 kirjoitti:

jaa tässä perus charter bava jolla vedettiin north-west passage läpi myöskin. Ei turhaa lisävarustetta mukana ei aurinkopaneelia ei muutakaan roinaa. Tuuligenu oli mutta sekin heitettiin mereen kun meni rikki.

Lue lisää

Totuus tuosta Bavasta on hiukan toisen lainen. Se pelastettiin Ice Braker Passagesta Cambridge Bayhin ja oli vahalla tuhoutua jaihin. Omilla sivuilla ei valttamatta ole totuutta. Charter pisnes ajaa kertomaan vain osan. Tuurilla toki laivatkin seilaa. Ei netti kerro kaikkea. Tapasimme heita auttaneita matkalla. ja tiedamme ainakin osan totuudesta, joka ei ole mairitteleva. Jotkut valmistautumattomatkin onnistuvat.

Öh... Sanot, että genua on 75 neliötä. Miten hemmetin iso se sitten samanpituisessa sluupissa olisi, jos olisi mahdoton pienen porukan käsitellä? Ja mikä siinä on yleensäkään ongelmana, jos käyttää rullapurjetta?

s/y Sarema kirjoitti:

Totuus tuosta Bavasta on hiukan toisen lainen. Se pelastettiin Ice Braker Passagesta Cambridge Bayhin ja oli vahalla tuhoutua jaihin. Omilla sivuilla ei valttamatta ole totuutta. Charter pisnes ajaa kertomaan vain osan. Tuurilla toki laivatkin seilaa. Ei netti kerro kaikkea. Tapasimme heita auttaneita matkalla. ja tiedamme ainakin osan totuudesta, joka ei ole mairitteleva. Jotkut valmistautumattomatkin onnistuvat.

Lue lisää

Mutta teidän sivuilla on totuus?

xxxxx kirjoitti:

Mutta teidän sivuilla on totuus?

Piti vetästä oikein vyön alle, vai..

Nimimerkin suojista kirjoitti:

Piti vetästä oikein vyön alle, vai..

Tiedä vyön alle menemisestä, mutta on se kumma, jos ei arvosteta ihmisiä jotka ovat veneen kanssa päätyneet arktisille vesille. Oli alla sitten Bavaria, 50vuotta vanha homeskandi, teräsjärkäle tai muu kanootti. Ongelmia tai ei, niin on se melkoinen saavutus.

Kenelläpä sitä ei ongelmia olisi veneen kanssa ja kenenpä ei tarvitse välillä apua pyytää?

Hankala uskoa, että kukaan lähtisi valmistautumattomana tuonne.

Nimerkillä mennään. kirjoitti:

Tiedä vyön alle menemisestä, mutta on se kumma, jos ei arvosteta ihmisiä jotka ovat veneen kanssa päätyneet arktisille vesille. Oli alla sitten Bavaria, 50vuotta vanha homeskandi, teräsjärkäle tai muu kanootti. Ongelmia tai ei, niin on se melkoinen saavutus.

Kenelläpä sitä ei ongelmia olisi veneen kanssa ja kenenpä ei tarvitse välillä apua pyytää?

Hankala uskoa, että kukaan lähtisi valmistautumattomana tuonne.

Lue lisää

Valmistautumattomuudesta juuri oli kyse, vene vain sattumoisin oli bavaria. Pitkiö siitä taas ottaa itseensä?

16 kirjoitti:

Öh... Sanot, että genua on 75 neliötä. Miten hemmetin iso se sitten samanpituisessa sluupissa olisi, jos olisi mahdoton pienen porukan käsitellä? Ja mikä siinä on yleensäkään ongelmana, jos käyttää rullapurjetta?

Lue lisää

Koitappa rullata isoa genoaa sisaan, kun tuuli on yllattaen noussut 15 solmusta 50 solmuun. Kaanna tuuleen ja veda sisaan? Ja kaikki yolla. In your dreams pal. Olen monesti kayttanyt kaikki voimavarani saadakseni genoan sisaan. Skuutit hakka toisinaan pahasti, mutta ei auta. Vetoa ei voi pitaa paalla sisaan rullatessa. Keulakolmion ala on hiukan toinen juttu kuin 150% genoan. Sluupissa kangasta voisi olla ehka 85-90 sqm. Se vaatii jo aika ison vinssin skuuttaukseen.
Pahan kelin ennusteessa olemme pitaneet isossa pari kierrosta sisalla varmuudeksi, koska silloin sita on helmpompi pienentaa. Jos se on kokonaan ulkona pahan kelin yllattaessa, iso ei suostu menemaan sisaan krymppaamatta, ja sitten sita ei tahdo saada ulos.
Sahkovinssi olisi varmaan helpotus, mutta katsottuani lompakkoon.....
Ja otsikkohan oli matkapurjehdus.

s/y Sarema kirjoitti:

Koitappa rullata isoa genoaa sisaan, kun tuuli on yllattaen noussut 15 solmusta 50 solmuun. Kaanna tuuleen ja veda sisaan? Ja kaikki yolla. In your dreams pal. Olen monesti kayttanyt kaikki voimavarani saadakseni genoan sisaan. Skuutit hakka toisinaan pahasti, mutta ei auta. Vetoa ei voi pitaa paalla sisaan rullatessa. Keulakolmion ala on hiukan toinen juttu kuin 150% genoan. Sluupissa kangasta voisi olla ehka 85-90 sqm. Se vaatii jo aika ison vinssin skuuttaukseen.
Pahan kelin ennusteessa olemme pitaneet isossa pari kierrosta sisalla varmuudeksi, koska silloin sita on helmpompi pienentaa. Jos se on kokonaan ulkona pahan kelin yllattaessa, iso ei suostu menemaan sisaan krymppaamatta, ja sitten sita ei tahdo saada ulos.
Sahkovinssi olisi varmaan helpotus, mutta katsottuani lompakkoon.....
Ja otsikkohan oli matkapurjehdus.

Lue lisää

Sivistyneet ihmiset ilmaisevat ja ajattelevat tuulen nopeuden m/s eikä solmuina.

Ja yhä ihmettelen tuota genuan kokoa. 90 neliötä 150%-genuan kokona viittaa joltisenkin isoon veneeseen. Ihan esimerkin vuoksi vilkaisin Ovnia, jota ketjussa on kehuttu (ja jolla on käsitykseni mukaan yleensäkin hyvä maine matkaveneenä). Heidän 395-mallinsa, lähes 13-metrinen, genuan kooksi ilmoitetaan alle 50 neliötä. Isoimmassa, 15-metrisessä, mallissa 70 neliötä. En osaa nyt heti kuvitella, miten valtava veneen pitäisi olla, jotta genua olisi 90-neliöinen... Olletikaan, jos on osatakila, Ovnithan ovat toppirikattuja.

16 kirjoitti:

Sivistyneet ihmiset ilmaisevat ja ajattelevat tuulen nopeuden m/s eikä solmuina.

Ja yhä ihmettelen tuota genuan kokoa. 90 neliötä 150%-genuan kokona viittaa joltisenkin isoon veneeseen. Ihan esimerkin vuoksi vilkaisin Ovnia, jota ketjussa on kehuttu (ja jolla on käsitykseni mukaan yleensäkin hyvä maine matkaveneenä). Heidän 395-mallinsa, lähes 13-metrinen, genuan kooksi ilmoitetaan alle 50 neliötä. Isoimmassa, 15-metrisessä, mallissa 70 neliötä. En osaa nyt heti kuvitella, miten valtava veneen pitäisi olla, jotta genua olisi 90-neliöinen... Olletikaan, jos on osatakila, Ovnithan ovat toppirikattuja.

Lue lisää

Solmut kuuluvat laajempaan sivistykseen. Itämeren ulkopuolella muu maailma käyttää niitä tuulen nopeutena. Ja lennonjohto täälläkin.

Ovnit taas on nostoköliveneitä ja aika pienirikisiä. Parasta olisi etsiä vertailukohdaksi jotain enemmä Sareman tyyppistä purjeita ihmetellessään.

Teräs on luja materiaali. Siitä ei liene kinaamista. Oleellista on suojaus korroosiota vastaan. Hiekkapuhallus epoksi ovat avainsanat.
Kerron esimerkin. Sain juuri tuoreen purjehdusraportin iäkkäältä saksalaisparilta, jota on vuodesta 1952 purjehtineet samalla 36ft teräsveneellään. He ovat aikaisemmin kiertäneet samalla veneellään pallon, käyneet arktisilla vesillä, Mustanmeri ja Välimeri on koluttu. Nyt he palasivat 17.000 mpk retkeltä Etelä-Amerikasta ym. Vanha teräsvene on hiekkapuhallettu 60 vuoden aikana ulkopuolelta kolmasti, sisältä kerran (sisustus piti purkaa). Vene ei ole ruosteessa vieläkään, koska siitä on huolehdittu. Pariskunnan mukaan teräsveneen huolto helpottui ratkaisevasti, kun 2-komp.epoksimaalit tulivat käyttöön. Alkuper. puumasto vaihtui alumiiniseen muutamia vuosia sitten, myös moottori on uusittu. Teräsrunko on yhä kunnossa.

teräs+epoksimaali kirjoitti:

Teräs on luja materiaali. Siitä ei liene kinaamista. Oleellista on suojaus korroosiota vastaan. Hiekkapuhallus epoksi ovat avainsanat.
Kerron esimerkin. Sain juuri tuoreen purjehdusraportin iäkkäältä saksalaisparilta, jota on vuodesta 1952 purjehtineet samalla 36ft teräsveneellään. He ovat aikaisemmin kiertäneet samalla veneellään pallon, käyneet arktisilla vesillä, Mustanmeri ja Välimeri on koluttu. Nyt he palasivat 17.000 mpk retkeltä Etelä-Amerikasta ym. Vanha teräsvene on hiekkapuhallettu 60 vuoden aikana ulkopuolelta kolmasti, sisältä kerran (sisustus piti purkaa). Vene ei ole ruosteessa vieläkään, koska siitä on huolehdittu. Pariskunnan mukaan teräsveneen huolto helpottui ratkaisevasti, kun 2-komp.epoksimaalit tulivat käyttöön. Alkuper. puumasto vaihtui alumiiniseen muutamia vuosia sitten, myös moottori on uusittu. Teräsrunko on yhä kunnossa.

Lue lisää

http://www.northernlightsail.se/northern_light.html

teräs+epoksimaali kirjoitti:

Teräs on luja materiaali. Siitä ei liene kinaamista. Oleellista on suojaus korroosiota vastaan. Hiekkapuhallus epoksi ovat avainsanat.
Kerron esimerkin. Sain juuri tuoreen purjehdusraportin iäkkäältä saksalaisparilta, jota on vuodesta 1952 purjehtineet samalla 36ft teräsveneellään. He ovat aikaisemmin kiertäneet samalla veneellään pallon, käyneet arktisilla vesillä, Mustanmeri ja Välimeri on koluttu. Nyt he palasivat 17.000 mpk retkeltä Etelä-Amerikasta ym. Vanha teräsvene on hiekkapuhallettu 60 vuoden aikana ulkopuolelta kolmasti, sisältä kerran (sisustus piti purkaa). Vene ei ole ruosteessa vieläkään, koska siitä on huolehdittu. Pariskunnan mukaan teräsveneen huolto helpottui ratkaisevasti, kun 2-komp.epoksimaalit tulivat käyttöön. Alkuper. puumasto vaihtui alumiiniseen muutamia vuosia sitten, myös moottori on uusittu. Teräsrunko on yhä kunnossa.

Lue lisää

Miten tuon teräsrungon huoltamisen kanssa. Olen miettinyt veneen vaihtoa ja teräs on yhtenä materiaalina mielessä. Matkavenettä haen.

Mietityttää vaan tuo hiekkapuhallus, kun sitä ei suomessa ilmeisesti saa enää missää harrastaa?

Toinen on, että tuntuu kuitenkin kaikissa teräsveneissä kansi hieman kukkivan ruosteesta, yleensä aina kaidetolppien kohdalta, vaikka olisi lähes uusi vene?

Alumiini kestää isoja muodonmuutoksia rikkoutumatta. Se joustaa ja menee lommolle, mutta ei repeä. Alumiinin korjattavuus on myös hyvä, koska vauriopaikka voidaan sahata pois ja hitsata ehjä levy tilalle. Hitsaus vaatii ammattilaisen ja oikeat materiaalit.

Galvaaninen korroosio on isompi huolenaihe ja se pitää ottaa huomioon monessa asiassa. Homman juju on virtapiirin katkaiseminen. Galvaanista korroosiota ei tapahdu jos eriarvoisten metallien välillä ei ole virtapiiriä. Alumiini ja kupari voidaan siis upottaa vierekkäin suolaveteen ilman pelkoa korroosiosta jos ne eivät kosketa toisiaan eikä niiden välillä ole muuta sähköä johtavaa yhteyttä.

Rungon sisäpuolelle tulee maalikerros ja kaikkien eriarvoisten metalliosien liitoksiin joko muovieriste väliin tai teflon-rasvaa pitämään kosteus poissa. Läpiviennit kannattaa olla joko muovia tai runkoon kiinteästi hitsattuja. Koko sähköjärjestelmä pitää olla rungosta erotettu ja vuotovirtamittarilla varmistaa, että mikään laite ei vuoda virtaa runkoon. Maasähkössä pitää olla suojaerotusmuuntaja. Sinkkien kunto ja määrä kannattaa tarkistaa säännöllisesti ja varmuuden vuoksi mitata niiden suojausteho yleismittarilla ja hopea-hopeakloridielektrodilla.

Samoja varotoimia voidaan soveltaa myös teräsveneisiin. Niissä pitää tietysti huomioida myös ruostuminen.

Alumiinirungon ulkopuolelle ei välttämättä tarvita maalia lainkaan jos kosmetiikka ei kiinnosta. Korroosion suojaksi sitä ei tarvita. Toisaalta alumiinin maalaaminen on haasteellista ja maalin pysyvyys kulutuskohdissa tai terävissä kulmissa on heikkoa, joten ulkonäöstä kiinnostuneille alumiini on työläs materiaali vaikean maalattavuuden takia.

Alumiiniveneessä on siis paljon tarkastuskohteita ja sähkölaitteiden kanssa pitää olla tarkkana, mutta vastapainoksi saa kestävän ja kevyen veneen.

20+7 kirjoitti:

Miten tuon teräsrungon huoltamisen kanssa. Olen miettinyt veneen vaihtoa ja teräs on yhtenä materiaalina mielessä. Matkavenettä haen.

Mietityttää vaan tuo hiekkapuhallus, kun sitä ei suomessa ilmeisesti saa enää missää harrastaa?

Toinen on, että tuntuu kuitenkin kaikissa teräsveneissä kansi hieman kukkivan ruosteesta, yleensä aina kaidetolppien kohdalta, vaikka olisi lähes uusi vene?

Lue lisää

Teräsveneen konstruktio (mukaanlukien kansihelojen ja kaidetolppien asennustavat) ja rakennusvaiheessa tehty pintojen käsittely ratkaisee myöhemmän huollon tarpeen. Hiekkapuhalluksen uusiminen voi tulla eteen ehkä vasta 20-30 vuoden päästä, jos alunperin on maalattu epoksilla välittömästi hiekkapuhalluksen jälkeen. Tunnen Hollannissa ja Englannissa rakennettuja teräsveneitä, joissa vuosien käytön jälkeenkään ei näy merkkejä ruosteesta. Tiedän myös nopeasti ruostuneita omatekoisia veneitä. Merivuokko oli yksi esimerkki niistä.

Teräsveneen kansi ja ylärakenteet voidaan myös tehdä alumiinista. Esimerkkinä vaikkapa kotkalainen s/y Iiris, joka on kiertänyt pallon kahdesti. Pistäydypä katselemassa, jos sen tyyppinen 34-jalkainen teräsvene kiinnostaa. Tuskinpa omistaja pahastuu, jos oikeasti olet kiinnostunut samantyyppisestä teräsveneestä.

eroja veneissä.... kirjoitti:

Teräsveneen konstruktio (mukaanlukien kansihelojen ja kaidetolppien asennustavat) ja rakennusvaiheessa tehty pintojen käsittely ratkaisee myöhemmän huollon tarpeen. Hiekkapuhalluksen uusiminen voi tulla eteen ehkä vasta 20-30 vuoden päästä, jos alunperin on maalattu epoksilla välittömästi hiekkapuhalluksen jälkeen. Tunnen Hollannissa ja Englannissa rakennettuja teräsveneitä, joissa vuosien käytön jälkeenkään ei näy merkkejä ruosteesta. Tiedän myös nopeasti ruostuneita omatekoisia veneitä. Merivuokko oli yksi esimerkki niistä.

Teräsveneen kansi ja ylärakenteet voidaan myös tehdä alumiinista. Esimerkkinä vaikkapa kotkalainen s/y Iiris, joka on kiertänyt pallon kahdesti. Pistäydypä katselemassa, jos sen tyyppinen 34-jalkainen teräsvene kiinnostaa. Tuskinpa omistaja pahastuu, jos oikeasti olet kiinnostunut samantyyppisestä teräsveneestä.

Lue lisää

Onko teräsveneitä lasikuitukannella?

alufani kirjoitti:

Alumiini kestää isoja muodonmuutoksia rikkoutumatta. Se joustaa ja menee lommolle, mutta ei repeä. Alumiinin korjattavuus on myös hyvä, koska vauriopaikka voidaan sahata pois ja hitsata ehjä levy tilalle. Hitsaus vaatii ammattilaisen ja oikeat materiaalit.

Galvaaninen korroosio on isompi huolenaihe ja se pitää ottaa huomioon monessa asiassa. Homman juju on virtapiirin katkaiseminen. Galvaanista korroosiota ei tapahdu jos eriarvoisten metallien välillä ei ole virtapiiriä. Alumiini ja kupari voidaan siis upottaa vierekkäin suolaveteen ilman pelkoa korroosiosta jos ne eivät kosketa toisiaan eikä niiden välillä ole muuta sähköä johtavaa yhteyttä.

Rungon sisäpuolelle tulee maalikerros ja kaikkien eriarvoisten metalliosien liitoksiin joko muovieriste väliin tai teflon-rasvaa pitämään kosteus poissa. Läpiviennit kannattaa olla joko muovia tai runkoon kiinteästi hitsattuja. Koko sähköjärjestelmä pitää olla rungosta erotettu ja vuotovirtamittarilla varmistaa, että mikään laite ei vuoda virtaa runkoon. Maasähkössä pitää olla suojaerotusmuuntaja. Sinkkien kunto ja määrä kannattaa tarkistaa säännöllisesti ja varmuuden vuoksi mitata niiden suojausteho yleismittarilla ja hopea-hopeakloridielektrodilla.

Samoja varotoimia voidaan soveltaa myös teräsveneisiin. Niissä pitää tietysti huomioida myös ruostuminen.

Alumiinirungon ulkopuolelle ei välttämättä tarvita maalia lainkaan jos kosmetiikka ei kiinnosta. Korroosion suojaksi sitä ei tarvita. Toisaalta alumiinin maalaaminen on haasteellista ja maalin pysyvyys kulutuskohdissa tai terävissä kulmissa on heikkoa, joten ulkonäöstä kiinnostuneille alumiini on työläs materiaali vaikean maalattavuuden takia.

Alumiiniveneessä on siis paljon tarkastuskohteita ja sähkölaitteiden kanssa pitää olla tarkkana, mutta vastapainoksi saa kestävän ja kevyen veneen.

Lue lisää

Terasveneemme runko on tehty 86. Hiukan levyja on jouduttu vaihtamaan. Kaikissa syy on ollut minun. Nykyiset maalit ovat niin hyvia, etta teras oikein hoidettuna ei ruostu. Kaikki, mika kiinnitetaan peltiin jenkaamalla, ruostuu joskus. Kaikki pulttaamalla pitaisi kiinnittaa runkoon hitsattuun ruostumattomaan. Teraksen hyva puoli on, etta korroosio nakyy. Hapoilla saa ruostevanat pois, ja vene nayttaa kauniilta. Luuleeko joku, etta lasikuituvene on uutta vastaava, vaikka ruostevanoja ei nay? In your dreams. Teraksen hyva puoli on, etta sen voi hitsaamalla korjata helposti missa vain, jos on kone ja sahkoa. Terasvene ruostuu sisalta, joka on vaikea havaita.Ruiskutettu pu vaahto ei paasta happea terakseen. Siis ei ruostetta.
Alumiinin korjaaminen ei ole aina mahdollista, tarvitaan tig hitsausta, eika se ole mahdollista raja-alueilla. Alumiinin ja ruostumattoman = pulttien kosketus tuhoaa alumiinin. Tarvitaan aina muovia eristeena. Monel on hiukan helpompi alumiinin kanssa kuin ruostumaton.
Kummallista, ettei puuveneista puhuta. Epoxilaminoitu puu on kevyt ja luja. Tosin koralliriutalla se ei sita enaa ole, mutta kuka sinne haluaisi?
Testi. Lyokaapa lekalla veneen kylkeen.
Alumiiniveen perus ongelma on elektrolyttinen korroosio. Marinoissa suojamaassa on aina hiukan jannitetta muista paateista. Vuorovesimarinoissa on terastolpat laitureissa. Pitaa roikuttaa sinkkeja paljon paatin kyljilla.
Lisaksi Alu paatissa pitaa sahkot tehda taysin rungosta eristettyna.
Metalli, vastaan lasikuitu. Metallissa ongelma nakyy, lasikuidussa ei.
Pallon kierto coconut milk routia onnistuu hyvin nykyisella lasikuitupaatilla, mutta high latitudes vaatii kylla metallia, tai 70 luvulla tehtya vahvaa lasikuitua. Silloin materiaalivahvuuksia ei viela optimoitu.
Onnea matkaan!

s/y Sarema kirjoitti:

Terasveneemme runko on tehty 86. Hiukan levyja on jouduttu vaihtamaan. Kaikissa syy on ollut minun. Nykyiset maalit ovat niin hyvia, etta teras oikein hoidettuna ei ruostu. Kaikki, mika kiinnitetaan peltiin jenkaamalla, ruostuu joskus. Kaikki pulttaamalla pitaisi kiinnittaa runkoon hitsattuun ruostumattomaan. Teraksen hyva puoli on, etta korroosio nakyy. Hapoilla saa ruostevanat pois, ja vene nayttaa kauniilta. Luuleeko joku, etta lasikuituvene on uutta vastaava, vaikka ruostevanoja ei nay? In your dreams. Teraksen hyva puoli on, etta sen voi hitsaamalla korjata helposti missa vain, jos on kone ja sahkoa. Terasvene ruostuu sisalta, joka on vaikea havaita.Ruiskutettu pu vaahto ei paasta happea terakseen. Siis ei ruostetta.
Alumiinin korjaaminen ei ole aina mahdollista, tarvitaan tig hitsausta, eika se ole mahdollista raja-alueilla. Alumiinin ja ruostumattoman = pulttien kosketus tuhoaa alumiinin. Tarvitaan aina muovia eristeena. Monel on hiukan helpompi alumiinin kanssa kuin ruostumaton.
Kummallista, ettei puuveneista puhuta. Epoxilaminoitu puu on kevyt ja luja. Tosin koralliriutalla se ei sita enaa ole, mutta kuka sinne haluaisi?
Testi. Lyokaapa lekalla veneen kylkeen.
Alumiiniveen perus ongelma on elektrolyttinen korroosio. Marinoissa suojamaassa on aina hiukan jannitetta muista paateista. Vuorovesimarinoissa on terastolpat laitureissa. Pitaa roikuttaa sinkkeja paljon paatin kyljilla.
Lisaksi Alu paatissa pitaa sahkot tehda taysin rungosta eristettyna.
Metalli, vastaan lasikuitu. Metallissa ongelma nakyy, lasikuidussa ei.
Pallon kierto coconut milk routia onnistuu hyvin nykyisella lasikuitupaatilla, mutta high latitudes vaatii kylla metallia, tai 70 luvulla tehtya vahvaa lasikuitua. Silloin materiaalivahvuuksia ei viela optimoitu.
Onnea matkaan!

Lue lisää

Mutta kuinka käytännössä? Pieniä kolhuja ja pohjakosketuksia syntyy pitkän matkan aikana jolloin terästä suojaava pinta vaurioituu eikä sitä päästä korjailemaan pitkään aikaan.

eroja veneissä.... kirjoitti:

Teräsveneen konstruktio (mukaanlukien kansihelojen ja kaidetolppien asennustavat) ja rakennusvaiheessa tehty pintojen käsittely ratkaisee myöhemmän huollon tarpeen. Hiekkapuhalluksen uusiminen voi tulla eteen ehkä vasta 20-30 vuoden päästä, jos alunperin on maalattu epoksilla välittömästi hiekkapuhalluksen jälkeen. Tunnen Hollannissa ja Englannissa rakennettuja teräsveneitä, joissa vuosien käytön jälkeenkään ei näy merkkejä ruosteesta. Tiedän myös nopeasti ruostuneita omatekoisia veneitä. Merivuokko oli yksi esimerkki niistä.

Teräsveneen kansi ja ylärakenteet voidaan myös tehdä alumiinista. Esimerkkinä vaikkapa kotkalainen s/y Iiris, joka on kiertänyt pallon kahdesti. Pistäydypä katselemassa, jos sen tyyppinen 34-jalkainen teräsvene kiinnostaa. Tuskinpa omistaja pahastuu, jos oikeasti olet kiinnostunut samantyyppisestä teräsveneestä.

Lue lisää

Terasveneemme pohja hiekkapuhallettiin 2004 ja maalattin epoxilla 7 kerrosta. Viela ei tarvitse tehda mitaan. Terasvene ruostuukin sisalta. jos maalaus ei ole ok.
Hankalin on varusteiden pulttaus. Kaikki pitaisi olla ruostumatonta, eika se aina ole mahdollista. Alumiini, teras ja rustumaton pulttaus on hankala. Pitaisi aina olla muovieristys ruostumattoman pultin ja alumiini valissa. Teras ruostuu, alumiini hapettuu. Suo siella, vetela taalla.
Pahin paikka on ankkuriketjuboxi. Ketju hakkaa maalin pois ja suolevesi-muta pitaa sen aina kosteana. ruostumaton olisi metalliveneessa ainut oikea materiaali ankkuriboxiin.

teräksen ruosteet kirjoitti:

Mutta kuinka käytännössä? Pieniä kolhuja ja pohjakosketuksia syntyy pitkän matkan aikana jolloin terästä suojaava pinta vaurioituu eikä sitä päästä korjailemaan pitkään aikaan.

Lue lisää

Sareman kommentit teräsveneistä on täyttä asiaa! Juuri näin asia on. Ne pienet kolhut tai isommat jysäykset eivät ole ongelma - niin kuin teräsrungon ulkopinnan eivät muutenkaan. Ne voi paikkamaalata sitten, kun vene muutenkin telakoidaan. Ongelma tulee rungon sisäpuolelta, jos sitä ei ole asiallisesti suojattu korroosiota vastaan.

Samoin kuin s/y Sareman kippari minäkin olen ihmetellyt miksi meillä on niin vähän puu-epoksi-rakenteisia veneitä. NZ ja AUS ne olivat uusien veneiden suosittu materiaali, varsinkin one-off projekteissa. Kevyt ja luja. Teräs on lujempi, mutta samalla paljon painavampi, alle 30-jalkaisiin liiankin painava.

teräksen ruosteet kirjoitti:

Mutta kuinka käytännössä? Pieniä kolhuja ja pohjakosketuksia syntyy pitkän matkan aikana jolloin terästä suojaava pinta vaurioituu eikä sitä päästä korjailemaan pitkään aikaan.

Lue lisää

Koli se yleensa ensin ottaa pohjaan. 12 mm levysta tehty kolimme ei paljon piittaa naarmuista ja ne voi sitten korjata vuositelakoinnissa. Pohja on kumminkin maalattava vuosittain, kertokoot maalitehtaat mita hyvansa. Kolhuja tulee yleensa vesilinjan ylapuolelle. Ne on helppo korjata vedessakin. Hiukan laikkakonetta, epoxia muutama kerros ja maali pintaan. Samalla tavalla tulee kolhuja lasikuituunkiin. Vesi menee kuituihin, mita sitten tehdaan? Terasta ei tarvitse kuivatella viikkokausia.
Korjasimme muutamat jaavauriot hiomalla teraksen puhtaaksi ja maalaamalla epoxilla 5x. Sitten pakkelia ja sen paalle taas epoxia. Jos ruiskuvaahdon avaa sisalta, sinne jaa aina ilman kosteuden mentavia aukkoja. Sielta se ruoste alkaa.

s/y Sarema kirjoitti:

Koli se yleensa ensin ottaa pohjaan. 12 mm levysta tehty kolimme ei paljon piittaa naarmuista ja ne voi sitten korjata vuositelakoinnissa. Pohja on kumminkin maalattava vuosittain, kertokoot maalitehtaat mita hyvansa. Kolhuja tulee yleensa vesilinjan ylapuolelle. Ne on helppo korjata vedessakin. Hiukan laikkakonetta, epoxia muutama kerros ja maali pintaan. Samalla tavalla tulee kolhuja lasikuituunkiin. Vesi menee kuituihin, mita sitten tehdaan? Terasta ei tarvitse kuivatella viikkokausia.
Korjasimme muutamat jaavauriot hiomalla teraksen puhtaaksi ja maalaamalla epoxilla 5x. Sitten pakkelia ja sen paalle taas epoxia. Jos ruiskuvaahdon avaa sisalta, sinne jaa aina ilman kosteuden mentavia aukkoja. Sielta se ruoste alkaa.

Lue lisää

Vaikkei metalli purjeveneen materiaalina minua kiinnostakaan niin en malta olla kommentoimatta alumiini vs teräs väittelyä. Lähes jokaisessa isossa marinassa tai telakalla maailmalla näkee murheelliseen kuntoon ruostuneita teräsveneitä. En uskaltaisi niillä vesille minkään epoksoinnin jälkeenkään. Vastaavasti alumiiniveneitä katsellessa ei sellaisia raakkeja tapaa ensimmäistäkään vaikkei moni näytä ulkopintaa käsittelevän mitenkään. Jos olisi pakko valita metallivene niin katsoisin Ranskan ja Hollannin suuntaan alumiiniveneen hankinnassa. Sareman korjaus- ja hiekkapuhallusraportit viittaavat siihen, että teräsveneen kunnossapitoon menee huomattavasti enemmän resursseja kuin lasikuituveneessä. Saman ikäisessä lasikuituisessa "ranskanpullassani" on vasta yksi kölin hiekkapuhallus. Runkoon ei mitään huoltotoimia. Eli ellei tarkoituksena ole ajella jäissä niin miksi ylipäätänsä metallia purjeveneen rakennusaineeksi?

Seppo Pajari kirjoitti:

Vaikkei metalli purjeveneen materiaalina minua kiinnostakaan niin en malta olla kommentoimatta alumiini vs teräs väittelyä. Lähes jokaisessa isossa marinassa tai telakalla maailmalla näkee murheelliseen kuntoon ruostuneita teräsveneitä. En uskaltaisi niillä vesille minkään epoksoinnin jälkeenkään. Vastaavasti alumiiniveneitä katsellessa ei sellaisia raakkeja tapaa ensimmäistäkään vaikkei moni näytä ulkopintaa käsittelevän mitenkään. Jos olisi pakko valita metallivene niin katsoisin Ranskan ja Hollannin suuntaan alumiiniveneen hankinnassa. Sareman korjaus- ja hiekkapuhallusraportit viittaavat siihen, että teräsveneen kunnossapitoon menee huomattavasti enemmän resursseja kuin lasikuituveneessä. Saman ikäisessä lasikuituisessa "ranskanpullassani" on vasta yksi kölin hiekkapuhallus. Runkoon ei mitään huoltotoimia. Eli ellei tarkoituksena ole ajella jäissä niin miksi ylipäätänsä metallia purjeveneen rakennusaineeksi?

Lue lisää

Seppo Pajarin käsitys poikkeaa minunkin kokemuksistani. "Ranskanpullan" vertaaminen Sareman luoteisväylän kautta tapahtuneeseen yms reissuihin ja niiden jälkeen tehtyihin kölin paikkamaalaukseen oli aika turhaa. Eikö vertailun tekeminen edellyttäisi, että kumpaakin venettä on käytetty samoissa olosuhteissa ja yhtä kauan?
Minäkin olen seilannut veneelläni eri puolella maailmaa ja nähnyt telakoilla erilaisia raatoja, sekä lasikuituisia, puisia, betonisia että metallisia. Ei niiden perusteella voi päätellä paljoakaan.

Oma teräsveeni on seilannut monia meriä kohta 20 vuotta ja on kokenut reissuilla kaikenlaista. Se ei ole vieläkään ruosteessa mistään eikä ole vielä tarvinnut hiekkapuhallusta. Runko on valmistusvaiheessa hiekkapuhallettu, epoksoitu jne. Ylläpitohoito on ollut yksinkertaista.Teräsveneen hoitoon liittyy näköjään mielikuvia ja luuloja, etenkin ennakkoluuloja.

Taisi Seppo Pajarille tulla väärinymmärrys jopa epoksimaalauksesta. On kai itsestään selvää, että "murheelliseen kuntoon ruostunutta" teräsvenettä ei saa merikelpoiseen ja siistiin kuntoon pelkällä hiekkapuhalluksella ja epoksimaalilla! Venettä pitää hoitaa niin, ettei se pääse murheelliseen kuntoon - ei edes lähelle sitä!

jopa on jutut! kirjoitti:

Seppo Pajarin käsitys poikkeaa minunkin kokemuksistani. "Ranskanpullan" vertaaminen Sareman luoteisväylän kautta tapahtuneeseen yms reissuihin ja niiden jälkeen tehtyihin kölin paikkamaalaukseen oli aika turhaa. Eikö vertailun tekeminen edellyttäisi, että kumpaakin venettä on käytetty samoissa olosuhteissa ja yhtä kauan?
Minäkin olen seilannut veneelläni eri puolella maailmaa ja nähnyt telakoilla erilaisia raatoja, sekä lasikuituisia, puisia, betonisia että metallisia. Ei niiden perusteella voi päätellä paljoakaan.

Oma teräsveeni on seilannut monia meriä kohta 20 vuotta ja on kokenut reissuilla kaikenlaista. Se ei ole vieläkään ruosteessa mistään eikä ole vielä tarvinnut hiekkapuhallusta. Runko on valmistusvaiheessa hiekkapuhallettu, epoksoitu jne. Ylläpitohoito on ollut yksinkertaista.Teräsveneen hoitoon liittyy näköjään mielikuvia ja luuloja, etenkin ennakkoluuloja.

Taisi Seppo Pajarille tulla väärinymmärrys jopa epoksimaalauksesta. On kai itsestään selvää, että "murheelliseen kuntoon ruostunutta" teräsvenettä ei saa merikelpoiseen ja siistiin kuntoon pelkällä hiekkapuhalluksella ja epoksimaalilla! Venettä pitää hoitaa niin, ettei se pääse murheelliseen kuntoon - ei edes lähelle sitä!

Lue lisää

Yksinkertaistetaan: oletko nähnyt alumiiniraatoja? Minä en. Siitä voi päätellä alumiinin ja teräksen eroa venemateriaalina ja sitä materiaalieroa ilmeisesti yllä on aprikoitu

jopa on jutut! kirjoitti:

Seppo Pajarin käsitys poikkeaa minunkin kokemuksistani. "Ranskanpullan" vertaaminen Sareman luoteisväylän kautta tapahtuneeseen yms reissuihin ja niiden jälkeen tehtyihin kölin paikkamaalaukseen oli aika turhaa. Eikö vertailun tekeminen edellyttäisi, että kumpaakin venettä on käytetty samoissa olosuhteissa ja yhtä kauan?
Minäkin olen seilannut veneelläni eri puolella maailmaa ja nähnyt telakoilla erilaisia raatoja, sekä lasikuituisia, puisia, betonisia että metallisia. Ei niiden perusteella voi päätellä paljoakaan.

Oma teräsveeni on seilannut monia meriä kohta 20 vuotta ja on kokenut reissuilla kaikenlaista. Se ei ole vieläkään ruosteessa mistään eikä ole vielä tarvinnut hiekkapuhallusta. Runko on valmistusvaiheessa hiekkapuhallettu, epoksoitu jne. Ylläpitohoito on ollut yksinkertaista.Teräsveneen hoitoon liittyy näköjään mielikuvia ja luuloja, etenkin ennakkoluuloja.

Taisi Seppo Pajarille tulla väärinymmärrys jopa epoksimaalauksesta. On kai itsestään selvää, että "murheelliseen kuntoon ruostunutta" teräsvenettä ei saa merikelpoiseen ja siistiin kuntoon pelkällä hiekkapuhalluksella ja epoksimaalilla! Venettä pitää hoitaa niin, ettei se pääse murheelliseen kuntoon - ei edes lähelle sitä!

Lue lisää

Yksinkertaistetaan: oletko nähnyt alumiiniraatoja? Minä en. Siitä voi päätellä alumiinin ja teräksen eroa venemateriaalina ja sitä materiaalieroa ilmeisesti yllä on aprikoitu

jopa on jutut! kirjoitti:

Seppo Pajarin käsitys poikkeaa minunkin kokemuksistani. "Ranskanpullan" vertaaminen Sareman luoteisväylän kautta tapahtuneeseen yms reissuihin ja niiden jälkeen tehtyihin kölin paikkamaalaukseen oli aika turhaa. Eikö vertailun tekeminen edellyttäisi, että kumpaakin venettä on käytetty samoissa olosuhteissa ja yhtä kauan?
Minäkin olen seilannut veneelläni eri puolella maailmaa ja nähnyt telakoilla erilaisia raatoja, sekä lasikuituisia, puisia, betonisia että metallisia. Ei niiden perusteella voi päätellä paljoakaan.

Oma teräsveeni on seilannut monia meriä kohta 20 vuotta ja on kokenut reissuilla kaikenlaista. Se ei ole vieläkään ruosteessa mistään eikä ole vielä tarvinnut hiekkapuhallusta. Runko on valmistusvaiheessa hiekkapuhallettu, epoksoitu jne. Ylläpitohoito on ollut yksinkertaista.Teräsveneen hoitoon liittyy näköjään mielikuvia ja luuloja, etenkin ennakkoluuloja.

Taisi Seppo Pajarille tulla väärinymmärrys jopa epoksimaalauksesta. On kai itsestään selvää, että "murheelliseen kuntoon ruostunutta" teräsvenettä ei saa merikelpoiseen ja siistiin kuntoon pelkällä hiekkapuhalluksella ja epoksimaalilla! Venettä pitää hoitaa niin, ettei se pääse murheelliseen kuntoon - ei edes lähelle sitä!

Lue lisää

Yksinkertaistetaan: oletko nähnyt alumiiniraatoja? Minä en. Siitä voi päätellä alumiinin ja teräksen eroa venemateriaalina ja sitä materiaalieroa ilmeisesti yllä on aprikoitu.

Seppo Pajari kirjoitti:

Yksinkertaistetaan: oletko nähnyt alumiiniraatoja? Minä en. Siitä voi päätellä alumiinin ja teräksen eroa venemateriaalina ja sitä materiaalieroa ilmeisesti yllä on aprikoitu.

Lue lisää

Sepon kommenttiin on kyllä helppo samaistua. Niitä teräsrotiskoja on nähty monenlaisia, mutta vastaavanlaisia alumiinikapistuksia en ole nähnyt. Mutta niinkuin tässä jo kommentointiinkin, vehkeitä pitää huoltaa, materiaaleista huolimatta. Sarema on ollut sellaisissa mestoissa, että on selvä että vene pitää olla huippukunnossa!
Kuten tässä on jo mainittu, niin alubaatin ongelmat on sähkökemiallisissa asioissa. Onko näin että vaikka itse olet näihin varautunut, niin naapuri veneen huonot maadoitukset voi mokata koko homman? Siis alumiiniveneissä.

Aluvaimikä? kirjoitti:

Sepon kommenttiin on kyllä helppo samaistua. Niitä teräsrotiskoja on nähty monenlaisia, mutta vastaavanlaisia alumiinikapistuksia en ole nähnyt. Mutta niinkuin tässä jo kommentointiinkin, vehkeitä pitää huoltaa, materiaaleista huolimatta. Sarema on ollut sellaisissa mestoissa, että on selvä että vene pitää olla huippukunnossa!
Kuten tässä on jo mainittu, niin alubaatin ongelmat on sähkökemiallisissa asioissa. Onko näin että vaikka itse olet näihin varautunut, niin naapuri veneen huonot maadoitukset voi mokata koko homman? Siis alumiiniveneissä.

Lue lisää

Norjassa ryhdyttin tekemaan alu kalaveneita. Noin 10 v sitten mentiin terasveneisiin, koska al paattien hitsaussamat alkoivat ratketa, Kukaan ei tieda al- veneiden pitkasta keststota mitaan viela. Lasikuitu oli vahvaa, ennenkuin kilpailun takia materiaalivahvuksia alettiin optimoida. Bavariat , Jeannout ym ovat hyvia esimerkkeja. Venelehdessa LauriG raportoi aikanaan, etta massatuotantoveneet eivat kesta jatkuvaa kovaa rasitusta. odottavat varaosia ja korjauksia olisko ollut Tahitilla. Toki on selva, etta jos veneella seilataan 1000 nm vuodessa, ei ole suurta merkitysta mista materiaalista vene on tehty eika myoskaan varusteiden laadusta. Ne vanhenevat ennen kuin loppuvat.

Seppo Pajari kirjoitti:

Vaikkei metalli purjeveneen materiaalina minua kiinnostakaan niin en malta olla kommentoimatta alumiini vs teräs väittelyä. Lähes jokaisessa isossa marinassa tai telakalla maailmalla näkee murheelliseen kuntoon ruostuneita teräsveneitä. En uskaltaisi niillä vesille minkään epoksoinnin jälkeenkään. Vastaavasti alumiiniveneitä katsellessa ei sellaisia raakkeja tapaa ensimmäistäkään vaikkei moni näytä ulkopintaa käsittelevän mitenkään. Jos olisi pakko valita metallivene niin katsoisin Ranskan ja Hollannin suuntaan alumiiniveneen hankinnassa. Sareman korjaus- ja hiekkapuhallusraportit viittaavat siihen, että teräsveneen kunnossapitoon menee huomattavasti enemmän resursseja kuin lasikuituveneessä. Saman ikäisessä lasikuituisessa "ranskanpullassani" on vasta yksi kölin hiekkapuhallus. Runkoon ei mitään huoltotoimia. Eli ellei tarkoituksena ole ajella jäissä niin miksi ylipäätänsä metallia purjeveneen rakennusaineeksi?

Lue lisää

Sarema on tehty 1986. Vedenalainen osa on hiekkapuhalletu ja maalattu epoxilla 2004. Sen jalkeen tehdyt levyn vaihdot ovat olleet omaa syyta. Nyt ei tarvitse tehda mitaan vedenalaiselle osalle, 8 v puhalluksen jalkeen. Tropiikki on tiukka alue, kaikille. Lahellamme oleva Najad 51 on hiekkapuhallettu osmoosin takia. Maalaavat 5 x epoxi, me maalasimme 7x. Meidan onglemamme ovat enemman teknisia, onhan maileja aika paljon, muistaakseni 67.000 . Venttiilit, syottopumppu, suuttimet, seka koneeseen, etta generaattoriin, autopilotin sylinteri ja pumppu ym. Sisatilat alkavat olla aika kuluneet, uimataso pitaa korjata ym.
Tarkoituksemme on ajella jaissa, siksi siis metalli.
Jaisilla alueilla puhaltaa ajoittain kovaa. Ranskan pullalla ei parjaa.

ei-anodi kirjoitti:

Onko teräsveneitä lasikuitukannella?

Ei taida olla sarjatuotannossa. Sen sijaan sarjatuotannossa on alumiinirunkoisia valtamerikäyttöön tarkoitettuja veneitä, joissa kansi ja ylärakenteet ovat lasikuitua. Katso www.allures.fr

Juu, se oli enemman kuvannollista, mutta leffoja olemme kylla katselleet ja korttia pelanneetkin aika-ajoin. Riitta yleensa voittaa. Raskas veneemme kayttaytyy hyvin piiissa, ajelehtii noin solmun, ja olo on aika viihtyisaa. Jos tuuli on yli 50 solmua, olemme toki hermostuneita.

Esitin yllä kysymyksen, johon en saanut vastausta: miksi pitäisi valita venemateriaaliksi metalli silloin kun ei ole tarkoitus purjehtia jäissä?. Metallin miinuspuolella- siis lasikuituun verrattuna- on mm. Soveltumattomuus sarjatuotantoon, suurempi paino, huono lämmöneristys, korroosio ja elektrolyysi, ilmeisesti myös suurempi huoltotarve. Teräsvenemiehet voisivat listata mitä pluspuolelle kertyy muuta kuin materiaalin halpuus jos tekee itse tai teettää one off. Materiaalin hintaero lopputuloksesta taitaa olla aika vähäinen. Aluveneet pikemminkin ovat kalliimpia kuin lasipaatit muttei toki verrata omenoita omenoihin ja verteus ontuu.

Seppo pajari kirjoitti:

Esitin yllä kysymyksen, johon en saanut vastausta: miksi pitäisi valita venemateriaaliksi metalli silloin kun ei ole tarkoitus purjehtia jäissä?. Metallin miinuspuolella- siis lasikuituun verrattuna- on mm. Soveltumattomuus sarjatuotantoon, suurempi paino, huono lämmöneristys, korroosio ja elektrolyysi, ilmeisesti myös suurempi huoltotarve. Teräsvenemiehet voisivat listata mitä pluspuolelle kertyy muuta kuin materiaalin halpuus jos tekee itse tai teettää one off. Materiaalin hintaero lopputuloksesta taitaa olla aika vähäinen. Aluveneet pikemminkin ovat kalliimpia kuin lasipaatit muttei toki verrata omenoita omenoihin ja verteus ontuu.

Lue lisää

Ei metallia tarvitse valita, se vain on joihinkin olosuhteisiin sopivin. Mita tulee lammon eristykseen, lasikuitu ei ole sekaan kummoinen. Antaa toki Balsa, Divinycell tms hiukan lisaa eristysta, mutta ei merkittavasti. Lisaeristys tarvitaan aina, jos aikoo seilata pakkasella, tai sitten tolkuttoman suuri lammitin. Alumiini sopii kylla sarjatuotantoon myos. Massatuotantoven sopii monelle kukkarolle ja saariston lomapurjehduksiin. Pitkan matkan veneeksi olisi syyta harkita hiukan tukevampaa, mutta rahaa palaa enemman. Metallivene on ok aarialueille, mutta Amudsenin Gjoa oli puuta. 2009 luotesivaylan tuli 35 jalkainen puuvene. Ainut arveluttava materiaali on ferrobetoni. Ne ovat yleensa itserakennettuja, miten? Vakuutusyhtiot maailmalla pysyvat niista erossa. Luokituslaitoksilla on ohjeet ferrobetonillekin. Rungon hinta lienee noi 10% koko paatin hinnasta, paitsi eksoottisista materiaaleista tehtyjen. Oleellisin asia on, mihin tarkoitukseen vene hankitaa.

Tutustuppa Linda & Steve Dashewn offshore cruising encyclopediaan. Se menee syvalle teorioihin ja tekniikkaan, joita Cornell vain hipaisee. Veneen hankinnassa tunnetilat ovat merkittavia, ja tietysti lompakon mahdollisuudet. Moni matkaaja on tehnyt paattinsa itse vuosien kuluessa. Tahto lahtea on ollut kova. Tyynen meren puolella nakee kummallisia viritelmia. Niissa on kaksi hyvaa puolta, ne ovat jo siella ja ne on kokonaan maksettu.

Titanic oli nykymittapuun mukaan huonoa terästä ja isolla laivalla niin suuri massa että teräslevy antaa periksi vähän toisin kuin veneessä.

18 kirjoitti:

Titanic oli nykymittapuun mukaan huonoa terästä ja isolla laivalla niin suuri massa että teräslevy antaa periksi vähän toisin kuin veneessä.

Pienistä veneistä ja venemateriaaleista esimerkkitapaus. Mr. Matt Ritherford seilasi yksin nonstop ympäri Etelä- ja Pohjoisamerikan 2011-12 siis luoteisväylä, Beringin salmi, Kap Horn. Vene oli 40 v. vanha Albin Vega, jota sankari itse rakenteli mm vahvistamalla jätepuulla kattopalkkia päälaipion kohdalta. 10kk/ 309 päivää/ 27077 mailia. Keskinopeus 3.65 kts. Kerran ympäri ylhäällä pelkkä myrskyfokka ja masto kesti. Rikki meni vesikone, aurinkopanelit, sprayhood, dieselmoottori, tuuligeneraattori mm. Tuuliperäsin säilyi. 27 jalkaa 40 v vanhaa lasikuitua- aika kova juttu.

seppo pajari kirjoitti:

Pienistä veneistä ja venemateriaaleista esimerkkitapaus. Mr. Matt Ritherford seilasi yksin nonstop ympäri Etelä- ja Pohjoisamerikan 2011-12 siis luoteisväylä, Beringin salmi, Kap Horn. Vene oli 40 v. vanha Albin Vega, jota sankari itse rakenteli mm vahvistamalla jätepuulla kattopalkkia päälaipion kohdalta. 10kk/ 309 päivää/ 27077 mailia. Keskinopeus 3.65 kts. Kerran ympäri ylhäällä pelkkä myrskyfokka ja masto kesti. Rikki meni vesikone, aurinkopanelit, sprayhood, dieselmoottori, tuuligeneraattori mm. Tuuliperäsin säilyi. 27 jalkaa 40 v vanhaa lasikuitua- aika kova juttu.

Lue lisää

Ilmaston lämpeneminen mahdollisti luoteisväylän jopa lasikuituveneille, kunhan on myös onni mukana niinkuin Matt Ritherfordilla. Oliko Mattin suoritus mielestäsi hyvä esimerkki veneen koosta ja materiaalista? Vai oliko se esimerkki hyvästä merimiestaidosta ja kovasta riskinotosta? Eikö motiivi ollut julkisuuden saaminen? Alain Bombard halusi ylittää Atlantin kumiveneellä ilman juomavesivarastoja ja onnistui. Onko siis kumivene hyvä valinta Atlantille?

Muistat ehkä millaiseen tilanteeseen Alvah Simon joutui 36-jalkaisella "Roger Henry" nimisellä veneellään arktisilla vesillä Grönlannin länsipuolella. Vene juuttui jäihin sadan mailin päässä lähimmistä ihmisasunnoista. Alvah vietti koko pimeän talven yksin veneessään, joka oli jäätynyt kiinni ja peittyi lumeen. Kaveri jatkoi reissua, kun vene vihdoin seuraana keväänä vapautui jäiden kahleista. Vene oli v.1980 Ranskassa valmitettu 9tn painoinen teräsvene, joka oli varustettu arktisten olsosuhteiden mukaisesti.
Eikö ole parempi varustautua pahimman varalle kuin ottaa mallia "hipoen riman yli" tyyppisistä suorituksista? Albin Vegoilla on kyllä tehty Kap Hornin kiertoja ja Etelänapamantereen retkiä. Ovatko kaikki päättyneet onnellisesti?

so what mr. Pajari? kirjoitti:

Ilmaston lämpeneminen mahdollisti luoteisväylän jopa lasikuituveneille, kunhan on myös onni mukana niinkuin Matt Ritherfordilla. Oliko Mattin suoritus mielestäsi hyvä esimerkki veneen koosta ja materiaalista? Vai oliko se esimerkki hyvästä merimiestaidosta ja kovasta riskinotosta? Eikö motiivi ollut julkisuuden saaminen? Alain Bombard halusi ylittää Atlantin kumiveneellä ilman juomavesivarastoja ja onnistui. Onko siis kumivene hyvä valinta Atlantille?

Muistat ehkä millaiseen tilanteeseen Alvah Simon joutui 36-jalkaisella "Roger Henry" nimisellä veneellään arktisilla vesillä Grönlannin länsipuolella. Vene juuttui jäihin sadan mailin päässä lähimmistä ihmisasunnoista. Alvah vietti koko pimeän talven yksin veneessään, joka oli jäätynyt kiinni ja peittyi lumeen. Kaveri jatkoi reissua, kun vene vihdoin seuraana keväänä vapautui jäiden kahleista. Vene oli v.1980 Ranskassa valmitettu 9tn painoinen teräsvene, joka oli varustettu arktisten olsosuhteiden mukaisesti.
Eikö ole parempi varustautua pahimman varalle kuin ottaa mallia "hipoen riman yli" tyyppisistä suorituksista? Albin Vegoilla on kyllä tehty Kap Hornin kiertoja ja Etelänapamantereen retkiä. Ovatko kaikki päättyneet onnellisesti?

Lue lisää

Aina ei vene kestä helpompiakaan olosuhteita, vaikka varustelu on asiallinen ja reitti ajoitus tavanomainen. Suosittu pallon kierron "coconut milk run"-pasaatituulireitti on ollut kohtalokas ainakin kahdelle suomalaisveneelle. Toinen hajosi kölin osuttua riuttaan Fidzillä ja toinen repesi yöllisesä törmäyksessä riuttaan Punaisella merellä. Molemmat lasikuituveneitä. Veneet menetettiin, mutta ei ihmishenkiä.

so what mr. Pajari? kirjoitti:

Ilmaston lämpeneminen mahdollisti luoteisväylän jopa lasikuituveneille, kunhan on myös onni mukana niinkuin Matt Ritherfordilla. Oliko Mattin suoritus mielestäsi hyvä esimerkki veneen koosta ja materiaalista? Vai oliko se esimerkki hyvästä merimiestaidosta ja kovasta riskinotosta? Eikö motiivi ollut julkisuuden saaminen? Alain Bombard halusi ylittää Atlantin kumiveneellä ilman juomavesivarastoja ja onnistui. Onko siis kumivene hyvä valinta Atlantille?

Muistat ehkä millaiseen tilanteeseen Alvah Simon joutui 36-jalkaisella "Roger Henry" nimisellä veneellään arktisilla vesillä Grönlannin länsipuolella. Vene juuttui jäihin sadan mailin päässä lähimmistä ihmisasunnoista. Alvah vietti koko pimeän talven yksin veneessään, joka oli jäätynyt kiinni ja peittyi lumeen. Kaveri jatkoi reissua, kun vene vihdoin seuraana keväänä vapautui jäiden kahleista. Vene oli v.1980 Ranskassa valmitettu 9tn painoinen teräsvene, joka oli varustettu arktisten olsosuhteiden mukaisesti.
Eikö ole parempi varustautua pahimman varalle kuin ottaa mallia "hipoen riman yli" tyyppisistä suorituksista? Albin Vegoilla on kyllä tehty Kap Hornin kiertoja ja Etelänapamantereen retkiä. Ovatko kaikki päättyneet onnellisesti?

Lue lisää

Ketjun aloittaja esitti toivomuksen, että suomalaiset opettelisivat kirjoittamaan nimellään eikä nimimerkillä. Se ei näytä onnistuvan.
"So what" lienee vähättelevä ilmaisu jos enlantia yhtään ymmärrän. Miksi "so what"? Se, että joku on ylittänyt Atlantin kumiveneellä tai joku toinen ollut jäihin juuttuneena, ei liity esittämääni Vega-uutiseen. Onhan mm. luoteisväylän jäihin juuttumisen seurauksena kuollut englantilaisen laivan koko miehistö.
Tapaus Rutherford (oikein kirjoitettuna) ei ollut julkisuushakuinen tempaus kuten teinityttöjen purjehdus. Kokonaisbudjetti 35000 veneen hinta mukaan luettuna. Lähtiessä 40USD taskussa ja saattajia yksi. Merimiestaidon, rohkeuden, hyvän onnen ja riskinoton osamääriä saa jokainen arvostella. Kerroin tarinan vain esimerkkinä niille, jotka näillä sivuilla pähkäilevät kuinka pienellä veneellä ja budjetilla voi suunnitella lähtevänsä pitkälle.
Metalliveneiden uskonlahkolle tiedoksi, että saamansa sponsorirahan tuella heppu on hankkinut isomman ja vahvasti ruosteisen metalliveneen IceMaiden seuraavia vielä ekstreemimpiä reissuja varten.

mater.valinta?? kirjoitti:

Aina ei vene kestä helpompiakaan olosuhteita, vaikka varustelu on asiallinen ja reitti ajoitus tavanomainen. Suosittu pallon kierron "coconut milk run"-pasaatituulireitti on ollut kohtalokas ainakin kahdelle suomalaisveneelle. Toinen hajosi kölin osuttua riuttaan Fidzillä ja toinen repesi yöllisesä törmäyksessä riuttaan Punaisella merellä. Molemmat lasikuituveneitä. Veneet menetettiin, mutta ei ihmishenkiä.

Lue lisää

Useimmat koralleihin ajaneet veneet jäävät sinne materiaalista riippumatta.

ei koskaan kirjoitti:

Useimmat koralleihin ajaneet veneet jäävät sinne materiaalista riippumatta.

Useimmat, mutta ei onneksi kaikki. Tältä näyttää Ovni riutalla käynnin jälkeen:
http://www.cruisersforum.com/forums/f47/the-boat-of-cruising-dreams-ovni-25440.html#post274357

On muuten annettu osuva nimi veneelle.

Seppo Pajari kirjoitti:

Ketjun aloittaja esitti toivomuksen, että suomalaiset opettelisivat kirjoittamaan nimellään eikä nimimerkillä. Se ei näytä onnistuvan.
"So what" lienee vähättelevä ilmaisu jos enlantia yhtään ymmärrän. Miksi "so what"? Se, että joku on ylittänyt Atlantin kumiveneellä tai joku toinen ollut jäihin juuttuneena, ei liity esittämääni Vega-uutiseen. Onhan mm. luoteisväylän jäihin juuttumisen seurauksena kuollut englantilaisen laivan koko miehistö.
Tapaus Rutherford (oikein kirjoitettuna) ei ollut julkisuushakuinen tempaus kuten teinityttöjen purjehdus. Kokonaisbudjetti 35000 veneen hinta mukaan luettuna. Lähtiessä 40USD taskussa ja saattajia yksi. Merimiestaidon, rohkeuden, hyvän onnen ja riskinoton osamääriä saa jokainen arvostella. Kerroin tarinan vain esimerkkinä niille, jotka näillä sivuilla pähkäilevät kuinka pienellä veneellä ja budjetilla voi suunnitella lähtevänsä pitkälle.
Metalliveneiden uskonlahkolle tiedoksi, että saamansa sponsorirahan tuella heppu on hankkinut isomman ja vahvasti ruosteisen metalliveneen IceMaiden seuraavia vielä ekstreemimpiä reissuja varten.

Lue lisää

Näin veneettömänä takarivistä huudellessa on mukavampi pysyä nimettömänä :) Yritän kuitenkin olla provosoitumatta ja tuoda jotain lisäarvoa keskusteluun.

Nimen puuttumista isompi ongelma tuntuu olevan monien kirjoittajien halu olla oikeassa tai päästä sanomaan viimeinen sana. Siitä kun päästäisiin eroon ja ymmärrettäisiin, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen – myös siihen väärään – niin elämästä tulisi paljon helpompaa.

Alufani kirjoitti:

Useimmat, mutta ei onneksi kaikki. Tältä näyttää Ovni riutalla käynnin jälkeen:
http://www.cruisersforum.com/forums/f47/the-boat-of-cruising-dreams-ovni-25440.html#post274357

On muuten annettu osuva nimi veneelle.

Lue lisää

Ei muuten Kanarialla ole liikoja koralleja. Ja tuo oli kuvattu siellä. Reef ja coral reef eivät ole synonyymejä.

Seppo Pajari kirjoitti:

Ketjun aloittaja esitti toivomuksen, että suomalaiset opettelisivat kirjoittamaan nimellään eikä nimimerkillä. Se ei näytä onnistuvan.
"So what" lienee vähättelevä ilmaisu jos enlantia yhtään ymmärrän. Miksi "so what"? Se, että joku on ylittänyt Atlantin kumiveneellä tai joku toinen ollut jäihin juuttuneena, ei liity esittämääni Vega-uutiseen. Onhan mm. luoteisväylän jäihin juuttumisen seurauksena kuollut englantilaisen laivan koko miehistö.
Tapaus Rutherford (oikein kirjoitettuna) ei ollut julkisuushakuinen tempaus kuten teinityttöjen purjehdus. Kokonaisbudjetti 35000 veneen hinta mukaan luettuna. Lähtiessä 40USD taskussa ja saattajia yksi. Merimiestaidon, rohkeuden, hyvän onnen ja riskinoton osamääriä saa jokainen arvostella. Kerroin tarinan vain esimerkkinä niille, jotka näillä sivuilla pähkäilevät kuinka pienellä veneellä ja budjetilla voi suunnitella lähtevänsä pitkälle.
Metalliveneiden uskonlahkolle tiedoksi, että saamansa sponsorirahan tuella heppu on hankkinut isomman ja vahvasti ruosteisen metalliveneen IceMaiden seuraavia vielä ekstreemimpiä reissuja varten.

Lue lisää

Mikä ihmeen "uskonlahko"? Seppo Pajiri (tarkoituksellinen lyöntivirhe ;-) ) kenties kuvittelee, että veneen runkomateriaalin valinta riippuisi uskonnosta/uskonlahkosta. En kuulu uskonalahkoon, vaikka puu- ja lasikuituveneiden jälkeen olen päätynyt metallirunkoiseen. Valinta on pelkästään omien kokemusten, havaintojen ja käyttötarkoitukseni perusteella tehty eikä sillä ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Mikä tarve on yrittää leimata niitä, jotka tekevät toisin kuin itse teet?

Seppo Pajari kirjoitti:

Ketjun aloittaja esitti toivomuksen, että suomalaiset opettelisivat kirjoittamaan nimellään eikä nimimerkillä. Se ei näytä onnistuvan.
"So what" lienee vähättelevä ilmaisu jos enlantia yhtään ymmärrän. Miksi "so what"? Se, että joku on ylittänyt Atlantin kumiveneellä tai joku toinen ollut jäihin juuttuneena, ei liity esittämääni Vega-uutiseen. Onhan mm. luoteisväylän jäihin juuttumisen seurauksena kuollut englantilaisen laivan koko miehistö.
Tapaus Rutherford (oikein kirjoitettuna) ei ollut julkisuushakuinen tempaus kuten teinityttöjen purjehdus. Kokonaisbudjetti 35000 veneen hinta mukaan luettuna. Lähtiessä 40USD taskussa ja saattajia yksi. Merimiestaidon, rohkeuden, hyvän onnen ja riskinoton osamääriä saa jokainen arvostella. Kerroin tarinan vain esimerkkinä niille, jotka näillä sivuilla pähkäilevät kuinka pienellä veneellä ja budjetilla voi suunnitella lähtevänsä pitkälle.
Metalliveneiden uskonlahkolle tiedoksi, että saamansa sponsorirahan tuella heppu on hankkinut isomman ja vahvasti ruosteisen metalliveneen IceMaiden seuraavia vielä ekstreemimpiä reissuja varten.

Lue lisää

Kun goolettaa "Matt Rutherford blog" osumia tule 5.8 miljoonaa. Eikö se osoita julkisuutta, jota Mat myös haki? Hänhän keräsi projektillaan vapaaehtoisia rahalahjoituksia vammaisille. Lahjoitukset saattoi tehdä hänen web-sivujensa välityksellä.

Tässä yksi googlen osumista:

http://blogs.smithsonianmag.com/adventure/2012/03/will-matt-rutherford-be-first-to-circumnavigate-the-americas-solo/
Rutherford’s journey is a fundraising venture for Chesapeake Region Accessible Boating (CRAB), a nonprofit sailing program for people with disabilities, and donations can be made via his website. His progress can be followed through his blog. Rutherford is an experienced adventurer and a self-titled “gypsy,” and this journey will not likely be his last. He has already pedaled a bicycle around Southeast Asia and spent 2008 to 2010 on a 32-foot sailboat zigzagging between four continents in the Atlantic Ocean. Next up may be a return to the Arctic, where Rutherford hopes to film a documentary. But first: home, where he says he’s anticipating “a cold beer and a hot shower.”

uskonlahko?? kirjoitti:

Mikä ihmeen "uskonlahko"? Seppo Pajiri (tarkoituksellinen lyöntivirhe ;-) ) kenties kuvittelee, että veneen runkomateriaalin valinta riippuisi uskonnosta/uskonlahkosta. En kuulu uskonalahkoon, vaikka puu- ja lasikuituveneiden jälkeen olen päätynyt metallirunkoiseen. Valinta on pelkästään omien kokemusten, havaintojen ja käyttötarkoitukseni perusteella tehty eikä sillä ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Mikä tarve on yrittää leimata niitä, jotka tekevät toisin kuin itse teet?

Lue lisää

Ei tosiaan ollut tarkoitus leimata ketään ja jokainen saa olla eri mieltä. Itse tuskin olen kovasti mitään mieltä vaikka seuraava vene voi olla hiilikuitu-epoksirakennetta. Menee vain inttämiseksi kun olen kysellyt ( vailla hyvää vastausta) millä perusteeella metalli pitäisi valita veneenrakennusaineeksi jos ei purjehdita jäissä. Yksi hyvä esimerkki oli yllä kuvat kolhitusta Ovnista. Hyvin hitsattu ja hyvä materiaali. Ei revennyt saumoista kuin vannasputken vierestä ja peräsimestä. Tosin Ovnin pohjakonstruktio on hyvin poikkeuksellinen ja saattaa paremmin kestää karilleajon materiaalista riippumatta. Magellanin salmessa williewaw heitti saksalainen Bavan rannalle. Veteen raahaamisen jälkeenkin kellui ja lasikuidun vauriot luultavasti olivat halvemmat korjata kuin Ownin. Yksittäistapauksia löytyy. Valaise vähän mitä tarkoittaa lauseesi: "Valinta on pelkästään omien kokemusten, havaintojen ja käyttötarkoitukseni perusteella tehty ". Siis miksi päädyit metalliin?

seppomartti kirjoitti:

Ei tosiaan ollut tarkoitus leimata ketään ja jokainen saa olla eri mieltä. Itse tuskin olen kovasti mitään mieltä vaikka seuraava vene voi olla hiilikuitu-epoksirakennetta. Menee vain inttämiseksi kun olen kysellyt ( vailla hyvää vastausta) millä perusteeella metalli pitäisi valita veneenrakennusaineeksi jos ei purjehdita jäissä. Yksi hyvä esimerkki oli yllä kuvat kolhitusta Ovnista. Hyvin hitsattu ja hyvä materiaali. Ei revennyt saumoista kuin vannasputken vierestä ja peräsimestä. Tosin Ovnin pohjakonstruktio on hyvin poikkeuksellinen ja saattaa paremmin kestää karilleajon materiaalista riippumatta. Magellanin salmessa williewaw heitti saksalainen Bavan rannalle. Veteen raahaamisen jälkeenkin kellui ja lasikuidun vauriot luultavasti olivat halvemmat korjata kuin Ownin. Yksittäistapauksia löytyy. Valaise vähän mitä tarkoittaa lauseesi: "Valinta on pelkästään omien kokemusten, havaintojen ja käyttötarkoitukseni perusteella tehty ". Siis miksi päädyit metalliin?

Lue lisää

Mikä on williewaw?

Tietämätön kirjoitti:

Mikä on williewaw?

Korkeilla leveysasteilla esiintyvä äkillinen voimakas tuuli, joka puhaltaa vuorilta merelle:
http://en.wikipedia.org/wiki/Williwaw

seppomartti kirjoitti:

Ei tosiaan ollut tarkoitus leimata ketään ja jokainen saa olla eri mieltä. Itse tuskin olen kovasti mitään mieltä vaikka seuraava vene voi olla hiilikuitu-epoksirakennetta. Menee vain inttämiseksi kun olen kysellyt ( vailla hyvää vastausta) millä perusteeella metalli pitäisi valita veneenrakennusaineeksi jos ei purjehdita jäissä. Yksi hyvä esimerkki oli yllä kuvat kolhitusta Ovnista. Hyvin hitsattu ja hyvä materiaali. Ei revennyt saumoista kuin vannasputken vierestä ja peräsimestä. Tosin Ovnin pohjakonstruktio on hyvin poikkeuksellinen ja saattaa paremmin kestää karilleajon materiaalista riippumatta. Magellanin salmessa williewaw heitti saksalainen Bavan rannalle. Veteen raahaamisen jälkeenkin kellui ja lasikuidun vauriot luultavasti olivat halvemmat korjata kuin Ownin. Yksittäistapauksia löytyy. Valaise vähän mitä tarkoittaa lauseesi: "Valinta on pelkästään omien kokemusten, havaintojen ja käyttötarkoitukseni perusteella tehty ". Siis miksi päädyit metalliin?

Lue lisää

Itse päädyin teräsrunkoon, koska aiemmat lasikuituveneeni eivät ole kestäneet kolhuja tai olivat liian heikkoja. Järjestyksessä toisen lasikuituveneeni sisämoduli punkkineen alkoi irtaantua Pohjanmeren aallokossa. Natina ja ritinä olivat aika hurjia. Vene korjattiin ja hankin tukevamman mallin. Neljännen lasikuituveneeni laipio irtosi osittain ja runkoon tuli vaurioita osuttuani 5-6 kn vauhdilla kivikkoon Pohjanlahdella - vahinko sattui epävirallisella ns. uittoväylällä, jossa kartan mukaan piti olla riittävän syvää. Ei ollutkaan. Seuraava törmäysvaurio tuli yli 200 mpk päässä lähimmistä matalikoista. Törmäsin yöllä ukkosmyräkässä kovalla vauhdilla johonkin kovaan kohteeseen, en vieläkään tiedä mihin. Rysäys oli kova. Taas tuli kalliit vauriot, onneksi ei upottu. Jos isku ei olisi osunut juuri keulalaipion kohdalle, ehkä runko olisi revennyt, en tiedä. Merissä tuntuu olevan yhä enemmän kaikenlaista kelluvaa kamaa uppotukeista kontteihin asti.
Omasta mielestäni metallirunkoa kannattaa harkita, jos veneellään liikkuu huonosti kartoitetuilla vesillä tai tekee pitkiä matkapurjehduksia "high latitude" alueille "kaukana kaikesta". Metallirunko toimii myös Faradayn häkkinä ukonilmassa niinkuin tiedät.
Lasikuitu on tietysti hyvä valinta, jos pysyttelee hyvin kartoitetuilla vesillä ja välttää kaikkia törmäyksiä. Korjaamoilla näkee, mitä kaikkea lasikuituveneille tapahtuu tavallisilla Itämeren kesäretkillä. Jos kilpailee, ei tietenkään kannata hankkia kovin raskasta venettä. Siinä mielessä metalli, varsinkin teräs, on huono valinta alle 50-jalkaisiin. Alle 30-jalkainen reissupaattikin voi tulla liian raskaaksi, jos se tehdään teräksestä.

Kaikissa materiaaleissa on omat hyvät ja huonot puolensa kuten on köli- ja peräsinrakenteissakin. Halusit ottaa esimerkin Ovnin nostokölistä. Ovnin paarlasti on rungossa, ei kölissä ... Varmasti nostokölillä on etunsa ja Ovni voisi olla hyvä reissupaatti!

seppomartti kirjoitti:

Ei tosiaan ollut tarkoitus leimata ketään ja jokainen saa olla eri mieltä. Itse tuskin olen kovasti mitään mieltä vaikka seuraava vene voi olla hiilikuitu-epoksirakennetta. Menee vain inttämiseksi kun olen kysellyt ( vailla hyvää vastausta) millä perusteeella metalli pitäisi valita veneenrakennusaineeksi jos ei purjehdita jäissä. Yksi hyvä esimerkki oli yllä kuvat kolhitusta Ovnista. Hyvin hitsattu ja hyvä materiaali. Ei revennyt saumoista kuin vannasputken vierestä ja peräsimestä. Tosin Ovnin pohjakonstruktio on hyvin poikkeuksellinen ja saattaa paremmin kestää karilleajon materiaalista riippumatta. Magellanin salmessa williewaw heitti saksalainen Bavan rannalle. Veteen raahaamisen jälkeenkin kellui ja lasikuidun vauriot luultavasti olivat halvemmat korjata kuin Ownin. Yksittäistapauksia löytyy. Valaise vähän mitä tarkoittaa lauseesi: "Valinta on pelkästään omien kokemusten, havaintojen ja käyttötarkoitukseni perusteella tehty ". Siis miksi päädyit metalliin?

Lue lisää

Esimerkkejä löytyy helposti, jos niitä halutaan. Tässä muutama poiminta:

http://www.youtube.com/watch?v=u6i0udkBGFE
Ikävämpiä ovat tietysti ne tapaukset, joissa ihmishenkiä on menetetty.

http://content.usatoday.com/communities/ondeadline/post/2010/07/whale-crashes-onto-yacht-off-s-africa----was-it-harassed/1#.UGlGh7Rzr0c
Tuntuu vaikealta uskoa, ettei kyseessä sittenkin olisi trikkikuva. Uutinen tietenkin voi pitää paikkansa.

http://www.ybw.com/forums/showthread.php?t=141203
Tuntemattomaksi jäänyt rahtilaiva törmäsi teräsveneeseen

http://www.noonsite.com/Members/sue/R2012-09-08-1
kalastustroolari törmäsi teräsveneeseen ja pakeni. Tässä linkissä ei valitettavasti ole kuvaa.

oma valinta kullakin kirjoitti:

Itse päädyin teräsrunkoon, koska aiemmat lasikuituveneeni eivät ole kestäneet kolhuja tai olivat liian heikkoja. Järjestyksessä toisen lasikuituveneeni sisämoduli punkkineen alkoi irtaantua Pohjanmeren aallokossa. Natina ja ritinä olivat aika hurjia. Vene korjattiin ja hankin tukevamman mallin. Neljännen lasikuituveneeni laipio irtosi osittain ja runkoon tuli vaurioita osuttuani 5-6 kn vauhdilla kivikkoon Pohjanlahdella - vahinko sattui epävirallisella ns. uittoväylällä, jossa kartan mukaan piti olla riittävän syvää. Ei ollutkaan. Seuraava törmäysvaurio tuli yli 200 mpk päässä lähimmistä matalikoista. Törmäsin yöllä ukkosmyräkässä kovalla vauhdilla johonkin kovaan kohteeseen, en vieläkään tiedä mihin. Rysäys oli kova. Taas tuli kalliit vauriot, onneksi ei upottu. Jos isku ei olisi osunut juuri keulalaipion kohdalle, ehkä runko olisi revennyt, en tiedä. Merissä tuntuu olevan yhä enemmän kaikenlaista kelluvaa kamaa uppotukeista kontteihin asti.
Omasta mielestäni metallirunkoa kannattaa harkita, jos veneellään liikkuu huonosti kartoitetuilla vesillä tai tekee pitkiä matkapurjehduksia "high latitude" alueille "kaukana kaikesta". Metallirunko toimii myös Faradayn häkkinä ukonilmassa niinkuin tiedät.
Lasikuitu on tietysti hyvä valinta, jos pysyttelee hyvin kartoitetuilla vesillä ja välttää kaikkia törmäyksiä. Korjaamoilla näkee, mitä kaikkea lasikuituveneille tapahtuu tavallisilla Itämeren kesäretkillä. Jos kilpailee, ei tietenkään kannata hankkia kovin raskasta venettä. Siinä mielessä metalli, varsinkin teräs, on huono valinta alle 50-jalkaisiin. Alle 30-jalkainen reissupaattikin voi tulla liian raskaaksi, jos se tehdään teräksestä.

Kaikissa materiaaleissa on omat hyvät ja huonot puolensa kuten on köli- ja peräsinrakenteissakin. Halusit ottaa esimerkin Ovnin nostokölistä. Ovnin paarlasti on rungossa, ei kölissä ... Varmasti nostokölillä on etunsa ja Ovni voisi olla hyvä reissupaatti!

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Ihan hyvin ajateltu enkä voi olla eri mieltä perusteluista päätyä metalliveneeseen. Pari murenevaa lasikuituvenettä on minullakin sattunut kohdalle vaikken ole onnistunut törmäämään kuin aaltoihin. Uusimmat inektiovaletut, joissa sisustus ja laipiot eivät ole kiinni laminoituja ovat ihan pärekoreja. Enemmänkin veneen rakentajan kuin materiaalin vika. Muistaakseni kaikissa telakoilla näkemissäni Ovneissa on kippiköli (eikä nostoköli) joka on merkittävästi parempi karikolle ajaessa. Luulen, että nostokölikonstruktiot ovat erityisen varmoja hajoamaan: yleensä suuri syväys ja kapea kölilaatikko minkä repeäminen jostaisi hallitsemattomaan vuotoon. Ikää on niin paljon, että saattaa olla siirtyminen pienempään ja kevyempään. Ykkösvaihtoehtoni on hiilikuitu/epoksi/komposiittikippiköli/ vesitiiviit laipiot. Kakkonen olisi ranskalainen tai hollantilainen alupaatti muttei Ovni

seppomartti kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Ihan hyvin ajateltu enkä voi olla eri mieltä perusteluista päätyä metalliveneeseen. Pari murenevaa lasikuituvenettä on minullakin sattunut kohdalle vaikken ole onnistunut törmäämään kuin aaltoihin. Uusimmat inektiovaletut, joissa sisustus ja laipiot eivät ole kiinni laminoituja ovat ihan pärekoreja. Enemmänkin veneen rakentajan kuin materiaalin vika. Muistaakseni kaikissa telakoilla näkemissäni Ovneissa on kippiköli (eikä nostoköli) joka on merkittävästi parempi karikolle ajaessa. Luulen, että nostokölikonstruktiot ovat erityisen varmoja hajoamaan: yleensä suuri syväys ja kapea kölilaatikko minkä repeäminen jostaisi hallitsemattomaan vuotoon. Ikää on niin paljon, että saattaa olla siirtyminen pienempään ja kevyempään. Ykkösvaihtoehtoni on hiilikuitu/epoksi/komposiittikippiköli/ vesitiiviit laipiot. Kakkonen olisi ranskalainen tai hollantilainen alupaatti muttei Ovni

Lue lisää

Minulle oli uutta, että "nostoköli" olisikin väärä termi puhuttaessa esim. Ovnin kölistä. En ole seurannut suomenkielistä termistöä. Maailmalla seilatessa jutusteltiin "kiintoköleistä" (fixed keels), "centerboardista" (mikä on tarkka suomennos?) tai nostettavista köleistä (lifting keels tms.). "Kippiköli" on omasta mielestäni yksi "nostokölin" konstruktio, vaikka en ole seurannut suomenkielistä venekirjallisuutta kovin syvällisesti.
Tunnen kyllä Ovnia sen verran, että olen ollut mukana sen törmätessä koralliriuttoihin. Sekä kölin että peräsimen hydrauliikan "sulakkeet" (pienet metallilantit) laukesivat eikä vaurioita tullut. Samassa tilanteessa lasikuituvene olisi voinut olla ns. kusessa, sillä lähin veneennostopaikka olisi ollut hyvin kaukana.

niitä löytyy... kirjoitti:

Esimerkkejä löytyy helposti, jos niitä halutaan. Tässä muutama poiminta:

http://www.youtube.com/watch?v=u6i0udkBGFE
Ikävämpiä ovat tietysti ne tapaukset, joissa ihmishenkiä on menetetty.

http://content.usatoday.com/communities/ondeadline/post/2010/07/whale-crashes-onto-yacht-off-s-africa----was-it-harassed/1#.UGlGh7Rzr0c
Tuntuu vaikealta uskoa, ettei kyseessä sittenkin olisi trikkikuva. Uutinen tietenkin voi pitää paikkansa.

http://www.ybw.com/forums/showthread.php?t=141203
Tuntemattomaksi jäänyt rahtilaiva törmäsi teräsveneeseen

http://www.noonsite.com/Members/sue/R2012-09-08-1
kalastustroolari törmäsi teräsveneeseen ja pakeni. Tässä linkissä ei valitettavasti ole kuvaa.

Lue lisää

Mitähän noilla esimerkeillä nyt sitten haluttiin sanoa? Minä ainakin vetäisin linjan siihen, että raskaasti tehty cruiseri kestää enemmän murjomista kuin raaseri tai R-painotteinen C/R.

mitä? kirjoitti:

Mitähän noilla esimerkeillä nyt sitten haluttiin sanoa? Minä ainakin vetäisin linjan siihen, että raskaasti tehty cruiseri kestää enemmän murjomista kuin raaseri tai R-painotteinen C/R.

Lue lisää

Keveillä paateilla purjehtivat osaavat purjehtia ja pitää veneensä ehjänä. Raskaassa veneessä on kuin koko ajan unessa, niin tylsää sellaisella purjehdus on. Unessa syntyy vakavat onnettomuudet.

Suomalaiset papparaisetkin voisivat ottaa mallia Gillbert Cholletista, syntynyt 1950:

http://www.youtube.com/watch?v=q7Myw56yLnY

http://www.routedurhum.com/en/s07_skippers/s07p02_zoomA_skippers.php?bateau=123

Muutama nuorempi ei päässyt maalin asti tuossa kisassa, kute eräs suomalainen.

#¤¤¤2 kirjoitti:

Keveillä paateilla purjehtivat osaavat purjehtia ja pitää veneensä ehjänä. Raskaassa veneessä on kuin koko ajan unessa, niin tylsää sellaisella purjehdus on. Unessa syntyy vakavat onnettomuudet.

Suomalaiset papparaisetkin voisivat ottaa mallia Gillbert Cholletista, syntynyt 1950:

http://www.youtube.com/watch?v=q7Myw56yLnY

http://www.routedurhum.com/en/s07_skippers/s07p02_zoomA_skippers.php?bateau=123

Muutama nuorempi ei päässyt maalin asti tuossa kisassa, kute eräs suomalainen.

Lue lisää

eikä jodlaaja

Pakko sanoa että Sareman (Pekan) kommentit tähän keskusteluketjuun oli mielestäni erittäin hienot/rakentavat! Se että oltaisiin päästy oikeilla nimillä puhumaan ei toteutunut. Myös Sepon kommentit rikastuttivat tätä palstaa! (toivottavasti saadaan yhtä laadukasta arc blokia tänäkin vuonna! )se tieto mitä Saremalla on, ei ole kaikille ymmärrettävissä! Ikäväkyllä tästäkin mielipiteestä ollaan monta mieltä! Toivon että Sarema, aina kun ehtii, kertoo/opettaa tätä niin vaikeata upeata lajia, VALTAMERIPURJEHDUSTA t. Hannu Laurila sy Navigateur