Äiti ei anna tutustua ei-lestadiolaisiin?!

On todella säälittävää, mutta perin TAVANomaista.

Näytää todellakin ainakin aikuisten elämässä olevan niin, että tavallisten ihmisten yhteisö hyväksyy joukkoonsa myös vähemmän lahjakaita ihmisiä, joille ei kavereita muualta löydy, mutta on myöskin niin, että ainakin isoissa yhdistyksissä seuroissa on omia ryhmiä tällaisia ihmisiä esim. mielenterveyspotilaita (eläkeläisiäkin), jotka eivät kaikkien seuraan kelpaa, mutta ovat silti saaneet kavereita. Samoin on yksinäisiä koululaisia ihan tavallisten lasten keskuudessa, sellaisiakin, joissa ei ole mitään varsinaista vikaa, ei ruumiillista eikä lahjakkuudessa tai varallisuudessakaan. Niistä aikuisista minulla on kokemustakin henkilöistä, jotka tänä päivänä eivät enää ole vanhoillislestadiolaisia. Kavereita ei ole (aikuisena n 30v) löytynyt vanhoilislestadiolaisten joukosta ja ehkä muutoinkin on siinä iässä oma uskonnollinen vakaumus jo muuttunut toiseksi kuin lapsuudessa.

Olisi toki suotavaa, että jokainen saisi etsiä kavereita niiden joukosta, jotka hänet hyväksyvät esim. harrastusten piiristä. Ongelmaksi muodostuu sitten yläasteelta lähtien se, että monet kaveriporukat lähtevät alaikäisinä alkoholia juomaan ja jos nuori ei halua osallistua tällaiseen jää sitten vähitellen porukasta ulos. Ei ole mitään puhuttavaa, kun ei ole ollut mukana jakamassa tapahtumia (jotka eivät välttämättä ole hyväksi ylipäätään). Olen viettänyt ns. tavallisen nuoruuden ei lestadiolaisena. Meidän luokalla oli niitä, jotka uskonnollisista syistä eivät silloin osallistuneet ja jäivät ulkopuolelle ja sitten on niitä (valtaosa), jotka nyt kypsässä iässä ovat todenneet, että ihan kaikkea ei olisi kannattanut tehdä mitä silloin kouluaikoina tuli tehtyä, usein alkoholin takia.

Sellaiselle nuorelle, joka on ilman kavereita, elämä voi tulla raskaaksi jopa itsetuhoajatuksiin voi joutua, mutta sitten, kun lähtee opiskelemaan, tilanne muuttuu monella ihan toiseksi. Tulee kavereita. Päivä kerrallaan murheissa niin olen itse etsinyt voimia rukouksella jo silloin nuorempanakin tavallisena seurakuntaan kuuluneena nuorena ja nuorena aikuisena työttömyyden vuosina. Jos on voimia toimia jonkun toiminnan aktiiviorganisaattorina, saa paremmin luotua kaverisuhteita. En tiedä miten on rauhanyhdistyksen ripareiden isoistoiminta, jonkun kerhon vetäjä tai apulaisvetäjä.

Niinpä niin. Tapauksenne on aivan kouluesimerkki siitä, millaisia asenteita vl-perheissä kylvetään lapsen sydämeen. Katsopa aiheesta ennen käytyjä keskusteluja, esim. tästä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10099795#comment-0

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.10.html

Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä.
- Matteus 10:35-36

hei!
minkä ikäisiä kavereita...meillä on tyttöjä ja poikia jotka varmasti alkaa kaveriksi...siis meikäläisiä:)