Yrittäjät ovat jälleen asialla. Heillä on hätä. He vaativat palkkojen alentamista. Voi taivahan taatto! Aina, kun bisnekset menevät metsään, ensimmäinen huuto on "palkkoja on alennettava". Niin kuin palkkojen alentamisella mikään paranisi. Päinvastoin kuluttajilta loppuu rahat ja yrittäjillä menee entistä huonommin. Eikö yhtä hyvin voida vähentää yrittäjien lukumäärää, niin lopputulos on ihan sama kuin palkkoja alentamallakin.
Sama kummallinen ilmiö tuntuu vaivaavaan koko Eurooppaa. Olisikohan syy silmälasipäisessä talouskomissaarissa? Meillä Suomessahan säästäminen on saanut ihan ikioman tulkinnan. Säästämisellä ei suinkaan tarkoiteta rahan laittamista pankkiin, kuten äkkiseltään luulisi, vaan sitä, että julkinen valta vähentää menoja ja syö siten kansalaisen säästöt, kun työttömyys lisääntyy ja tienestit markkinoilla vähenevät.
Suomi ei varmaan koskaan opi sitä tosiasiaa, ettei mikrotalous ole sama asia kuin makrotalous. Suoranaisena kansanviisautenahan pidetään sitä, että kansantaloudella ei ole mitään eroa matti meikäläiseen verrattuna, vaan kun rahat on loppu, niin ne ovat lopussa niin matti meikäläiseltä kuin kansantaloudeltakin.
Matti Meikäläiseen verrattuna julkisella vallalla, joka vastaa makrotalouden toiminnasta on sangen toisenlainen rooli. Julkisen vallan tehtävä on käynnistää näivettyvä talous uudelleen. Tätä tehtävää varten julkisella vallalla on käytössään mittava valikoima erilaisia keinoja. Näistä päällimmäiset ovat finanssi- ja rahapolitiikka.
Finanssipolitiikka tarkoittaa sitä, että budjetin kautta kohdennetaan varoja hankkeisiin, jotka laittavat investoinnit liikkeelle. Jos rahat näyttävät olevan lopussa, niin olemassa olevia varoja voidaan kohdentaa uudelleen tai ottaa lisää velkaa hankkeisiin, joiden tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Pitää myös muistaa, että Matti Meikäläiseen verrattuna julkisilla panostuksilla on taloudessa kerrannaisvaikutukset, joten pienenkin uhrauksen vaikutus on suotuisassa tapauksessa itse panosta suurempi.
Rahapolitiikka kuuluu keskuspankille, mutta viisas keskuspankkiiri osaa hoitaa asiat siten, että laman uhatessa markkinoille lasketaan lisää rahaa, jolloin korkotaso laskee ja uudet investoinnit käynnistyvät. Ennen vanhaan oli mahdollista sekin, että jos kansantalouden hintataso oli liian korkea valuutan arvoa laskettiin, jolloin vienti alkoi vetää ja talous kukoistaa.
Sen jälkeen, kun kapitalistit tyhmyyttään ajoivat Eurooppaan sementtiin hitsatun talousalueen, jossa rahan arvo ei saanut vaihdella, niin markkinamekanismi halvaantui eikä rahan arvo enää vastannut markkinoiden todellista tilannetta, vaan joillekin käytössä olevasta valuutasta tuli aivan liian kallis.
Nyt sitten kun maito on kaatunut lattialle, huudetaan kovaan ääneen keinoja, joilla rahan arvoa saataisiin alemmaksi. Yksi tällainen keino on palkkojen alennus, joka on yksi sisäisen devalvaation keino, kun muuta ei enää ole käytössä. Valitettavasti tämä keino on huono, koska se syöksee talouden vain entistä jyrkempään alamäkeen.
Sama kummallinen ilmiö tuntuu vaivaavaan koko Eurooppaa. Olisikohan syy silmälasipäisessä talouskomissaarissa? Meillä Suomessahan säästäminen on saanut ihan ikioman tulkinnan. Säästämisellä ei suinkaan tarkoiteta rahan laittamista pankkiin, kuten äkkiseltään luulisi, vaan sitä, että julkinen valta vähentää menoja ja syö siten kansalaisen säästöt, kun työttömyys lisääntyy ja tienestit markkinoilla vähenevät.
Suomi ei varmaan koskaan opi sitä tosiasiaa, ettei mikrotalous ole sama asia kuin makrotalous. Suoranaisena kansanviisautenahan pidetään sitä, että kansantaloudella ei ole mitään eroa matti meikäläiseen verrattuna, vaan kun rahat on loppu, niin ne ovat lopussa niin matti meikäläiseltä kuin kansantaloudeltakin.
Matti Meikäläiseen verrattuna julkisella vallalla, joka vastaa makrotalouden toiminnasta on sangen toisenlainen rooli. Julkisen vallan tehtävä on käynnistää näivettyvä talous uudelleen. Tätä tehtävää varten julkisella vallalla on käytössään mittava valikoima erilaisia keinoja. Näistä päällimmäiset ovat finanssi- ja rahapolitiikka.
Finanssipolitiikka tarkoittaa sitä, että budjetin kautta kohdennetaan varoja hankkeisiin, jotka laittavat investoinnit liikkeelle. Jos rahat näyttävät olevan lopussa, niin olemassa olevia varoja voidaan kohdentaa uudelleen tai ottaa lisää velkaa hankkeisiin, joiden tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Pitää myös muistaa, että Matti Meikäläiseen verrattuna julkisilla panostuksilla on taloudessa kerrannaisvaikutukset, joten pienenkin uhrauksen vaikutus on suotuisassa tapauksessa itse panosta suurempi.
Rahapolitiikka kuuluu keskuspankille, mutta viisas keskuspankkiiri osaa hoitaa asiat siten, että laman uhatessa markkinoille lasketaan lisää rahaa, jolloin korkotaso laskee ja uudet investoinnit käynnistyvät. Ennen vanhaan oli mahdollista sekin, että jos kansantalouden hintataso oli liian korkea valuutan arvoa laskettiin, jolloin vienti alkoi vetää ja talous kukoistaa.
Sen jälkeen, kun kapitalistit tyhmyyttään ajoivat Eurooppaan sementtiin hitsatun talousalueen, jossa rahan arvo ei saanut vaihdella, niin markkinamekanismi halvaantui eikä rahan arvo enää vastannut markkinoiden todellista tilannetta, vaan joillekin käytössä olevasta valuutasta tuli aivan liian kallis.
Nyt sitten kun maito on kaatunut lattialle, huudetaan kovaan ääneen keinoja, joilla rahan arvoa saataisiin alemmaksi. Yksi tällainen keino on palkkojen alennus, joka on yksi sisäisen devalvaation keino, kun muuta ei enää ole käytössä. Valitettavasti tämä keino on huono, koska se syöksee talouden vain entistä jyrkempään alamäkeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Yrittäjät" ovat jälleen asialla. Heillä on hätä. He vaativat tukien lisäämistä. Voi taivahan taatto! Aina, kun bisnekset menevät metsään, ensimmäinen huuto on "tukia on lisättävä". Niin kuin tukien lisäämisellä mikään paranisi. Päinvastoin kuluttajilta loppuu rahat kun veroja on lisättävä ja oikeilla yrittäjillä menee entistä huonommin kun veroja on lisättävä. Eikö yhtä hyvin voida vähentää "yrittäjien" lukumäärää, niin lopputulos on ihan sama kuin tukia lisäämälläkin.
? Maatalous on yleensä vain liitännäisiltään yritystoimintaa. Sen sijaan julkinen valta ei ole hoitanut velvoitteitaan maanviljelyksen osalta päästämällä päästämällä maataloustuotteiden hinnat liian alhaiseksi. Tämän seurauksena ruuantuotanto koko ajan pienenee Suomessa ja elintarvikkeista alkaa olla puute.
Kyllä minusta aina muistavat mainostaa olevansa maatalousyrittäjiä?
Mutta tuota
"Sen sijaan julkinen valta ei ole hoitanut velvoitteitaan maanviljelyksen osalta päästämällä päästämällä maataloustuotteiden hinnat liian alhaiseksi."
sen sijaan en ymmärrä? Maataloudessahan toimii sama kuin muussakin yritystoiminnassa, hinnat määräytyvät paikallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Muutkin yritykset joutuvat toimimaan niin että jos ei tuotteista saatu hinta kata kustannuksia niin se on loppu sitten se yritys. Poikkeuksena tietty "yrittäjät"?
EU:n hintajärjestelmä maataloudessa rakentuu tuotekohtaisista järjestelmistä, joiden tavoitteena on ylläpitää asetettuja tuottajahintoja. Komissio voi säädellä markkinoita ostamalla ylijäämiä, käyttämällä rajasuojakeinoja tuonnin hintatason ylläpitämiseksi tai sallimalla tuonnin hintojen alentamiseksi sisämarkkinoilla. Useiden tuotteiden tuotanto on kiintiöity.
Tulotason ylläpitämiseksi maksetaan tukea monessa eri muodossa. Tukiin sisältyy alueellinen porrastus, ja osa niistä on kohdennettu vain tietylle alueelle. Tärkeimmät näistä ovat CAP- ja LFA- sekä ympäristötuet. Osan LFA-tuesta Suomi joutuu maksamaan itse, kuten myös pohjoisen ja ns. vakavien vaikeuksien tuen.
Hintajärjestelmässä on periaatteessa kolme hallinnollista hintaa, joiden perusteella tuottajahinta määräytyy. Niistä tavoitehinta tarkoittaa hintaa, jonka suuruiseksi tuottajahinnan tulisi muodostua. Interventiohinta tarkoittaa puolestaan hintaa, jonka alle tuottajahinta ei saisi pudota. Jos näin käy, komissio on velvollinen vaikuttamaan markkinoihin ostamalla tuotteita varastoon tai viemällä niitä ulos.
Ostot varastoon tapahtuvat interventiohintaan. Kolmas hinta on kynnyshinta, jota halvemmalla tuontia ei saa tapahtua. Kynnyshinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotus määrittää tuontimaksun ja periaatteessa myös vientituen suuruuden.
Tuottajahinta jää yleensä ylituotannon takia alle tavoitehinnan. Järjestelmän pohjana olevia hallinnollisia hintoja ja tukia koskevat päätökset tekee ministerineuvosto komission esityksestä vuosittain.
Käytössä on tuotejärjestelyä, jotka koskevat mm. viljaa, maitoa, naudanlihaa, sianlihaa ja kananmunia. Järjestelmiin sisältyy myös tuotekohtaisia tuotannonohjaustoimia. Tuotannon rajoittamiseen käytetään kiintiöitä, velvoitekesannointia ja peltojen metsitystä. Tuotannon tukemiseen käytetään puolestaan tiettyihin tuotteisiin kohdennettuja tuotantopalkkioita.
(http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/talou/vk/siitonen/sikatalo.pdf)
Esitys on selkein löytämäni, joskin hieman vanha, mutta näyttää ainakin pääpiirteissään olevan esitetyn kaltainen.