Nautin nukkumisesta suuresti.

Sinulla on tosi paksut merkit alkaneesta burn outista,
et vaan sitä tiedosta.
Alitajunnassa pakotat itsesi 'rehkimään' etukäteen, koska omasta mielestäsi sinulla on 'tekemättömiä' töitä.
Niitä kuule vielä jääkin, ja paljon jos rehkit itsesi sippiin. Varhaiskuolemat ei ole mikään uusi ilmiö 50 - 60 ikäisillä.
Toisekseen jonain päivänä sippaat niin, että sinulle puhkeaa mielialahäiriö, masennut, putoat tyhjiöön....

Juuri sellaiset, joille puhkeaa vähintään kaksisuuntainen mielialahäiriö (olet jo nyt maaninen) tuntevat tuolleen, että 'heräävät virkeinä ja levänneinä' vaikka todellisuudessa he ovat jo puhki.
Aikansa jaksaa, ei kovin kauan.

Älä ota tätä itseesi liian vakavasti. Mutta vakavasti sanoen pysähdy, mieti ja lepää!!!!!

No turhaanhan tätä kirjoittelen, olet tyyppi joka ei kuuntele muita. Mutta printtaa tämä vastaus ja jakele muutamalle läheisellesi ja itsellesi piirongin laatikkoon. Muutaman vuoden sisällä saamme nauraa hyväntahtoisesti, että hölmö mies.

Maailma on täynnä. kirjoitti:

Sinulla on tosi paksut merkit alkaneesta burn outista,
et vaan sitä tiedosta.
Alitajunnassa pakotat itsesi 'rehkimään' etukäteen, koska omasta mielestäsi sinulla on 'tekemättömiä' töitä.
Niitä kuule vielä jääkin, ja paljon jos rehkit itsesi sippiin. Varhaiskuolemat ei ole mikään uusi ilmiö 50 - 60 ikäisillä.
Toisekseen jonain päivänä sippaat niin, että sinulle puhkeaa mielialahäiriö, masennut, putoat tyhjiöön....

Juuri sellaiset, joille puhkeaa vähintään kaksisuuntainen mielialahäiriö (olet jo nyt maaninen) tuntevat tuolleen, että 'heräävät virkeinä ja levänneinä' vaikka todellisuudessa he ovat jo puhki.
Aikansa jaksaa, ei kovin kauan.

Älä ota tätä itseesi liian vakavasti. Mutta vakavasti sanoen pysähdy, mieti ja lepää!!!!!

No turhaanhan tätä kirjoittelen, olet tyyppi joka ei kuuntele muita. Mutta printtaa tämä vastaus ja jakele muutamalle läheisellesi ja itsellesi piirongin laatikkoon. Muutaman vuoden sisällä saamme nauraa hyväntahtoisesti, että hölmö mies.

Lue lisää

Pitää muuten tarkalleen paikkansa - tein itseni burn-out tilaan jo alle 50v. Myös tapaturmaeläkkeelle kun teloin alaraajani loppuun.
Tuokin pitää tismalleen paikkansa, ettei mikään riitä esim. kuntoliikunnan suhteen. Esim. Nostin kevyitä käsipuntteja niin kauan, että olkapään joku luu katkesi.

Etsin netistä alaraajojen kuntoutuslaitteen. Tilasin sen ja rehkin vuosia sen kanssa, koska sydän ja sekundakuntoiset hapenottoelimet "tarvitsivat" sitä.
Laitteesta piti luopua, koska elämä kävi nyt vaan liian suorituspainotteiseksi.

Ihmeekseni huomasin, ettei katkokävely vielä heti tuosta laiskuudesta seurannutkaan. Kiroilen itselleni päivittäin; kun et saa mitään aikaan/osaa mitään - ja tyhmäkin olet.

Kyllä elämä opettaa kävelemään hiljaa kun aika tulee. Soimaan itseäni, miksi esim. ristikoiden ratkaisussa tunti menee aamupäivällä hukkaan kahvitunnilla.
Luterilainen ahdas työmoraali. Sitä tämä on.