tuli, että nyt on perustettu johtoryhmä valmistelemaan tutkimuksia Suomen luovuttamista henkilöistä aseveljilleen natsisaksaan.
Tv:n uutisissa
totuus esiin
3398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tutkimus koskee luovutuksia sekä itään että länteen, ja jo on aikakin saada luotettavaa tietoa. Nykyisen informaation mukaan Saksaan luovutettiin sodan aikana runsaat 3000 henkilöä, suurimmalta osin venäläisiä sotavankeja ja tilalle saatiin suomensukuisia sotavankeja ts. kysymyksessä oli tältä osin vaihtokauppa. Luovutettujen sotavankien joukossa oli n. 40 juutalaista. Lisäksi Suomesta luovutettiin Saksaan n. 70 Baltian pakolaista, joista kahdeksan oli juutalaisia. Sodan päätyttyä Suomesta avitettiin Pohjanlahden yli Ruotsiin tuhansia Baltian pakolaisia viranomaisten silmien alla. Valvontakomission vaatimuksesta juttu tutkittiin ja joku kalastaja sai rangaistuksen, kun syyllinen piti löytää... Sisäministeri Leinon määräyksestä luovutettiin sodan jälkeen Neuvostoliittoon 18 Suomen kansalaista tai maassa oleskeluluvan nojalla asuvaa, ja vuosien varrella aina 1980-luvun lopulle luovutettiin neuvostoliittolaiset pakolaiset takaisin rajan taakse; heitä lienee ollut n. 300. Viimeisen luovutuspäätöksen allekirjoitti nykyinen presidenttimme. Tutkimuksen ulkopuolelle jää 56.000 inkeriläisen luovutus Neuvostoliittoon; se olisikin ollut jo suuren luokan kysymys.
Näistä asioista ei ole koskaan vaiettu, paitsi "Leinon vangeista", mutta Leino kuitenkin erotettiin ministerin virasta. - On hyvä että ylläolevia tietoja täsmennetään ja onhan inkeriläisistäkin ilmestynyt kirjoja, mutta valtiovalta on ollut hiljaa, niin hiljaa.
palautettiin koska naapurina oli sodat voittanut suurvalta jolle ei auttanut pulista vastaan. Saksaan palautettiin sulassa sovussa ja natsi hengessä.
Aikanaan ihmettelin, miksi jotkut arvostelivat vankienvaihtoa, jossa venäjää puhuvat neuvostoliittolaiset sotavangit vaihdettiin suomea puhuviin neuvostoliittolaisiin sotavankeihin. Kansainvälisten sopimusten tarkoittama vankien vaihto tapahtuu vastapuolien välillä, ja tässä olikin kysymys vankien vaihdosta samalla puolella sotivien välillä. On se sen verran harvinaista, että asiaa pitää tutkia, ja jos todisteita natsihenkisyydestä löytyy, ne olisi syytä vihdoin tuoda päivänvaloon. Todisteita, jos niitä on, ei saa enää piilotella. - Kahdeksan juutalaisen luovutuksesta vuonna 1942 on saatu jatkuvasti selvityksiä vuoden 1948 jälkeen, joten uutta tuskin enää löytyy, mutta muiden balttipakolaisten luovutuksesta Suomenlahden eteläpuolelle ei moni ole tähän mennessä ollut kiinnostunut. Enemmän on kirjoitettu balttipakolaisten auttamisesta Pohjanlahden yli Ruotsiin. Baltteja koskeva tutkimus on varmaan tarpeellinen.
Nykyisin on tapana kauhistella, miten Suomen juutalaisten olisi käynyt, jos Saksa olisi voittanut. Sodan aikana juutalaissukuiset suomalaiset hoitivat tehtävänsä muiden tavoin, ja sodan jälkeen, itsenäisyyspäivänä 1945 presidentti Mannerheimin vierailu synagogassa osoitti, ettei luottamuspulaa ollut puolin eikä toisin. Tiedän, että Pietarista vuonna 1918 palanneet sukulaiseni puolestaan pelkäsivät, mikä kohtalo heitä odottaa sodan jälkeen; Suomessa toki tiedettiin virolaisten pakkosiirrot Siperiaan v. 1941. Tämähän tuli inkeriläisten kohtaloksi.
Pienen kansan osa kahden suuren välissä on hankala. On osattava säilyttää suhteet siihen, joka on kulloinkin niskan päällä, ja siinä joutuu tinkimään siitä, mikä rauhan aikana tuntuu oikealta. Tämä on hyvä tarkoin selvittää, koska isoisten joukossa sitä edelleenkin ollaan, ja menneistä kokemuksista voi aina jotain oppia.