Kekkoselle itselleen oli Neuvostoliiton politiikassa korkein päämäärä Suomen olemassaolun turvaamisen lisäksi luovutetun Karjalan palautus. Tämänpäiväisen IS:n mukaan se oli jo hyvin lähellä. Neuvostojohtajat tekivät jo selvityksiä miten tämä tapahtuisi käytännössä....
Nut se taitaa olla jo mahdotonta kun asia on ylimmältä taholta torjuttu (pres. Koivisto).
Nut se taitaa olla jo mahdotonta kun asia on ylimmältä taholta torjuttu (pres. Koivisto).
Vastaukset 24
Vanhimmat
kuppia vajaaksi, Nikita Hruštšovin syrjäyttäminen vesitti palautuksen..
Se oli pääsyy. Brežnevin kanssa (toisin kuin Kosygininkin) Kekkonen ei koskaan saanut muodostettua yhtä luottamuksellista suhdetta. Lisäksi kansainvälinen tilanne vaikutti Moskovan kantaan. Rajamuutos Suomen eduksi, jopa aluevaihtoa vastaan, olisi ollut vaarallinen ennakkotapaus. Oltiinhan kuitenkin viime kädessä etenemässä kohti ETYKiä, jonka oli määrä vahvistaa sodan jälkeinen tilanne kaikkialla Euroopassa.
olisi ollut liian suuri poliittinen voitto ja epäilen että sen kaatamiseksi tehtiin Suomesta käsin hartiavoimin työtä.
palautus eponnistui, Kekkonen päätteli, että se ei ole mahdollista niin kauan kuin Neuvostoliitto on olemassa. Siksi hän junaili yhdessä amerikkalaisten kanssa (heitä hyväksikäyttäen) Etykin 1975.
Neuvostoliitonkin allekirjoittama sopimus sisälsi sinne ujutetun tuhon siemenen. Se kasvoi Kekkosen odotusten mukaan puuksi ja Neuvostoliitto kaatui.
Sen jälkeen avautui ikkuna Kekkosen suunnitelman toteuttamiseen, mutta silloin Suomesta ei löytynyt tarpeeksi tarpeeksi älykkyyttä ja rohkeutta sen toteuttamiseen. Kekkonen aavisti oikein Koivistossa piilevän heikkouden ja halusi estää hänen nousunsa johtoon.
Kekkonen ei enää jaksanut ja Koivistosta tuli presidentti. Hän torjui ottamasta vastaan Karjalaa vaikka sitä melkein hopealautasella tarjottiin. Kauppasummakin on tiedossa. Se olisi jo nyt maksettu jos kaupat olisi rojettu tehdä.
vaan ei voitu toteuttaa kun Nikita Hruštšov syrjäytettiin..
..epäonnistui ja Kekkonen alkoi kypsytellä muita vaihtoehtoja Karjalan palauttamiseksi.
jälkeistä aikaa, se oli aikaa jolla voidaan vain spekuloida, irtiotoilla silloin olisi voinut olla arvaamattomat seuraukset, koko pesää ei ole vielkään selvitetty ei edes aloitettu..
"Se kasvoi Kekkosen odotusten mukaan puuksi ja Neuvostoliitto kaatui."
Neuvostoliitto ei kaatunut mihinkään ihmisoikeushöpinään eikä edes marxilais-leniniläiseen ideologiaansa, vaan suurvallan johdon virheratkaisuihin. Neuvostoliiton hajoaminen, 1900-luvun lopun suurin geopoliittinen katastrofi, olisi voitu välttää, jos Venäjää olisivat jo tuolloin johtaneet Putinin ja Lavrovin tasoiset toimen miehet, Stolypinin ja Witten perilliset. Kosygin oli liian mielikuvitukseton, Andropov liian sairas, Gorbatšov liian heikko - ja Jeltsin liian rikollinen, liian röyhkeä ja vallanhimoinen, täysi opportunisti, joka unohti Venäjän geopoliittisen intressin ja imperatiivin, Euraasian idean. Joten kaikki vei kohti hirveää onnettomuutta.
"Hän torjui ottamasta vastaan Karjalaa vaikka sitä melkein hopealautasella tarjottiin."
Koivisto osoitti huomattavaa ulkopoliittista kylmäverisyyttä, kun jätti käyttämättä Venäjän tilapäistä heikkoutta Suomen hyväksi. Ilmeisesti Koivisto oli tutkinut historiaa ja nähnyt suomalaisten virheet ja ahneuden Tarton rauhanneuvotteluissa v. 1920. Paasikiven rautainen (jälki)viisaus vaikutti yhä Koivistossa. Toisinkin voisi olla. Kuvitelkaa nykyisenkaltainen Venäjän vihollisten kanssa Venäjän selän takana juonitteleva Suomi, mutta niin että Suomi ulottuisi Pietarin esikaupunkeihin saakka. Hetkinen... Niinhän juuri oli asian laita myös v. 1939, ja se johti talvisotaan!
No No..
neuvoistoliitto kaatui kansan orjuuttamiseen.
Kuyn Neuvostiliiton ihmiset alkiivat saada oikeaa tietoa länsimaista niiden mitta tuki töyteen ja ne alkoi haluta samaa vapautta kuin länsimaissakin oli.
Neuvostoliiton valtarakenteet ei kestäneet sitä painetta vaikka pistoolia vielä yritettiin tarjota niskaaan.
Neuvostokansa äänesti tyrannin pois vallasta...
Voi olla ..voi olla olemattakin. Jos Lappi oli hintana niin hyvä että ei toteutunut. Koiviston osuuden taitaa tietää vain kirjoittaja? Kirjoittivat aikoinaan joidenkin merkkihenkilöiden maaomaisuuksista siellä Viipurin seuduilla..olisiko sekin ollut syynä intoon vaihtaa Lappi Kannakseen?
..kuin kaistaleesta pohjoisinta Lappia.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?e=573631&n=7485868&scale=2000000&tool=siirra&width=600&height=600&lang=fi
asumatonta kairaa. Nykyisin Urho kekkosen kansallispuistona:D Siinä se sinun lappisi:D
Esa Seppänen, Urho Kekkosen entinen adjutantti, evp. everstiluutnantti ja valtiotieteen tohtori kertoo:
- Hruštšev oli antanut tehtäväksi valmistella Karjalan kysymys. NKP:n kielenkäytössä se tarkoittaa, että asiaa aletaan selvittää. Ei se suoraan tarkoita, että valmistaudutaan luovuttamaan, mutta, että asiaa tutkitaan vakavissaan.
Väitöskirjaansa, vuonna 2007 ilmestynyttä teosta ”Itäsuhteiden Kolmiodraama” varten hän haastatteli Vladimir Fjodorovia, joka toimi pitkään NKP:n kansainvälisellä osastolla Suomen asioiden hoitajana. Juuri Fjodorov oli saanut Hruštševilta tehtäväkseen asian valmistelun. Hän oli jopa matkustellut Karjalassa, tavannut ihmisiä ja tutustunut paikkoihin.
Fjodorovin mukaan Hruštšev olisi voinut luovuttaa huomattavan osan Karjalan kannaksesta. Puhuttiin ”Pietarin historiallisesta rajasta” Viipurista länteen. Viipuri olisi kuulunut mukaan.
- Osoittaahan sekin, että jotain tutkittiin vakavasti, kun rajan kulkua mietittiin.
Kekkosen ensimmäinen Viipurin hanke romahti kun Hruštšev siirrettiin sivuun vuonna 1964.
- Kekkosen päiväkirjasta ilmenevään järkytykseen suuri syy oli, että hänen hieno hankkeensa oli edennyt jo niin pitkälle.
Se ei lannistanut Kekkosta. Vuonna 1968 hän ehdotti epävirallisesti Brezhneville pakettia, jossa Suomi tunnustaisi DDR:n vastineena Viipurista ja sen lähialueista. Lopulta hän lisäsi panoksia pohtimalla alueluovutuksia Norjan rajan läheltä Lapista. Bezhnev ei suostunut ja myös pääministeri Aleksei Kosygin oli jyrkästi vastaan.
- Usein jää huomaamatta, että hän ei luovuttanut vielä silloinkaan. Hän palasi asiaan vielä Zavidovossa vuonna 1972. Hän oli kerta kaikkiaan päättänyt tehdä kaikkensa, jotta Suomen kansan menettämät alueet saataisiin takaisin.
(lähde IS)
Esa Seppänen, Urho Kekkosen entinen adjutantti, evp. everstiluutnantti ja valtiotieteen tohtori kertoo:
”Hruštšev oli antanut tehtäväksi valmistella Karjalan kysymys. NKP:n kielenkäytössä se tarkoittaa, että asiaa aletaan selvittää. Ei se suoraan tarkoita, että valmistaudutaan luovuttamaan, mutta, että asiaa tutkitaan vakavissaan.”
Väitöskirjaansa, vuonna 2007 ilmestynyttä teosta ”Itäsuhteiden Kolmiodraama” varten hän haastatteli Vladimir Fjodorovia, joka toimi pitkään NKP:n kansainvälisellä osastolla Suomen asioiden hoitajana. Juuri Fjodorov oli saanut Hruštševilta tehtäväkseen asian valmistelun. Hän oli jopa matkustellut Karjalassa, tavannut ihmisiä ja tutustunut paikkoihin.
Fjodorovin mukaan Hruštšev olisi voinut luovuttaa huomattavan osan Karjalan kannaksesta. Puhuttiin ”Pietarin historiallisesta rajasta” Viipurista länteen. Viipuri olisi kuulunut mukaan.
-Osoittaahan sekin, että jotain tutkittiin vakavasti, kun rajan kulkua mietittiin.
Kekkosen ensimmäinen Viipurin hanke romahti kun Hruštšev siirrettiin sivuun vuonna 1964.
-Kekkosen päiväkirjasta ilmenevään järkytykseen suuri syy oli, että hänen hieno hankkeensa oli edennyt jo niin pitkälle.
Se ei lannistanut Kekkosta. Vuonna 1968 hän ehdotti epävirallisesti Brezhneville pakettia, jossa Suomi tunnustaisi DDR:n vastineena Viipurista ja sen lähialueista. Lopulta hän lisäsi panoksia pohtimalla alueluovutuksia Norjan rajan läheltä Lapista. Bezhnev ei suostunut ja myös pääministeri Aleksei Kosygin oli jyrkästi vastaan.
-Usein jää huomaamatta, että hän ei luovuttanut vielä silloinkaan. Hän palasi asiaan vielä Zavidovossa vuonna 1972. Hän oli kerta kaikkiaan päättänyt tehdä kaikkensa, jotta Suomen kansan menettämät alueet saataisiin takaisin.
Kekkonen ei ollut maanpetturi
Juuri julkistetussa kirjassaan Jukka Tarkka arvioi, että Kekkosen ”kaupanteko” Breznevin kanssa täytti ”yhden maanpetoksen merkeistä”. Tarkan mukaan se olisi, että presidentti neuvotteli maan rajoista ilman valtuutusta.
Esa Seppäsen mielestä väite on törkeä.
-Ulkopolitiikka oli valtiosäännön mukaan tiukasti tasavallan presidentin johdossa. Kekkonen vain sondeerasi (tunnusteli) neuvostojohtajien mielipidettä. Hän tunnusteli täysin epävirallisesti ja teki sen myös selväksi Brezneville. Ei ollut tarkoitus lyödä kättä päälle. Jos Breznev olisi äkkiä sanonut, että tutkitaan asiaa, se olisi ollut läpimurto.
Seppäsen mukaan Kekkonen olisi silloin toiminut niin, että asiaa olisi Suomessa käsitelty valtiosääntöjärjestyksen mukaan ensin hallituksessa ja sitten eduskunnassa.
-Ei tuollaista saa mennä sanomaan Tasvallan Presidentistä, jos ei ole varma. Tarkka sanoo, että tällaisesta ei olisi saanut keskustella, mutta kaikesta saa keskustella. Se on eri asia mitä ja miten sitten sovitaan.
(lähde IS)
Oliko lehdessä mainintaa siitä, että Saimaan kanavankin avaaminen uudelleen olisi ollut yksi etappi matkalla, joka tähtäsi Karjalan palauttamiseen?
Ei ollut tällä kertaa mainintaa Saimaan kanava-kytkystä mutta ehkä jotain löytyy Seppäsen väitöskirjasta ja varsinkin Kekkosen päiväkirjoista. Äärimmäisen hys-hys hommaahan Karjalan kysymys oli - Seppänen mainitsee haastattelussa että ei koskaan kuullut presidentin puhuvan Karjalan kysymykseen liittyvistä asioista.
-Nehän olivat huippusalaisia. En usko, että hän puhui niistä oikeastaan kenellekään. Seppäsen mukaan Kekkosen Karjala-kiintymys näkyi tekoina, ei puheina.
Kekkosen päiväkirjasta:
31. ELOKUUTA 1963:
A.I. Azhubei (Hruštševin vävy) lounaalla
luonani… Kysyin Viipurista. NL ei sitä tarvitse. Sovittiin,
että lähden ensi joulukuussa tapaamaan Hruštševia.
21. LOKAKUUTA 2964:
Minulle on A:n menettäminen
sekin paha isku, pääsin A:n
kanssa hyvään kontaktiin ja
hänen kanssaan oli vielä H:n
70-vuotispäivänä puhe
Viipurista (sodassa menetetty-
jen alueiden mahdollisesta
palauttamisesta).
25. HELMIKUUTA 1972:
Zavidovossa otin puheeksi
Viipurin ja Kalottiosan vaih-
don, josta kerran olin puhunut
Brezhnevin kanssa. Ei ottanut
tulta.
(A on Aleksei Azhubei,
Hruštševin vävy. H on Hruštšev.
Azubei joutui sivuraitelle, kun
appiukko syrjäytettiin. )
Todella harmi, ettei Viipurin palautus onnistunut. Kaupunki olisi nyt kukoistava Itä-Suomen keskus ja kenties koko Itä-Suomen tilanne olisi parempi.
Toivottavasti joku päivä Viipuri on taas osa Suomea. Kaupunkihan on vain 20-30 km nykyisestä rajasta itään. Venäjä ei kaupunkia tarvitse. Saimaan kanavan vuokrasopimushan uusittiin joku aika sitten. Onkohan sopimusneuvotteluissa puhuttu mitään Viipurin asemasta? Ehkä se selviää tulevaisuudessa.
Suomi täyttää vuonna 2017 tasan 100 vuotta. Mikä olisi parempi syntymäpäivälahja kuin se, että Viipurin linnan tornissa liehuisi silloin siniristilippu?
Suurvalloilla ei ole tapana jaella lahjoja, tai jos ne niin tekevät, tulee pikkuvaltion olla varuillaan, kuten Suomen olisi pitänyt olla Saksan suhteen 1918 ja 1941 tai nykyisenä EU- ja euroaikana. Timeo Danaos et dona ferentes.
Karjala palautuu Suomelle, jos ja kun Suomi palautuu Venäjälle - ei toista ilman toista.
Karjalan nykykunto osoittaa sen, ettei Venäjä tee sillä yhtään mitään. Sanomalehti Karjalaisen mukaan esim. Sortavalan vanhasta rakennuskannasta suuri osa on romahtamispisteessä.
Karjalan palautus olisi myös Venäjälle yksi tapa parantaa Ukrainan kriisissä ryvettynyttä kansainvälistä mainettaan.
Viipurin tai yleensäkin Karjalan palautus tuskin koskaan tapahtuu. Venäjän suurvalta-asenne toimii aivan päinvastaiseen suuntaan. Luulen ja otaksuttavasti olen oikeassa; koko Suomi siirtyy vuoteen 2030 mennessä osaksi Venäjää ja Suomesta tullee ns osatasavalta, ns jälki neuvosto tasavalta, jossa kielemme saa olla rauhassa, mutta turvallisuus -ja ulkopolitiikkaa johdetaan Moskovasta tai Pietarista. Saamme ola näennäisesti itsenäinen valtio, mutta venäjän sotavoimat ovat osa suomalaista katukuvaa ja kyrilliset kirjaimet ovat osa myös kaupunkikuvaa...näin se vaan menee.
MITÄ TUOLLA SAASTUNEELLA ONGELMAJÄTELÄJÄLLÄ TEHTÄISIIN. vAIKKA SITÄ TARJOTTAISIIN, SITÄ EI KANNATTAISI OTTAA.
eIKÄ KYLLÄ TARJOTA, VAARASSA ON TÄLLÄ MENOLLA ETTÄ LAAJENTAVAT TURVA-ALUEITAAN ENTISESTÄÄN OMAKSI SUOJAKSEEN VENÄLÄISET. IHAN AIHEESTA. NÄMÄ SAATANAN KOOHOT HYÖKKÄÄVÄT SINNE REVENSSI MIELESSÄÄN.
Ota Tavja rauhallisesti märkä unelmasi ei toteudu.
SULLA ADDIKTIO. PAKKO VASTATA, VAIKKA KUINKA TYPERÄÄ, VASTAUS ON LAITETTAVA, JA TIETYSTIKIN TAVJA :)
Kirjassa "Viipuri, venäläisten kaupunki" (Pekka Hakala) kerrotaan jonkin verran 1990-luvun alun tilanteesta. Sen mukaan itänaapurin johdossa oli tuolloin ajatus myydä Karjala Suomelle rahapulassa. Näitä suunnitelmia ei ilmeisesti virallisesti esitetty Suomen johdolle, mutta kenties epävirallisesti niistä tiedettiin. Esillä kirjassa on nilittäin Suomessa (Koiviston aloitteesta?) tehdyt laskelmat Karjalan jälleenrakentamisesta.