- Tosi pätevää touhua on tuo...
Terapeutti kyselee miten hän voisi auttaa
asertuiyi
16313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No sitä minäkin olen miettinyt että mitä se terapeutti voi tehdä muuta kuin kuunnella ja sen pohjalta esittää joitain kysymyksiä.
Mä oon hengissä tänä päivänä sen takia, koska olen omassa päässäni miettiny kaiken ja itkenyt tuhannet itkut.
Moni miespuolinen ihminen olisi jo ampunu ittensä hengiltä, koska kukaan ei vois elää tätä elämää mitä minä elän.
Terapeutti, tai muukin ammattilainen, voi antaa uuden näkökulman ja usein ahaa-elämyksiä, joilla asiakkaalle/potilaalle selviää, miksi hän ajattelee niin kuin ajattelee tai tuntee kuten tuntee. Esimerkiksi jotkin vanhempien sanomiset, joihin voi sisältyä epäsuoria syyllistämisiä.
Terapiatyöskentely voi olla myös hyvin intensiivistä siinä mielessä, että terapeuttiin muodostuu tietynlainen suhde, jossa pyörii tunteet mukana. Tässä suhteessa heijastetaan aiempia kokemuksia ja tunteita. (Puhutaan ns. transferenssista, joka vaikuttaa aina ihmisten suhteissa: jostakusta pidämme alusta saakka, jotakuta toista emme siedä, vaikkemme tunne oikeastaan koko ihmistä. Näitä asioita voidaan tarkastella ja oikoa terapiassa.)
Omat vanhempani erosivat minun ollessa muutaman vuoden vanha. Esimerkiksi minulle oli havahduttavaa oivaltaa terapiassa, että äitini epäsuorasti syyllisti minua lapsena puhumalla itse asiassa isästäni. "Mitäs se isäs tuumas siitä?", "Jaha, sieltä se isäs tulee hakemaan sua sinne...". Tuo paheksuva ja moittiva sävyhän tarkoitti MINUN isääni eli kohdistui myös minuun.
Jos on tilaisuus terapiaan, siihen kannattaa antautua kybällä. Monet eivät pysty, itseäni auttoi bentsolääkitys, vaikka kävinkin terapiassa masennuksen takia. Ilman sitä olin täysin varautunut eikä terapia toiminut alkuunkaan.
musta tuntuu nyt paremmalta.. okei olen juonut kaljaa 3. menossa.. huomenna sunnuntai ja sit töihin tai saikkuu mut epäilen, et en voi hakea saikkuua koska olen vuokratyöntekijä ja saan sit kenkää vaikka siis sehän ois hienoa.. ei tarvi mennä haukuttavaksi ja syrjittäväksi ..
Mä olen kans alkanu jotenkin inhoon mun terapeuttii, ihankuin se aina nykyää vinoilis mulle vaa
Tai sitten hyvä! Terapeutti, joka ei herätä tunteita, ei ole mistään kotoisin - hyödytön!
Terapeuttia saa inhota.
Se ikäänkuin vähättelis eräitä ongelmiani
Kerro se hänelle! Voi olla, että yrittää tukea sua. Mistä tiedät, ettet itse liioittele jotain ongelmaasi?
Kaksi edellistä psykologiani ovat vähätelleet heitä edeltäneen kollegansa tekemiä virheitä (oman tulkintani mukaan tapahtui kylläkin rikos, josta voi saada jopa 5 vuotta vankeutta). Asiaa ei edes käsitelty, eivätkä kyselleet mitään tuosta tapauksesta, sanoivat vaan, että ikävä juttu mutta he eivät aio samoin toimia O.o
Nykyiselle tapaukselle sitten kieltäydyin tarinaa kertomasta kyselyistä huolimatta. Missäköhän kohtaa hoksaa tonkiapotilaskertomusta ja huomaa totuuden (samassa lafkassa siis edelleen hoidossa -.-)
Mua masentaa jo koko terapia. Siellä täti istuu ja tuijottaa, kuuntelee kun itken ja puran kurjaa elämää. Harvoin toteaa muuta, ku että "no niin, että rankkaa on ollut". No niin vittu on ollu rankkaa s.aatana!! En todellakaan tiedä miten tuo koko terapia touhu voi auttaa "paraneen" tai yleensäkään mitään... Tuntuu vaan niin ajan haaskaukselta.
Vaihda terapeuttia jos et tunne saavasi apua. Minkä tyyppisessä terapiassa käyt? Siis nimimerkki "hf34"??
Mielenterveyspolilla käyn. Olen yrittäny kysellä siltä tädiltä, että mikä on koko terapian ja käyntien tarkoitus, kun en saa siitä hommasta mitään irti ja oon entistä masentuneempi joka kerta kun sieltä lähden. Ei siltä oikein saa mitään vastausta...
Siis onko kyseessä psykoterapia vai keskusteluapu?
Mä en ihan suoraan sanottuna tiedä. Tänään meen sinne taas ja saan kuulemma jollekin ylilääkärille ajan, että voin sitten sen kans keskustella, että mitä jatkossa. Täti vaan toteaa, että "kyllä se siitä" ja "koita jaksaa". Mutta tässä on nyt molempia yritetty viimeset 15 v ja ei se tästä ole muuksi muuttunut. Sanooka nyt ihmeessä joku, että miten tuo terapia jne on teitä auttanut? Olen miettinyt monesti, että ehkä en olekaan sairas vaan mä vaan oon tällänen.
Toinen asia mikä mua ällötti oli se kun se saatanan sosiaalitantta rupesi valittamaan sitä miten "on tosi surullista" kun mä en koe että hän auttaisi mua mitenkään.
Jos on kuntoutustuella niin on kai pakko käydä tuijottamassa terapeuttia tai k-tuki lopetetaan. Kyllä jurputtaa kun ei siitä mitään hyötyä ole, pakko vaan vääntää luunsa sinne vaikka ei jaksais. Niin turhauttavaa.
Niin. Siinäpä se? Varmaan jos niin paljon tietäisit niin terapeutti olisikin pian tarpeeton. Hänen kai pitäisi kuunnella sinua, tehdä avainkysymyksiä ja sitten yhdessä löytää keinoja miten päästä eteenpäin.