Stort behov av BANTUFORUM.

Suomi on kuin apartheidin aikainen etelä-Afrikka, missä bantu ei halunnut opiskella afrikaansia. Suomalainen ei halua opiskella pakkoruotsia.

Vuonna 1974 etelä-Afrikan bantuopetuksen ministeri Michael C. Botha ja varaministeri Andries Treurnicht päättivät aloittaa aikaisemmin huomiotta jätetyn bantuopetuksen lain pykälän toimeenpanon, jonka mukaan opetuksessa tuli käyttää englantia ja afrikaansia tasaveroisesti. Mustien eteläafrikkalaisten mielessä afrikaans liittyi maan sortojärjestelmään ja monet koulujen johtokunnat kieltäytyivät toteuttamasta päätöstä ja oppilaat alkoivat boikotoida oppitunteja.

16. kesäkuuta 1976 sadat lukiolaiset Sowetossa lähtivät mielenosoitusmarssille koulultaan kohti alueen jalkapallostadionia vastalauseena afrikaansinkielistä opetusta vastaan. Alueelle kerääntyi pian suuri joukko poliiseja, jotka alkoivat tulittaa oppilaita ja heittää kyynelkaasukranaatteja. Kun uutinen 13-vuotiaan oppilaan Hector Pietersonin kuolemasta levisi alueella, oppilaat ja Soweton asukkaat hyökkäsivät hallintorakennuksia vastaan ja polttivat muun muassa virastorakennuksen. Poliisien tulituksessa kuoli ainakin kolme mielenosoittajaa ja toistakymmentä haavoittui. Hallitus sulki seuraavana päivänä kaikki alueen koulut ja asetti maan armeijan hälytystilaan.[31][32]

Treurnicht ilmoitti, että Etelä-Afrikan "valkoisilla alueilla" (joihin Sowetokin kuului) hallituksella oli oikeus päättää käytetystä opetuskielestä ja oikeusministeri Kruger syytti oppilaita kommunisteiksi. Samana päivänä hallituksen murskatessa mielenosoituksia kuoli 176 mielenosoittajaa ja useita satoja lisää seuraavien kuukausien aikana. Soweton mielenosoitukset levisivät nopeasti koko maahan ja nuorten opiskelijoiden aktiivisuus herätti henkiin myös vanhemman väestön vastarinnan.