Haluaisin tälläkin palstalla kuulla mielipiteitä tästä aiheesta.
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt sitä, miksi jotkut ryhmästä toiseen ( esim. teististä ateistiksi, luterilaisesta katolilaiseksi jne. ) siirtyneet pilkkaavat sitä ryhmää, johon itse ovat aikaisemmin kuuluneet. Luulisi olevan helppoa todeta vain mielessään, että noin ajattelin aikaisemmin ja nyt ajattelen näin.
Mikä voisi olla psykologinen selitys sille, että pitää pilkata niitä, jotka ajattelevat niin, kuin itse ajatteli aikaisemmin? Ollaanko vihaisia siksi, koska ei enää voida uskoa entisellä tavalla? Vai eikö kuitenkaan olla varmoja, onko se uusikaan tapa oikea, ja siksi entinen tapa uskoa ja niin uskovat pitää sanoin nitistää aina uudelleen?
Eikö oman uskon löytämisen pitäisi tuoda mielenrauha ja ymmärtämys muita kohtaan? Jos se ei kuitenkaan tuo, niin voisiko olla syytä pohtia, mikä silloin on vikana?
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt sitä, miksi jotkut ryhmästä toiseen ( esim. teististä ateistiksi, luterilaisesta katolilaiseksi jne. ) siirtyneet pilkkaavat sitä ryhmää, johon itse ovat aikaisemmin kuuluneet. Luulisi olevan helppoa todeta vain mielessään, että noin ajattelin aikaisemmin ja nyt ajattelen näin.
Mikä voisi olla psykologinen selitys sille, että pitää pilkata niitä, jotka ajattelevat niin, kuin itse ajatteli aikaisemmin? Ollaanko vihaisia siksi, koska ei enää voida uskoa entisellä tavalla? Vai eikö kuitenkaan olla varmoja, onko se uusikaan tapa oikea, ja siksi entinen tapa uskoa ja niin uskovat pitää sanoin nitistää aina uudelleen?
Eikö oman uskon löytämisen pitäisi tuoda mielenrauha ja ymmärtämys muita kohtaan? Jos se ei kuitenkaan tuo, niin voisiko olla syytä pohtia, mikä silloin on vikana?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kun puhut "ryhmästä toiseen" siirtymisestä, olet jo tehnyt alkeellisen virheen etkä näin ollen voi mitenkään ymmärtää meitä. Kristuksen kirkkoa, joka on katolisessa kirkossa, ei voida verrata kaiken maailman luthereiden perustamiin ryhmiin. Ne yksinkertaisesti eivät ole eivätkä voi olla tasavertaisia.
Kun minusta tuli katolilainen, jätin ex-munkki Martti Lutherin, saksalaisten vaaliruhtinaiden ja Kustaa Vaasan perustaman "uskonnollisen yhteisön" ja palasin Kristuksen kirkon täyteen yhteyteen.
Kristuksen kirkko on katolisessa kirkossa. Se yksin välittää evankeliumin ilosanoman, uskon ja sakramentaalisen elämän täyteyden. Tämä on tosiasia, josta en voi olla hiljaa. Yhtä vähän voin olla hiljaa tosiasiasta, että Martti Luther oli juutalaisvihaaja, talonpoikaiskapinan kiihottaja ja vammaisten halveksija. Olisin iloinen, jos voisin sanoa toisin, mutta historian tosiasiat puhuvat toista kieltä.
Syyt luterilaisuuden "mollaamiseen" eivät ole siis psykologiset, vaan todellakin teologiset ja historialliset. Tällaisista tosiasioista huomauttaminen ei itse asiassa ole edes mollaamista, vaan totuuden puolustamisesta - onhan Jeesus itse tie, TOTUUS ja elämä.
Jos siirtyy luterilaisuudesta katolilaisuuteen, niin silloin on siirtynyt ryhmästä toiseen, uskonnosta toiseen. Se on tosiasia, on sitten itse uskonnoista mitä mieltä tahansa.
Kun haluat kerran puhua historian faktoista, niin puhutaan sitten niistä. Lainaan yleisen historian tenttikirjani Valentinin Maailmanhistorian Lutheria koskevia kohtia:
"Lutheria on luonnehdittu viimeiseksi suureksi munkiksi ja se hän todella olikin. - Luther opetti, tutki ja perehtyi Raamattuun ja hänestä tuli teologi, humanisti ja professori. - Hän oli kuuliainen kerjäläismunkki ja jumaluusoppinut kuten monet muutkin, jotka halusivat puhdistaa kirkon, mutta eivät suinkaan sitä tuhota. - Luther korotti äänensä ja vaati oppineiden tapaan 93 latinankielisellä teesillään vastustajiaan väittelyyn anekysymyksestä. Yliopiston opettajana hän naulasi haasteensa julkisesti Wittenbergin linnankirkon oveen. - Hän ( Luther ) kirjoitti synnistä, armosta ja tahdon epävapaudesta, tunnustautui Paavalin oppilaaksi, arvosteli kirpeästi sakramentteja ja vaati kikon täydellistä uudistamista.
- Lutherista säteili voimaa ja se herätti voiman tunnetta myös muissa. - Hänen lukijansa ja kuulijansa tunsivat hänessä piilevän sekä tiedon ja omantunnon että myös luontaisen etevämmyyden. - Martti Luther oli täysin epäpoliittinen luonne. - Hän ei etsinyt liittolaisia vaan nämä riensivät hänen luokseen. - Hän oli ennen kaikkea kristitty ja oli saavuttanut vakaumuksensa tuskallisen taistelun kautta. - Luther kulki omaa tietään, keisari ja paavi omiaan.
- Aina on pysyvä outona seikkana, että viisas Rooman kirkko ei kyennyt jollain tavoin rauhanomaisesti järjestämään asioita Lutherin kanssa. - Epäpoliittinen Luther yhtä vähän kuin erittäin poliittinen paavinistuin ei kumpikaan käsittänyt, mistä oikeastaan oli kysymys. Luther sai aikaan kansanliikkeen, jonka kaltaista ei Saksassa vielä milloinkaan ollut esiintynyt. - Hiljainen ja lempeä Melanchton liittyi Lutheriin. - Saksin vaaliruhtinas suojeli Lutheria, Rooma ryhtyi häntä vastaan laajaan oikeudenkäyntiin ja uskonpuhdistaja itse pääsi vähitellen selvyyteen tehtävästään. "
Voin jatkaa lainaamista, jos se kiinnostaa. Käsityksesi Lutherista on kovin kärjistetty ja liioiteltu eikä vastaa historiassa esitettyjä käityksiä.
Luther ei ollut mikään pyhimys, se on totta, mutta sitä eivät olleet myöskään paavit. Jos haluat, niin voin kertoa pari valittua sanaa Leo X:stä, joka oli näihin aikoihin paavina tai muista paaveista. Jos vaadit täydellisyyttä yhdeltä, miksi et vaadi sitä myös toiselta?
Kun luen lainaamaasi pikku "kuvausta" Martti Lutherista, en voi olla ajattelematta Pohjois-Korean mystista ja rakasta johtajaa Kim Jong Iliä.
Kaukaa haettua? Mollaavaa? Ei todellakaan. Kummassakin tapauksessa "johtaja" esitetään hänen fasistisista puheistaan (vrt. Lutherin käsitykset juutalaisista ja vammaisista, Kimin amerikkalaisista) ja hänen moraalittomasta elämästään huolimatta (vrt. Lutherin irstaus ja ex-munkkius, Kimin viehtymys EuroDisney'n kansansa nälänhädästä huolimatta) kuin suurena, valaistuna johtajana, joka koskaan ei ole tehnyt virheitä. Verna, muuta Pohjois-Koreaan! Saat siellä loistavan tulevaisuuden propagandaosaston valtiollisena tiedottajana.
Olen sanonut jo TUHAT KERTAA, etteivät kaikki paavit olleet pyhimyksiä. Silti hekään eivät rohjenneet kajota kirkon uskoon, saatikka rukata sitä omien mielenpatoutumiensa mukaan, kuten taas Martti-vainaa teki.
Tunnen luterilaisuudessa monia hyviä ihmisiä ja antaumuksellisia kristittyjä. Silti säälin heitä mm. siitä, etteivät he koskaan voi ripittäytyä pätevästi; että he elävät ja kuolevat ilman sakramenttien armoa jne. Ja kaikki tämä on YKSIN LUTHERIN SYYTÄ! Suonet siis anteeksi, jos en nyt voi moista vammaisten halveeraajaa kovin paljon kunnioittaa - itse asiassa en kunnioita häntä ollenkaan!
No, olen todella puulla päähän lyöty. Olen tähän päivään asti luullut, että Helsingin yliopiston yleisen historian cum lauden tenttikirjoihin kuulunut opus olisi yleisesti hyväksytty, mutta näköjään sinä et kuitenkaan hyväksy. Saanen kysyä, missä sinä olet historiaa opiskellut vai oletko missään. Tuo kaksiosainen historian opus oli muuten rankka päntättävä, ja kaksi kertaa jouduin yrittämäänkin, ennen kuin sain tentin kunnolla suoritetuksi. Ajatella, minä kun opetinkin, tosin vain vuoden, historiaa. Ovat ne lapsiparat saaneet pohjoiskorealaista propagandaa suut ja silmät täyteen.
On totta, että Luther oli aikakautensa vanki ja kirjoitti kolme vuotta ennen kuolemaansa juutalaisvastaisen teoksen, jossa hän toisti oman aikansa sterotypiat juutalaisista. Hän ei siis itse keksinyt niitä. Lutherin elinaikahan oli hyvin juutalaisvastainen.
En ymmärrä, mistä olet saanut päähäsi, että Luther oli irstas tai että hän suhtautui negatiivisesti vammaisiin. Mitä irstasta siinä on, jos menee naimisiin? Jos hän koki, että luostari ei kuitenkaan ollut hänen paikkansa ja jätti luostarin, niin eikö ollut parempi niin? Ja kai olet lukenut, miksi hän meni naimisiin. Kyllä siitä oli irstaus kaukana. Projisoitko nyt vain jostain syystä oman vihasi tai pettymyksesi Lutheriin?
Itse en suhtaudu historian henkilöihin noin tunteella kuin sinä. Miksi heitä pitäisi rakastaa tai vihata? Eikö heihin voisi suhtautua ihan neutraalisti?
Tätä juttua tenttikirjassasi todellakin ihmettelen:
"Aina on pysyvä outona seikkana, että viisas Rooman kirkko ei kyennyt jollain tavoin rauhanomaisesti järjestämään asioita Lutherin kanssa."
On mahdollista, että tuossa puhutaan kirkkojärjestykseen liittyvistä asioista, parannuksista, joihin kirkko alkoi paneutua vasta Trenton konsiilissa ja joiden toteuttaminen on ikuista. Silloin väite on täysin aiheellinen, tosin se on täysin sidoksissa uskonoppiin, joka onkin sovussa se suurin ongelma.
Mutta jos tuossa puhutaan uskonopista, enpä lainkaan sanoisi tätä ihmeelliseksi asiaksi: Lutherhan kielsi kirkon ja tradition auktoriteetin uskonasioissa sekä vaati ilman kompromissin häivääkään viiden sakramentin poistamista ja teologisesti ennenkuulumatonta vanhurskauttamisoppia, vain muutamia asioita mainitakseni. Esimerkiksi kun katolinen kirkko yritti kutsua saksalaisia protestantteja kirkolliskokoukseen, jossa he ja katoliset voisivat sopia erimielisyytensä, heidän vaatimuksensa oli, että kokous olisi "vapaa" (toisin sanoen keisarin eikä paavin hallinnoima) ja että se ottaisi auktoriteetikseen vain Raamatun eikä traditiota. Suomeksi siis katolisten tulee käytännössä tulla protestanteiksi, ennen kuin edes keskustelu heidän kanssaan voi alkaa.
Tätä voisi siis verrata siihen, että ryntäisin fysiikan laitoksen väen luo ja vaatisin heitä luopumaan kokeellisesta toistettavuudesta, eksaktista mittauksesta ja suureilla kuvattavuudesta - aivan yhtä fundamentaalisia asioita fysiikalle kuin edellä mainitut asiat katoliselle kristinuskolle. Kuinka moni instituutio suostuu tällaiseen vaateeseen, vieläpä sellainen, joka katkeamattoman uskonsa mukaan on uskonasioissa erehtymätön? Ei auttaisi, vaikka sanoisin fyysikoille: "Tässä seison enkä muuta voi." (On tosin kyseenalaista, sanoiko Luther todella koskaan tätä lausetta, vai onko se myöhemmän ajan tuotetta.)
Yleinen historia ei kuitenkaan ole teologisesta näkökulmasta kirjoitettua, joten tällainen varianssi lienee ymmärrettävää. Olen samaa mieltä siitä, että toisia ei tulisi haukkua ja solvata eikä myöskään moukaroida heidän näkemyksiään jatkuvasti dialogissa. Se ei toki tarkoita, että pitäisi totuutta vain subjektiivisena mielipideasiana.
Lainaan kyseistä kohtaa vähän pitemmälti. Ehkä se selvittää, mitä Valentin on tarkoittanut.
"Aina on pysyvä outona seikkana, että viisas Rooman kirkko ei kyennyt jollain tavoin rauhanomaisesti järjestämään asioita Lutherin kanssa. Se uhkasi häntä ja koetti myös diplomaattisesti käyttää lempeyttä ja suostuttelua, mutta ei kyennyt tapaamaan oikeata sävyä. Korkean aseman tarjoukset eivät saksalaista munkkia houkutelleet, ei edes kardinaalin purppuraviitta. Voidaan kuitenkin kysyä, niin turhalta kuin se perästäpäin saattaa tuntuakin, eikö selkkauksen varhaisvaiheessa olisi ollut mahdollista saada aikaan sovinnollista ratkaisua. Pyhän istuimen teologinen johto oli huonoissa käsissä, tuona aikana kenties tavallistakin huonommissa. Tämä ei kuitenkaan varmasti ollut ainoa syy. Epäpoliittinen Luther yhtä vähän kuin erittäin poliittinen paavinistuin ei kumpikaan käsittänyt, mistä oikein oli kysymys."
Ns. lentävistä lauseista voin sanoa, että minulle oli aikoinaan suuri pettymys, kun sain kuulla, että ne ovat yleensä jälkeenpäin keksittyjä, kuten esim. nämä: Tässä seison enkä muuta voi. Se pyörii sittenkin. Enemmän valoa jne.
Niin, alkupeäiseen kysymykseen voisi palata vastaamalla, että mekin olemme aikakautemme vankeja kuten Luther. Sinäkään et voinut olla provosoitumatta, vaikka tulit tänne viattomana ihmettelemään miksi eri palstoilla puhutaan kärkkääseenkin sävyyn muista. Ja sitten seuraavaan hengenvetoon suollat Luther propagandaa. Ei suomalaisten yliopistojen kurssikirjat ole Totuus. Nekin on jostain vinkkelistä ja jonkun ihmisen kirjoittamia. Et valitettavasti näy oppineen KRIITTISTÄ suhtautumista lähteisiin ja teksteihin. Aijai, silloin on jotain yliopisto-opinnoista mennyt hukkaan.
Jeesus ei ollut aikansa vanki. Ihanaa, että hän perusti Katolisen Kirkon.
Pidempi lainaus selvensi Valentinin kantaa. En ole varma, voiko sanoa että Rooma "ei kyennyt tapaamaan oikeata sävyä", käsittääkseni Luther kun nimenomaan oli ehdoton opillisissa vaatimuksissaan, jotka olivat kirkon pysyvän opin vastaisia. Sävykysymys tämä ei siis oman käsitykseni mukaan ollut. Mutta kuten mainittua, historiankirjoja harvemmin kirjoitetaan teologisesta näkökulmasta tai arvioiden, mitkä uskonkappaleet ovat mahdottomia kompromentoida kullekin.
Propaganda tarkoittaa aatteen tai mielipiteen kiihkomielistä levittämistä. Siitä ei historian oppikirjoissa ole varmaankaan kysymys eikä minustakaan saa propagandistia millään ilveellä.
Siitä, että mekin varmaan olemme aikakautemme vankeja, vaikka kuinka pyrkisimme objektiivisuuteen, olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Tärkeintä on edes tiedostaa se ja siitä huolimatta yrittää olla mahdollisimman objektiivinen.
Mitä se kriittinen suhtautuminen sitten sinun mielestäsi merkitsee? Vai ajatteletko niin, että kriittinen suhtautuminen on sitä, että katolilaisena katsoo asioita katolilaisten silmälasien läpi ja luterilaisena luterilaisten? Minun mielestäni kriittinen suhtauminen on sitä, että yrittää katsoa ilman mitään silmälaseja ja tutustuu erilaisiin lähteisiin ja muodostaa siltä pohjalta mielipiteensä.
Ihan ihana asia, että katolinen kirkko on perustettu. Siihen on ollut hyvä niiden jäädä, jotka sen kokevat omakseen, mutta siitä on ollut hyvä niiden jatkaa eteenpäin, jotka eivät ole tahtoneet juuttua samoihin vanhoihin käsityksiin. Meille kaikille on tilaa. Sovussa voidaan sitten jatkaa eteenpäin.
Muuten kannattaisi lukea myös se, mitä Otavan Isossa tietosanakirjssa sanotaan Lutherista.
>Olen tähän päivään asti luullut, että Helsingin
>yliopiston yleisen historian cum lauden
>tenttikirjoihin kuulunut opus olisi yleisesti
>hyväksytty
Jos luulet, että minkään alan historiasta voi muodostaa realistisen käsityksen vain yhden selvästikin vanhentuneen ja värittyneen lähteen avulla, erehdyt pahoin.
Oletko koskaan kuullut historian opiskelijasta, joka olisi lukenut vain yhden historian oppikirjan? Sitä paitsi ainahan voi päivittää tietojaan. Jos Valentinilla on mielestäsi vanhentunutta tietoa, niin kerropa missä kohdassa, niin voin etsiä neuvomastasi paikasta uudet tiedot tilalle.
"Eikö oman uskon löytämisen pitäisi tuoda mielenrauha ja ymmärtämys muita kohtaan? Jos se ei kuitenkaan tuo, niin voisiko olla syytä pohtia, mikä silloin on vikana?" Tuohon voi täysin yhtyä.
Vihaan viittavat tuntemukset ovat kantajalleen äärimmäisen raskaat ja johtavat katkeruuteen, joka on uskolle kovasti vierasta. Katkera ihminen on rasitus myös ympäristölleen.
Olen liittynyt katoliseen kirkkoon. Syyt: ks. luopukaa Lutherista.
En ole siis katkera itseni takia, olenhan jo Kristuksen kirkossa. Olen katkera niiden miljoonien MUIDEN TAKIA, jotka eivät voi vielä jakaa kanssani evankeliumin, uskon ja sakramentaalisen elämän täyteyttä Luther-vainaan, saksalaisten vaaliruhtinaiden ja Kustaa Vaasan takia!
Onpa omituista suhtautumista, että olet katkera niiden takia, jotka eivät ole katolilaisia. Älä suotta. Ei meillä ole mitään hätää. Nauti vain täysin rinnoin omasta olemisestsi.
Minä en ole katkera naisystäväni takia, joka naimisiin mennessään jätti luterilaisuuden ja siirtyi katolilaiseen kirkkoon eikä nyt voi erota, vaikka aviomiehellä on ollut toistakymmentä vuotta rakastajatar. Olen vain hyvin surullinen hänen takiaan. Häntä ei yhtään lohduta se, että hän voi jakaa muiden katolilaisten kanssa evankeliumin, uskon ja sakramentaalisen elämän täyteyden, kun mies kotona ollessaan äyskii ja tiuskii hänelle ja häipyy kolme kertaa viikossa rakastajattarensa luo.
katolisella kirkollakaan ei ole pienintäkään mahdollisuutta estää kenenkään Suomen kansalaisen laillista avioeroa.
Ainoa mitä katolinen kirkko voi laillisesti tehdä on jättää vihkimättä uuteen katoliseen avioliittoon. Katolinen kirkko ei myöskään voi millään tavoin estää siitä eroamista, joka on lakisääteinen länsimainen oikeus.
Liioin katolinen eikä mikään muukaan kirkko pysty estämään liittymistä mihin tahansa uskontokuntaan mikä vain tuntuu sopivimmalta.
Eli terveisiä ystävällesi, Suomessa on täydellinen uskon vapaus johon paavin valta ei yllä.
Ihmettelen suuresti ettei katolisen kirkon edustajat tuo tätä esille. Luterilainen kirkko ottaa ystävättäresi, mikäli hän niin haluaa avosylin takaisin ja mikäli on tarvetta vihkii myös uuteen avioliittoon kunhan on ensin erottu tuosta katolisesta kirkosta.
Itse olen aikanaan vihitty lailliseen avioliitoon maistraatissa ja voin vakuuttaa, että hyvin on toiminut. Myös tämä mahdollisuus on kaikille avoin kuului kirkkokuntiin tai ei.
Eli mikäli ystävättäresi haluaa eron miehestään siihen ei ole pienintäkään estettä. Hakemus paikallisen käräjäoikeuden toimistoon riittää. Puolenvuoden kuluttua asia on viimeistään selvä riippumatta mihin uskontokuntaan asianomainen eroa hakeva kuuluu.
Tähän on kaikenlaisten "oppineiden" täysin turhaa ladella uhkauksiaan, asia on täsmälleen niin kuin sanoin ilman, että minkäänlaiset kommervenkit ovat mahdollisia.
Itse katson ihmisen olevan oikeassa uskossa silloin kun hänellä on mielenrauha ilman vihaa tai katkeruutta.
Asiasta voi olla eri mieltä, minua se ei vaan vakuuta. Olen elämässäni monesti tukenut lähimmäistäni hänen omassa uskossaan ja niin aion menetellä jatkossakin. Turhanpäiväinen jeesustelu ei ole uskovalle sopivaa, siitä olen tullut näin vanhempana vakuutuneeksi. Pappeutemme koskee ensisijaisesti uskottomia, muutoin sen käyttö on vähintäinkin arveluttavaa.
Kuten jo jokainen tätä "keskustelua" seurannut on huomannut olit susi lampaiden vaatteissa. Jos oikeasti olisit sellainen rauhan airut jota alkuperäisessä viestissäsi perään kuulutit et olisi antanut jalkaa jalasta tai mustelmaa mustelmasta vaan olisit kääntänyt toisenkin posken, etkä lähtenyt argumentoimaan epäoleellisuuksilla. kas kun et mainitse ystävättäresi nimeä ja puhelinnumeroa niin saadaan kaikki surkutella tilannetta netissä. Toivottavasti kerrot ystävättärellesi että hänen perhe-ongelmiaan vetvot netissä.
Toivottavasti et ole sosiaali- tai mielenterveysalalla. Enpä haluaisi olla asiakkaasi.
Turust sekoittaa tapansa mukaan jälleen kerran asioita keskenään.
Suomen laki on luku sinänsä. Jos se sallisi vaikkapa kaksinnaimisen tai avioliiton hevosen kanssa, ei tämä muuta millään tavalla LUONNONLAKIA. Jo maailman luomisessa Jumala yhdisti miehen ja naisen avioliittoon. Kristus korotti tämän purkamattomaksi sakramentiksi.
Paavi ei voi estää Suomen lain kohelluksia, sen sijaan kirkko on jo 2000 vuotta noudattanut sitä ainoaa oikeaa käytäntöä, ettei uutta avioliittoa voida solmia (kirkossa) niin kauan kuin edellinen on Jumalan silmissä voimassa. Jos joku rikkoo tätä Jumalan käskyä vastaan ja menee solmimaan vaikkapa siviiliavioliiton, hän samalla sulkee itsensä pois kirkon sakramenteista.
Väännänkö tämän vielä rautalangasta?
Oppineelle tuli vastattua vähän hänen tyylillään, sen jälkeen kun hän oli monissa viesteissään tunkenut luterilaiset maanrakoon. Minun omintani tuo tyyli ei kuitenkaan ole. Kai olet huomannut, että Oppinut kyllä pystyy pitämään puoliaan ja listii sellaiset kuin minä ja sinä mennen tullen.
Luuletko muuten, että ystävättäreni tapaus on ainutlaatuinen? Tuollaisia aviomiehiä kuin hänellä on joka maassa ja joka uskonnon piirissä, varmaan myös ateistien keskuudessa. Se, että mainitsin hänet, johtui siitä, että juuri olin käynyt hänen luonaan ja nähnyt hänen vaikean tilanteensa ja kärsimisensä.
Voit ajatella kertomaani herra X:n, rouva Y:n ja neiti Z:n tapauksena. Ihmettelen vain sitä, että herra X haluaa kaikesta huolimatta joka sunnuntai käydä kirkossa, mutta ottaa sinne mukaansa neiti Z:n eikä rouva Y:tä kertaakaan. Saahan sitä ihmetellä.
Saksassa puhutaan Onkelehestä, kun mies on virallisesti naimisissa, mutta asuu lähinnä ystävättärensä luona. Onhan näitä tapauksia kaikkialla.
Odottaisin hivenen neutraalimpaa suhtautumista sinulta, jota en ole millään tavoin, ainakaan tietoisesti, loukannut.
Olen katkera syystäkin niiden takia, jotka syyttöminä ovat luterilaisia. Etkö muka tiedä, ettei mm. Suomen kansa toivonut/halunnut moista reformaatiota? Se toteutettiin Kustaa Vaasan hirmukäskystä, koska hän halusi rohmuta kirkon omaisuuden itselleen. Turun torilla mestattiin muille varoitukseksi niitä, jotka rohkeina pitivät kiinni katolisesta uskosta.
On siis tyystin kokonaan eri asia olla luterilainen "syyttömästi" (ei raskauttavaa) ja "omasta syystään" (erittäin raskauttavaa). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ovat luterilaisia vain sen takia, että vanhemmat ovat kiikuttaneet pikku pilttinsä aikanaan luterilaisen pastorin kastettavaksi kun muutakaan vaihtoehtoa ei Luther-Suomessa silloin oikein ollut.
Toiseen ryhmään kuuluvat pitäytyvät Martti Lutherin harhaopeissa omasta valinnastaan ja vieläpä levittelevät niitä toisille vääristellen ex-munkin elämää, fasistisia mielipiteitä ja muita historiallisia tosiasioita. Tällainen jos mikä on raskauttava teko ja vakava synti, vai eikö muka?
Ikävä kyllä tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ovat käytännössä ev.-lut. palkkalistoilla, joten he ovat käytännössä valinneet jo mammoman uskon täyteyden sijaan. Vai luuletko, etteivät jotkut eerohuoviset, ristocantellit ja muut älyköt ole jo ajat sitten tajunneet, ettei Lutherin oppi voi olla teologisesti kestävää?
Omituista suhtautumista? Päättäkää itse!
Kertoisitko sen Eero Huovisen teoksen , jossa hän opettaa/väittää ; "ettei Lutherin oppi ole teologisesti kestävää" ?
Kiitos.
Luterilaiset ovat tunnetusti tosikkoja ja jälleen kerran se tuli ilmi.
Toisaalta olisin minäkin tosikko, jos olisin vaipunut syvälle negatiiviseen luterilaiseen ihmiskäsitykseen ja jos alkoholi ja tupakointi olisivat "syntiä".
Ei kai nyt joku 8.000 euron kuukausiliksaa vetävä uskonnollinen johtaja nyt mene haukkumaan julkisesti omaa puljuaan ja kyseenalaistamaan sen oppi-isän horinoita. Rahalla saa ja hevosella pääsee - kyllä siinä menossa omat pikku ajatukset ja kysymykset kannattaa haudata. Sillä työsuhteestahan kysymys on - luterilainen pappeus on epäpätevä!
Kysymykseksi on tosi hyvä :)
Usein nuo samat ihmiset toimivat ekumeniaan kuten ydinpommi Hiroshimaan. Mutta surullisinta on lukea ihmisistä, jotka oikeasti sanovat (minulle on sanottu), että heidän seurakuntansa pastori on ollut katolinen ja kertonut kuinka surullista ja huonoa katolinen usko on.
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että tärkeintä on USKO ei se mille kirkolle maksaa veroja. Uskoisin, että nämä ihmiset, jotka pilkkaavat ns. edellistä ryhmäänsä ovat uskossa heikkoja. Ymmärrän täysin, että edellistä ryhmää pidetään hairahtaneena. Esim. kyllä minäkin entisenä ateistina pidän ateismia vääränä, mutta en jaksa käyttää päiviäni kenenkään käännyttämiseen tai kertomiseen miten typeriä ateistit ovat (vaikka sitä olisivatkin).
Kuten epäilit näiden nitistäjien oma usko on heikko koska heidän pitää näin meuhkaamalla todistaa itselleen uudestaan ja uudestaan, että tämä uusi juttu on fiksumpaa. Tosin pitää muistaa, että vain Jumala näkee ihmisen sieluun, mutta itse en näe mitään muita selityksiä.
Uskon pitäisi olla mielenrauhaa. Ja ihmisten pitäisi muistaa, että jokaisella ihmisellä on oma sielu, toisen sielulle sopii katolinen messu koko syvällisyydessän ja toiselle jumalanpalvelus jossakin muualla.
uskontoja on monia. Ja kulttuureja on monia. Ei Kukaan voi julistaa omaa uskoaan ainoaksi oikeaksi tieksi Jumalan Kirkkauden luo. Jumala on Yksi. Mutta on monia teitä Hänen luokseen. Se mitä toit esiin Lutherista historiankirjasi valossa oli ihan merkillepantavaa. Usein uudistuksen tekijät pyrkivät oikaisemaan tahi herättämään keskustelua nimenomaan oman uskontonsa piirissä. Jos heidät lynkataan siinä he siirtyvät joko toiseen uskontoon tahi perustavat oman uskonnonhaaransa. Miksi ihmeessä kuvitellaan että on joku ylivertainen ihminen jossain jolla olisi ylivertainen kyky soveltaa tekstiä? Raamatussa on vain yksi teksti. Ja sille on moniaita selityksiä. Lisäksi on vielä ihan toisissa kulttuureissa olevat uskonnot joilla kuitenkin on aivan sama päämäärä. Ymmärtää Rakkauden todellinen olemus.
"Jumala on yksi. Mutta on monia teitä Hänen luokseen."
Minäkin ajattelen noin. Siksi en ymmärräkään joidenkin hyvin aggressiivista suhtautumista eri tavalla uskovaa kohtaan.
buddhalaisuuden tieltä. Sillä eikö periaate päde myös muihin uskontoihin - ei ainoastaa eri kristillisiin suuntauksiin?!?
Kasteen antaneen kirkon (oli mikä tahansa) mollaamista tavalla tai toisella en lainkaan ymmärrä! Ei "vanhan" kirkon messuunkaan osallistuminen ole ollut minulle mikään ihmeellisyys...
""Jumala on yksi. Mutta on monia teitä Hänen luokseen."
Minäkin ajattelen noin. Siksi en ymmärräkään joidenkin hyvin aggressiivista suhtautumista eri tavalla uskovaa kohtaan."
Sanotaanko noin Raamatussa (mahdollisesti sanotaankin, mutta missä)? Jeesus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutenkin kuin minun kauttani." Tämä ei tarkoita, etteikö ei-kristitty voisi päästä taivaaseen, mutta se tapahtuu hänen uskonnostaan huolimatta, ei sen vuoksi. Tämä ei myöskään tarkoita, että muita kohtaan tulisi suhtautua agressiiviseksi. Mutta se myöskin sulkee pois mahdollisuuden, että eri uskonnot ovat vain vaihtoehtoisia teitä saman Jumalan luo.