Menin tyhmyyksissäni(epähuomiossa) vetämään naamaani saksanpähkinää jolle olen allerginen.
Noh,sitten anafylaktinen shokki alkoi lähestyä ja ehdin vääntäytyä sitä ennen päivystykseen ja vastaanotto-täti ohjasi minut pedille makaamaan.
Noh, asia sitten eteni ja huomasin sitten olevani sairaalanpedillä ilman paitaa karvainen ja hieman veltto mahani esillä muutaman ensi-, sairaan(tms.)hoitajan(joista varsinkin yksi oli aivan upeannäköinen, itseäni korkeintaan pari vuotta vanhempi neitokainen) hellässä huomassa.
Siinä sitten ujona kaverina makaan erittäin kiusallisessa tilanteessa, lääkäritätien ja sairaanhoitajien "ihailtavana". Tämä söpö neitokainen sitten käy siinä ystävällisesti juttelemassa ja kyselemässä kuulumisia vähän väliä, tarkistamassa happisaturaatioita yms. ja jopa peittelemässä minut. Koko ajan tuntui kuin norsulauma olisi tanssinut humppaa rintakehässä(adrenaliinin takia).
No ehkä vähän liioittelen, mutta olo oli silti samanlainen kuin esitelmää ryhmän edessä pitäessä, kädet tärisivät ja sydän hakkasi.
Mitäpä minä, isokokoinen ja saamarin ujo nuori mies sitten teen siinä tilanteessa, jossa kuka tahansa itseään kunnioittava mies olisi testannut omaa charmiaan, iskenyt vähän flirttiä yms.? Vaikutan tietenkin mahdollisimman etäiseltä, epäkohteliaalta ja yritän puhua niin hiljaa kuin mahdollista. Sen sijaan että olisin yrittänyt luoda katsekontaktia ja hymyillä, minä keskityin ennemminkin kattolaattojen neliskanttisen reikien laskemiseen. Niitä oli 29X28.
Enhän minä tietenkään olisi kyseistä hanhiemoa voinut oikeasti yrittää "iskeä" tai pyytää edes ulos jo allergiakohtauksen, muiden huoneessaolijoiden ja kaikenmaailman sairaanhoitohenkilökunnan hippopotamus-valojen takia, mutta erittäin paljon kyllä harmittaa etten minä kunnolla edes hymyillyt tälle upealle ilmestykselle, vaikka tämä kyllä hymyili minulle(joko ystävällisyyttään tai rauhoittaakseen).
Siinä olisi ollut aivan mahtava tilaisuus harjoitella hieman kauniimalle sukupuolelle puhumista, mutta minä idiootti tietenkin missasin jälleen kerran tilaisuuteni.
Minulla kyllä oli kokoajan takaraivossa tunne, että minun pitäisi yrittää ottaa edes jotain kontaktia, mutta oikeasti huomasin koko tilanteen otollisuuden vasta ajaessani kotiin. Ajatukseni näihin aikoihini olivat jotakin tyyliin "Perkeleen perkeleen helevetin *****! Millainen ***** tyhmä aivokääpiö missaa jokaisen tilaisuutensa jatkuvasti huomaamattaan?!"
Sen peittely-session aikana olisin voinut heittää tunnelmaa keventääkseni ja stressiäni lievittääkseeni jotain tyyliin "Voisitko myös lukea iltasadun ja antaa hyvänyön suukonkin?", mutta EI! Minä vain makaan puhua pukahtamatta tuijottaen välillä kattoon, välillä laiskasti ympäri huonetta ja silloin kun hoitajan katse sattuu kohtaamaan omani, siirrän välittömästi omani pois.
En pystynyt pitämään katsekontaktia edes tämän puhuessa minulle. Vilkuilin vain neuroottisesti hänen silmiään ja kattoa edestakaisin. Näytin varmaan aivan joltain ADD-/-Asperger toipilaalta.
Voihan vagina sentään.
Kuitenkin, kiitos että jaksoit lukea tämän vuodatukseni.
Noh,sitten anafylaktinen shokki alkoi lähestyä ja ehdin vääntäytyä sitä ennen päivystykseen ja vastaanotto-täti ohjasi minut pedille makaamaan.
Noh, asia sitten eteni ja huomasin sitten olevani sairaalanpedillä ilman paitaa karvainen ja hieman veltto mahani esillä muutaman ensi-, sairaan(tms.)hoitajan(joista varsinkin yksi oli aivan upeannäköinen, itseäni korkeintaan pari vuotta vanhempi neitokainen) hellässä huomassa.
Siinä sitten ujona kaverina makaan erittäin kiusallisessa tilanteessa, lääkäritätien ja sairaanhoitajien "ihailtavana". Tämä söpö neitokainen sitten käy siinä ystävällisesti juttelemassa ja kyselemässä kuulumisia vähän väliä, tarkistamassa happisaturaatioita yms. ja jopa peittelemässä minut. Koko ajan tuntui kuin norsulauma olisi tanssinut humppaa rintakehässä(adrenaliinin takia).
No ehkä vähän liioittelen, mutta olo oli silti samanlainen kuin esitelmää ryhmän edessä pitäessä, kädet tärisivät ja sydän hakkasi.
Mitäpä minä, isokokoinen ja saamarin ujo nuori mies sitten teen siinä tilanteessa, jossa kuka tahansa itseään kunnioittava mies olisi testannut omaa charmiaan, iskenyt vähän flirttiä yms.? Vaikutan tietenkin mahdollisimman etäiseltä, epäkohteliaalta ja yritän puhua niin hiljaa kuin mahdollista. Sen sijaan että olisin yrittänyt luoda katsekontaktia ja hymyillä, minä keskityin ennemminkin kattolaattojen neliskanttisen reikien laskemiseen. Niitä oli 29X28.
Enhän minä tietenkään olisi kyseistä hanhiemoa voinut oikeasti yrittää "iskeä" tai pyytää edes ulos jo allergiakohtauksen, muiden huoneessaolijoiden ja kaikenmaailman sairaanhoitohenkilökunnan hippopotamus-valojen takia, mutta erittäin paljon kyllä harmittaa etten minä kunnolla edes hymyillyt tälle upealle ilmestykselle, vaikka tämä kyllä hymyili minulle(joko ystävällisyyttään tai rauhoittaakseen).
Siinä olisi ollut aivan mahtava tilaisuus harjoitella hieman kauniimalle sukupuolelle puhumista, mutta minä idiootti tietenkin missasin jälleen kerran tilaisuuteni.
Minulla kyllä oli kokoajan takaraivossa tunne, että minun pitäisi yrittää ottaa edes jotain kontaktia, mutta oikeasti huomasin koko tilanteen otollisuuden vasta ajaessani kotiin. Ajatukseni näihin aikoihini olivat jotakin tyyliin "Perkeleen perkeleen helevetin *****! Millainen ***** tyhmä aivokääpiö missaa jokaisen tilaisuutensa jatkuvasti huomaamattaan?!"
Sen peittely-session aikana olisin voinut heittää tunnelmaa keventääkseni ja stressiäni lievittääkseeni jotain tyyliin "Voisitko myös lukea iltasadun ja antaa hyvänyön suukonkin?", mutta EI! Minä vain makaan puhua pukahtamatta tuijottaen välillä kattoon, välillä laiskasti ympäri huonetta ja silloin kun hoitajan katse sattuu kohtaamaan omani, siirrän välittömästi omani pois.
En pystynyt pitämään katsekontaktia edes tämän puhuessa minulle. Vilkuilin vain neuroottisesti hänen silmiään ja kattoa edestakaisin. Näytin varmaan aivan joltain ADD-/-Asperger toipilaalta.
Voihan vagina sentään.
Kuitenkin, kiitos että jaksoit lukea tämän vuodatukseni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
piti tämä paska tarina tännekkin ängetä kun kukaan ei tuolla ujous palstalla ole vielä vaivautunut kommentoimaan tai varmaankaan edes lukemaan tuota viestiä
säälittävää huomionkerjäystä sanon minä
Ne tekee vain työtään. Tuskinpa he haluavat jonkun jampan flirttailevan heille.
Ei sillä taidolla mitään Suomessa tekiskään.
No eipä tuota kannata liian vakavasti ottaa tuollaisia asioita ja tilanteita.
Ensinnäkin vaikka itsestä se olisi tuntunut järkevältäkin sanoa jotakin ns. hellyyttävää ja koomista, niin vastapuoli olisi voinut suhtautua siihen aivan toisella tavalla.
Epäilen myös ettei tuollaiset iskurepliikit silloin kun toinen on töissä niin ole kovin hyvä keino kerätä huomiota puolelle.
Kannattaisi käydä sellaisissa paikoissa joissa noihin tilaisuuksiin on todelliset mahdollisuudet ja niissä paikoissa yrittää iskuyrityksiä...
Meille aikoinaan hoitajakoulussa opetettiin kuinka tuollaisten naisia iskevien tapausten kanssa tulee toimia työpaikalla. Heille ei saa olla töykeä, vaan olla kuin ei huomaisi koko iskuyritystä. Valitettavasti hoitajat joutuvat suorittamaan työtään ja kohtelemaan kaikkia ihmsiiä tasapuolisesti olivat he sitten kuinka inhottavia tahansa.
Noissa sairaaloissakin on monenlaista junttia jotka ehdottelevat hoitajille, että he voisivat vähän helpottaa panetusta yms. Myös kaikenlaista tissien tuijottelijaa on matkassa! Ei ne naiset ole siellä töissä mitään ilolintuisia, joita oikeasti kiinnostaa joidenkin potilaiden iskuyritykset ja seksistiset kommentit! Siellä on potilaita enemmänkin kuin yksi kiimainen mies hoidettavana! Eivät hoitajat ole mitään sosiaalisten taitojen opettajia tai miesten silmänruokaa työpaikallansa. Siellä paiskitaan töitä.
tälle kommentille kyllä nauroin ja paljon
tässä on juuri sellainen tyypillinen esimerkki vanhasta 2000-luvun naisesta, joka ottaa kaiken miehenä olemisesta alkaen seksuaalisena ahdisteluna
aloittajan tekstistä näkee selvästi että kyseessä oli kaksi nuorta ihmistä, jotka molemmat ainakin kuvailuista päätellen tunsivat ainakin hieman vetoa puolin ja toisin. jos ujo nuorukainen siinä hermostuksissaan laukaisisi tilanteen jollakin poikamaisella flirtin tyylisellä vihjauksella, se on täysin viatonta!
herranjumala sentään, ei tuosta mitään lääppimistä tai raiskuu-yritystä saa tekemälläkään.
pojat on aina poikia.
Me naiset kyllä tykätään, jos joku on niin ujo ettei uskalla katsoa, eli älä hätäile.
Voisimpa.
Tulipa katse mieleen.