Kepun kuten muidenkin puolueiden nousujen ja laskujen taustalla ovat yhteiskunnaliset ja taloudelliset muutokset, puolueen oma toiminta ja vaihtoehtojen esiintyvyys ajassa. Nämä vaikuttavat tietysti toinen toisiinsa.
Kepun nousun valtiohoitajapuolueeksi mahdollisti Neuvostoliitto eli tarkemmin sanottuna Stalin. Jostain syystä Maalaisliitto nousi kommunistien ohella Stalinin suosioon. En arvaile syitä tarkemmin. Kommunistien kohdalla ne ovat helposti arvattavia, mutta Kepun osalta aika lailla peitossa ja ehkä peiton alle jäävätkin ikuisiksi ajoiksi.
Ensimmäisen suuren kriisin Kepu vuosina 1968 - 1971. Yhteiskunnalisena taustatekijänä vaikutti silloin massiivinen maaltapako. Se oli taas seurausta ihmisten jakautumisesta maaseudulla menestyjiin ja menestymättömiin. Veikko Vennamo käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoi esiintyä ns. unohdetun kansan äänitorvena. Unohdettu kansa oli näitä maasedun menestymättömiä, pienviljelijöitä pääosin. Vennamo syytti Kepua tämän kansanosan hylkäämisestä ja sai vaaleissa murskavoiton. Se oli erittäin kipeä takaisku Kekkoselle ja Kepulle. SMPtä yritettiin leimata Moskova-kortilla, mutta siitäkös suosio vain kasvoi. Lopulta K-linja keksi, että rahalla saa ja hevosella pääsee -idean. Siitä syntyi sitten Vennamon käyttämä termi "seteliselkärankaiset". Kepu siis onnistui torppaamaan silloin kriisin rahalla, tietysti veronmaksajien laskuun.
Toisen kärsimysnäytelmän Kepu kohtasi 1980-luvulla, ensin Koiviston ylivoimaisella äänimäärällä voitetun presidentinvaalin ja sitten vuonna 1987, kun Kokoomus yllätten muuttui taas hallituskelpoiseksi muodostaen hallituksen yhdessä demarien kanssa Väyrysen kansanpetkusvaiheen jälkinäytöksenä.
1980-luvulla alkanut yhteiskunnallinen muutos taustalla oli tietysti Neuvostoliitossa alkanut perestroika ja glasnost -politiikka, joka myöhemmin johti NL:n kaatumiseen. Se aiheutti suuria muutoksia samalla Suomen politiikkaan. Kommunisteille ja Kepulle NL:n kaatuminen osoittautui kohtalokkaaksi. Kepu menetti valtionhoitajapuolueen aseman ja kommunistinen liike hiipui kokonaan.
Seuraava kohtalonisku oli sitten liittyminen EUhun, mikä merkitsi samalla markkinatalouden vyöryä Suomeen. Tämä oli sääntelytalouteen tottuneelle Kepulle paha isku, jota sitten yritettiin sopimuksin kompensoida EUn kanssa. Siinä onnistuttiin Kepun enemmistöä jotenkuten tyydyttävällä tavalla, mutta ei kepulaisten mielestä mitenkään erikoisen hyvin eli odotukset olivat epärealistisia.
Kun sitten katsellaan EU-ajan kehitystä, merkillepantavaa on eurokriisin syntyminen. Se nosti Suomen puoluekartan keskiöön uuden puolueen eli perussuomalaiset. Sitten SMP-vuosien oli jälleen syntynyt vaihtoehto ja kilpailija Kepun hallisemille alueille Suomessa. Nyt ei voitukaan leimata persuja EU-vastainen kortilla niin kuin tehtiin SMP:n kohdalla (neuvostovastainen), koska sehän olisi vain yllyttänyt kepulaisia poliittisiksi pakolaisiksi. Tällä kertaa persuja ei ole saatu hajoamaan edes rahan voimalla. Ei ole taidettu yrittääkään. Kepussa on vain toivottu, että PS hajoaisi sisäisiin riitoihin, mutta ainakaan vielä se ei ole toteutunut. Pahimmassa painajaisissa kepulainen näkee persut pysyvänä suurpuolueena.
Eurokriisi ja Kepussa pohjalla ollut EU-vastaisuus saa äänestäjiä sirtymään kohden persuja. He näkevät persuissa sellaisen alkiolais-impivaaralaisen puoluehökötyksen, mihin Kepu ei koskaan oikein päässyt ja mistä Kepu erityisesti Vanhasen aikan pyrki kokonaan irtaantumaan. Soini joukot ovat antaneet entisille kepunuorille uskottavan vaihtoehdon uutena poliittisena kotina.
Samanaikaisesti eli aiavn viime vuosina on siis tapahtunut kolem asiaa. Niistä ensimmäinen eli Kepun politiikan muuttuminen EU-myönteiseksi ja puolueen arvoliberalisoituminen alkoivat jo aiemmin. Eurokriisi nosti uuden vaihtoehdon eli persut valokiilaan ja soppa oli sillä valmis.
Tämä on Kepulle sellainen solmu, josta se ei oikein tiedä, miten pääsisi irti. Muuttuminen toiseksi persupuolueeksi ei ole enää menneiden vaiheiden vuoksi uskottavaa. Toisaalta persujen vastapuolueeksikaan asettuminen ei tunnu viisaalta. Kepun on tähän rakoon erittäin vaikea löytää omaa linjaansa, joka saisi poliittisen tilanteen polarisoituessa kannatusta.
Kepussa toivotaan tietysti nyt, ettei eurokriisi pahene ennen kuntavaaleja. Se nimittäin veisi yhä enemmän ääniä persuilla ja tekisi siis Kepusta poliittisen kääpiön.
Kepukriisin syistä
17
82
Vastaukset
- huomio vain
Ja sinä aherrat ilmeisesti palkkasi eteen palstalla jatkuvana kepukaunakkona.
Eikö sinun elämässäsi ole mitään muuta sisältöä, kuin päivästä päivää satuilla kepusta sitä kepusta tätä.
Demareista se poliittinen kääpiö tulisi jos eurokriisin paheneminen tapahtuu ennen kuntavaaleja.
On se paha tuo kepu, kun se on sinutkin noin sekoittanut. :))Onhan se Kepu paha, ei siitä mihinkään pääse. Paradoksi tässä on vaan se vanha sanonta, että mikäs pahan tappaisi. No toinen ja vielä pahempi tietenkin. Niinhän tässä on Kepulle käymässä. Vähän niin kuin että omat koirat purivat.
Tämä kirjoittelu on minulle vain harrastus. Toki tulokset eli Kepun kannatuksen hiipuminen rohkaisevat ja kannustavat. Kun isäni ehti olla monta vuotta sotimassa isänmaan puolesta, niin ehkä tämä on se minun vähäpätöinen osallistumiseni isänmaan puolsutamiseen sen sisäistä vihollista vastaan.- joopa joo
Mielipidepankki kirjoitti:
Onhan se Kepu paha, ei siitä mihinkään pääse. Paradoksi tässä on vaan se vanha sanonta, että mikäs pahan tappaisi. No toinen ja vielä pahempi tietenkin. Niinhän tässä on Kepulle käymässä. Vähän niin kuin että omat koirat purivat.
Tämä kirjoittelu on minulle vain harrastus. Toki tulokset eli Kepun kannatuksen hiipuminen rohkaisevat ja kannustavat. Kun isäni ehti olla monta vuotta sotimassa isänmaan puolesta, niin ehkä tämä on se minun vähäpätöinen osallistumiseni isänmaan puolsutamiseen sen sisäistä vihollista vastaan.Jos kirjoittelusi on vain harrastus, niin ahkerapa olet harrastamaan kepukirjoittelua.
No jos siltä pohjalta sitä harrastat, että kepun hiipuminen saa sinut vieläkin vauhkommaksi, eli hävityksen kiihko silmissä syttyneenä yrität poljettua polkea vieläkin alemmas, niin viittaa se vain sinun olevan jotensakin epäterve.
Tuskinpa sinun kirjoittelusi merkkaa kepun kannatukseen yhtään mitään, mutta voithan sinä itse niin kuvitella.
Jos isäsi ehti olla monta vuotta sotimassa Suomen puolesta, niin kyllä sinä silläkin perusteella haukut todellakin väärää puuta.
Demareitahan sinun pitäisi demaripalstalla yrittää sitä sisäistä vihollista vastaan taistella, nehän ne maatamme tuhoavat ja köyhyyttä lisäävät kaikenaikaa.
Niin, no tietenkin sinä ovoit noinkin ajatella, minkäpä sinä eräänlaiselle katsannolliselle hulluudellesi mahdat.
Kekkonen ja Pääsikivi maamme pelastivat, ja oli suuri onni, ettei demaripressoja siihen aikaan valtaan päässyt, sillä siitä olisi ollut seurauksena mitä ilmeinen itsenäisyyden menetys "vapaaehtoisella pakolla."
Kuten olet huomannut, ei demarit ole saaneet nytkään mitään hyvää hallituksessa aikaan, kuin alati nousevan yle-pakkoveron köyhiä ja sairaita kurittamaan, alvin noston, ym,ta takinkäännöt vaalilupauksiinsa nähden, ja helkutinmoisen valtiovelan yhteiskuntamme tulevaisuuden hyvinvointikehityksen lopettamaan.
En viitsi tuohon typerään ja sekavaan, jotakuinki asiattomaan sepustukseesi alkaa mitään ruotimista suorittamaan, sillä se sisältää kaikilta osin niin paljon jotensakin vainoharhaisia käsityksiä, joten annan olla sen siltäosin rauhassa.
Jos omilla koirilla tarkoitat persuja, niin tulet huomaamaan, että demujen "persuuksista" nuo suurimman palan haukkaaavat jatkossakin.
Kiviniemi nyt oli vain niin surkee kuin oli, joten siitä tuo notkahdus johtui.
Jos punamedia, ja demareiden likakaivo-osato ei olisi saanut Vanhasta ulostettua, niin Keskusta olisi nytkin suurin puolue.
No saihan demut itselleen nyt Kurosesta/Ruususesta ehdokkaan, joten enttistä pahemmalle haisee demareiden likakaivojournalismin tuotokset tulevaisuudessakin kansansilmissä.
Paljonkohan tuokin typy sai demuilta likaisentyönlisää esillä olostaan?
Ei vain voi välttyä tuollaiselta ajatukseltakaan.
No nyt demut palkinnee ainakin jollain hyväpalkkaisella työläisen selkänahasta revityllä tyhjäntoimittajan vakansilla, vaikkapa sak:n tai alemman puoluetoimiston kahvinkeittäjänä.
Ei politiikka ole koko elämä, on maailmassa paljon muutakin tärkeämpää, vaikka ei sitä polittiikkan hurahtaneet vauhtisokeudelssaan näykkään ymmärtävän.
Tai omaneduntavoittelemiseltahan tuo nykypoliitiikkojen touhu enemmänkin näyttää kuin yhteisten asioiden hoitamiselta yhteiskunnan kannalta suotuisempaan suuntaan.
- Kauppa nkp:n kanssa
Maalaisliitto myi Suomen ulkopolitiikan NKP:lle ja sai vastalahjaksi vapaan örvellysoikeuden sisäpolitiikassa. MTK-kepu sai perustaa valtavan agraarisosialistisen maataloustukiaisautomaatin siirtänään vastikkeetta valtion rahaa suurmaanimistajille. Tämä on yhä kansantalouden ja yhteiskunnan suurin mätäpaise.
maalaisliitto-kepu ja kommarit toimivat leimakirveinä ja määrittelivät hovikelpoisuuden moskovan edessä. Tietysti sopimattomat pantiin syrjään myös sisäpolitiikassa mahdollisuuksien mukaan. Näin kekkonen ja maalaisliitto toimivat moskovan vahtikoirina. Kuvaavasti moskovan satraapit nimittivät heitä kaulapantatsuhniksi. Isänmaalliset venäläiset kun inhosivat vireraan vallan etujen edistäjiä, vaikka käyttivät heitä tietysti hyväkseen.
K-linja mateli mateli ja mateli vielä alempana moskovan satraappien edessä.
Kari Suomalainen piirsi kerran vitsin ulkoministeri Karjalaisesta, joka oli kumartanut (arvaa minkä edessä) päänsä jo polviensaq väliin. Karjalainen tuumasi, että "jos kumarran vielä syvempään, joku väittää, että nostan päätäni..."Aivan, jonkinlaisesta kaupanteosta siinä lienee ollut kysymys, mutta kaikki kaupan ehdot ja ykistyiskohdat ovat aika lailla hämärän peitossa. Ehkei niitä koskaan kovin tarkkaan haluttu kirjatakaan siltä varalta, että ehkä joku nyt sitten vuosikymmenten jälkeen onnistuu niitä löytämään. Muutenkin minun on vaikea väittää vastaan kirjoitustasi kohtaan.
- kauppa käy
Mielipidepankki kirjoitti:
Aivan, jonkinlaisesta kaupanteosta siinä lienee ollut kysymys, mutta kaikki kaupan ehdot ja ykistyiskohdat ovat aika lailla hämärän peitossa. Ehkei niitä koskaan kovin tarkkaan haluttu kirjatakaan siltä varalta, että ehkä joku nyt sitten vuosikymmenten jälkeen onnistuu niitä löytämään. Muutenkin minun on vaikea väittää vastaan kirjoitustasi kohtaan.
Eihän tällaisia asioita yleensä kirjoiteta paperille. Kun kekkonen neuvotteli moskovan isäntien kanssa tärkeimmistä asioista, ei paikalla saanut olla edes Suomesta kotoisin olevaa tulkkia. Kukaan suomalainen ei saanut olla läsnä.
Transaktioiden luonnetta valottaa Rautakallinon Moskovan arkistosta löytänyt kuitti, jossa todettiin kekkosen ja korsimon pyytäneen ja saaneen ruplakassan - maalaisliiton sisäiseen puhdistamiseen. Tuskin tämä oli ainoa rahalähetys. - Kaupankäynnistä
Mielipidepankki kirjoitti:
Aivan, jonkinlaisesta kaupanteosta siinä lienee ollut kysymys, mutta kaikki kaupan ehdot ja ykistyiskohdat ovat aika lailla hämärän peitossa. Ehkei niitä koskaan kovin tarkkaan haluttu kirjatakaan siltä varalta, että ehkä joku nyt sitten vuosikymmenten jälkeen onnistuu niitä löytämään. Muutenkin minun on vaikea väittää vastaan kirjoitustasi kohtaan.
Jos kyse on kaupanteosta, niin Kekosella oli muumama kauppatavoite.
- Välttää sotilaallinen konflikti Neuvostoliiton kanssa
- Pitää Suomi itsenäisenä länsivaltiona
- Saada menetetty Karjala takaisin
Kaksi ensimmäistä kauppatavoitetta toteutui, kolmas jäi saamatta.
Venäläiset saivat kaupassa paitsi suomalaisia tuotteita, myös poliittista vaikutusvaltaa maamme asioihin.
Venäläiset kyllä laittoivat vastaan noiden kahden toteutuneen kauppatavoitteenkin suhteen. Yhteisten sotaharjoitusten ehdotus oli yksi koepalloi jonka Kekkonen torjui, EEC vapaakauppasopimuksen Kekkonen taas jyräsi vastoin NL:n tahtoa. Karjalaa ei vakhdettu Lappiin vaikka sitäkin Kekkonen väläytti. Vääntö oli siis kovaa puolin ja toisin, kuten tiukoissa kauppaneuvotteluissa aina on. Kyllä Kekkonen tukijoineen teki ihan hyvää työtä, josta saamme olla kiitollisia vieläkin. Kaupankäynnistä kirjoitti:
Jos kyse on kaupanteosta, niin Kekosella oli muumama kauppatavoite.
- Välttää sotilaallinen konflikti Neuvostoliiton kanssa
- Pitää Suomi itsenäisenä länsivaltiona
- Saada menetetty Karjala takaisin
Kaksi ensimmäistä kauppatavoitetta toteutui, kolmas jäi saamatta.
Venäläiset saivat kaupassa paitsi suomalaisia tuotteita, myös poliittista vaikutusvaltaa maamme asioihin.
Venäläiset kyllä laittoivat vastaan noiden kahden toteutuneen kauppatavoitteenkin suhteen. Yhteisten sotaharjoitusten ehdotus oli yksi koepalloi jonka Kekkonen torjui, EEC vapaakauppasopimuksen Kekkonen taas jyräsi vastoin NL:n tahtoa. Karjalaa ei vakhdettu Lappiin vaikka sitäkin Kekkonen väläytti. Vääntö oli siis kovaa puolin ja toisin, kuten tiukoissa kauppaneuvotteluissa aina on. Kyllä Kekkonen tukijoineen teki ihan hyvää työtä, josta saamme olla kiitollisia vieläkin.Näitä mainittuja tavoitteita ei sovi kiistäminen. Asia vaan esitetään siinä muodossa, että vain ja ainoastaan Kekkonen henkilönä pystyi nämä tavoitteet saavuttamaan. Siitä taas ei ole olemassa mitään nayttöä.
Kekkosen korvaamattomuus tarkoitti samalla suomalaisen demokratian rapautumista suorastaan häpeälliseen tilaan välillä. Huipennus oli sitten Virolaisen juhannuspommi, minkä seurauksena Kekkonen ryhtyi demokraattisessa maassa diktatooristyyliseen vallankaappaukseen. Virolainen oli onneksi sen verran kokenut, ettei häkeltynyt tästä vaan pani täysillä kampoihin.
Venäläiset luottivat kyllä muihinkin suomalaispoliitikkoihin puoluekannasta riippumatta, jos vain vakuuttuivat ko. poliitikon järkevyydestä. Paasikivestähän tuli Stalinin suosikki jo talvisotaa edeltävissä neuvottuluissa ja sittemmin Moskovan suurlähettelänä. Paasikivellä oli näyttöjä, joita Stalin osasi arvostaa. Satlin jopa lupasi Paasikivelle "henkilökohtaisena lahjana" viljalastin Suomeen toimitettavaksi välirauhan aikana ja piti myös lupauksensa.
On selvää, ettei venäläisten vihaamasta Tannerista olisi tietenkään voinut tulla noissa oloissa Suomeen presidenttiä, mutta kyllä sieltäkin olisi Kekkoselle vaihtoehtoja löytynyt ja sellaisia, jotka Moskova olisi niellyt. Meillä Suomessahan Kekkoselle hankalia poliitikkoja mielellään leimattiin neuvostovastaisiksi.- Kommenttia...
Mielipidepankki kirjoitti:
Näitä mainittuja tavoitteita ei sovi kiistäminen. Asia vaan esitetään siinä muodossa, että vain ja ainoastaan Kekkonen henkilönä pystyi nämä tavoitteet saavuttamaan. Siitä taas ei ole olemassa mitään nayttöä.
Kekkosen korvaamattomuus tarkoitti samalla suomalaisen demokratian rapautumista suorastaan häpeälliseen tilaan välillä. Huipennus oli sitten Virolaisen juhannuspommi, minkä seurauksena Kekkonen ryhtyi demokraattisessa maassa diktatooristyyliseen vallankaappaukseen. Virolainen oli onneksi sen verran kokenut, ettei häkeltynyt tästä vaan pani täysillä kampoihin.
Venäläiset luottivat kyllä muihinkin suomalaispoliitikkoihin puoluekannasta riippumatta, jos vain vakuuttuivat ko. poliitikon järkevyydestä. Paasikivestähän tuli Stalinin suosikki jo talvisotaa edeltävissä neuvottuluissa ja sittemmin Moskovan suurlähettelänä. Paasikivellä oli näyttöjä, joita Stalin osasi arvostaa. Satlin jopa lupasi Paasikivelle "henkilökohtaisena lahjana" viljalastin Suomeen toimitettavaksi välirauhan aikana ja piti myös lupauksensa.
On selvää, ettei venäläisten vihaamasta Tannerista olisi tietenkään voinut tulla noissa oloissa Suomeen presidenttiä, mutta kyllä sieltäkin olisi Kekkoselle vaihtoehtoja löytynyt ja sellaisia, jotka Moskova olisi niellyt. Meillä Suomessahan Kekkoselle hankalia poliitikkoja mielellään leimattiin neuvostovastaisiksi.Mahtava mies tuo Kekkonen kun yksin rapautti suomalaisen demokratian.
Ei monipuoluemaassa yksi mies, jolla ei ole ehdotonta enemmistöä saavuttanutta puoluetta takanaan, rapauta demokratiaa. Siinä pitää olla iso osa poliittista kenttää mukana.
Lopultahan suomettumisessa kävi niin, että SDP taisi olla se eniten rähmällään ollut puolue. Kommunisteilla oli omat oppiriitansa, ja Kepulla Virolaisen talonpoikaissiipi joka ei K-linjalle antanut puolueen johtoa oikeastaan missään vaiheessa. Kepu oli puolueena varsin itsenäinen suhteessa Kekkoseen ja myös Mosovaan. Henkilötasolla oli sitten erilaisia suhteita, kuten tiedämme. SDP meni puolueena niin alas Moskovan edessä kuin alas mennä voi. Ne olivat ne todelliset vaaran vuodet.
Tannerin kohdalla oli kyse ihan henkilösuhteista. Stalin suuttui Tannerille jo ennen Kansalaissotaa kun Tanner suhtautui nihkeästiu Stalinin vallankumouspainostukseen. Muistetaan, että SDP oli tuolloin yhtä kuin koko vasemmisto. niin kommunistit ja maltillisemmat revisionistit kuuluivat puolueeseen ja Stalinille Tanner oli luokkapetturi joka ei ollut täysin voimin kaappaamassa kaikkea valtaa työläisille.
Kekkosen omista muistiinpanoista ja muusta jälkeen jättämästä materiaalista käy hyvin ilmi, ettei hän luottanut edes lähimpien yhteistyökumppaneiden kykyyn hoitaa maan suhteita Venäjään niin, että itsemääräämisoikeutemme ei kaventuisi siitä mitä se oli. Karjalainen juopotteli itsensä epäilyksen alaiseksi, Väyrynen taas koetti oppia "Kekkosen konstit", häikäilemättömän politikoinnin, mutta unohti minkä vuoksi politikointia harrastettiin (siis maan, ei oman edun vuoksi). Demareissa oli Sorsa, joka oli kaikissa suhteissa täysin vietävissä (myös sisäpolitiikassa) eikä muissakaan puolueissa luottomiehiä löytynyt.
Paasikiveen luotettiin Venäjällä. Ja Mannerheimiin. Molempia pidettiin järkevinä ja vastuullisina. Kekkonen hankki luottamuksen, Stalinilta ei vielä 100%:sti, mutta Hrutsevilta jo täysin. Sittemmin NL:n johtajat taisivat olla niin heikkoja, että Kekkosen kokemuksellaan pystyi hoitamaan asiat suhteellisen vakaasti (noottikriisit ja juhannuspommit jäivät) Kommenttia... kirjoitti:
Mahtava mies tuo Kekkonen kun yksin rapautti suomalaisen demokratian.
Ei monipuoluemaassa yksi mies, jolla ei ole ehdotonta enemmistöä saavuttanutta puoluetta takanaan, rapauta demokratiaa. Siinä pitää olla iso osa poliittista kenttää mukana.
Lopultahan suomettumisessa kävi niin, että SDP taisi olla se eniten rähmällään ollut puolue. Kommunisteilla oli omat oppiriitansa, ja Kepulla Virolaisen talonpoikaissiipi joka ei K-linjalle antanut puolueen johtoa oikeastaan missään vaiheessa. Kepu oli puolueena varsin itsenäinen suhteessa Kekkoseen ja myös Mosovaan. Henkilötasolla oli sitten erilaisia suhteita, kuten tiedämme. SDP meni puolueena niin alas Moskovan edessä kuin alas mennä voi. Ne olivat ne todelliset vaaran vuodet.
Tannerin kohdalla oli kyse ihan henkilösuhteista. Stalin suuttui Tannerille jo ennen Kansalaissotaa kun Tanner suhtautui nihkeästiu Stalinin vallankumouspainostukseen. Muistetaan, että SDP oli tuolloin yhtä kuin koko vasemmisto. niin kommunistit ja maltillisemmat revisionistit kuuluivat puolueeseen ja Stalinille Tanner oli luokkapetturi joka ei ollut täysin voimin kaappaamassa kaikkea valtaa työläisille.
Kekkosen omista muistiinpanoista ja muusta jälkeen jättämästä materiaalista käy hyvin ilmi, ettei hän luottanut edes lähimpien yhteistyökumppaneiden kykyyn hoitaa maan suhteita Venäjään niin, että itsemääräämisoikeutemme ei kaventuisi siitä mitä se oli. Karjalainen juopotteli itsensä epäilyksen alaiseksi, Väyrynen taas koetti oppia "Kekkosen konstit", häikäilemättömän politikoinnin, mutta unohti minkä vuoksi politikointia harrastettiin (siis maan, ei oman edun vuoksi). Demareissa oli Sorsa, joka oli kaikissa suhteissa täysin vietävissä (myös sisäpolitiikassa) eikä muissakaan puolueissa luottomiehiä löytynyt.
Paasikiveen luotettiin Venäjällä. Ja Mannerheimiin. Molempia pidettiin järkevinä ja vastuullisina. Kekkonen hankki luottamuksen, Stalinilta ei vielä 100%:sti, mutta Hrutsevilta jo täysin. Sittemmin NL:n johtajat taisivat olla niin heikkoja, että Kekkosen kokemuksellaan pystyi hoitamaan asiat suhteellisen vakaasti (noottikriisit ja juhannuspommit jäivät)Kekkonen oli epäilemättä mahtava mies. Kekkosella oli koko suuri puolue takanaan, ei Kepu vaan NKP. Se riitti.
Kepukin oli täysin Kekkosen käsikassarana. Kekkonenhan määräsi mm. Sukselaisen pois virasta, koska piti miestä täytenä tollona. Huippu oli siten tämä Virolaisen tapaus. Jos presidentti olisi Kekkosen jälkeen toiminut tuolla tavoin, olisi alettu keskustella valtiopetoksesta ja presidentin viraltapanosta.
SDP:n suhde Moskovaan ei tarkoittanut mitään vaaran vuosia. Kekkosta kovasti ihaileva historian tutkija Jukka Seppinen on nimennyt vaaran vuosiksi Ahti Karjalaisen ja K-linjan toiminnan 1970-luvulla. Karjalainen oli siinä asemassa, että hän oli asiallisesti vaarallinen. Demarit hoisivat enemmän sisäpoliittisia kysymyksiä. SE että demareissa oli joitain radikaalisosialisteja, on täysin toissijaista.
- Suunta asiaan
Näitä keskustellaan ja samaan aikaan Urpilainen tuhoaa Suomen talouden.
>>>Jostain syystä Maalaisliitto nousi kommunistien ohella Stalinin suosioon. En arvaile syitä tarkemmin. Kommunistien kohdalla ne ovat helposti arvattavia, mutta Kepun osalta aika lailla peitossa ja ehkä peiton alle jäävätkin ikuisiksi ajoiksi.>Lopulta K-linja keksi, että rahalla saa ja hevosella pääsee -idean. Siitä syntyi sitten Vennamon käyttämä termi "seteliselkärankaiset". Kepu siis onnistui torppaamaan silloin kriisin rahalla, tietysti veronmaksajien laskuun.>Niistä ensimmäinen eli Kepun politiikan muuttuminen EU-myönteiseksi ja puolueen arvoliberalisoituminen alkoivat jo aiemmin.>Kepussa toivotaan tietysti nyt, ettei eurokriisi pahene ennen kuntavaaleja. Se nimittäin veisi yhä enemmän ääniä persuilla ja tekisi siis Kepusta poliittisen kääpiön.
- Mistä kyse??
Näee ettet ole historiaan perehtynyt oikeastaan ollenkaan. No, ei miään yllätys.
Neuvostoliitto muutti strategiaansa Suomen suhteen oikeastaan jo ennen Jatkosotaa. Strategia konkretisoitui Valvontakomission tultua Suomeen ja venäläisten saatua siinä määräävän aseman. Tuo strategia oli sitoa Suomi taloudellisesti Venäjään ja edistää vallankumouksellista toimintaa maassa. Taloudelliseen sitomiseen kommunistit olivat huono kumppani, venäläisetkin sen tajusivat, ettei vasemmalla hallita talouden asioita, heille jäi siis tuo vallankumousen agitointi. Taloudellinen sidos tehtiin porvarillisten voimien kautta, ja siinä Maalaisliitolta löytyi yhteistyöhalukkaita edustajia (mm. Kekkonen). Sittemminhän niin SDP kuin Kokoomus (juuri tuon taloudellisen kytköksen seurauksena) kääntyivät Maalaisliitto/Keskustaakin innokkaimmiksi idänsuhteiden vaalijoiksi.
Kirjoituksesi oli niin sekavaa ja vailla juonta tai mitään punaista lankaa oleva, että sitä on oikeastaan mahdoton kommentoida.
Mitä oikein yrität sanoa? Mihin tulisi ottaa kantaa kun ei se tuosta sepustuksesta millään tavoin käy ilmiHistoriakatsauksen tavoitteena oli vähän taustoittaa nykypäivän tilannetta Kepussa. Kuten kirjoitin nykytilanteen ymmärtäminen edellyttää sitä, että taustalla olevat yhteiskunnalliset muutokset. Kepun osalta NL:n hajoaminen oli yksi keskeinen, toinen oli siirtyminen suunnitelmataloudesta tai sekataloudesta kohti markkinataloutta ja kolmas liittyminen EUhun ja nykyinen eurokriisi. Nämä asiat ovat vaikuttaneet äänestäjienkin käyttäytymiseen. Kehitys on ollut kaikkiaan Kepulle huono. Sen lisäksi on tietysti ollut vielä pitkäaikaisempana kehityksenä muutos agraariyhteiskunnasta jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi.
Hyvä esmerkki on eurokriisi, mihin Kepulla on vaikeuksia reagoida johdonmukaisesti. Johdonmukaisuuden puute taas suosii persuja eli entisiä kepunuoria. Omat koirat purevat.- Väärin meni tollolta
Mielipidepankki kirjoitti:
Historiakatsauksen tavoitteena oli vähän taustoittaa nykypäivän tilannetta Kepussa. Kuten kirjoitin nykytilanteen ymmärtäminen edellyttää sitä, että taustalla olevat yhteiskunnalliset muutokset. Kepun osalta NL:n hajoaminen oli yksi keskeinen, toinen oli siirtyminen suunnitelmataloudesta tai sekataloudesta kohti markkinataloutta ja kolmas liittyminen EUhun ja nykyinen eurokriisi. Nämä asiat ovat vaikuttaneet äänestäjienkin käyttäytymiseen. Kehitys on ollut kaikkiaan Kepulle huono. Sen lisäksi on tietysti ollut vielä pitkäaikaisempana kehityksenä muutos agraariyhteiskunnasta jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi.
Hyvä esmerkki on eurokriisi, mihin Kepulla on vaikeuksia reagoida johdonmukaisesti. Johdonmukaisuuden puute taas suosii persuja eli entisiä kepunuoria. Omat koirat purevat.No mitenhän tuo nyt on
NL:n vielä ollessa jos ei voimissaan niin aikakin hengissä, eli 80 luvun puoluvälissä, Kepun kannatus oli siellä 17-18% tuntumassa (1987 17,6%). Berliiniin muurin murruttua ja NL:n lopullisen hajoamisen jo ollessa näyvissä Kepun kannatus pompahti veret seisauttavasti 24,8%:iin 1991 vaaleissa. Epävarmoina aikoina luotettiin varmaan ja vakaaseen, SDP:n ja Kokoomuksen katsottiin vieneen talouden kuralle vakaan markan vouhotuksella.
Seuraavissa vaaleissa SDP korjasi potin lähinnä SAK:n tuella, työreformi otettiin vaaliaseeksi jolla iskettiin Kepua. Ironista kyllä, Lipposen hallitus toteutti kaikki muut Ahon työreformin kohdat paitsi yleisitovuuden purun. Mutta SDP ei koskaan ole ollutkaan rehellisyyden ja reiluuden perikuva, itseasiassa päinvastoin. Mutta EU:n oloissa oltiin eikä tulos kepulle nyt niiin huono ollut.
Kansa tunnisti Lipposen tekemiset, ja 1999 Kepu oli lähes tasoissa demarien kanssa. Kepukaunastaan tunnettu Lipponen jatkoi kuitenkin Kokoomuksen kanssa hallitusyhteistyötä. 2003 sitten Kepu olikin jo suurin puolueemme. Euro aikoja siis jo elettiin, Ei se EU tai euro siis ollut puolueen menestykseen ja suosioon vaikuttanut. Eikä edes repinyt puoluetta. Vielä 2007 Keskusta oli suurin puolueemme, demarien luisu ei ottanut pysähtyäksee ja vaikka Kepukin hiipui, ykköspaikka tuli.
Viime vuoden vaaleissa kieltämättä eurokriisi painoi Kepua kun Perusuomalaisten EU kritiikki sai vastakaikua.
Eli tuon kuvailemasi ajanjakson poliittinen trendi on ollut SDP:n hiipuminen, Kokoomuksen nousu ja Kepun suhteellisen vakiintunut kannatus. Yksittäisiä heilahduksia on ollut, kuten tuo 1995 demarien nousu tai 2011 Persujen jytky ja siihen yhteydessä oleva Keskustan tappio. Iso kuva on kuitenkin Kepun osalta vakaa. Väärin meni tollolta kirjoitti:
No mitenhän tuo nyt on
NL:n vielä ollessa jos ei voimissaan niin aikakin hengissä, eli 80 luvun puoluvälissä, Kepun kannatus oli siellä 17-18% tuntumassa (1987 17,6%). Berliiniin muurin murruttua ja NL:n lopullisen hajoamisen jo ollessa näyvissä Kepun kannatus pompahti veret seisauttavasti 24,8%:iin 1991 vaaleissa. Epävarmoina aikoina luotettiin varmaan ja vakaaseen, SDP:n ja Kokoomuksen katsottiin vieneen talouden kuralle vakaan markan vouhotuksella.
Seuraavissa vaaleissa SDP korjasi potin lähinnä SAK:n tuella, työreformi otettiin vaaliaseeksi jolla iskettiin Kepua. Ironista kyllä, Lipposen hallitus toteutti kaikki muut Ahon työreformin kohdat paitsi yleisitovuuden purun. Mutta SDP ei koskaan ole ollutkaan rehellisyyden ja reiluuden perikuva, itseasiassa päinvastoin. Mutta EU:n oloissa oltiin eikä tulos kepulle nyt niiin huono ollut.
Kansa tunnisti Lipposen tekemiset, ja 1999 Kepu oli lähes tasoissa demarien kanssa. Kepukaunastaan tunnettu Lipponen jatkoi kuitenkin Kokoomuksen kanssa hallitusyhteistyötä. 2003 sitten Kepu olikin jo suurin puolueemme. Euro aikoja siis jo elettiin, Ei se EU tai euro siis ollut puolueen menestykseen ja suosioon vaikuttanut. Eikä edes repinyt puoluetta. Vielä 2007 Keskusta oli suurin puolueemme, demarien luisu ei ottanut pysähtyäksee ja vaikka Kepukin hiipui, ykköspaikka tuli.
Viime vuoden vaaleissa kieltämättä eurokriisi painoi Kepua kun Perusuomalaisten EU kritiikki sai vastakaikua.
Eli tuon kuvailemasi ajanjakson poliittinen trendi on ollut SDP:n hiipuminen, Kokoomuksen nousu ja Kepun suhteellisen vakiintunut kannatus. Yksittäisiä heilahduksia on ollut, kuten tuo 1995 demarien nousu tai 2011 Persujen jytky ja siihen yhteydessä oleva Keskustan tappio. Iso kuva on kuitenkin Kepun osalta vakaa.En ole väittänytkään, että kannatusluvut olisivat välittömästi reagoineet yhteiskunnallisiin muutoksiin. Ajassa tapahtui muutakin. Tarkoitus oli vetään ns. suuria linjoja ja etsiä niille syitä. Toinen tarkoitus oli yrittää ennustaa hieman lähitulevaisuutta, mikä liittyy juuri tähän perusjen nousuun vaihtoehdoksi Kepulle. Siksi otin historian rinnastuksen SMP:hen, jolloin edellisen kerran syntyi tällainen vaihtoehto.
Vuoden 1991 vaaleissa vaikutti laman alku ja se vaali oli takasisku silloiselle hallitukselle nimenomaan talouden kurjistumisen vuoksi. Vastaavasti sitten 1995 vaalit olivat reagointia siihen, ettei Ahon hallitus kyennyt mihinkään muutoksiin talouden kuntoon saattamiseksi. Vasta Lipposen hallitukset alkoivat panna töpinäksi ja Suomi saatiin uuteen nousuun.
Kokoomuksen nousu on ollut selvänä trendinä, samoin demarien hiipuminen. Viime aikoihin saakka. Syvempi ja perustavaa laatua olevampi muutos alkoi vaikuttaa vasta Vanhasen hallituksen aikoina. Siitä alkoi Kepun luisu ja sille ei näy loppua. Sen sijaan demarien kannatus näyttää taas piristyneen. En ole oikein varma demarien kannatuksen suunnasta jatkossa, mutta yhteiskunnan mahdollinen polarisoituminen voisi antaa nousulle potkua. Toisaalta se antaa potkua myös persuille, jotka kisaavat myös demariäänistä kaupungeissa.- CCI
Väärin meni tollolta kirjoitti:
No mitenhän tuo nyt on
NL:n vielä ollessa jos ei voimissaan niin aikakin hengissä, eli 80 luvun puoluvälissä, Kepun kannatus oli siellä 17-18% tuntumassa (1987 17,6%). Berliiniin muurin murruttua ja NL:n lopullisen hajoamisen jo ollessa näyvissä Kepun kannatus pompahti veret seisauttavasti 24,8%:iin 1991 vaaleissa. Epävarmoina aikoina luotettiin varmaan ja vakaaseen, SDP:n ja Kokoomuksen katsottiin vieneen talouden kuralle vakaan markan vouhotuksella.
Seuraavissa vaaleissa SDP korjasi potin lähinnä SAK:n tuella, työreformi otettiin vaaliaseeksi jolla iskettiin Kepua. Ironista kyllä, Lipposen hallitus toteutti kaikki muut Ahon työreformin kohdat paitsi yleisitovuuden purun. Mutta SDP ei koskaan ole ollutkaan rehellisyyden ja reiluuden perikuva, itseasiassa päinvastoin. Mutta EU:n oloissa oltiin eikä tulos kepulle nyt niiin huono ollut.
Kansa tunnisti Lipposen tekemiset, ja 1999 Kepu oli lähes tasoissa demarien kanssa. Kepukaunastaan tunnettu Lipponen jatkoi kuitenkin Kokoomuksen kanssa hallitusyhteistyötä. 2003 sitten Kepu olikin jo suurin puolueemme. Euro aikoja siis jo elettiin, Ei se EU tai euro siis ollut puolueen menestykseen ja suosioon vaikuttanut. Eikä edes repinyt puoluetta. Vielä 2007 Keskusta oli suurin puolueemme, demarien luisu ei ottanut pysähtyäksee ja vaikka Kepukin hiipui, ykköspaikka tuli.
Viime vuoden vaaleissa kieltämättä eurokriisi painoi Kepua kun Perusuomalaisten EU kritiikki sai vastakaikua.
Eli tuon kuvailemasi ajanjakson poliittinen trendi on ollut SDP:n hiipuminen, Kokoomuksen nousu ja Kepun suhteellisen vakiintunut kannatus. Yksittäisiä heilahduksia on ollut, kuten tuo 1995 demarien nousu tai 2011 Persujen jytky ja siihen yhteydessä oleva Keskustan tappio. Iso kuva on kuitenkin Kepun osalta vakaa.Onnittelen Mielipidepankkia sitkeydestä jolla hän yrittää tuoda ymmärryksen valoa kepulaiseen pimeyteen. Mitä enemmän avauksiisi törky lentää, niin sitä varmemmin olet osunut oikeaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad871400- 52997
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että374834- 153804
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän124717- 55709
- 51658
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38635- 76622
- 57611