Mitä pitäisi tehdä, jos aviomies on uskonnollisen yhteisön toimesta saatu uskomaan, että käymällä heidän tilaisuuksissaan, kaikki ongelmat poistuvat. Mies ei siis tee itse ongelmille mitään, vaan odottaa nyt, että kaikki hoituu itsestään. Tässä uskonyhteisössä tulkitaan raamattua vanhakantaisesti ja mm. naispappeja ei suvaita.
Avioero taitaa olla ainut vaihtoehto?
Avioero taitaa olla ainut vaihtoehto?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaikea on antaa neuvoja ulkopuolisena toisen avioliittoon ja ongelmiin. Kuvaus on suppea ja kun ie teitä tunne, mitä on ollut ennen ja oletteko oleet kauan yhdessä?
Kun ihminen tulee uskoon, niin alussa into voi olla kova ja ei näe muuta kuin tämän löydön. Niin käy joskus jos innostuu jostakin uudesta harrastuskesta. Jos malata itse nyt ja olet viisaasti sivussa niin ennen pitkää mies alkaa saada taas jalat allensa ja maatakin niiden alle. Tietenkin riippuu siitä, onko avioliittonne muuten vakaa ja rakastatteko toisianne. Onko tämä pakeneminen uskoon miehelle jokinlainen pako avioliittokriisissä.
Eihän aikuista ihmistä voi pakottaa ja voi olla että ero on silloin paras vaihtoehto.
Sorry, luin huolimattomasti: kyllä annat ymmärtää, että liitossanne on tai miehellä on ongelmia, mutta liitossahan on aina myös toinen osapuoli.
Miehelleni on aina ollut vaikea ottaa vastuuta oikein mistään, eikä hän suostu myöstämään mm. oman yritystoiminnan ongelmia, eikä halua tehdä niille konkreettisesti mitään. Olen usein tätä pyytänyt, hän on luvannut tiukan paikan tullen hoitaa asiat kuntoon, kohta 30v.on luvannut! Nyt hän pakenee uskon harhamaailmoihin ja käy hakemassa vahvistusta seurakunnalta, jonka pastori on kirkosta eronnut ja vanhakantainen raamatuntulkinta on siellä korostunut. Aivopesu on aiheuttanut lopulta sen, että mies uskoo nyt, että kaikki asiat hoituvat, kunhan hän käy em.seurakunnassa. Minulta on siis viimeinenkin toivo mennyt.
Olen pyytänyt häntä mukaani mm. tavallisen ev.lut surakunnan tilaisuuksiin, ei ole onnistunut, toisen seurakunnan pastorin aivopesu on onnistunut. Ev.lut.srk:ssa saisimme yhdessä hengenravintoa, yksin olen tämän maallisen ravinnon perheelleni hankkinut vuosikaudet! MUTTA siellähän voi olla naispappi saarnaamassa, mikä on kauhistus miehelleni. Mieheni siis uhraa avioliiton naispappeuden vastustamisen vuoksi! En ymmärrä tällaista naisten syrjintää alkuunkaan, vaikka se joidenkin mielestä raamatussa sanotaan. Nyt eletään 2000 lukua! Kannatan kultaista keskitietä tässäkin asiassa. enkä tiukkapipoista ja ahdistavaa raamatuntulkintaa.
Kyllä miehelläsi on nyt muutakin elämässään parannettavaan kuin tuo uusi seurakuntajuttu. Siis ongelma ei ole pohjimmiltaan uskonnollinen vaan mihellä ei ole otetta hallita elämää ja asioitaan. Mitähän tämän jälkeen. Paras keino olisi saada hänet terapiaan tai pohtimaan elämisensä hallintaa.
itse päätät, vieläkö jatkat ja sinnittelet vai otatko eron.
Ongelmat perheessämme ovat siis vain pahentuneet mieheni mentyä tähän pieneen seurakuntaan, josta hän hakee oikeutusta hallita perhettään uskonnon avulla.Mieheni alkoi hokemaan seurakunnan pastorin selityksiä, jotka eivät todellakaan sovi tähän päivään. Hänet on saatu uskomaan, että kaikki ongelmat hoituvat, kun vain pitää seurakuntayhteyden kunnossa.Perheemme yhteinen lauantaipäivällinenkin sai jäädä seurakuntamenojen vuoksi.Vanhakantainen raamatuntulkinta on oppisuunta tässä seurakunnassa. Todella ahdistavaa, lapsiammekin mieheni on yrittänyt pelotella pahoilla hengillä.Puhunut muutakin outoa.
Olen jopa pyytänyt seurakunnalta konkreettista apua miehelleni ja perheellemme, ei ole mitenkään noteerattu, apua ei ole tullut.Mieheni työpanos seurakunnassa on kyllä kelvannut... Olen tiedostanut, että ko.seurakunta ansiokkaasti kalastelee ihmisiä mukaan.Mikä on surakunnan vastuu? Meille tämän seurakunnan toiminta on tod. näk. se ns. viimeinen piste avioelämällemme.
Ymmärrän sinua ja väsymystäsi. Teillä on ollut pitkä avioliitto ja mies on "vähän niin kuin nuttuskehveli" asioiden hoitamisessa. Toisaalta jos hän on pystynyt pyörittämään omaa yritystä noinkin kauan vaikka ongelmia on ollut, niin kyllä kai miehen on täytynyt töitäkin paiskia, hoitaa vastuita. Onko teillä sitten perheyritys ja sinä puolisona olet ollut se kantava. ja koossapitävävoima firman pyörittämisessä. Tulee vain mieleen, että oletko jollakin tavoin hallitseva ja "tässä on kaapin paikka"- vaimo. Silloin mies saatta yrittää ratkaista ongelman temaisemalle yllättäen jonkin yllättävän keinon, jolla et ole tottunut häntä hallitsemaan tai manipuloimaan. Ja nyt hänellä tässä yteisössä on myös oma sosiaalinen tukiverkosto. Mies saattaa olla aidosti mielestään vaukaumuksella tuossa liikkeen filosofiassa, mutta alitajuisesti syy onkin aivan muualla. Se onkin pakoa parisuhteen ongelmaan. Annat ymmärtää, että ongelmia on ollut koko ajan, mutta nyt on tavallaan mopo livennyt käsistä. Luulen että syy on paljon syvällisempi kuin vain hurahtaminen johonkin uskontoon. Jospa tämä on miehellä nyt keino tempaista irti itsensä vaimon otteesta.
Olette alkaneet sovitella suhteessanne vuosikymmenien tunneristiriitoja tälla tavoin.
Jospa tämä on sitten teidän tapanne päästä eroon suhteesta, jossa osapuolet eivät elä enää yhdessä vaan jotenkin yrittävät sinnitellä.
Yritystoiminta on pyörinyt siten, että minä olen toisaalta elannon hankkinut. Olen ottanut myös velkaa perheen ja mieheni elatukseen. Olen siis maksanut asumisen, ruoan, lasten kulut, pakon edessä jopa miehen maksamattomia laskuja. Mieheni onkin sanonut, että sama kai se on kumpi perheen elättää, mitähän RAAMATTU tästä sanoo? Olen liian pitkään antanut mieheni hallita lapsia ja itseäni, sinisilmäisenä lähdin aikanaan tähän suhteeseen. Sukulaiset ovat kyllä tietoisia asioista ja ovatkin neuvoneet eroamaan ajoissa. Mieheni on aikaa sitten kyllä kietänyt minua ja lapsiani pitämästä yhteyttä äitiini, hänen siskoonsa ja ystäviini. Kova kontrolli on ollut menoistamme lasten kanssa,en ole koskaan pettänyt miestäni. Itse hän ei ole katsonut tarpeelliseksi kertoa omista menoistaan. Hänet on kuitenkin nähty muualla, kuin missä hän on kertonut olevansa. Aika kätevää, mennä ja tulla kuten lystää ja tietää vaimon odottavan kotosalla lasten kanssa.
Fyysistä väkivaltaa hän on myös käyttänyt,mitähän Raamattu tähän sanoo?
Monenlaista alistamiskeinoa on ollut, jotta perhe saadaan ruotuun ja miehen mieleistä elämää elämään, vanhakantainen raamatun tulkinta kai antaa siihenkin ohjeet?
Kirjoitin tässä, kun ajattelin sen helpottavan ahdistunutta oloani. Olen toki käynyt keskustelemassa em.asioista myös Ev.lut srk:an diakonin ja naispapin kanssa, arvelivat mieheni olevan narsisti. Tyttäremme myös erästä narsisteista kertovaa ohjelmaa katsoessaan totesi, että toihan on kuin isä...
No, avioeroa olen hakenut, pelottaa vain tuleeko joku tragedia. Ei ole mies halukas eroamaan, loppuuhan häneltä elatus ja joutuu kohtaamaan TODELLISUUDEN.
Raamattu sanoo selkeästi
että mies on perheen pää ja Kristus on miehen pää.
Perheenpää on vastuussa myös elatuksen hankinnasta eniten,
nyky-yhteiskunnassa Suomessa on usein kyllä vaimonkin kannettava kortensa kekoon olemalla kodin ulkopuolisessa palkkatyössä.Jos haluaa lapset ruokkia.
Mutta päävastuu siis miehellä.
Miehesi ei ole ko. kohtaa Raamatustaan löytänyt?
Etsikääpäs yhdessä :)
Usein näin on näissä "uskonnon uhrit asioissa", että syynä ei ole sittenkään Jumala ja terve usko vaan ihmisen psyykkinen sairaus tai peroonallisuus. Te olette tavallaan molemmat kasvaneet sairaaseen suhteeseen. Etkö vieläkään tajua että syy on ensisijaisesti teissä molemmissa. Syytät tuota yhteisöä - et ole vieläkään valmis näkemään totuutta miehessä; hän onkäyttänyt sinua hyväkseen kaikin tavoin vuosikymmeniä. Sinä olet elättänyt, suostunut kuuntelemaan ja sopeutumaan hänen valheisiin jopa väkivaltaan. Haluat nähdä asioiden syyt vain muualla? Jos tuo mies olisi terve niin ei hän olisi tuon ryhmän pelinappula. Hän on tavallan saanut puolelleen "hovin" josta imee voimaa alistaa teitä. Syy on siis miehesi jonkinasteinen narsismi ja hän tarvitsee juuri laisesi vastapelurin toteuttaakseen persoonallisuuttaan: Sinä olet myös niin kasvanut tuohon, että et oikein uskalla irrottautua ja vaan tarvitset omalle alistujan heikkoudelle tuollaisen henkilön.
Narsismi on vaikea parannettava. Usko nyt totuus. Syy on sittenkin teidän perheessä. En puollusta tuota yhteisöä, mutta narsisti on mahtava manipuloija myös työpaikalla, harrastuspiireissä ja kaveriporukoissa. Hän psytyy kertomaan asioista aina häkellyttävän uskottavan tarinan oamk si edukseen. Tarkoitan tällä, että tällä uskonyteisöllä on aivan erialinen kuva teidän perheenne arjesta. Hae itsellesi terapiaa ja apua. Älä jää säälimään tuota reppanaa oman elämäsi kustannuksella. Ero taitaa olla se ratkaisu.
Olet varmasti oikeassa monessa asiassa, kuten muutkin vastaajat. Tällä uskonyhteisöllä on kyllä varsin hyvä tieto perheemme arjesta, olen siitä onneton viestiä heille laittanut, apuakin tyhmä pyytänyt. Tuloksetta tietenkin, olen aistinut suuren tekopyhyyden tässä seurakunnassa. Kuten sanottu avioerohakemuksen olen jättänyt, toivottavasti etenemme ilman suuria ikävyyksiä ja voisimme keskittyä kukin tahoillamme oman loppuelämän hyväksi saamiseen. Onneksi minulla on paljon kivoja juttuja menossa ja tulossa, joista olen voimaa saanut jaksaa monta vaikeaa hetkeä.Ihanat lapset myös! Heistä olen kiitollinen aina.On myös tullut ns.elämänkokemusta... Kiitos teille kaikille vinkeistä ja elämänohjeista ja oikein leppoisaa syksyä kaikille.
Rukoillaan, niin olen tehnyt joka ilta ja välillä muulloinkin, on suora linja ylöspäin nimittäin... ei välikäsiä.
Ota rauhallisesti tulevaisuuden suhteen,
ja toivottavasti et sorru uuteen mieheen moneen vuoteen ;)
Vaatii nimittäin oman aikansa saada oma päänuppi kuntoon,
ettei ne edellisen parisuhteen ongelmat vaan seuraa sitten uuteenkin.
Kokemusta nimittäin on ihan kantapään kautta :((
Vielä vähäsen. On se raskasta laittaa kattilat jakoon kun pitkään vuosikymmeniä eletty yhdessä. On kasvettu yhteiseen elämään ja vaikeuksistakin huolimatta on ollut paljon hyvää. Toivottavasti miehesikin sopeutuu uuteen tilanteeseen ja hänen on pakko alkaa ottaa vastuuta elämästään.
Varmaan saat apua hyvästä kirjallisuudesta, Seppo Jokinen ja läheisriippuvuus ja narsismi. Toivon teille molemmille ja perheelle eheytymistä ja uutta huomista. Ero ei ole elämän loppu ja ei tarvitse riidoissa läheä erilleen.
Siunaten,