"Ensimarkkinoilta
jälkimarkkinoille
Tarvittaessa jopa rajattoman tukipiikin käsikirjoitus löytyy EVM:n toimintaa säätävän valtiosopimuksen 17. artiklasta ja EKP:n neuvoston tässä kuussa muotoileman OMT-velkakirjaohjelman teknisestä kuvauksesta.
EVM-sopimukseen ei ole tehty muutoksia sen jälkeen, kun Suomen eduskunta sen hyväksyi kesällä. Kyseinen 17. artikla oli sopimustekstissä kesällä ja se on siellä edelleen.
Artikla määrittelee "ensimarkkinoiden tukivälineen" ja sanoo, että EVM voi antaa hädänalaiselle jäsenvaltiolle rahoitustukea ostamalla kyseisen valtion velkakirjoja ensimarkkinoilta eli suoraan kriisivaltiolta itseltään.
Tällaisiin kenenkään muun koskemattomiin velkakirjoihin EKP ei voi koskea, sillä se olisi pankin omankin tulkinnan mukaan jäsenvaltion suoraa rahoitusta – jollainen on EKP:ltä yksiselitteisesti kielletty.
EVM:llä on kuitenkin keino muuttaa kriisivaltion uunituoreita velkakirjoja muotoon, joka sallii EKP:nkin ostot.
EVM kykenee siirtämään kriisivaltion velkakirjat ensimarkkinoilta EKP:n ulottuville jälkimarkkinoille käden käänteessä ja silmän räpäyksessä. Riittää, että EVM myy ne jälkimarkkinoilla – vaikka EKP:lle
"
jälkimarkkinoille
Tarvittaessa jopa rajattoman tukipiikin käsikirjoitus löytyy EVM:n toimintaa säätävän valtiosopimuksen 17. artiklasta ja EKP:n neuvoston tässä kuussa muotoileman OMT-velkakirjaohjelman teknisestä kuvauksesta.
EVM-sopimukseen ei ole tehty muutoksia sen jälkeen, kun Suomen eduskunta sen hyväksyi kesällä. Kyseinen 17. artikla oli sopimustekstissä kesällä ja se on siellä edelleen.
Artikla määrittelee "ensimarkkinoiden tukivälineen" ja sanoo, että EVM voi antaa hädänalaiselle jäsenvaltiolle rahoitustukea ostamalla kyseisen valtion velkakirjoja ensimarkkinoilta eli suoraan kriisivaltiolta itseltään.
Tällaisiin kenenkään muun koskemattomiin velkakirjoihin EKP ei voi koskea, sillä se olisi pankin omankin tulkinnan mukaan jäsenvaltion suoraa rahoitusta – jollainen on EKP:ltä yksiselitteisesti kielletty.
EVM:llä on kuitenkin keino muuttaa kriisivaltion uunituoreita velkakirjoja muotoon, joka sallii EKP:nkin ostot.
EVM kykenee siirtämään kriisivaltion velkakirjat ensimarkkinoilta EKP:n ulottuville jälkimarkkinoille käden käänteessä ja silmän räpäyksessä. Riittää, että EVM myy ne jälkimarkkinoilla – vaikka EKP:lle
"
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luopiohallitus nuiji tämän kesällä mahdolliseksi!
"Luopiohallitus nuiji tämän kesällä mahdolliseksi! "
Ymmärtääköhän sen paremmin "luopiot tän" tai "tollot tän" höläkäsen pöläystä tuostakaan kokonaisuudesta?
EKP ostaa jälkimarkkinoilta markkinahintaan. Tämä tietysti on omiaan nostamaan markkinahintoja jonkun verran. Mutta jos markkinahinnat ovat tarpeeksi alhaiset kriisimaan tappiomahdollisuuksien takia EVM ei voi tappiotta myydä paperit eteenpäin. Näin ollen EVM pitää ne ja odottaa tilanteen rahuhoittumista ja sen myötä hintojen nousemista.
Älä unta nää.. Haaveilla aina voit typerys!
"EVM kykenee siirtämään kriisivaltion velkakirjat ensimarkkinoilta EKP:n ulottuville jälkimarkkinoille käden käänteessä ja silmän räpäyksessä. Riittää, että EVM myy ne jälkimarkkinoilla – vaikka EKP:lle"
Jos ja kun EVM pystyy myymään kriisivaltion velkakirjoja jälkimarkkinoilla suurin piirtein samaan hintaan kun ne on ostettu, eli tappiotta, niin se on osoitus normalisoiyumisesta. Se tarkoittaisi että yksityiset sijoittajat ovat palaneet ja että tukitoimia enään tarvita (ainakaan samassa määrin).
EVM ei voi myydä EKP:lle markkinahintoja korkeampaan hintaan.
Olisi ihen kiva tietää mistä tämä sitaatti on peräsisin.
"Ehkä EKP voi myös
rahoittaa EVM:ää
EKP:n rahoitusta voi kekseliäin järjestelyin olla melkein yhtä helposti saatavilla kuin EVM:n oman pankkitoimiluvan avulla olisi asian laita. Riittänee, että välikädeksi löytyy oikea ja lisäksi yhteistyöhaluinen pankki.
Kekseliäs rahoituskeino voi olla esimerkiksi tämän kaltainen:
1) Ensin EVM antaa tarvittavan määrän velkakirjojaan pankin haltuun maksuttomalla liikkeeseenlaskulla (cashless operation).
2) Seuraavaksi pankki panttaa EVM-velkakirjat EKP:lle ja saa niitä vastaan tuoretta keskuspankkirahoitusta.
3) Lopulta pankki antaa rahat EVM:lle vastikkeeksi aiemmin maksutta "ostamistaan" velkakirjoista.
Näin EVM voi saada alun perin EKP:ltä peräisin olevaa rahoitusta esimerkiksi 17. artiklan kuvaaman "ensimarkkinoiden tukivälineen" käyttöön.
Ja näin EVM kykenee kierrättämään esimerkiksi Espanjan valtion velkakirjoja ensimarkkinoilta jälkimarkkinoille – esimerkiksi EKP:n rahapoliittisten OMT-toimien tarpeisiin.
"
Taloussanomat!
"Riittänee, että välikädeksi löytyy oikea ja lisäksi yhteistyöhaluinen pankki."
Eli kannattaisiko heti päättää EVM:n pankkistatuksesta koska keskuspankkirahoitusta voi saada epäsuorastikin. Se saattaisi myös olla oiva keino saada yksityistäkin rahaa EVM:iin.
"Ehkä EKP voi myös rahoittaa EVM:ää"
EVM:än vivuttamista on käytännössä erittäin vaikea estää. Ei siihen edes EKP:a tarvita, mutta halvinta se on keskuspankin kautta. Ja jos EVM:n vivuttaminen rauhoitta markkinoitat niin se on sen väärtti. Käytännössähän EVM ja EKP ovat yksi ja sama. Samat omistajat ja samassa suhteessa.
Ei lopu maksminen suomipojulta!
Jos EKP ryhtyy ostamaan se haluaa myös varmistaa että raha käytetään kyseisen valtion tukemiseen. Siksi vaatimus että EVM on mukana on täysin looginen.
Muussa tapauksessa suuri osa ostoista menisi siihen että ulkomaalaiset myyvät omat kriismaan velkapaperit tai että kriisimaan pankit myyvät omia oman valtion velkapapereita. Näillä rahoilla pankit lyhentäisi velkaansa EKP:lle, ja teho olisi heikko.
EKP on siis tietoisesti rakentanut sääntönsä niin että EVM voi pantata kriisipaperit ja saada sitä vastaan lisää pääomaa kriisivaltioiden papereiden ostoon käytännössä juuri EKP:a. Tämä on halvin tapa vivuttaa ERM, ja sikäli helppompi kuin moni muu tapa koska EVM:n ja EKP:n omistajat ovat samat. Ei synny eturistiriitoja samalla tavalla kuin jos vivutus tapahtuisi esimerkiksi sijoittajien toimesta jotka osallistuvat vain jos ehdot heidän kann altaan ovat tarpeeksi suotuisat.
"Oletettavasti myös esimerkiksi Espanjan ongelmat ovat näitä vanhoja ongelmia. Forbes-lehden tulkinta on, että Saksa, Suomi ja Hollanti sanoivat käytännössä Espanjalle: "Drop dead", tai "kuole pois". Sama pätee myös Kreikkaan ja Irlantiin.
Kiistassa on kyse siitä, että kriisimaat haluaisivat pankkien pelastuspaketin tulevan suoraan EVM:n lainoina pankeille, jolloin valtioiden velkaantuminen ei kasva. Saksan leiri vetää toista linjaa, missä velkaantuminen menee valtioiden piikkiin. Näyttää siltä, että Espanjan pankkien jo sovittu pääomittaminen EVM:n kautta tulee johtamaan Espanjan valtion velkataakan kasvamiseen.
Toinen tärkeä periaate julkilausumassa on, että EVM:n tuki tulee kyseeseen vain, jos kaikki muut vaihtoehdot on käytetty.
Uutistoimisto Reutersin lähde puolestaan kommentoi lausuntoa vain sanomalla, että EVM:n suoraa pääomittamista "ei pitäisi käyttää vanhojen ongelmien hoitamiseen
"
"Riippumaton makrotaloudellinen konsulttitoimisto Gns Economics on käyttänyt Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) juuri julkaistuja tilastoja ja selvittänyt mille maille Euroopassa on tärkeää saada pankkiunioni aikaiseksi ja vastaavasti kuka yhtälössä joutuisi pelkkään maksajan rooliin.
Gns Economisin toimitusjohtajan, valtiotieteiden tohtori Tuomas Malisen mukaan Saksan ja Suomen edut eivät pankkiunionissa kohtaa.
Malisen mukaan pankkiunionissa on kaksi perimmäistä tavoitetta, toinen on pankkien kaatumisen taloudelle aiheuttamien vahinkojen minimoiminen ja toinen on kriisimaiden pankkien yhteisvastuullisen pääomittamisen mahdollistaminen EVM:n eli Euroopan vakausmekanismin kautta.
– Pääomittamistavoitteen ongelma on kriisimaiden riskien hyvin epätasainen jakautuminen Euroopassa, kirjoittaa Malinen Gns:n blogissa.
BIS:in maaliskuun lopun tilastojen mukaan Iso-Britannian, Saksan ja Ranskan pankit kantavat suurimmat riskit kriisimaiden ulkomaanveloista. Britannian pankeilla saatavia on noin 470 miljardia euroa, Saksan pankeilla noin 252 miljardia ja Ranskan pankeilla noin 71 miljardin euron arvosta.
– Pohjoismaissa vastuut olivat huomattavasti pienempiä, muistuttaa Malinen.
Suomen pankeilla saatavia kriisimaista oli noin 2,9 miljardia euroa, Ruotsin pankeilla 4,8 miljardia euroa , Tanskan pankeilla 5,4 miljardia euroa ja Norjan pankeilla noin 6,8 miljardia euroa.
"