Kommentoija Kriittinen

Minusta Kriittinen kommentoi asiallisesti ja asiantuntevasti.

Juuri näin. Olikohan tuo ketjun aloittaja se sama, jolla oli suunnilleen koko perhe pyörätuolissa, elämä oli oikein kunnolla potkinut päähän ja niin edelleen. Onhan toki rumaa epäillä asian todenperäisyyttä, mutta epäilempähän silti. Jotenkin kummasti.

Toinen mikä on ollut, että nuo raha-asiansa sössineet pölhöt uskovat että rikkaaksi tullaan paremmilla palkoilla tai että peritään joku. Kyllä isonkin palkan saa sileäksi ja rahakassan miinuksen puolelle jos ei ole mitään järkeä rahankäytössä. Samaa koskee perintöjä, nekin saa äkkiä sileäksi jos vaan siltä tuntuu. Ja täällä lainailu ei ole mitään järkevää sijoittelua. Tuo pyörätuolikuningatarkin, voisin vain kuvitella minkälainen itkunporu tulisi jos rahojansa pyytäisi takaisin, olisi varmaan loppusukukin pyörätuolissa ja kuolemansairaita. En tiedä, en kokeile.

Jotenkin kirjoituksista aistii, että monet tuntuvat uskovan että syy rikkauteen tai köyhyyteen löytyy itsestä riippumattomista tekijöistä - ihankuin paremmin pärjäävät ovat perineet paljon tai oho-hups saanut hyväliksaisen duunipaikan. Ja heillä köyhillä, elämä on vaan nyt ilkeästi potkinut päähän. Jotkut sentään myöntävät mokailleensa, mutta silti käsi on pitkällä ojossa lisälainaan. Mokailla saa, mutta mokista tulee myös oppia. Lisälaina ei ole ratkaisu, ei todellakaan, vaan vastuunkanto aivan itse. Se joku rikas täällä ei ole se vastuullinen.

paremmin pärjäävä kirjoitti:

Juuri näin. Olikohan tuo ketjun aloittaja se sama, jolla oli suunnilleen koko perhe pyörätuolissa, elämä oli oikein kunnolla potkinut päähän ja niin edelleen. Onhan toki rumaa epäillä asian todenperäisyyttä, mutta epäilempähän silti. Jotenkin kummasti.

Toinen mikä on ollut, että nuo raha-asiansa sössineet pölhöt uskovat että rikkaaksi tullaan paremmilla palkoilla tai että peritään joku. Kyllä isonkin palkan saa sileäksi ja rahakassan miinuksen puolelle jos ei ole mitään järkeä rahankäytössä. Samaa koskee perintöjä, nekin saa äkkiä sileäksi jos vaan siltä tuntuu. Ja täällä lainailu ei ole mitään järkevää sijoittelua. Tuo pyörätuolikuningatarkin, voisin vain kuvitella minkälainen itkunporu tulisi jos rahojansa pyytäisi takaisin, olisi varmaan loppusukukin pyörätuolissa ja kuolemansairaita. En tiedä, en kokeile.

Jotenkin kirjoituksista aistii, että monet tuntuvat uskovan että syy rikkauteen tai köyhyyteen löytyy itsestä riippumattomista tekijöistä - ihankuin paremmin pärjäävät ovat perineet paljon tai oho-hups saanut hyväliksaisen duunipaikan. Ja heillä köyhillä, elämä on vaan nyt ilkeästi potkinut päähän. Jotkut sentään myöntävät mokailleensa, mutta silti käsi on pitkällä ojossa lisälainaan. Mokailla saa, mutta mokista tulee myös oppia. Lisälaina ei ole ratkaisu, ei todellakaan, vaan vastuunkanto aivan itse. Se joku rikas täällä ei ole se vastuullinen.

Vaurastuminen alkaa pikkuhiljaa järkevällä taloudella.

Vasta kun tulot alkoivat olla yli 60'000€ vuodessa minulla alkoi oikea vaurastuminen, ennen sitä, vaurastumisen vauhti oli typerryttävän hidas.

Kuten tuolla jossakin aikaisemmin muutkin kirjoitti, hölmöilin ostamalla asunnon 100% omaksi liian aikaisin, olisi pitänyt pitää maksimi laina vain. Tämä hidasti talouden kääntymistä useita vuosia, olisi pitänyt ymmärtää ja kuunnella tietäviä.

Ei isotkaan tulot yksinään vaurastuta, ja perityn pääoman voi kaataa muutamassa vuodessa turhuutee, samassa ajassa sillä voi sitten oikeasti vaurastua, kunhan perii vähintään 250'000€ irtonaista pääomaa.

Liian pienen pääoman kanssa ei saa kunnollisia tuottoja aikaiseksi, tiedän kokemuksesta.

Sitten kun löytää oikeat kontaktit ja on riittävästi pääomaa, alkaa raha tulla rahan luokse - tämä tuntuu olevan suosittu lausahdelma täällä.

Pitää olla vähän luova ja paljon varovainen. Rahan myyjänä voit suojautua aikahyvin, velallinen on enemmänkin suojaton jos jotain yllättävää tapahtuu.

Esimerkiksi, haltuuni ajautui kahvio jokuvuosi sitten, Omistaja / yrittäjä pelasti sen sitten panttaamalla kotinsa jatkon vakuudeksi. Olemme edelleen hyvissä yritysbusines väleissä. Mieltä ei saa pahoittaa puolin jos toisinkaan. Minä rahoitan ja yrittäjä tekee pitkää päivää saadakseen leivälleen makkaraa. näyttää onnistuvankin, saan rahani takaisn luultavasti 2-3 vuodessa, sitten on kahvioyrittäjän aika vaurastua.

paremmin pärjäävä kirjoitti:

Juuri näin. Olikohan tuo ketjun aloittaja se sama, jolla oli suunnilleen koko perhe pyörätuolissa, elämä oli oikein kunnolla potkinut päähän ja niin edelleen. Onhan toki rumaa epäillä asian todenperäisyyttä, mutta epäilempähän silti. Jotenkin kummasti.

Toinen mikä on ollut, että nuo raha-asiansa sössineet pölhöt uskovat että rikkaaksi tullaan paremmilla palkoilla tai että peritään joku. Kyllä isonkin palkan saa sileäksi ja rahakassan miinuksen puolelle jos ei ole mitään järkeä rahankäytössä. Samaa koskee perintöjä, nekin saa äkkiä sileäksi jos vaan siltä tuntuu. Ja täällä lainailu ei ole mitään järkevää sijoittelua. Tuo pyörätuolikuningatarkin, voisin vain kuvitella minkälainen itkunporu tulisi jos rahojansa pyytäisi takaisin, olisi varmaan loppusukukin pyörätuolissa ja kuolemansairaita. En tiedä, en kokeile.

Jotenkin kirjoituksista aistii, että monet tuntuvat uskovan että syy rikkauteen tai köyhyyteen löytyy itsestä riippumattomista tekijöistä - ihankuin paremmin pärjäävät ovat perineet paljon tai oho-hups saanut hyväliksaisen duunipaikan. Ja heillä köyhillä, elämä on vaan nyt ilkeästi potkinut päähän. Jotkut sentään myöntävät mokailleensa, mutta silti käsi on pitkällä ojossa lisälainaan. Mokailla saa, mutta mokista tulee myös oppia. Lisälaina ei ole ratkaisu, ei todellakaan, vaan vastuunkanto aivan itse. Se joku rikas täällä ei ole se vastuullinen.

Jos sinä minua tarkoitat niin aloittaja EN OLE MINÄ...... Enkä minä ole täällä mitään kerjäämässä tai moralisoimassa toisia kuten sinä!!!!!!!

paremmin pärjäävä kirjoitti:

Juuri näin. Olikohan tuo ketjun aloittaja se sama, jolla oli suunnilleen koko perhe pyörätuolissa, elämä oli oikein kunnolla potkinut päähän ja niin edelleen. Onhan toki rumaa epäillä asian todenperäisyyttä, mutta epäilempähän silti. Jotenkin kummasti.

Toinen mikä on ollut, että nuo raha-asiansa sössineet pölhöt uskovat että rikkaaksi tullaan paremmilla palkoilla tai että peritään joku. Kyllä isonkin palkan saa sileäksi ja rahakassan miinuksen puolelle jos ei ole mitään järkeä rahankäytössä. Samaa koskee perintöjä, nekin saa äkkiä sileäksi jos vaan siltä tuntuu. Ja täällä lainailu ei ole mitään järkevää sijoittelua. Tuo pyörätuolikuningatarkin, voisin vain kuvitella minkälainen itkunporu tulisi jos rahojansa pyytäisi takaisin, olisi varmaan loppusukukin pyörätuolissa ja kuolemansairaita. En tiedä, en kokeile.

Jotenkin kirjoituksista aistii, että monet tuntuvat uskovan että syy rikkauteen tai köyhyyteen löytyy itsestä riippumattomista tekijöistä - ihankuin paremmin pärjäävät ovat perineet paljon tai oho-hups saanut hyväliksaisen duunipaikan. Ja heillä köyhillä, elämä on vaan nyt ilkeästi potkinut päähän. Jotkut sentään myöntävät mokailleensa, mutta silti käsi on pitkällä ojossa lisälainaan. Mokailla saa, mutta mokista tulee myös oppia. Lisälaina ei ole ratkaisu, ei todellakaan, vaan vastuunkanto aivan itse. Se joku rikas täällä ei ole se vastuullinen.

"Olikohan tuo ketjun aloittaja se sama, jolla oli suunnilleen koko perhe pyörätuolissa, elämä oli oikein kunnolla potkinut päähän ja niin edelleen"

Tuohon kommenttiin voin sanoa suoraan et on se hyvä kun sinulla kaikki on kunnossa. Nauran minäkin sinun elämätilanteelle kun olet samassa tilanteessa kun minä et kaikki kaatuu hetkessä päälle. On siinäkin ihminen kun heittää huulta toisen ahdingolle. EN ole täällä mitään kerjäämässä IKINÄ ollut. Se että toisessa kirjoituksessa kirjoitin omasta huonosta tilanteestani, meidän perheenjäsenten sairauksista niin sinunlainen ihminen heittää huulta siitä. Voin suoraan sanoa että sinun kasvatuksesssa on ollut kyllä äidilläsi pasmat sekaisin kun tuollaisen lapsen kasvattanut jolla ei ole minkäänlaista häpeää.

Otan tuon suoraan loukkaantumisena että sinä minun huonosta elämästäni tuollalailla kirjoitat.

TÄMÄN ALOITTAJA EN OLE MINÄ VAIKKA ETHÄN SINÄ SITÄ KUITENKAAN TAJUA

paremmin pärjäävä kirjoitti:

Juuri näin. Olikohan tuo ketjun aloittaja se sama, jolla oli suunnilleen koko perhe pyörätuolissa, elämä oli oikein kunnolla potkinut päähän ja niin edelleen. Onhan toki rumaa epäillä asian todenperäisyyttä, mutta epäilempähän silti. Jotenkin kummasti.

Toinen mikä on ollut, että nuo raha-asiansa sössineet pölhöt uskovat että rikkaaksi tullaan paremmilla palkoilla tai että peritään joku. Kyllä isonkin palkan saa sileäksi ja rahakassan miinuksen puolelle jos ei ole mitään järkeä rahankäytössä. Samaa koskee perintöjä, nekin saa äkkiä sileäksi jos vaan siltä tuntuu. Ja täällä lainailu ei ole mitään järkevää sijoittelua. Tuo pyörätuolikuningatarkin, voisin vain kuvitella minkälainen itkunporu tulisi jos rahojansa pyytäisi takaisin, olisi varmaan loppusukukin pyörätuolissa ja kuolemansairaita. En tiedä, en kokeile.

Jotenkin kirjoituksista aistii, että monet tuntuvat uskovan että syy rikkauteen tai köyhyyteen löytyy itsestä riippumattomista tekijöistä - ihankuin paremmin pärjäävät ovat perineet paljon tai oho-hups saanut hyväliksaisen duunipaikan. Ja heillä köyhillä, elämä on vaan nyt ilkeästi potkinut päähän. Jotkut sentään myöntävät mokailleensa, mutta silti käsi on pitkällä ojossa lisälainaan. Mokailla saa, mutta mokista tulee myös oppia. Lisälaina ei ole ratkaisu, ei todellakaan, vaan vastuunkanto aivan itse. Se joku rikas täällä ei ole se vastuullinen.

> Jotenkin kirjoituksista aistii, että monet tuntuvat uskovan että syy rikkauteen
> tai köyhyyteen löytyy itsestä riippumattomista tekijöistä - ihankuin paremmin
> pärjäävät ovat perineet paljon tai oho-hups saanut hyväliksaisen duunipaikan.
> Ja heillä köyhillä, elämä on vaan nyt ilkeästi potkinut päähän.

Juuri näin. Itse olin 10 vuotta sitten aivan perseaukinen. Heräsin kun pankkikortti ei toiminut kaupassa ostoksia tehdessäni. Katsoin tiliä ja siellä oli rahaa kymppi. Säästöt oli poltettu hauskanpitoon ja leppoisaan elämään. Vuokraan piti alkaa vipata rahaa vanhemmilta. Elämiseen rahaa muilta läheisiltä. Pysähdyin pohtimaan tilannetta ja totesin ajaneeni itse itseni siihen jamaan. Olin halunnut elämää mukavaa ja huoletonta elämää, ns. ottaa lunkisti, vaikka talouteni realiteetit eivät sellaista mahdollistaneet.

Päätin ryhdistäytyä. Kun itse olin itseni siihen jamaan ajanut, niin itse itseni sieltä myös nostan. Sain huonopalkkaisen työn, josta ei jäänyt vanhojen vippien maksun jälkeen käteen mitään. Toisaalta se vähensi uusien tarvittavien vippien suuruutta paljon pienemmäksi ja harvemmaksi. Kesti joitakin vuosia ja työkokemuksen karttuessa palkka nousi hiljalleen. Enää ei tarvinnut ottaa vippejä lainkaan. Se helpotti valtavasti.

Edelleen melkein kaikki mikä tuli myös meni, mutta säästöön alkoi jäämään jo hiluja. Vähän mutta kuitenkin jotain. Se oli palkitsevaa ja motivoivaa, kun tilin summa alkoi kasvamaan ja toisinaan oli mahdollisuus jopa itsensä hemmotteluun. Jatkoin kesken jääneitä opiskeluja, valmistuin ja aloitin sivutoimisen jatko-opiskelun. Yöt venyivät todella pitkiksi, mutta sain uudetkin opiskelut päätökseen ja etenin uralla aimo harppauksen. Myös palkka nousi huomattavasti.

Nyt kun sisääntuleva raha kattoi ulosmenevän ja jäi kivasti ylikin niin aloin pohtimaan miten rahaa voisi käyttää tuottavasti. Tutustuin sijoitustoimintaan ja aloin määrätietoisesti rakentamaan omaisuuttani. Opin miten velkaa voi käyttää hyödykseen tuottavalla tavalla. Opin millaisiin asioihin kannattaa käyttää rahaa ja millaisiin ei. Opin priorisoimaan mikä on tärkeää ja mikä ei. Opin olemaan ruikuttamatta ja tarttumaan toimeen asioiden korjaamiseksi.

Kun aloitin noin 10 vuotta sitten polun pohjalta, palkkani oli 1500 euroa/kk ja tili tyhjä. Se oli todella vähän pk-seudulla asuvalle, kun piti maksaa vuokra, eläminen ja vanhat vipit pois. Vippejä ehti kertyä yli 10000 euroa, ehkä 15000 euroa tai enemmänkin. En koskaan laskenut tarkkaan kun niitä tuli ja meni vauhdilla. Kun niihin sai stopin, niin vuosien hidas kituutus ja härkää sarvista tarttuminen asioiden muuttamiseksi ovat tuottaneet tulosta.

Nykyään palkkani on 8000 euroa/kk, tilillä on kymmeniä tuhansia rahaa ja omistan erilaisia sijoituksia satojen tuhansien eurojen arvosta. Myös lainaa on paljon, mutta maksan sitä takaisin tuottavalla sijoitustoiminnalla. Voin vain kuvitella missä olisin tänä päivänä jos en olisi päättänyt 10 vuotta sitten muuttaa elämäni suuntaa.

balmar koistinen kirjoitti:

> Jotenkin kirjoituksista aistii, että monet tuntuvat uskovan että syy rikkauteen
> tai köyhyyteen löytyy itsestä riippumattomista tekijöistä - ihankuin paremmin
> pärjäävät ovat perineet paljon tai oho-hups saanut hyväliksaisen duunipaikan.
> Ja heillä köyhillä, elämä on vaan nyt ilkeästi potkinut päähän.

Juuri näin. Itse olin 10 vuotta sitten aivan perseaukinen. Heräsin kun pankkikortti ei toiminut kaupassa ostoksia tehdessäni. Katsoin tiliä ja siellä oli rahaa kymppi. Säästöt oli poltettu hauskanpitoon ja leppoisaan elämään. Vuokraan piti alkaa vipata rahaa vanhemmilta. Elämiseen rahaa muilta läheisiltä. Pysähdyin pohtimaan tilannetta ja totesin ajaneeni itse itseni siihen jamaan. Olin halunnut elämää mukavaa ja huoletonta elämää, ns. ottaa lunkisti, vaikka talouteni realiteetit eivät sellaista mahdollistaneet.

Päätin ryhdistäytyä. Kun itse olin itseni siihen jamaan ajanut, niin itse itseni sieltä myös nostan. Sain huonopalkkaisen työn, josta ei jäänyt vanhojen vippien maksun jälkeen käteen mitään. Toisaalta se vähensi uusien tarvittavien vippien suuruutta paljon pienemmäksi ja harvemmaksi. Kesti joitakin vuosia ja työkokemuksen karttuessa palkka nousi hiljalleen. Enää ei tarvinnut ottaa vippejä lainkaan. Se helpotti valtavasti.

Edelleen melkein kaikki mikä tuli myös meni, mutta säästöön alkoi jäämään jo hiluja. Vähän mutta kuitenkin jotain. Se oli palkitsevaa ja motivoivaa, kun tilin summa alkoi kasvamaan ja toisinaan oli mahdollisuus jopa itsensä hemmotteluun. Jatkoin kesken jääneitä opiskeluja, valmistuin ja aloitin sivutoimisen jatko-opiskelun. Yöt venyivät todella pitkiksi, mutta sain uudetkin opiskelut päätökseen ja etenin uralla aimo harppauksen. Myös palkka nousi huomattavasti.

Nyt kun sisääntuleva raha kattoi ulosmenevän ja jäi kivasti ylikin niin aloin pohtimaan miten rahaa voisi käyttää tuottavasti. Tutustuin sijoitustoimintaan ja aloin määrätietoisesti rakentamaan omaisuuttani. Opin miten velkaa voi käyttää hyödykseen tuottavalla tavalla. Opin millaisiin asioihin kannattaa käyttää rahaa ja millaisiin ei. Opin priorisoimaan mikä on tärkeää ja mikä ei. Opin olemaan ruikuttamatta ja tarttumaan toimeen asioiden korjaamiseksi.

Kun aloitin noin 10 vuotta sitten polun pohjalta, palkkani oli 1500 euroa/kk ja tili tyhjä. Se oli todella vähän pk-seudulla asuvalle, kun piti maksaa vuokra, eläminen ja vanhat vipit pois. Vippejä ehti kertyä yli 10000 euroa, ehkä 15000 euroa tai enemmänkin. En koskaan laskenut tarkkaan kun niitä tuli ja meni vauhdilla. Kun niihin sai stopin, niin vuosien hidas kituutus ja härkää sarvista tarttuminen asioiden muuttamiseksi ovat tuottaneet tulosta.

Nykyään palkkani on 8000 euroa/kk, tilillä on kymmeniä tuhansia rahaa ja omistan erilaisia sijoituksia satojen tuhansien eurojen arvosta. Myös lainaa on paljon, mutta maksan sitä takaisin tuottavalla sijoitustoiminnalla. Voin vain kuvitella missä olisin tänä päivänä jos en olisi päättänyt 10 vuotta sitten muuttaa elämäni suuntaa.

Näin on, elettävä suu säkkiä myöten.
Samoista lähtökohdista, toisella on katkera mieli, muistot ylileveästä ajasta,
joka on tyytynyt elämäänsä ei valita.
Pienestä palkasta on paha säästää, kaiken tarpeellisen saa.

- Ei sillä ole mitään merkitystä, onko ollut lainaongelmissa, ei tämä ole mitään sosiaalitointa,vaan kylmää businesta.

- Ei mitenkään kiinnosta kuinka velallinen on velkaongelmiin on joutunut.

- Ainoa minkä pitää kiinnostaa on, tuleeko saamaan rahansa takaisin.

- Velkakirjoilla ei ole mitään vakuusarvoa.

- Ainoat keinot varmistua rahojen paluusta on reaalinen pantti tai primäärikiinnitys maahan, kiinteistöön tai asuin osakkeeseen.

Velanottaja on vastuussa valinnoistaan - selittely ei kiinnosta.

Kriittisen kommentit ovat tervetulleita, Pitää realismiä yllä.

TaskuunLaskija. kirjoitti:

- Ei sillä ole mitään merkitystä, onko ollut lainaongelmissa, ei tämä ole mitään sosiaalitointa,vaan kylmää businesta.

- Ei mitenkään kiinnosta kuinka velallinen on velkaongelmiin on joutunut.

- Ainoa minkä pitää kiinnostaa on, tuleeko saamaan rahansa takaisin.

- Velkakirjoilla ei ole mitään vakuusarvoa.

- Ainoat keinot varmistua rahojen paluusta on reaalinen pantti tai primäärikiinnitys maahan, kiinteistöön tai asuin osakkeeseen.

Velanottaja on vastuussa valinnoistaan - selittely ei kiinnosta.

Kriittisen kommentit ovat tervetulleita, Pitää realismiä yllä.

Ihan asiaa puhut, ymmärrän jos joku tahtoo lainata vaikka 2000 euroa ja tuo sinulle timanttikorun pantiksi.
Miten se asuinosakkeen kanssa onnistuu, onko edes laillista yksityisen ottaa panttia asunnosta jos kaveri asuu siellä?
Kahdelta sisarukselta yritettiin ostaa halvalla tontti rahapulaa ajatellen.
Sitten he kysyivät soskusta meneekö toimeentulotuki. Myynnistä saadut rahat otetaan tulona huomioon, ei voida kaupata.
Huijaus ei onnistunut köyhyyteen ja oletettuun tyhmyyteen vedoten.
Ja nykyisen velkajärjestelyn aikana - velkoja ei ole pakko maksaa kokonaan - on tosi vaikea uskoa kenenkään tarvitsevan rahaa niin kipeästi.

Sehän olisikin mielenkiintoista luettavaa, kun realiteettejä tajuamattomat elämäntapavippaajat kerjäisivät rahaa toisiltaan.