Niin paljon on Jumala minua Erkkiä rakastanut että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa että minä en hukkuisi kadotukseen vaan että minulla olisi ikuinen elämä (Joh 3:16).
Näin meidän tulisi lukea Raamattua niin että Sana kohdistetaan itseemme. Me emme lue Raamattua niin että ajattelemme Raamatun Sanan olevan vain menneen ajan historiallinen dokumentti ilman että sillä olisi mitään sanomista meille tänä päivänä ja ilman mitään vaikutusta meidän itsemme elämään. Ei niin! Me luemme ja meidän tulisi lukea Raamattua kohdistaen Sana itseemme. Emme myöskään lue Raamattua ja suhtaudu Sanaan niin kuin eräs tapaamani vanha mies teki. Minä kerron.
Olin todistamassa ihmisille Jeesuksesta. Tein ns. kotilähetystyötä. Tulin sisälle erääseen taloon. En ollut aikaisemmin käynyt sisällä talossa. Vanha mies istui pirtissä keinutuolissa ja keijasi. Hänen ikääntynyt puolisonsa touhusi viereisessä keittiössä. Minä esittelin itseni hänelle ja kerroin millä asialla liikun. Vaihdoimme muutaman sanan arjen elämään liittyvistä asioista. Aloin sitten kertomaan miehelle Jeesuksesta Kristuksesta. Arvelin että hän on sen ikäinen mies että hän on kuullut evankeliumia aikaisemminkin. Mutta julistin hänelle evankeliumia siinä seisten hänen edessään. Mies istui keijastuolissaan ja kuunteli keijaten.
Minä hämmästyin kun hän sanoi jokaisen lauseeni ja väittämäni perään: "Kyllä, se on juuri niin on kuin sanot." Jonkun lauseen perään hän sanoi: "Aivan, puhut totta, niin se on."
Miehen toistaessaan näitä myöntäviä kommenttejaan ihan jatkuvasti, ajattelin että minä varmaan puhun uskovalle miehelle. Kysyin häneltä: "Sinä olet samaa mieltä minun kanssani hengellisistä asioista?" Hän vastasi: "Kyllä, asiaa ja totta sinä puhut, soon justiinsa niinko sanot" Minä kysyin: "No, sinä olet sitten Jeesukseen Kristukseen uskova mies?" Hän sanoi: "Ei! en minä silti ole uskova. Mutta totuutta sinä puhut ja aivan oikein puhut ja asiaa."
Nyt minulla oli ongelma. Mies tunnusti että minä puhun totta mutta hän sanoi ettei hän ole uskossa Jeesukseen. Minä kysyin häneltä että eikö hänen olisi nyt aika ottaa Jeesus vastaan ja tulla uskovaksi kun tuota ikääkin on jo karttunut. Hän totesi että ei vielä. Keskustelimme asiasta mutta hän pysyi siinä asenteessaaan että "ei vielä".
Muutaman kuukauden kuluttua sain kuulla että tuo vanha mies oli sairastunut äkillisesti ja kuollut sairaalassa.
Kului muutamia kuukausia. Minä muistin hänen ikääntyneen vaimonsa. Ajattelin että koska hän oli kuullut meidän keskustelumme ja koska hänen miehensä oli nyt kuollut, ehkä hän nyt ottaa Jeesuksen vastaan. Menin hänen luokseen. Löysin hänet keittiöstä. Julistin hänelle evankeliumia Jeesuksesta ja kysyin sitten että tahdotko sinä uskoa Jeesukseen Vapahtajanasi ja ottaa Hänet vastaan Herraksesi. Hän sanoi ensin että hän kyllä uskoo mutta että hän on niin suuri syntinen. Hän arveli ettei hän kelpaa Jumalalle. Siksi hän koki epävarmuutta Jeesuksen vastaan ottamisen edessä. Kerroin hänelle Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Sitten uudistin kysymykseni hänelle Jeesuksen vastaan ottamisesta. Hän tahtoi nyt ottaa Jeesuksen vastaan ja saada kaikki syntinsä anteeksi. Rukoilin hänen kanssaan syntisen rukouksen. Hän tunnusti syntisyytensä Jumalan edessä kyyneleet silmissään. Hän pyysi syntejään anteeksi pyyhkien kyyneleitä. Julistin sitten kädet hänen päällään hänelle synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Hän näytti ilahtuvan ja vapautuvan. Hän tuli uskoon. Muutaman vuoden kuluttua hän pääsi kotiin Herran luo.
Nämä kaksi henkilöä olivat eläneet yhdessä koko elämänsä nuoruudestaan lähtien. Heidän suhtautumisensa Jeesukseen Kristukseen oli maaliviivalla elämän lopussa erilainen. Mies piti totena uskon asioita mutta hän ei ottanut Jeesusta vastaan vaikka siihen tarjoutui konkreettinen mahdollisuus. Hänen uskonsa oli jäänyt pään tiedon tasolle. Mitä hänen sydämessään tapahtui viimeisen tapaamisemme ja hänen kuolemansa välissä, sitä minä en tiedä. Ehkä hän otti Jeesuksen vastaan myöhemmin? Herra sen tietää.
Hänen vaimonsa otti Jeesuksen vastaan heti kun hänelle tarjottiin pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Vaimon usko Jeesukseen putosi sydämeen asti. Tässä on suuri ero ihmisen pelastuksen kannalta. Raamattu todistaa että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi. Sydämen uskon omistava ihminen ottaa Jeesuksen vastaan ja tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ihmisten edessä. Hän ottaa Jumalan Sanan vastaan eikä hän jätä sitä sydämensä ulkopuolelle.
jatkuu....
Näin meidän tulisi lukea Raamattua niin että Sana kohdistetaan itseemme. Me emme lue Raamattua niin että ajattelemme Raamatun Sanan olevan vain menneen ajan historiallinen dokumentti ilman että sillä olisi mitään sanomista meille tänä päivänä ja ilman mitään vaikutusta meidän itsemme elämään. Ei niin! Me luemme ja meidän tulisi lukea Raamattua kohdistaen Sana itseemme. Emme myöskään lue Raamattua ja suhtaudu Sanaan niin kuin eräs tapaamani vanha mies teki. Minä kerron.
Olin todistamassa ihmisille Jeesuksesta. Tein ns. kotilähetystyötä. Tulin sisälle erääseen taloon. En ollut aikaisemmin käynyt sisällä talossa. Vanha mies istui pirtissä keinutuolissa ja keijasi. Hänen ikääntynyt puolisonsa touhusi viereisessä keittiössä. Minä esittelin itseni hänelle ja kerroin millä asialla liikun. Vaihdoimme muutaman sanan arjen elämään liittyvistä asioista. Aloin sitten kertomaan miehelle Jeesuksesta Kristuksesta. Arvelin että hän on sen ikäinen mies että hän on kuullut evankeliumia aikaisemminkin. Mutta julistin hänelle evankeliumia siinä seisten hänen edessään. Mies istui keijastuolissaan ja kuunteli keijaten.
Minä hämmästyin kun hän sanoi jokaisen lauseeni ja väittämäni perään: "Kyllä, se on juuri niin on kuin sanot." Jonkun lauseen perään hän sanoi: "Aivan, puhut totta, niin se on."
Miehen toistaessaan näitä myöntäviä kommenttejaan ihan jatkuvasti, ajattelin että minä varmaan puhun uskovalle miehelle. Kysyin häneltä: "Sinä olet samaa mieltä minun kanssani hengellisistä asioista?" Hän vastasi: "Kyllä, asiaa ja totta sinä puhut, soon justiinsa niinko sanot" Minä kysyin: "No, sinä olet sitten Jeesukseen Kristukseen uskova mies?" Hän sanoi: "Ei! en minä silti ole uskova. Mutta totuutta sinä puhut ja aivan oikein puhut ja asiaa."
Nyt minulla oli ongelma. Mies tunnusti että minä puhun totta mutta hän sanoi ettei hän ole uskossa Jeesukseen. Minä kysyin häneltä että eikö hänen olisi nyt aika ottaa Jeesus vastaan ja tulla uskovaksi kun tuota ikääkin on jo karttunut. Hän totesi että ei vielä. Keskustelimme asiasta mutta hän pysyi siinä asenteessaaan että "ei vielä".
Muutaman kuukauden kuluttua sain kuulla että tuo vanha mies oli sairastunut äkillisesti ja kuollut sairaalassa.
Kului muutamia kuukausia. Minä muistin hänen ikääntyneen vaimonsa. Ajattelin että koska hän oli kuullut meidän keskustelumme ja koska hänen miehensä oli nyt kuollut, ehkä hän nyt ottaa Jeesuksen vastaan. Menin hänen luokseen. Löysin hänet keittiöstä. Julistin hänelle evankeliumia Jeesuksesta ja kysyin sitten että tahdotko sinä uskoa Jeesukseen Vapahtajanasi ja ottaa Hänet vastaan Herraksesi. Hän sanoi ensin että hän kyllä uskoo mutta että hän on niin suuri syntinen. Hän arveli ettei hän kelpaa Jumalalle. Siksi hän koki epävarmuutta Jeesuksen vastaan ottamisen edessä. Kerroin hänelle Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Sitten uudistin kysymykseni hänelle Jeesuksen vastaan ottamisesta. Hän tahtoi nyt ottaa Jeesuksen vastaan ja saada kaikki syntinsä anteeksi. Rukoilin hänen kanssaan syntisen rukouksen. Hän tunnusti syntisyytensä Jumalan edessä kyyneleet silmissään. Hän pyysi syntejään anteeksi pyyhkien kyyneleitä. Julistin sitten kädet hänen päällään hänelle synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Hän näytti ilahtuvan ja vapautuvan. Hän tuli uskoon. Muutaman vuoden kuluttua hän pääsi kotiin Herran luo.
Nämä kaksi henkilöä olivat eläneet yhdessä koko elämänsä nuoruudestaan lähtien. Heidän suhtautumisensa Jeesukseen Kristukseen oli maaliviivalla elämän lopussa erilainen. Mies piti totena uskon asioita mutta hän ei ottanut Jeesusta vastaan vaikka siihen tarjoutui konkreettinen mahdollisuus. Hänen uskonsa oli jäänyt pään tiedon tasolle. Mitä hänen sydämessään tapahtui viimeisen tapaamisemme ja hänen kuolemansa välissä, sitä minä en tiedä. Ehkä hän otti Jeesuksen vastaan myöhemmin? Herra sen tietää.
Hänen vaimonsa otti Jeesuksen vastaan heti kun hänelle tarjottiin pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Vaimon usko Jeesukseen putosi sydämeen asti. Tässä on suuri ero ihmisen pelastuksen kannalta. Raamattu todistaa että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi. Sydämen uskon omistava ihminen ottaa Jeesuksen vastaan ja tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ihmisten edessä. Hän ottaa Jumalan Sanan vastaan eikä hän jätä sitä sydämensä ulkopuolelle.
jatkuu....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen myös tavannut ihmisiä jotka osoittavat toista ihmistä. He eivät koe itse tarvitsevansa Jeesusta Kristusta. He lähettävät Jeesuksen ja pelastuksen Hänessä toiseen osoitteeseen. Kerran eräs mies sanoi minulle julistettuani hänelle evankeliumia hänen kodissaan: "Katsoppas tuonne mäen päälle. Näetkö tuolla tuon punaisen talon? Siinä talossa asuu mies joka tarvitsee sinun jeesustasi. Mene sine. Hän tarvitsee pelastua, sillä hän on suuri syntinen."
Miten sinä suhtaudut Jeesukseen Kristukseen? Jätätkö Hänet sydämesi ulkopuolelle vai päästätkö Hänet sisälle sydämeesi? Toivotatko Hänet tervetulleeksi sydämeesi Pelastajaksesi ja Herraksesi vai osoitatko Hänelle toista ihmistä jotta itse välttyisit ottamasta Häntä vastaan ja tulemasta uskovaksi? Mikäli me tahdomme pelastua Hänen valtakuntaansa ja elää Hänen kanssaan, meidän on uskottava Häneen ja otettava Hänet vastaan. Muussa tapauksessa elämme ilman Kristusta ja ilman Jumala ja ilman toivoa maailmassa. Mikäli siirrymme Jeesuksen hyljänneinä tästä ajasta ikuisuuteen, joudumme ikuisuudenkin viettämään ilman Jeesusta Kristusta ja Jumalaa. Mehän olemme itse valinneet osamme ilman Jumalaa. Siellä ei sitten ole enää mitään toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Olemme kadottaneet sielumme.
Toivon todella että sinä lukija olet ottanut Jeesuksen vastaan tai teet sen nyt.
Sinä jaikal.fi kirjoitat lähes samalla tavoin kuin jaikal.se ja jaikal. Oletteko veljeksiä? Jos olet sama henkilö kaikkien nimimerkien takana, .miksi pitää olla niin monta nimimerkkiä? Ainakin minulle tulee sekaannus kuka kukin on? Vai oletko kokonaan eri henkilö kuin jaikal, eikä mitään sukua toisillenne?
Hyvä kysymys.
Jaikal ja jaikal.se sekä jaikal.fi ovat kaikki yksi ja sama kirjoittaja. Olen aloittanut kirjoittamiseni rekisteröidyllä "jaikal" nimimerkillä joskus 2007 vuoden lopussa.
Sitten löysin ruotsalaisen "123minsida" kotisivun koska asun Ruotsissa. Tein kotisivun jaikal.se osoitteella.
Jossakin tässä vaiheessa kadotin jaikalin salasanani suomi24 keskustelufoorumiin enkä ole voinut rekisteröityä sisään jaikal nimimerkillä. Olen ottanut yhteyttä ylläpitoon mutta asia ei vain ole ratkennut. Olen siis ulkopuolella jaikal nimimerkin kykenemättä kirjoittamaan rekisteröitynä jaikalina. Tahdoin kuitenkin jatkaa kirjoittamaan jaikalina. Siksi lisäsin kotisivuni "se" osoitteen nimimerkkiini ja kirjoitin jaikal.se nimimerkillä rekisteröitymättömänä. Tahdoin tietenkin myös osoittaa kirjoituksissani kotisivuani. Siksi tämä rekisteröitymätön nimimerkkini jaikal.se sopi erittäin hyvin tässä syntyneessä tilanteessani.
Koska kirjoitukseni ovat suomeksi, minä aloin viime vuonna etsimään suomenkielistä kotisivua. Löysin saman sivuston myös suomeksi. Niin avasin uuden kotisivun jaikal.fi nimellä. Nyt koska tahdon suomalaisten lukijoideni lukevan suomalaista kotisivuani, kirjoitan jaikal.fi nimellä. Mutta jaikal on aina yksi ja sama henkilö.
Hyvä ja puhutteleva tuo kirjoituksesi oli, mutta keskustelupalstalle kovin pitkä, kun pitäisi syntyä myös keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa. Ehkä se oli jotakuta puhutteleva ja pysähdyttävä.
Kukaan ei voi kuitenkaan tulla uskoon muutoin kuin Kristuksen evankeliumin kuulemisen ja vastaanottamisen kautta. Esimerkiksi nämä minun sanani eivät voi pelastaa ketään, koska ne eivät ole evankeliumi.
Paavali kiteytti evankeliumin ytimen näin. "Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan".
Ei taida Suomessa olla kovin monta ihmistä jotka eivät ole koskaan kuulleet/lukeneet evankeliumia eivätkä tiedä siitä mitään. Ihmisellä ei tarvitse olla kovin paljon tietoa uskon asioista tullakseen uskoon. Jumalan kutsuma ja kiinni ottama ihminen tarvitsee vain sen viimeisen sysäyksen ja sisälle uskoon tullaan.
Minun kirjoitukseni tarkoitus on osoittaa uskosta osattomalle pelastusta kaipaavalle syntiselle kuinka uskoon tullaan. Sen minä osoitan näillä kirjoituksillani. Jos olet lukenut ja luet sillä silmällä kirjoituksiani, sinä varmasti huomaat sen. Sitten tahdon myös osoittaa uskoville miten uskosta osaton johdetaan sisälle pelastukseen. Osaatko sinä johdattaa pelastusta kaipaavan syntisen sisälle pelastukseen vai riennätkö puhelimeen soittamaan pastorin tai evankelistan paikalle?
>>>Hyvä ja puhutteleva tuo kirjoituksesi oli, mutta keskustelupalstalle kovin pitkä, kun pitäisi syntyä myös keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa. Ehkä se oli jotakuta puhutteleva ja pysähdyttävä.
jaikalin tulisi jo muistaa että tämä on tosiaan keskustelupalsta eikä jaikalin palvomispalsta.
Jos sinä jaikal haluat liittyä johonkin suurempaan systeemiin mukaan, niin sinä varmasti ottaisit selville kaiken mahdollisen tuosta mihin olet liittymässä.
Toiseksi, ketään ei voi pakottaa ( sysiä) uskoon. Se on aina Jumalan teko.
Luottaisit jo sinäkin Jumalaan ja jättäytyisit täysin Hänen armonsa varaan niin tajuaisit monta asiaa, tämänkin.
Jumala hoitaa kaiken omana aikanaan. Sinua Jumala ei tarvitse yhtään mihinkään, eikä myöskään käytä sinua yhtään mihinkään. Sori nyt vaan kun sanon näin suoraan mutta tähän tulokseen olen tullut.
Jumala hoitaa kaiken omalla ajallaan.
Kun puhutaan syntisen pelastuksesta, se on aina Jumalan aika pelastaa syntinen mikäli hän itse tahtoo pelastua. Kysymys on siis ihmisen omasta tahdosta. Jumalan puolelta asia on jo valmis. Kun Jumala pelastaa ihmisiä, hän tarvitsee uskovia jota pitävät esillä pelastukseen vievää sanaa. Jumala on antanut evankeliumin julistuksen tehtävän jokaiselle uskovalle. Jokainen uskova on Jeesuksen todistaja omalla paikallaan. Minäkin kuulun näihin Jeesuksen todistajiin.
Siksi minäkin kirjoitan Jeesuksesta ja uskosta Häneen koska uskon Jeesukseen.
Se on tottakai totta että jumala käyttää uskovia , mutta yritä ymmärtää että Hän valikoi huolellisesti keitä käyttää. Ei Hän halua että hänen sanansa palajaa tyhjänä takaisin. Puhumattakaan siitä että Hänen sanaansa käytetään väärin tai julistajan
vääristyneisiin vaikuttimiin.
Olen tavannut muutaman sellaisen henkilön, joka sanoo, ettei hän itse tarvitse, vaan tuo, tuo toinen se Jeesusta tarvitsee, kun on pahempi syntinen kuin mikä sanoja itse on siivosyntisyydessään.
Se siivosyntisyys lieneekin varsinainen este uskoontulolle.
jaikal:
"Julistin sitten kädet hänen päällään (aviovaimolle) hänelle synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä..."
Katolinen pappi myöntää synnit anteeksi.
Nyt näyttää siltä, että helluntailainen (onko jaikal edes pappi?) vapauttaa ihmisen ja antaa matkalipun paratiisiin.
Kyse avioparista on mielenkiintoinen. Koska aviomies ei ottanut maalliselta uskolta synninpäästöä, hän joutunee helvettiin.
Vuosikymmeniä toisiaan rakastaneen parin aviovaimo halusi ihmiseltä synninpäästön, sai sen ja menenee paratiisiin.
Aviovaimoa eikä sen kummemmin aloittajaa häiritse aviomiehen kohtalo. Se lienee hänelle yhdentekevä.
Aloituksen moraali oli mielestäni iljettävä. Kaksinaamaisuudessaan yököttävä.
Monet sanovat "uskontokauppiaille" joo joo, niinhän se on ja sitä rataa, päästäkseen eroon heistä. Joku voi jopa "tulla uskoon" kun ei muuten jätetä rauhaan. Uskontokauppiaat voivat käyttää hävyttömästi hyväkseen esim, juuri lesken heikkoa hetkeä jolloin hän on altis vastaanottamaan minkä tahansa helpotuksen. Leski voi "tulla uskoon", mutta ei uskoa.