En ole missään törmännyt aiheeseen; venäläisten keskitysleirivankien kiitollisuus suomalaisille vangitsijoilleen. Miksi sitä ei esiinny ? Aihetta olisi ! Ja paljon !
Mikäli venäläiset olisivat saaneet jäädä asuinsijoilleen, olisi heidät kaikki toimitettu sodan jälkeen Siperiaan tuhoamisleireille, kuten kävi kaikille muille, jotka jäivät elämään valloitetuille alueille normaalia elämää(esim Saksan valloittamat alueet).
He saivat tuomion vihollisen avustamisesta ja maanpetoksesta, kuten kaikki kovia kokeneet sotaveteraanivangitkin.
Siis missä kiitollisuuden osoitukset tästä palveluksesta(osoittautui sodan jälkeen sellaiseksi) ja hengenpelastusoperaatiosta ?
Keskitysleireissä kuolikin vankeja, mutta paljon vähemmän kuin Stalinin tuhoamisleireillä ja vankeustuomio jäi kuitenkin saamatta.
Nämä venäläiset saivat sodan jälkeen
jatkaa omaa elämäänsä kotiseuduillaan vapaina kansalaisina.
Mikäli venäläiset olisivat saaneet jäädä asuinsijoilleen, olisi heidät kaikki toimitettu sodan jälkeen Siperiaan tuhoamisleireille, kuten kävi kaikille muille, jotka jäivät elämään valloitetuille alueille normaalia elämää(esim Saksan valloittamat alueet).
He saivat tuomion vihollisen avustamisesta ja maanpetoksesta, kuten kaikki kovia kokeneet sotaveteraanivangitkin.
Siis missä kiitollisuuden osoitukset tästä palveluksesta(osoittautui sodan jälkeen sellaiseksi) ja hengenpelastusoperaatiosta ?
Keskitysleireissä kuolikin vankeja, mutta paljon vähemmän kuin Stalinin tuhoamisleireillä ja vankeustuomio jäi kuitenkin saamatta.
Nämä venäläiset saivat sodan jälkeen
jatkaa omaa elämäänsä kotiseuduillaan vapaina kansalaisina.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi venäläisväestön olisi pitänyt olla kiitollinen suomalaisille vangitsijoilleen? Tuo on hieman absurdia.
Eihän kaikkia venäläisiä oltu siirretty keskitysleireille, osa eli omilla asuinsijoillaan entiseen malliin, eikä heitä kuljetettu sodan jälkeenkään mihinkään. Esittämäsi ajatus on vain olettamusta, ei faktaa.
Itä-Karjalassa suomensukuiset elivät koko miehityksen ajan vapaina entisillä kotipaikoillaan, eikä heitäkään kuljetettu mihinkään sodan jälkeen. Minimaalisen pieni osa suomensukuisista siirtyi Suomeen oma-aloitteisesti.
Onhan asiat selvitetty monissa suomalaisissakin tutkimuksissa.
Suomalaisten sodanaikaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan ei ole päästy käsittelemään koska eräät ylimmät vastuulliset tahot olivat valtakunnan johtavissa ja mediaa hallitsevissa asemissa sodanjälkeisessä Suomessa.
Suomella oli jatkosodan aikana Itä-Karjalassa 15 keskitysleiriä, joihin oli koottu 25 000 venäläistä naista, vanhusta ja lasta. Kahdeksan aiempaa leirivankia on toisistaan riippumatta kertonut vartijoiden julmuuksista kuten pahoinpitelyistä, syyttömien teloituksista, raiskauksista... Sanalla sanoen samantapaisista asioista mitä tällä hetkellä tapahtuu Afganistanissa ym. ja joista maailma on syystä kauhuissaan.
Suomalaisten vuosina 1941-44 kokoamilla keskitysleireillä Itä-Karjalassa olleet venäläiset vaativat nyt Suomen valtiolta korvauksia. He viittaavat siihen, että Saksa maksaa entisille juutalaisille keskitysleirivangeille huomattavia korvauksia.
Vasta äskettäin järjestäytyneet Venäjän keskitysleirivangit ovat lähettäneet Suomen presidentille asiaa koskevia kirjeitä, mutta eivät kertomansa mukaan ole saaneet vastausta.
Kyllähän ne senaikaiset asiat on tutkittu kohtalaisen hyvin. Tietoa suomalaisten keskitysleireistä, leirien oloista ja ihmisten kohtaloista on paljon koossa.
Tutkimustuloksetkin ovat julkisia, ei se nyt kauhean miellyttävää luettavaa ole.
Varsinkaan ne päämäärät, joihin leirille sulkeminen oli tarkoitus johtaa.
Entisillä keskitysleirivangeilla Venäjällä ei taida olla puolestapuhujia riittävästi. Virallinen taho ei halua ottaa asiaan kantaa kummassakaan maassa.
Ehkäpä siinä on syy asioiden pysymisessä piilossa.
Mielenkiintoinen ajatus..sodan aikana oli sittenkin olemassa myös pelatautumisleirejä. Eräänlaisia antikeskitysleirejä tavallaan.
Olisivatpa kaikki muutkin venäläiset tienneet tukevansa Stalinia ja ilmoittautuneet keskitysleireihin vapaaehtoisina !!
Venäjällä poliittisten ja sotaveteraanien yms. maanpettureiden keskitystyöleirit jatkoivat ruuhkaisina toimintaansa ainakin Stalin kuolemaan saakka 1953.
Viisivuotissuunnitelmien täyttämiseen tarvittiin ilmaista työvoimaa.
Oma nahka olisi säästynyt, eikä olisi tullut haudatuksi Siperian routaiseen maahan.
Venäjällä sotavankeina olleiden suomalaisten osalta asia tuli selvitetyksi monen osalta jo vankeuden aikana ja kohtalokkaan lopullisesti. Suomessa venäläisten vankien määrä oli luokkaa kaksi prosenttia väestöstä. Tämä oli todellinen rasite ruokahuollolle. Suomalaisten vankien osuutta venäjän väestöön ei ollut mainittavasti jos ryhdytään prosenttilaskuun.
Suomessa oli tavoitteena, että vankien annokset olisivat samaa tasoa, kuin siviilien. Kun maassa oli nälkä ja ravinnon puute, ei kai ole maailman suurin ihme, ettei se kaikkien vankien kohdalla toteutunut. Kuitenkin myös ylipäällikkö oli asiasta huolestunut. Mannerheim vieraili useita kertoja vankileireillä ja myös halusi maistaa vankien ruoka-annoksia. Stalinin en ole kuullut moiseen ehtineen.
Tällä hetkelläkin tapahtuu varmasti vääryyksiä ja rikoksia Afganistanissa. Milloin kenenkin toimesta.
Kuitenkin ne ovat melkoisia mitättömyyksiä verrattuna siihen mitä tapahtui Afganistanissa neuvostomiehityksen aikoihin, puhumattakaan Tsetsenian tilanteesta silloin ja ehkäpä vieläkin.
Todistettavasti useat tuhannet suomalaiset ovat protestoineet karjalan etnisestä puhdistuksesta joka jatkuu edelleen. Samoin muista rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Ne ovat varmaan niitä, jotka olet listannut sovittujen, selvitettyjen ja rauhansopimuksessa hyväksyttyjen listalle.
Näistä protesteista tuskin minkään maan presidentti on kuullut. Eivät tunnu suuremmin sinuakaan häiritsevän.
No onhan osasta siviilimurhistakin jo ajat sitten annettu kunniamerkit ne toteuttaneille urheille partisaaneille.
Näinhän se menee.
Eli Mannerheim oli tietoinen siviilinaisten ja lasten nälkäkuolemista , raiskauksista jne. Oikein kävi ihailemassa sitä touhua. Ehkä vähän kehuskelikin sikareiden välissä Hitlerille Immolassa.