Kristinusko on vaarallisimpia uskontoja ihmisten itsetunnon suhteen. Yksi uskonnon päätavoitteista on synnintunnon herättäminen, toisin sanoen ihmisen julistaminen huonoksi, epäonnistuneeksi raukaksi. "Sinä olet paha, olet tehnyt syntiä, olet osasyyllinen Jeesuksen hirvittäviin kärsimyksiin ristillä". Hirvittävää.
Pelottaa ajatellakin, että millaisen itsetunnon saa lapsi, joka joutuu kuuntelemaan tällaista koko nuoruutensa. Onneksi heitä on harvassa, mutta yksikin viaton, jonka itsetunto on tällä tavalla poljettu maahan, on liikaa.
Pelottaa ajatellakin, että millaisen itsetunnon saa lapsi, joka joutuu kuuntelemaan tällaista koko nuoruutensa. Onneksi heitä on harvassa, mutta yksikin viaton, jonka itsetunto on tällä tavalla poljettu maahan, on liikaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun itsetuntoni oli nollassa, ennenkuin tulin uskoon. Äitini mielestä en ollut mitään. Koirakin oli arvokkaampi kuin minä. Kun yritin itsemurhaa ja olin sairaalassa, niin äitini ei voinut olla siellä, koska koira oli yksin. Minä olin niin huono ihminen, että äitini toivoi minulle pahaa. Hän sanoi kerran, että hän nauraa paskasta naurua, jos minulle käy huonosti. Minulla ei ollut ihmisarvoa ollenkaan.
Kun tulin uskoon ja sain löytää Jeesuksen elämääni. Sain nähdä, että Jeesus oli kantanut kaikki minun syntini ristinpuulla ja Jumala sen tähden antoi minulle kaikki minun pahat tekoni anteeksi. Kun sain kohdata Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa, itsetuntoni alkoi korjaantua. Se tieto, että Kaikkivaltias Jumala rakasti minuakin niin paljon, että Hän lähetti ainoan Poikansa tänne maailmaan, että minäkin saisin kaikki syntini anteeksi, alkoi parantaa minun itseinhoani ja vihaani itseäni ja ihmisiä kohtaan. Itsetuntoni on parantunut, koska ajattelen, että Jumala rakastaa minua huolimatta siitä, millainen olen. Jumalan rakkaus minua kohtaan on ollut parantavaa laatua. Kun mieheni 44-vuotiaana kuoli, tunsin Jumalan rakkauden ympäröitsevän minut.
Se kaikki mitätöiminen, minkä äitini aiheutti, on estänyt minua elämästä ihmisten keskellä. Jumala on minun itsetuntoani parantanut ja nyt tunnen, etten ole enää se äitini mitätöimä ihminen.
Aivan totta, uskonto voi kyllä myös parantaa ihmisten itsetuntoa, ja olen iloinen puolestasi, että se auttoi elämääsi.
Valitettava tosiasia on, että vastakkaisiakin esimerkkejä löytyy. Olen saanut lukea monesta ihmisparasta, joiden itsetunto on pudonnut yhtä alas kuin sinun ennen uskoontuloasi juuri siksi, että heille oli syötetty "sinä syntinen kurja arvoton"- laulua. Tällaiset tarinat saavat joskus vihan nousemaan niin suureksi, ettei pysty näkemään sitä hyvää, mitä uskonnot aiheuttavat. Pääosin minusta kristinuskonkin opit ovat ihan järkeviä, valitettavasti vaan muutama kohta tökkii omaa maailmankuvaani vastaan erittäin pahasti (kuten ikuinen helvetti tai homojen ihmisarvon polkeminen).
Uskonnot aiheuttavat maailmassa kieltämättä paljon hyvää, mutta niin ne aiheuttavat kyllä paljon turhaa pahaakin, ja tätä pahaa minä haluan vastustaa- en suinkaan sitä hyvää.
Ja sinulle, Ritva valtavasta todistuksestasi,
Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua!
Suloisen Jeesuksen kanssa on AINA turvallista
ja hyvä vaeltaa,
Pyhä Henki ohjaa ja Hänen Rakkautensa eheyttää.
Kun on Jeesuksessa niin silloin on tärkeä, hyväksytty ja turvassa! Käsitys itsestä ja elämän tarkoituksesta
ei määräydy sen mukaan mitä teen,
vaan siitä, että olen ensisijaisesti
Jumalan lapsi.
Identiteettimme merkittävin tekijä on
Kristuksessa oleminen!
"Samoin on Kristus kerran uhrattu,
jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit,
ja hän ilmestyy vielä kerran,
mutta ei enää synnin tähden,
vaan pelastaakseen ne,
jotka häntä odottavat.
Heb.9:28
Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa:
-Herra on minun AUTTAJANI,
siksi en pelkää.
Mitä voisi ihminen minulle tehdä? "
Heb.13:6
Uskonnollinen ihminen, kuuluu hän mihin uskontokuntaan tahansa, voi aiheuttaa toisille ihmisille paljon pahaa. Olen surukseni tavannut sellaisiakin. Mutta minä en kirjoita uskonnosta vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen.
On kyse uskosta Jeesukseen, Jumalan Poikaan, joka kuoli ristillä ihmisten syntien takia, nousi kolmantena päivänä kuolleista. Kun Jeesus käveli Jerusalemin kaduilla, uskonnolliset ihmiset lukivat pyhiä kirjoituksia, odottivat Messiasta. He eivät huomanneet kohdatessaan Jeesuksen, että siinä oli Messias, jota he odottivat. Lue Uudesta testamentistä, kuinka Jeesus kohtasi eri ihmisiä. Hän ei vienyt koskaan keltään ihmisarvoa. Hän rakasti jokaista ihmistä, jonka Hän kohtasi.
Minun mielestäni meidän pitäisi enemmän kertoa Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa, kuin alkaa tuomita ihmisiä. Esimerkiksi minä en voi tuomita ketään ihmistä, koska silloin joudun myös tuomitsemaan itseni. Minä haluaisin rakastaa ihmisiä, niinkuin Hänkin rakasti minua. Minä en pysty itsessäni rakastamaan edes itseäni saati sitten muita. Mutta Jeesus voi täyttää minut Hänen rakkaudellaan, että voin rakastaa muita ihmisiä.
Kiitos sinulle ihanasta kirjoituksestasi.
Niin Jeesuksen kanssa on turvallista kulkea eteenpäin. Hän tietää minun huomisen päiväni ja Hän ohjaa minua päivittäin. Hänelle minä kelpaan aina, Hän tuntee minut paremmin kuin minä ja kuitenkin Hän rakastaa minua. Hän on ihmeellinen.
Sinun kirjoituksesi sai oikein minut ylistämään Jeesusta ja ajattelemaan Hänen ristinkuolemaansa meidän ihmisten puolesta. Se oli valtavaa rakkautta, kun antaa henkensä meidän tähtemme. Se maksoi Jeesukselle paljon, tulla tänne maailmaan ja elää täällä. Sitten Häntä, joka rakasti ihmisiä, lyötiin ja ristiinnaulittiin. Häntä pilkattiin vielä ristilläkin. Mutta Hän rakasti. Eikö olekin ihmeellistä. Sen työn tähden mekin saamme olla matkalla taivaaseen.
Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä. Tämä tarkoittaa, että meidän tulisi elää sopusoinnussa (harmoniassa) jumalallisen tahdon kanssa.
Synnin takia emme omassa voimassa pysty tähän. Siitä syntyy erinäisiä syyllisyystunteita, joita ihmiset yrittävät käsitellä eri tavalla tai suorastaan tukahduttaa tai kieltää. Tämä synnyttää eriasteisia vammoja sisäiseen maailmaamme, mm. juuri mainitsemasi huono itsetunto on eräs tällainen.
Kristillisen toiminnan tulisi tähdätä siihen, että evankeliumin vapauttava voima saisi korjata ja eheyttää tällaisia vammoja. Tässä on kautta aikojen usein tehty väärin, kuten huomautat. Ihmisiä ei aina voi käsitellä massoina, vaan jokainen tarvitsee henkilökohtaista opastusta. Todellisesta sielunhoidosta on huutava pula.
Totta lienee myöskin, että monet joutuvat yhä syvempään ahdistukseen ja erinäisiin kierteisiin, koska he eivät halua turvautua Jeesuksen apuun, vaan jatkavat omaa itsekästä ponnistelua.
Erik Ewalds antaa näistä asioista hyvää opetusta:
http://www.nic.fi/~jlindell/terveeksi.htm
Itsetunnon perusta on siinä, että jokainen on luotu Jumalan kuvaksi, hänen kaltaisekseen.
Olen huolissani ajattelutavasta, jonka mukaan rehellinen, kriittinen itsetutkistelu on vaarallista itsetunnolle!
Jos ja kun ihminen rehellisesti arvioi itseään, arvojaan, tekojaan ja elämäntapaansa, hän huomaa itsessään myös sellaisia puolia, jotka saattavat ahdistaa tai aiheuttaa syyllisyttä (vaikka ei olisi minkään uskonnon kannattaja - esim. ekologisessa mielessä).
Tämän ihmisen syyllisyyden kieltäminen, pahuuden olemassaolon sivuuttaminen on mielestäni haitallista mielenterveydelle. Se, että kristinusko pukee tämän syyllisyyden sanoiksi ja antaa samaistumiskohteita, on mielestäni hoitavaa. Kun on rehellinen itselleen, voi saavuttaa rauhan.
Kristittynä haluan ymmärtää asian niin, että omasta voimastani en voi saavuttaa rauhaa itseni kanssa, ellen ole rauhassa myös Jumalani kanssa. Se, että Jeesus kuoli ristillä minun syntieni takia, on kammottavaa ensinnäkin siksi, että se oli inhimillistä kärsimystä. Toiseksi on kammottavaa se mahdollisuus, että joku muu kuin Jumala olisi kärsinyt tämän synnin seurauksen. Esimerkiksi minä.
Maailmassa, jossa ihmiset kärsivät toistensa tekojen seurauksia, ei ole vaikea ymmärtää, mistä syyllisyydentunne tulee. Sen käsitteleminen ymmärrettävällä tavalla tekee elämästä siedettävämmän, vapauttaa tekemään parhaansa kärsimyksen ehkäisemiseksi (ei kulu aikaa märehtiessä tai pelottavia alitajuisia ajatuksia torjuessa..).
Itse kristinuskossa kasvaneena voin todeta, että itsetuntoni on terve. Sen sijaan tunnen paljon ihmisiä, joilla ei ole tapaa käsitellä pelottavia ajatuksia, joilla ei ole toivoa. Kristinusko oppirakennelmana tai pappi ihmisenä eivät voi synnintuntoa herättää, vaan sen tekee elävä Jumala - ja se, mitä Jumala tekee, ei ihmistä vahingoita!