Miksiköhän on niin, että kun ahdistuneisuus kroonistuu, sitä ei viitstitä millään taholla enää hoitaa, vaikka hoidettava kokisi keskusteluista olevan hyötyä?
Pois pois vain ja helpompia asiakkaita tilalle.
Kyllä terapeutit sun muut sanovat, etteivät osaa auttaa, ei ole asiakkaan hoitohaluttomuudesta kiinni, ei hänen haluttomuudestaan muuttua. Mutta kun oireet vain jatkuvat, vaikka mitä tehtäisiin, niin sitten se hoitava taho väsyy ja jättää ahdistunene oman onnensa nojaan.
Pois pois vain ja helpompia asiakkaita tilalle.
Kyllä terapeutit sun muut sanovat, etteivät osaa auttaa, ei ole asiakkaan hoitohaluttomuudesta kiinni, ei hänen haluttomuudestaan muuttua. Mutta kun oireet vain jatkuvat, vaikka mitä tehtäisiin, niin sitten se hoitava taho väsyy ja jättää ahdistunene oman onnensa nojaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ikävää jos olet kokenut noin. Oletko käynyt kongnitiivisessa psykoterapiassa. Sieltä voi saada neuvoja jolla voi saada apua ahdistuksen säätelyyn. Esimerkiksi dialektinen käyttäytymisterapia on yksi hyvä terapiamuoto, mutta ehkä vaikeasti saatavilla.
Varsinkin jos potilaalla on itse halu muuttua niin kongnitiivinen terapia voisi olla hyvä vaihtoehto.
Olet kuvannut itseäsi hyvin tyypillisenä potilaana, joita Suomi on pullollaan.
Jos lääkärit ovat jatkuvasti uusineet reseptejä ja olet pitkään syönyt mielialalääkkeitä, lääkärit ovat saattaneet sinut kroonistuneeseen tilaan, eikä ole enää olemassa parantavaa keinoa. Todellisuudessa on voinut käydä niin että alkuperäisellä ahdistuneisuudella ei ole enää mitään tekemistä nykyisen olosi kanssa. Mietipä millä tavoin olet muuttunut, aikaa ennen lääkkeitä ja nyt.
Kun oireet vain jatkuvat, vaikka syö lääkkeitä, nykyisen olon aiheuttaa nyt jo lääkkeet. Keskustelut ja terapia eivät poista lääkkeiden aiheuttamia haittoja, joten sieltä on turha haikailla apua. Korkeintaan terapia voi auttaa siihen. että jaksaa elää lääkityksen tuomien haittojen kanssa.
Psykiatrinen hoitosysteemi ruokkii itse itseään. Toisaalta aiheuttaa ja ylläpitää sairautta ja toisaalta lääkitsee sitä. Valitettavasti moni hylätään pyörimään tähän lopunikäiseen kierteeseen..
Mihin perustat tuon et lääkkeet aiheuttavat ahdistusta? Olen kuullut tästä mutta siitä ei ole tutkimustuloksia nähtävillä(?) tao lääkärit eivät todellakaan tästä kerro (kuten muistakaan, esim pysyvistä, sivuvaikutuksista).
Eli. Jos tämä on fakta niin miksei siitä puhuta? Itse saatan kuulua tähän samaan joukkoon? Ahdistus onnmuuttunut kokoaikaiseksi reilun viimeisen vuoden aikana ilman mitään erityistä syytä :((( lääkitys on tuhti ja jatkuva.
En enää jaksa tätä henkistä kipua!!
"Jos lääkärit ovat jatkuvasti uusineet reseptejä ja olet pitkään syönyt mielialalääkkeitä, lääkärit ovat saattaneet sinut kroonistuneeseen tilaan, eikä ole enää olemassa parantavaa keinoa."
Vaikka ahdistuneisuushäiriöt ovat erittäin tavallisia ongelmia psykiatrin vastaanotolla, on niiden diagnostiikka hyvin vaativaa ja oikean hoitomuodon löytäminen vaatii pitkää kokemusta. Mutta kun tarkka diagnoosi on löytynyt, hoito ei niin hirveän vaikeaa ole suunnitella. Joskus terapia, joskus lääkitys ja joskus niiden yhdistelmä.
Muuten olen sitä mieltä, että on törkeää kirjoittaa tuollaisia täydellistä asiantuntemattomuutta osoittavia kannanottoja.
Meikäläisellä ahdistuksen on poistanut Levozin 25 mg, nukkumiseen määrätty. Kaiken varalla on Opamox ja masennuslääkkeenä Venlafaxin 75 mg. Ilman tuota lääkitystä olisin päätynyt osastohoitoon ensimmäistä kertaa elämässäni.
On vastuutonta väittää lääkityksen olevan syynä ahdistukseen.
Olen käynyt läpi vissiin kaikki maailman viitekehykset terapioiden suhteen, joukossa on pitkiäkin. on kognitiibista, psykodynaamista, psykoanalyysia, ryhmäterapiaa, psykodraamaa....kuka niitä kaikkia muistaa. Ei terapeutin "hyvyys" ole mielestäni ollenkaan kiinni viitekehyksestä. Vaan siitä, millainen ihminen hän on, pistääkö itsensä peliin siinä kuin potilaskin. Jonkinlaista arkirealismia on hyvä myös olla mukana matkassa, niin ettei terapeutti ihmettele suuu ammollaan sitä, että potilas saattaa joutua nykysuomessa Työttömäksi (= en ole ollut aikoihin) tai että rahoista muutoin tekee tiukkaa.
Ensimmäisen kerran sain lääkkeitä vasta noin 15 vuotta siitä, kun aloitin ekan hoitosuhteen.
Minulla on lääkitys, joka tasaa pahimpia huippuja ahdistuksesta. Ei lääkitys sitä mitenkään lisää. Jos lisäisi, niin kai se ahdistus olisi päivästä toiseen ihan samanlaista.
Olen hyväksynyt sen, että en parane ikinä. Mutta meidän hoitosysteemejä ihmettelen toisinaan. Usein hoetaan ongelmaisille "hae apua, hae apua....." Toisaalta taas jos ihminen ei parane vuodessa tai kahdessa napin painalluksessa, hoitava taho väsyy ja heittää yli laidan, vaikka potilas haluaisi jatkaa hoitoa. Myös neuvottomia, hiirimäisiä, terapeutin ammattinimikettä käyttäviä ja todellakin Kelan erikositason pätevyyden omaavia terapeutteja ihmettelen. Jotkut heistä eivät tunnu soveltuvan siihen tehtävään.
Toi on jotain ihan järjetöntä lääkkeiden vastaista puppua, että lääkkeet kroonistaa ahdistuksen tai ylläpitää sitä.
Nyt on vaan menossa tälläinen trendi, että suurin osa ihmisistä on hokannut, että masennuslääkkeillä yms. muilla mialialääkkeillä onkin sivuvaikutuksia, kuten kaikikilla lääkkeillä. Varmasti, joku lääke voikin pitkällä tähtäimelle pahentaa ahdistusta. Esim. bentsot ovat sellaisia, että ne pitkäaiskäytössä saattavat aiheuttaa tai pahentaa ahdistusta sen sijaan, että lievittäisivät. Mutta silloinkin tarkotetaan säännöllistä käyttöä ja bentsothan eivät ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön.
Itse luotan omaan lääkäriini niin täysin, että todella tietäisin jos tämänkaltaisia tutkimustuloksia olisi olemassa. Silloinkin pitäisi laskea hyöty/haittasuhde.
Valitettava totuus on vaan, että mielenterveysongelmilla on paha tapa kroonistua, koska hoito on puutteelista. Terapiaan pääsee huonosti ja jos pääsee niin ei saa oikeanlaista terapiaa.
Ongelma on ehkä se, että sitä ei osata hoitaa?
Tässä hyvä video, josta löytyy aivan erilainen näkökulma asiaan:
http://www.youtube.com/watch?v=xAmZII6hXZc&feature=youtu.be
useimmille masennuslääkkeet tuovat uusia oireita ja pahentavat oloa. Sitten mennään terapiaan jolla yritetään saada näitä lääkkeiden tuomia vaivoja pois. Ei onnistu koskaan tämä hoito. Mikään terapia ei poista elimistöstä lääkkeitä. On turha asettaa terapeutille odotuksia.
Olisi syytä ruveta /oppia erottamaan mikä elimistössä on todellista masennusta ja mikä lääkkeiden tuomaa sairauden pahentumista / kroonistumista.
Minä jo kerroinkin, että laukkasin kaikenmaailman terapioissa 15 vuotta ennen kuin sain ensimmäistäkään lääkettä.
Eikä minulla ole masennusdiagnoosia.
Sekä lääkkeet että terapia ovat hoitomuotoina kumpikin paikallaan tarpeen mukaan. En nyt puhu itsestäni, vaan ihan yleisesti. En ymmärrä ehdottomia kannanottoja, joiden mukaan joko terapia on aina täysin hyödytöntä tai "ei sovi minulle" tai sitten toisaalta se ehdoton kaikenkattava lääkevihamielisyys.
"ja bentsothan eivät ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön."
Moi! Näinhän se on, mutta jaksan ihmetellä miten bentsoja voi käyttää vain hetkittäin tai tietyn ajanjakson, koska ne koukuttaa.
Itse olen käyttänyt päivittäin vuosikausia, enkä pystyisi olemaan ilman. Eli sillä tiellä ollaan, että tod.näk. loppuelämä niitä käytetään. Paitsi tietysti jos lekuri kieltäytyy uusimasta reseptiä jossain vaiheessa. Sitten ei ole vaihtoehtoja.
Ylipäätänsä lääkärin ei pitäisi määrätä moisia lääkkeitä kellekään, koska niistä irtautuminen voi olla todella vaikeaa, mahdotontakin. Ne ovat pirullisia lääkkeitä! Mutta myös ah niin oloa helpottavia...
Bentsojen lopettaminen on helppoa, kuin heinänteko sen jälkeen kun niiden syömisen syy on poistettu kehosta, kofeiinin aineenvaihduntajäämät. Bentsot poistavat näitä virtsahappomuotoisia myrkkyjä verestä tehostamalla munuaisten verenkiertoa. Tämä on kokeiltua ja todistettua tietoa.
Kun kofeiinijäämät on poistettu kehosta, bentsot lopetetaan asteittain vähentämällä. Olen itse käynyt läpi tuon homman kome kertaa, eikä siinä ole ollut koskaan mitään bentsojen aiheuttramia vaikeuksia. Ainoastaan seinään lopettamalla voi ilmetä vatsalihasten kramppeja muutaman päivän ajan.
Se ainoa oikea bentso on sitten Diapam pitkän puoliintumisaikansa takia. Se toimii tasaisesti ympäri vuorokauden, ja sen lopettaminen on bentsoista helpoin. Xanor ja Alprox eivät sovi tähän tarkoitukseen, koska niitä joutuu ottamaan ympäri vuorokauden lyhyen puoliintumisajan takia. Lisäksi niiden vaikuttava aine, alpratsolaami ja kofeiini tehostavat toistensa soluja tappavaa vaikutusta. Tämäkin on tutkittu ja todistettu.
Kofeiini on yleisin ahdistuneisuuden aiheuttaja, löytyy psykiatrian tautiluettelostakin. Ahdistus paranee alle vuorokaudessa oikealla hoidolla, joka löytyy täältä.
http://qmies.blogspot.fi/
---Xanor ja Alprox eivät sovi tähän tarkoitukseen, koska niitä joutuu ottamaan ympäri vuorokauden lyhyen puoliintumisajan takia. ---
Ei lääkettä toki syödä, ellei ahdista.
Minulla ainakin ahdistuneisuus vaihtelee ilman mitään syytä keskenään samantyyppisinä päivinä. Jos taas on esim. työssä jotain kiinnostavaa konkreettista tekemistä, mikä vaatii useiden tuntien huomion, niin ei ahdista. En tietenkään silloin ota lääkettä.
vai että ahdistus paranee alle vuorokaudessa... no jos haluaa uskoo ihmeisiin niin mikäs siinä. Älä puhu p.askaa
Voi noikin käydä, että kun ei apua näytä mistään olevan niin potilas halutaan sysätä pois. Ei aina kaikkia fyysisiäkään sairaukisia voida parantaa. Ainoaksi ja usein hyväksi tukikeinoksi lääkityksen kanssa jää poitilasjärjestöt. On opittava elämään sairauksien aj elämän ongelmien kanssa joita ei voida poistaa.