Minulla on aika monta ortodoksi ystävää ja olen huomannut, että heillä on kova tarve toitottaa olevansa ortodoksi ja minutkin esitellään LUTERILAISENA ystävänä. Miksi tämä erottelu? Ja lisäksi nämä kaverini käyttävät huomattavasti runsaammin alkoholia kuin luterilaiset me luterilaiset (jos nyt erotellaan). Muutenkin he mainostavat uskontoaan ja painottavat ja käyttävät runsaasti puheissaan ns. orto-sanoja, joita me muut emme mukamas tiedä, tai emme halua tietää... Uskomatonta mainostusta ja siksi minulle onkin muotoutunut hieman kielteinen suhtautuminen ortodokseihin. Ortodoksit ovat ilmeisesti jokin hieman sisäänpäin lämpiävä yhteisö? Ymmärrän tosin esim. sodan jälkeisen tilanteen ja sen että ovat ns. vähemmistö, mutta jos tarkkoja ollaan niin eikös luterilaisia ole tällä planeetalla vähemmän kuin ortodokseja?Valaiskaa jos olen väärässä!
Ja sitten on tämä ONL, jonka tapahtumissa kaverini ovat yleensä juhlineet aika rankasti, jopa Valamossa!!
En tarkoita, että jos uskoo, ettei voisi elää normaalia nuorten elämää, mutta aika usein vain näiden ortodoksien puheet ja teot eivät tue toisiaan. Keskustelua kiitos!! Onko joku muu kohdannut samanlaista jne...
Ja sitten on tämä ONL, jonka tapahtumissa kaverini ovat yleensä juhlineet aika rankasti, jopa Valamossa!!
En tarkoita, että jos uskoo, ettei voisi elää normaalia nuorten elämää, mutta aika usein vain näiden ortodoksien puheet ja teot eivät tue toisiaan. Keskustelua kiitos!! Onko joku muu kohdannut samanlaista jne...
Vastaukset 13
Vanhimmat
...tässä nyt joitain omia ajatuksia, vaikka pitäisi kyllä olla jo kaukana unten mailla kun kello on niin paljon!
Ensin haluaisin ihan mielenkiinnosta kysyä, minkä ikäinen olet, "Minäpä vaan"? Ajattelin vaan kun mainitsit ONL:n tapahtumissa juhlivat kaverisi. Oletan siis, että sinä ja kaverisi ette ole kauhean vanhoja. Ja luulen, että vanhemmat ihmiset vähemmän käyttäytyvät kuvaamallasi tavalla.
Niin itse olen vasta tämmöinen teini-ikäinen. :)
Sanoit ymmärtäväsi esim. sodan jälkeisen tilanteen ja että ortodoksit ovat vähemmistö. Ja kyllä, luterilaisia on maailmassa paljon vähemmän kuin ortodokseja.
SUOMESSA tilanne on kuitenkin niin, että vain joku reilu prosentti (en nyt niitä lukuja ihan tarkkaan tiedä, mutta pieni prosentti se joka tapauksessa on) väestöstä on ortodokseja. Olen itse itsessäni ja kavereissani huomannut, että koska meitä ortodokseja on Suomessa sen verran vähän, on jotenkin tärkeää, että ortodoksiystävien kanssa on hyvä yhteishenki ja että voimme porukassa jutella asioista ja tehdä ylipäänsä sellaista, mitä emme esim. luterilaisten kavereiden kanssa tekisi. Hyvin isolla osalla ortodoksinuorista ei ole lainkaan ortodoksiystäviä ennen kripari- eli kristinoppileirikesää. Niin oli minunkin kohdallani. Kriparilla sain monta ihanaa uutta kaveria. Sitten se vain tuntuu jotenkin tärkeältä korostaa uusien ystävien kanssa sitä, että olemme ortodokseja. Useimmat meistä palaavat esim. ONL:n tapahtumien jälkeen taas kouluun ei-ortodoksikavereiden keskuuteen. Silloin voi jäädä kaipaamaan leirillä tai tapahtumassa koettua yhteenkuuluvuutta ja kaikkia hauskoja toisten kavereiden kanssa koettuja juttuja. Sitten ehkä haluaa kertoa asioista näille toisille kavereille, ehkä on vähän liiankin innoissaan...
En usko, että ortodoksit ovat mitenkään erityisen "sisäänpäin lämpiävä yhteisö". Minusta tuntuu luonnolliselta, että vähemmistöissä yhteishenki ja "erilaisuuden" eli tässä tapauksessa eri uskonnon korostaminen kasvaa.
Voin kyllä ymmärtää että ystäviesi tapa puhua ei-ortodoksiystävien kuullen heille vieraammista asioista, vähän niin kuin "inside-jutuista", voi olla epämukavaa. En minäkään pidä sellaisesta, jos ihan tahallaan yritetään jatkuvasti korostaa eri uskontoa ja eri tapoja, siis sillä tavalla että siitä tulee toisille jotenkin epämiellyttävä olo, tai jos koitetaan jotenkin esittäytyä "parempina ihmisinä", kun kuulutaan eri kirkkoon kuin suurin osa muista. Itsekin koitan välttää luterilaisten kavereideni kanssa puhumasta liiaksi kirkkoon tai ortodoksiystävieni kanssa tehtyihin juttuihin liittyvistä asioista.
Se ONL:n tapahtumissa juhliminen. Itse en ole hirveästi niissä vielä mukana ollut, mutta joitain juttuja on kyllä kuultu.. ;) En kuitenkaan voi moralisoida niitä juhlimisia, kun sen verran vähän niistä tiedän. Niin, ortodoksitkin ovat tavallisia nuoria. Näissä tapahtumissa on kuitenkin kaveriporukalla juhlimisten lisäksi aina mukana myös se "vakavampi", tärkeämpi puoli, eli kirkko: jumalanpalveluksiin osallistuminen ja muu uskonnon harjoittaminen.
Olen myös sitä mieltä, että jos "mainostaa" uskontoaan ja kirkon tapoja, tulisi myös käyttäytyä niiden mukaan ja välittää positiivista kuvaa kirkosta.
Toivottavasti, "Minäpä vaan", et ystäviesi käytöksen takia saa kokonaan kielteistä kuvaa kirkostamme: meitä ihmisiä on monenlaisia. :)
En nyt tiedä, onko tässä aivan väsyneenä kirjoitetussa jutussa mitään päätä tai häntää, mutta osallistuinpahan ainakin vähän tähän keskusteluun YHDEN NUOREN mielipiteellä. Nyt, hyvää yötä ja jatketaan keskustelua! :D
Kiitokset hyvästä kysymyksestä sekä nimimerkin Nuori Ortodoksi fiksusta vastauksesta siihen! : )
Me elämme Suomessa maallistuneessa yhteiskunnassa. Valtakulttuuri on muokannut suuressa määrin suomalaisuutta, siinä määrin ettemme enää näe metsää puilta, ts. monet asiat jotka versoavat luterilaisesta tapakulttuurista tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. Kun enemmistöön kuluu liki 90% suomalaisista, tähän enemmistöön kuuluvat pitävät omaa käyttäytymistään "normaalina" ja muiden käyttäytymistä "poikkeavana" tai "erikoisena".
On totta että maailmalla on enemmän ortodokseja kuin luterilaisia, karkean arvion mukaan vähintään kaksinkertainen määrä. Suomessa ortodoksit ovat aina olleet vähemmistönä (nyt prosentti lienee noin 1,1% väestöstä), josta seuraa että identiteetin korostaminen on jossain määrin jopa elinehto. Tunnustan, että luterilaisuus hahmottui selväpiirteisempänä sen jälkeen kun liityin ortodoksiseen kirkkoon.
Ortodoksit ovat kokemukseni mukaan jossain määrin myös sisäänlämpiäviä. Piirit ovat pienet ja kaikki tuntevat toisensa, mutta toisaalta myös ulkopuoliset otetaan mukaan, jos he ovat ortodoksisuudesta aidosti kiinnostuneita. Sisäänlämpiävyyden vaikutelma saattaa syntyä myös siksi, että ortodoksinen kirkkohan ei tee käännytystyötä.
Ortodoksisen kirkon suhtautuminen alkoholiin on piirun verran vapaampi kuin luterilaisen. Alkoholi ei sinänsä ole kielletty, mutta siitä juopuminen ei ole hyvää käytöstä. Kirkollisiinkin juhliin kuuluu olennaisesti esimerkiksi viinin kohtuukäyttö. Olisi silti liioiteltua leimata kaikki ortodoksit sillä perusteella, että oma ortodoksinen ystäväpiiri käyttää runsaasti alkoholia.
Olipas ikävä lukea tuollaista tekstiä ortodoksinuorista, jotka ovat tismalleen samanlaisia nuoria kuin muutkin ikätoverinsa. Ortodoksisen kirkon käyttämillä sanoilla "rehentely" on syytä laittaa lapsellisuuden piikkiin. Ehkä nämä nuoret ovat juuri esim. rippikoulua vastaavalla kristinoppileirillä oppineet oman kirkkonsa sanastoa ja haluavat nyt päteä oppimallaan.
Ja sitten tämä ONL! Satun olemaan töissä kyseisessä Ortodoksisten Nuorten Liitossa ja voin vakuuttaa, että tapahtumissamme ei "juhlita rankasti", jos tarkoitit sillä alkoholin kanssa läträämistä. Ei ehkä kannata uskoa ihan kaikkea murrosikäisten uhoilua vaan tulla itse tutustumaan toimintaamme. Tervetuloa! Lisätietoja toiminnastamme www.tuohustuli.net
Kiitos vastauksista ja erityisesti sinä nuori ortodoksi vastauksesi oli todella hyvä!
Joku kyseli ikääni ja voin sen teille kertoa, että olen 20-vuotias. Olen muutenkin aika paljon tekemisissä ortodoksien kanssa, kuin vain ystävieni kautta, ihan jo perhesuhteiden kautta. Minusta oli alkuun outoa, että jouluna esim. juodaan alkoholia, mikä oli minulle täysin uutta vaikka en kovin uskovaisesta kodista tulekaan. Eli suhtautuminen on teille vapaampaa niinkuin joku kirjoitti.
En missään nimessä halua musta maalata ONL:n tilaisuuksien luonnetta, mutta mistään teinien "elvistelystä" ole kyse jos puhutaan juhlimisesta. Ja nämä ns.orto-sanojen käyttäjät ovat käsittääkseni aikalailla aktiivisesti yhteisön toiminnassa mukana ja jopa opiskelleetkin alaa, joten siltä osin melko ymmärrettävää.
En myöskään halua väittää, etteikö muut nuoret kuin ortodoksit käyttäisi alkoholia, ainut syy miksi puutuin siihen juhlimiseen on se, niin kuin jo mainitsin, että teot ja puheet ovat ristiriidassa keskenään.
Mielestäni ortodoksisuus on hyvin kaunis uskonto, jos niin voi sanoa, mutta valitettavasti kantani on melko kielteinen yltiöpäisen hehkutuksen takia. Enkä myöskään hyväksy ortodoksisen kirkon kantaa naispappeuteen. Onko teillä kirkonjäsenillä herännyt ajatuksia naispappeudesta?
Joka tapauksessa, annetaan kaikkien kukkien kukkia!!
Ortodoksinen pääsiäisilo teoriassa: Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna. Ja käytännössä: räkäkänni. Mitä ISOT edellä, sitä PIENET perässä. Eli mistä ne ortonuoret ottavat mallia? Taitaapi ort.raittiustyö olla pelkkä vitsi.
Ilmeisesti teillä on ensikäden tietoa ortodoksisesta pääsiäisenvietosta. Ort. kirkolla on kuitenkin hyvin selkä linja siitä, että esim. alkoholia tulisi käyttää kohtuudella eikä ikinä humalahakuisesti. Apostoli Paavalikin tästä asiasta on jotain maininnut.
Se, mitä aiemmin on keskusteltu ort. nuorisotapahtumien yhteydessä olleista rellestyksistä niin nämä eivät varmasti ole kuuluneet tapahtuman ohjelmaan.
Minulla itselläni on kokemusta siitä, että esim. partioleireiltäkin löytyy henkilöitä, jotka ovat suunnitelleet omaa "ohjelmaa" ja tuoneet sen mukaista "evästystä" mukanaan.
Asiahan voitaisiin ratkaista tietysti "festariperiaatteella", eli tapahtumat ovat suljetulla alueella ja sinnekin pääsee vain laukkutarkastuksen jälkeen. Mutta tähän ei varmaan kannata ryhtyä.
Ja kertoisitteko muuten mitä pitää sisällään "ortodoksinen raittiustyö"?
tietäisin mitä ort.raittiustyö on. Siksi epäilinkin sen olevan pelkkä vitsi. Siis surkuhupainen sellainen.
Tuskinpa ort kirkossa mitään erillistä raittiusjaostoa onkaan ja pystyttäisiinkö jollain aggressiivisellä raittiuspolitiikalla asioita parantamaan?
Nuorten kohtuuton alkoholinkäyttö on yleissuomalainen ilmiö ja tietysti kirkon pitäisi pystyä vastaamaan tuohon haasteeseen. Ja nyt toivoisin, että antaisit siitä muutaman vinkin minulle.
Ja mikäs ortodoksisuudessa sitten muutoin mättää? Olen aistivinani viestissäsi jotain tiettyjä angsteja koko kirkkoa kohtaan...
... sentään angstia. Omasta mielestäni kyselen vaan, että mikä on teorian ja käytännön suhde toisiinsa. Jos näet käytäntö eroaa liikaa teoriasta menee uskottavuus. Eikö vain?? Tämä tietenkin koskee muitakin kuin ortodokseja.
Ainakaan minä en ole kuullut, että kukaan olisi ollut ort. Kirkossa vaatimassa naispappeutta, vaikkaikin naisdiakoniudesta on ollut jotain keskustelua.
Joka tapauksessa, ortodoksinen pappeuskäsitys ylipäänsä on aivan erilainen kuin luterilainen, joten asiaa ei voi verrata noin vain.
On aivan turha puhua asiasta ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä pappeuden sakramentaalista puolta ja sitä, mitä tarkoittaa, että pappi on eukaristiaa toimittaessaan Kristuksen ikoni. Koska Kristus oli mies, nainen ei voi olla Kristuksen ikonina aito.
Asiasta kirjoitti mm. arkkipiispa Paavali Helsingin Sanomissa v. 1983 (tai '84, en nyt muista), siinä oli tuotu kantamme perustelut suurelle yleisölle hyvin esille.
Naispappeudesta on keskusteltu aiemminkin tällä palstalla.
Katso keskustelua, jonka otsikkona on "Naisen asemasta ortodoksisuudessa", viimeksi kirjoitettu 24.6.
Duoda duoda,
Kirkolla on aina ihanteensa, joiden esillä pitäminen on sen jalo tehtävä, elettävästä aikakaudesta ja ihmisten korvasyyhyistä ja mieltymyksistä huolimatta. Kirkon ihanteet versoavat sen omasta Traditiosta, siis Raamatusta sekä jakamattoman kirkon perinteestä. Mitä tulee yksittäisen ihmisen elämään ja kilvoitukseen, siihenkin kirkko tietenkin antaa ohjeita, neuvoja ja tukea ja kantaa esirukousta, jotta ihminen jaksaisi elää annettujen ihanteiden mukaan.
Eivät kirkon jäsenet siltikään ole täydellisiä. He tietävät miten tulisi elää, mutta eivät aina pysty noudattamaan ihanteita. Jostain syystä me kuvittelemme arkiajattelussa (tarkoitan ihmisiä yleensä), että kirkon jäsenten tulisi olla sitä ja tätä - ja sitten närkästymme kun huomaamme etteivät he näytä käyttäytyvän ihanteitten mukaan.
Näin toimimme siitä huolimatta, että kirkon perinne nimenomaan varottaa meitä tuomitsemasta ja kehottaa ensisijaisesti huolehtimaan omasta pelastuksestamme. Käytännön elämässä olen huomannut, että erityisen kärkkäästi tuomitsevat ne, joiden oma elämä on mahdollisimman kaukana kristinuskon ihanteista ja jotka siten katsovat olevansa vapaita myös ihanteiden antamasta esikuvasta. Usein nämä ihmiset eivät edes kovin tarkkaan tunne kristinuskon ihanteita, ja silti heillä on kovin varmat käsitykset siitä, miten lähimmäisten tulisi elää.
Paradoksi on aina se, että kirkko on pyhä, mutta sen jäsenet syntisiä. Me näemme vain kuoren ja ulkoisen, emme ihmisten sydämiin, emme siihen kilvoitukseen joka käydään ihmisen sisällä. Jos joku elää vastoin ihanteita, ei meidän asiamme ole tuomita vaan tukea. Tuomitsemisen hoitavat Jumala ja Jeesus, ihan yksinoikeudella.
olipa tyhmä ja yksi puolinen teksti. taidat tyttö olla 14 vuotta vanha ja kerroppa muuten tarkalleen että mikä se sodan vaikutus kun kerroit sen niin hyvin ymmärtävän?...ja olen aika varma ettei nämä nuoret kauheasti välitä mitä historiassa on tapahtunut. olisi kyllä lapselista kavereittesi perusteella leimata ortodoksi nuoret itsekeskeisiksi ja pöyhkeileviksi. asut varmaan alueella missä ortodokseja on enemmän, mutta esim kaupungissani on vissiin 3 ja olen saanut kuulla luterilaisten erottelevaa äänensövyö mutta olen jättänyt sen omaan arvoonsa.