Tulipa mieleen eräs hassu juttu.
Tämä teksti saa tietysti jotkut irvailemaan mutta kerrompa silti pienen tarinani.
Minulla on hevosystävä kaukana pohjoisessa.
Meillä on mennyt kaikki nämä vuodet kunnioituksen ja ystävyyden parissa, aina kun menen käymään mökkinaapureillani.
Sellaisia hevosia tapaa todella harvoin.
Hevonen on vaalearuunikko, jolla on mustat jalat, musta harja ja tähdenaihe otsassa. Se on aivan kuin intiaanihevonen.
Ensimmäeisellä kerralla taluttelin sitä pihapiirissä. se tuntui testaavan minua joka tilanteessa, ja huomasin sen tarkailevan silmillään lehtipensaita ja kuuntelevan minua toisella korvallaan. Ovelaa..
Yhtäkkiä hevonen nousi takajaloileen ja hyppi kohden minua. Ihmettelin tätä elettä ja pelästyinkin hieman. Hevonen kuitenkin osoitti haluavansa leikkiä, leikkiä sitä leikkiä minkä omistaja sille oli opettanut.
Se oli ensimmäinen kohtaamisemme
Ikinä en koettanut sen selkää, sillä minusta se olisi ollut ehdottomasti sitä kohtaan väärin. En halunnut hallita sitä. Halusin olla sen ystävä.
Mutta eräänäpäivänä oli juuri minun päiväni.
Hevonen tökki minua hellästi turvallaan jalkoihin ja olkapäille. Minä silittelin ja rapsuttelin sitä hetken ja päätin istuskella ruohopahnalle katsomaan sen koko olemusta saadakseni jälleen inspiraatiota seuraavaan työhöni. Se nukkui pää riipuksissa vierelläni.
Lopulta nousin ja hevonen siirtyi edestäni. Se vaikutti kummalliselta. Saatoin aistia ihan levollisen ja autuaan tunteen ilmassa. Mieleeni juolahti ajatus.
Silittelin sitä kaulasta lautasille ja lopulta hivuttauduin mahalleni sen selälle.
Hevonen seisoi aivan hiljaa rentona, korvat kuunnellen minua. Nostin jalkani selän yli, ja kas! Istuin sen selässä. Hevonen kääntyi huuli lörpöllään katsomaan selässäistujaa ja näytti kuin olisi todennut:
"Siinäs istut".
Se oli herkkä ja ainutlaatuinen hetki, ja saatoin nähdä entisaikojen intiaanien tehneen samoin kesytetyille hevosilleen.
Ikinä en enää palannut sen selkään. Minulle riitti yksi kerta, ja tyytyväisiä ollaan oltu tähänkin päivään saakka, vaikka ratsastaa olisin sillä saanutkin.
Tämä teksti saa tietysti jotkut irvailemaan mutta kerrompa silti pienen tarinani.
Minulla on hevosystävä kaukana pohjoisessa.
Meillä on mennyt kaikki nämä vuodet kunnioituksen ja ystävyyden parissa, aina kun menen käymään mökkinaapureillani.
Sellaisia hevosia tapaa todella harvoin.
Hevonen on vaalearuunikko, jolla on mustat jalat, musta harja ja tähdenaihe otsassa. Se on aivan kuin intiaanihevonen.
Ensimmäeisellä kerralla taluttelin sitä pihapiirissä. se tuntui testaavan minua joka tilanteessa, ja huomasin sen tarkailevan silmillään lehtipensaita ja kuuntelevan minua toisella korvallaan. Ovelaa..
Yhtäkkiä hevonen nousi takajaloileen ja hyppi kohden minua. Ihmettelin tätä elettä ja pelästyinkin hieman. Hevonen kuitenkin osoitti haluavansa leikkiä, leikkiä sitä leikkiä minkä omistaja sille oli opettanut.
Se oli ensimmäinen kohtaamisemme
Ikinä en koettanut sen selkää, sillä minusta se olisi ollut ehdottomasti sitä kohtaan väärin. En halunnut hallita sitä. Halusin olla sen ystävä.
Mutta eräänäpäivänä oli juuri minun päiväni.
Hevonen tökki minua hellästi turvallaan jalkoihin ja olkapäille. Minä silittelin ja rapsuttelin sitä hetken ja päätin istuskella ruohopahnalle katsomaan sen koko olemusta saadakseni jälleen inspiraatiota seuraavaan työhöni. Se nukkui pää riipuksissa vierelläni.
Lopulta nousin ja hevonen siirtyi edestäni. Se vaikutti kummalliselta. Saatoin aistia ihan levollisen ja autuaan tunteen ilmassa. Mieleeni juolahti ajatus.
Silittelin sitä kaulasta lautasille ja lopulta hivuttauduin mahalleni sen selälle.
Hevonen seisoi aivan hiljaa rentona, korvat kuunnellen minua. Nostin jalkani selän yli, ja kas! Istuin sen selässä. Hevonen kääntyi huuli lörpöllään katsomaan selässäistujaa ja näytti kuin olisi todennut:
"Siinäs istut".
Se oli herkkä ja ainutlaatuinen hetki, ja saatoin nähdä entisaikojen intiaanien tehneen samoin kesytetyille hevosilleen.
Ikinä en enää palannut sen selkään. Minulle riitti yksi kerta, ja tyytyväisiä ollaan oltu tähänkin päivään saakka, vaikka ratsastaa olisin sillä saanutkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihana kertomus:) Uneksin vain tuollaisesta. Osaat todella käsitellä hevosia.
ihanaa olen oikea heppa hullu! ja rakastan entistä hoitsua yli kaiken se halusi minun ratsastavan sillä ja se katsoi aina kun menin ovelle niin se alkoi katsoa minua ystävällisesti koska sen karsina on suoraan oven vasemalla puolella ja kerran kävi saman lailla kun sulla että laitoin jalan sen selän päälle ja kas olin sen selässä se oli ihanaa.Se oli hirveän tuhma muille kun he ratsastivat sillä mutta kun minä ratsastin sillä niin se oli kiltti.