1.Joh.4:
1. Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
1.Joh.2:
22. Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.
23. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
Epäuskoinen maailma ja liberaaliteologia ovat veistetyt samasta puusta: molemmille Raamattu on ihmisten tekemä tarukirja.
ex-piispa Riekkisen kirjan arvostelua, voiko antikristuksen henki enää selvemmin näyttäytyä kuin tässä kirjassa?
Pilkka alkaa jo Jeesuksen kalliista nimestä. "Jumalan Poika", Messias", "Kristus", "Ylimmäinen pappi" jne. "Ne kaikki on otettu antiikin ajan uskonnollisesta kielenkäytöstä, juutalaisista tai hellenistisistä yhteyksistä" (s.109).
Jeesuksen kutsumustietoisuuden synnystä Riekkinen omaa salattua tietoa: "Johanneksen parannussaarna ja kaste herättivät Jeesuksen kutsumustietoisuuden vasta noin 30. ikävuoden vaiheilla" (ss.30-31). Mutta sanoihan Jeesus jo 12 vuotiaana vanhemmilleen: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" (Luuk.2:49).
Neitseestäsyntymistä ei lueta tosiasioiden piiriin. Ihmeet, joita Jeesus teki, eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia; samanlaisia ihmeitä tehtiin ennen Jeesusta ja Jeesuksen jälkeen. Kun Jeesus parantaa "sanallaan", Hän ei oikeastaan tee ihmettä: "Hän 'vain` saa ihmiset tilaan, jossa parantuminen ja eheytyminen ovat mahdollisia" (ss.103-105).
Raamatussa olevia evankeliumeja ei hyväksytä luotettavina Jeesuksen elämän kuvauksina. Niissä on legendaa, myyttejä, tarinoita, lisäyksiä ja tulkintaa. Apostoli Pietari kumoaa selkeästi piispa Riekkisen arvelut ja "tutkimustulokset": "Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa...sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2 Piet.1:16,21). Riekkinen näyttää myös olevan aivan tietämätön Kristinoppimme raamattumäärityksestä: "Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta." Riekkisen mielestä Raamattu on sen kirjoittajien omasta päästä lähtenyttä "tarkoitushakuista kirjallisuutta", siis ihmisen oman hengen tuotetta, s.23. Riekkinen alentaa evankeliumit epämääräisiksi saarnakokoelmiksi (s.110) ilmeisenä tarkoituksena asettaa ne samaan jonoon aikamme saarnojen kanssa.
Näyttää siltä, ettei Riekkinen näe uskoontuloa ratkaisuna Raamatun avautumiseen, vaan avautuminen tapahtuu tieteellisen tutkimuksen ansiosta.
Riekkisen teologian perusharha ja ongelma on siinä, ettei hän nöyrry Sanan alle sen arvosteltavaksi, tuomittavaksi ja armahdettavaksi, vaan nousee sen yläpuolelle, sitä arvostelemaan ja mestaroimaan. Raamatun jumalallinen koskemattomuus ei merkitse Riekkiselle mitään. Raamattuun käydään käsiksi inhimillisin, saastaisin käsin kuin mihin tahansa pimentyneen järjen tuotteeseen. Riekkiselle näyttää olevan tyhjää ilmaa Jumalan ankarat varoitukset Raamatun tekstin poisottamisesta tai lisäämisestä, Ilm.22:18-19. Mikään ei ole Riekkiselle "pyhää" ja koskematonta, paitsi oma järki ja sen erehtymättömät päätelmät.
Riekkinen ei lähde siitä Raamatun ilmoituksesta, että "Sinun sanasi on kokonansa totuus" (Ps.119:160), vaan että Raamatussa on (jossain määrin) Jumalan sanaa.
Raamattu ei kokonaisuutena ole Riekkiselle Jumalan sanaa, vaan Matteuksen, Johanneksen, Paavalin, Pietarin jne. tekstiä. Riekkinen muiden liberaaliteologien kanssa ottaa itselleen oikeuden määrittää ja seuloa, mikä Raamatussa on Jumalan sanaa: "Sen selittämiseen, mikä ihmekertomuksissa tai Jeesuksen sanojen esittelyssä pohjautuu Jeesukseen, mikä taas on seurakunnan (tai evankelistan) muotoilemaa, tarvitaan historiallista tutkimusta" (s.96).
jne. loput täällä:
http://missiosavo.net/Kotisivu/jutut/riekkinen.html
1. Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
1.Joh.2:
22. Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.
23. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
Epäuskoinen maailma ja liberaaliteologia ovat veistetyt samasta puusta: molemmille Raamattu on ihmisten tekemä tarukirja.
ex-piispa Riekkisen kirjan arvostelua, voiko antikristuksen henki enää selvemmin näyttäytyä kuin tässä kirjassa?
Pilkka alkaa jo Jeesuksen kalliista nimestä. "Jumalan Poika", Messias", "Kristus", "Ylimmäinen pappi" jne. "Ne kaikki on otettu antiikin ajan uskonnollisesta kielenkäytöstä, juutalaisista tai hellenistisistä yhteyksistä" (s.109).
Jeesuksen kutsumustietoisuuden synnystä Riekkinen omaa salattua tietoa: "Johanneksen parannussaarna ja kaste herättivät Jeesuksen kutsumustietoisuuden vasta noin 30. ikävuoden vaiheilla" (ss.30-31). Mutta sanoihan Jeesus jo 12 vuotiaana vanhemmilleen: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" (Luuk.2:49).
Neitseestäsyntymistä ei lueta tosiasioiden piiriin. Ihmeet, joita Jeesus teki, eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia; samanlaisia ihmeitä tehtiin ennen Jeesusta ja Jeesuksen jälkeen. Kun Jeesus parantaa "sanallaan", Hän ei oikeastaan tee ihmettä: "Hän 'vain` saa ihmiset tilaan, jossa parantuminen ja eheytyminen ovat mahdollisia" (ss.103-105).
Raamatussa olevia evankeliumeja ei hyväksytä luotettavina Jeesuksen elämän kuvauksina. Niissä on legendaa, myyttejä, tarinoita, lisäyksiä ja tulkintaa. Apostoli Pietari kumoaa selkeästi piispa Riekkisen arvelut ja "tutkimustulokset": "Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa...sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2 Piet.1:16,21). Riekkinen näyttää myös olevan aivan tietämätön Kristinoppimme raamattumäärityksestä: "Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta." Riekkisen mielestä Raamattu on sen kirjoittajien omasta päästä lähtenyttä "tarkoitushakuista kirjallisuutta", siis ihmisen oman hengen tuotetta, s.23. Riekkinen alentaa evankeliumit epämääräisiksi saarnakokoelmiksi (s.110) ilmeisenä tarkoituksena asettaa ne samaan jonoon aikamme saarnojen kanssa.
Näyttää siltä, ettei Riekkinen näe uskoontuloa ratkaisuna Raamatun avautumiseen, vaan avautuminen tapahtuu tieteellisen tutkimuksen ansiosta.
Riekkisen teologian perusharha ja ongelma on siinä, ettei hän nöyrry Sanan alle sen arvosteltavaksi, tuomittavaksi ja armahdettavaksi, vaan nousee sen yläpuolelle, sitä arvostelemaan ja mestaroimaan. Raamatun jumalallinen koskemattomuus ei merkitse Riekkiselle mitään. Raamattuun käydään käsiksi inhimillisin, saastaisin käsin kuin mihin tahansa pimentyneen järjen tuotteeseen. Riekkiselle näyttää olevan tyhjää ilmaa Jumalan ankarat varoitukset Raamatun tekstin poisottamisesta tai lisäämisestä, Ilm.22:18-19. Mikään ei ole Riekkiselle "pyhää" ja koskematonta, paitsi oma järki ja sen erehtymättömät päätelmät.
Riekkinen ei lähde siitä Raamatun ilmoituksesta, että "Sinun sanasi on kokonansa totuus" (Ps.119:160), vaan että Raamatussa on (jossain määrin) Jumalan sanaa.
Raamattu ei kokonaisuutena ole Riekkiselle Jumalan sanaa, vaan Matteuksen, Johanneksen, Paavalin, Pietarin jne. tekstiä. Riekkinen muiden liberaaliteologien kanssa ottaa itselleen oikeuden määrittää ja seuloa, mikä Raamatussa on Jumalan sanaa: "Sen selittämiseen, mikä ihmekertomuksissa tai Jeesuksen sanojen esittelyssä pohjautuu Jeesukseen, mikä taas on seurakunnan (tai evankelistan) muotoilemaa, tarvitaan historiallista tutkimusta" (s.96).
jne. loput täällä:
http://missiosavo.net/Kotisivu/jutut/riekkinen.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinäpä sen sanoit
vaan nythän Savon maassa vaikuttaa hieman toisenlainen paimen, joka tosin on Raamattuun täysillä pitäytyvänä teologina löytänyt siitä merkillisen lausahduksen:
"Oppi armonvälineistä tarvitaan, jotta pelastus säilyisi lahjana.".