Jotenkin ajattelen niin että mikään ei lopu tästä maailmasta, se vain muuttaa olemustaan jollakin tavalla. Kun useimmat ovat sitä mieltä ettei ihminen kuole , sen ruumis mätänee kun elintoiminnot loppuu mutta mitä tapahtuu sen mielelle joka on myös jotain, siitä kai ne uskonnot sitten syntyy ja niitä piisaa.
Muinaisista uskonnoista joskus lukiessa herää kaikenlaisia ajatuksia kuten tuo intiaanien yksi uskomus hengestä joka ei ole ainetta ja ajatuksen voimalla on luonut sen mitä on ympärillämme. Ajatelkaa jos näitä ajattelijoita olisi ollut paljon niin mitä kaikkea voi syntyä tahdon voimalla riippuu siitä mitä on tahdottu, ei ihme että puhutaan koston jumalasta yms. Kun kuitenkaan mitään emme tiedä vielä niin elättekö jotenkin kuitenkin varautuen ?
Mietittekö että se mitä ympärillenne luotte se jää sinne jotenkin aistittaviksi ja siitä muodostuu muiden tuntemuksille joko harmonisempaa ymmärrystä tai tuskallista joka sitten luo elämän jatkumolle muutostilaa ajatustemme voimalla siihen suuntaan miten ajattelemme syvällä sisimmässämme?
Vaikeata selitellä mietteitään kun ei ole sanaseppo, mutta joskus nämäkin asiat tulee mieleen ja keskusteluhan aina avartaa mieltä lisää, ainakin toivon niin :)
Muinaisista uskonnoista joskus lukiessa herää kaikenlaisia ajatuksia kuten tuo intiaanien yksi uskomus hengestä joka ei ole ainetta ja ajatuksen voimalla on luonut sen mitä on ympärillämme. Ajatelkaa jos näitä ajattelijoita olisi ollut paljon niin mitä kaikkea voi syntyä tahdon voimalla riippuu siitä mitä on tahdottu, ei ihme että puhutaan koston jumalasta yms. Kun kuitenkaan mitään emme tiedä vielä niin elättekö jotenkin kuitenkin varautuen ?
Mietittekö että se mitä ympärillenne luotte se jää sinne jotenkin aistittaviksi ja siitä muodostuu muiden tuntemuksille joko harmonisempaa ymmärrystä tai tuskallista joka sitten luo elämän jatkumolle muutostilaa ajatustemme voimalla siihen suuntaan miten ajattelemme syvällä sisimmässämme?
Vaikeata selitellä mietteitään kun ei ole sanaseppo, mutta joskus nämäkin asiat tulee mieleen ja keskusteluhan aina avartaa mieltä lisää, ainakin toivon niin :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta oivallat hyvin sen että ajattelun suunta ja ajattelun motiivit ovat tärkeitä, koska ne juuri luovat 'alustan' jossa ajatuksen konkretisaatiot voivat ilmetä ja kehittyä.
Nykyään puhutaan paljon positiivisesta ajattelusta, siitä on kirjojakin("Salaisuus" jne) kirjoitettu.
Positiivinen ajattelu ei tavallaan edes perustu siihen että haluttaisiin jotain parempaa materialisesti, siis hyötyä, vaan siihen että itse elämä olisi rakkaudellista.
Kun elämän perusta on rakkaus niin kaikki muu hyvä muodostuu juuri siitä koska pohjat olemassaololle eivät perustu tällöin pelolle, pakolle, ahdistukselle, halulle(itsekkäälle) vaan vapaaehtoiselle seikkailulle, mahdollisuuksille ja löytöretkille, uteliaisuudelle j.n.e?
Tuntuu lämmittävältä että on sellaisia jotka ovat samoilla linjoilla.
Nimenomaan sen kokisin parhaana meille että itse elämä olisi rakkaudellista.
Itsekkyyshän se on yksi vitsaus jonka tiedostaminen luo mahdollisuuden edetä johonkin parempaan olemiseen.
Ajatus ja sen mahdollisuudet on niin mahdottoman valtava olema että siitä syntyy paljon mietintöjä.
Valtavan paljon, liikaakin, olisi vielä tajuntaan saatava sillä usein miettii ihmiskohtaloita ja luonnonkin, sen julmuutta tai sitä mitä pitää julmuutena,kipua ja sen sietoa, mitä ja miksi ja miksi niille ei voi mitään vai liittyykö sekin johonkin sellaiseen "aine/aineettomaan" muotoon jonka parannuttua katoaisivat nämä asiat... huh kun aivot pullistuu yrityksestä tajuta :)
Moni materialisti ajattelee jotenkin niin, että tyhjyydestä tulemme ja tyhjyyteen menemme. Minä vaan ihmettelen, että mistä vatusta se tyhjyys sitten oikein tulleepi?
älä muuta virka, materialisti toki ajattelee niin jos ei hänen mielestään maailmassa ole muuta kuin materiaa ja minä taas uskon että on niin että kuules boytsi, ihmetellään samaa asiaa silloin ja minusta jopa loogisesti. Voihan jopa olla että se "tyhjyys" itse asiassa on se syvin ja "materia" se kevyempi versio.
"Jotenkin ajattelen niin että mikään ei lopu tästä maailmasta,"
Kaikella on alku, joten kaikella on loppukin. Huovutuksen, kissanpissan ja horoskooppien muodostamssa kolmiossakin luonnonlait pitävät paikkansa.