Olen 62 v mies ja tyttöystäväni on 30 v.

Minulla on kokemusta kahdesta lapsesta ja heidän kasvatuksestaan. Kumpikin oli helppoja lapsia vauvoina, itkivät harvoin kunhan vain saivat ruokaa ajallaan. Tyttären kanssa oli vähän vaikeuksia uhmaiässä mutta se oli sellaista kiukuttelua ja ovien paiskontaa. Poika tuli 15 vuotta myöhemmin ja vauvana nukkui aina ja uhmaikä meni ohi kun oli niin uppoutunut tietokonemaailmaan.

Nyt uskon kestäväni enemmän kun minulla ei ole tarvetta olla liike-elämän uraputekessa ja olla paljon pois kodista, voin keskittyä lapseen enemmän ja antaa aikaa.

Omaan kyllä kokemusta lasten kasvatuksesta ettei sellaista tilannetta saa päästää syntymään että lapsi haukkuu pystyyn kerran päivässä. Jos sinulle on näin käynyt niin se on peiliin katsomisen paikka.

Kyllä näitäkin asioita on mietitty. Saatanhan kuolla ennenkuin lapseni syntyy tai sitten en. Lapseni äitikin voi kuolla ennen aikojaan. Oma äitini on 88 vuotias pirteä suvun kantaäiti joka asuu omassa mökissään ja kun ei syö mitään lääkkeitä eikä sairasta juuri koskaan niin tekee talvella lumitöitä, kesällä haravoi niin jos tuohon kunnioitettavaan ikään pääsen niin tämä lapseni olisi silloin jo kakskutonen ja eläisi jo omillaan. Joten ei näitä ikäkysymyksiä juurikaan kannata pohtia etukäteen.

Tunnen vähän syyllisyyttä että ensimmäisen lapseni ollessa pieni olin niin liike-elämässä kiinni ja minulla oli paljon matkustamista eikä aikaa tarpeeksi lapselle. Nyt olisi toisin.

Jostain syystä minua kiehtoo eläkepäivien vietto tällä tavoin nuoren vaimon ja lapsen kanssa. En voi oikein kuvitella itseäni samanikäisen kanssa viettämässä yhteistä vanhuutta. Nuori nainen antaa selvästi virtaa ja pitää minut nuorekkaana ja energisenä.

Kerran vielä pojat kirjoitti:

Kyllä näitäkin asioita on mietitty. Saatanhan kuolla ennenkuin lapseni syntyy tai sitten en. Lapseni äitikin voi kuolla ennen aikojaan. Oma äitini on 88 vuotias pirteä suvun kantaäiti joka asuu omassa mökissään ja kun ei syö mitään lääkkeitä eikä sairasta juuri koskaan niin tekee talvella lumitöitä, kesällä haravoi niin jos tuohon kunnioitettavaan ikään pääsen niin tämä lapseni olisi silloin jo kakskutonen ja eläisi jo omillaan. Joten ei näitä ikäkysymyksiä juurikaan kannata pohtia etukäteen.

Tunnen vähän syyllisyyttä että ensimmäisen lapseni ollessa pieni olin niin liike-elämässä kiinni ja minulla oli paljon matkustamista eikä aikaa tarpeeksi lapselle. Nyt olisi toisin.

Jostain syystä minua kiehtoo eläkepäivien vietto tällä tavoin nuoren vaimon ja lapsen kanssa. En voi oikein kuvitella itseäni samanikäisen kanssa viettämässä yhteistä vanhuutta. Nuori nainen antaa selvästi virtaa ja pitää minut nuorekkaana ja energisenä.

Lue lisää

Yleensä tuossa iässä odotetaan innolla jo niitä lapsenlapsia joitaa saa varmasti hoitaa niin paljon kuin sielu sietää. Millainen tilanne on siellä suunnalla? Pelkästään tyttöystäväsi vuoksi sinun ei kannata lähteä touhon leikkiin. Ajattele myös tulevaa lasta sekä hänen tilannettaan. Myös tyttöystävälläsi voi olla vaikeaa ajatella tilannettanne esim. 10 vuotta eteen päin. Jos hän haluaa lapsia, päästäisin hänet menemään ja elämään oman ikäisessään parisuhteessa normaalia perhe-elämää. Erittäin todennäköistä on, että et tulisi koskaan näkemään kun lapsenne täyttäisi 20 vuotta. Mitä sillä välillä tapahtuu, sitä ei tiedä kukaan. Tyttöystäväsi elämä saattaa tulla olemaan todella raskasta.

Kannattaisi kuitenkin vielä harkita tarkasti. Ikä on pelkkä numero, mutta teillä se ikäero on aika paljon ja monenlaisia asioita ja kriisejä tulee varmasti eteen kohtuen tuosta ikäerosta ja elämäntilanteiden erilaisuudesta. Noin vanhana kun alkaa tekemään lapsia, ei ole takeita että hän olisi mitenkään terve. Jaksaisitko sitten? Kauanko muuten olette olleet yhdessä?

Olet kyllä ollut hirveä lapsi sinänsä: mummosi on auttanut ja sinä et tokikaan ole arvostanut iästä huolimatta vaan arvostellut sen perusteella, mutta kenen kasvattama, niin... Jos sinut on opetettu muita matkimaan ja "kun muillakin on niin häpeän omiani" asenteeseen lapsena, eihän se sinun vikasi ole. Mutta se, ettet edelleenkään osaa ajatella paremmin on.
Jotenkin todella kapea katsantoinen ajattelutapa, ja jotenkin säälittävääkin. Et aikuisenakaan parempaan pysty.

Sinähän et miettisi miten eläkepäiväsi vietät, vaan mitä muut sanoo, mikä ikään muiden mielestä sopii, mitä muut ajattelee, mitä muilla on ja onko muilla samalla tavalla.
Ja tuomitset iän perusteella, opetat samat asennevammasi lapsillesi: muistakaahan olla suvaitsemattomia ihan jo iän perusteella! Hävetkää vanhuksia! Älkää antako niiden hoitaa lapsia, jokuhan voi vielä luulla, että ne on jotain sukua. Ja auta armias jos olet mummosi kasvattama, parempi olisi vissiin olla orpo tai vaikka sijoituskodissa kunhan ois vaan nuori vanhempi, oli paska tai ei, eipä tartte ikää hävetä... Joopa.

Muiden lasten tekemiseen en ota kantaa, itse ottaisin hyvät vanhemmat ennemmin 20 vuodeksi kuin paskat 40 vuodeksi, itse ottaisin isän ajalla ja läsnäololla ennemmin 15 vuodeksi kun poissaolevan lapsellisen esim. juopon 35 vuodeksi, ja sitä rataa. Ikä ei siis minulla ratkaise, moni ale 40-vuotias saisi jättää lapset tekemättä ja vielä useampi alle 30-vuotias.

Näin olen ymmärtänyt että puolisoni on valmis koska hän ei halua elää lapsettomana johon minun kanssa toki olisi myös mahdollisuus. Minullahan niitä on kaksi. Puolisolleni tuo myös tiettyä turvaa se että minä olen jo kasvattanut kaksi lasta ja kun lapset ovat hyvin kasvatettuja ja koulutettuja niin hänellä ei ole syytä epäillä että olisin huono isä.

Tuohon en usko että lapsi alkaisi jossain vaiheessa tuntea suurta ahdistusta siitä että hänen perheensä ei ole samanlainen kuin muilla. Jos on lapsen kanssa tasapainoinen rakastava ja huolehtiva suhde niin ei tuollaiset asiat merkitse mitään. Kyllä isä on aina isä. Ehkä homo ja lesbopariskunnilla on suuremmat vaarat tässä suhteessa.

Mielestäni esim. downin syndrooman riski kasvaa, kun isällä on ikää ja siihen ei auta yhtään, että äiti on nuori. Miehet ovat vain taipuvaisia luulemaan, että kaikki kehityshäiriöt tulevat naisen puolelta.

Kantsii googletella kirjoitti:

Mielestäni esim. downin syndrooman riski kasvaa, kun isällä on ikää ja siihen ei auta yhtään, että äiti on nuori. Miehet ovat vain taipuvaisia luulemaan, että kaikki kehityshäiriöt tulevat naisen puolelta.

Lue lisää

Kyllä, kannattaa googlettaa, isän osuudesta ei itseasiassa sinänsä puhuta mitään kummempaa, paitsi että jos toinen vanhemmista on geenivirheen kantaja jo alunperinkin. Mutta varmaan sekin vaikuttaa. Kaikkeen.
Siihen periytymiseen tosin ei ikä enää vaikuta, se riski on sitten jo alunperinkin olemassa:

"Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain satakunta Down-lasta. Tilastollisten selvitysten mukaan riski synnyttää Down-lapsi kasvaa iän myötä. Kun 25-vuotiaan äidin mahdollisuus saada Down-lapsi arvioidaan 0,05 %:ksi, on se 35-vuotiaalla äidillä 0,5 %:a ja 45-vuotiaalla äidillä peräti 4 %:a. äidin 1. kromosomin MTR-geenin (1q43) ominaisuuksien on todettu liittyvän lapsen vammautumisriskiin, erityisesti synnytysiän myöhäisempään ajankohtaan. Down-sikiö voidaan todeta raskaudenaikaisella lapsivesitutkimuksella. Osa vanhemmista valitsee tämän perusteella raskauden keskeytyksen. "

Että ihan noin sata downin syndroomalasta syntyy vuodessa, häiritseekö he sun elämääsi jotenkin? Onko down-vamma pahempi perintö kuin asennevamma?
No, siis noilla mahiksilla on kyllä luontoäiti mennyt tooooosi vikaan, ettäs kehtaa!

Että ihan 4 % mahdollisuus on 45-vuotiaalla äidillä. Juuh, aika huikee on, 4 sadasta. Ei sitten suurempia riskejä ole maailmassa?
Eräs down-syndroomaisen lapsen äiti kertoi lapsestaan kuten muistakin saman vamman omaavista, että yleensä tunnusomaista heille on kehitysvamman lisäksi sydämellisyys, kiltteys ja rehellisyys.

Muuta googlelta löytämää tietoa:
"Aikuisina suurin osa Down-ihmisistä tulee hyvin toimeen ohjatuissa asuntoloissa, osa selviytyy myös varsin itsenäiseen asumiseen. Avoimilla työmarkkinoilla heitä ei paljon ole, joskin tuettu työllistyminen on monillekin mahdollinen. Down-ihmiset ovat yleensä seurallisia ja myönteisesti elämään ja muihin ihmisiin suhtautuvia, mikä helpottaa heidän sosiaalista menestymistään."

Niin, mikäpä sen kauheampaa kun saada lapsi, joka on rehellinen, sydämellinen, myönteinen, ja seurallinen.

"Oireyhtymän esiintyvyys maailmalla on ollut 1/650 - 1/1.000 elävinä syntyneistä lapsista."

Kannattaisi todella tehdä syväluotausta omiin vammoihinsa. Monella ihmisellä tuntuu olevan tapana pelotella vammaisilla, kuin helvetin portit aukeaisivat heidän myötään, mutta ne ketkä aloittavat sodat, ovat kaikkein väkivaltaisimpia, tai psykopaattisia jopa, ne ketkä omaavat pahimmat asennevammat, valehtelevat, kieroilevat ja ovat muutenkin per**reikiä, ovat ne ns. terveet, kunnolliset ja ei-vammaiset. Miltäs se tuntuu? Huomaako kukaan itsessään vammaan, mitä lääketiede ei etsi?

oliko muuta? kirjoitti:

Kyllä, kannattaa googlettaa, isän osuudesta ei itseasiassa sinänsä puhuta mitään kummempaa, paitsi että jos toinen vanhemmista on geenivirheen kantaja jo alunperinkin. Mutta varmaan sekin vaikuttaa. Kaikkeen.
Siihen periytymiseen tosin ei ikä enää vaikuta, se riski on sitten jo alunperinkin olemassa:

"Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain satakunta Down-lasta. Tilastollisten selvitysten mukaan riski synnyttää Down-lapsi kasvaa iän myötä. Kun 25-vuotiaan äidin mahdollisuus saada Down-lapsi arvioidaan 0,05 %:ksi, on se 35-vuotiaalla äidillä 0,5 %:a ja 45-vuotiaalla äidillä peräti 4 %:a. äidin 1. kromosomin MTR-geenin (1q43) ominaisuuksien on todettu liittyvän lapsen vammautumisriskiin, erityisesti synnytysiän myöhäisempään ajankohtaan. Down-sikiö voidaan todeta raskaudenaikaisella lapsivesitutkimuksella. Osa vanhemmista valitsee tämän perusteella raskauden keskeytyksen. "

Että ihan noin sata downin syndroomalasta syntyy vuodessa, häiritseekö he sun elämääsi jotenkin? Onko down-vamma pahempi perintö kuin asennevamma?
No, siis noilla mahiksilla on kyllä luontoäiti mennyt tooooosi vikaan, ettäs kehtaa!

Että ihan 4 % mahdollisuus on 45-vuotiaalla äidillä. Juuh, aika huikee on, 4 sadasta. Ei sitten suurempia riskejä ole maailmassa?
Eräs down-syndroomaisen lapsen äiti kertoi lapsestaan kuten muistakin saman vamman omaavista, että yleensä tunnusomaista heille on kehitysvamman lisäksi sydämellisyys, kiltteys ja rehellisyys.

Muuta googlelta löytämää tietoa:
"Aikuisina suurin osa Down-ihmisistä tulee hyvin toimeen ohjatuissa asuntoloissa, osa selviytyy myös varsin itsenäiseen asumiseen. Avoimilla työmarkkinoilla heitä ei paljon ole, joskin tuettu työllistyminen on monillekin mahdollinen. Down-ihmiset ovat yleensä seurallisia ja myönteisesti elämään ja muihin ihmisiin suhtautuvia, mikä helpottaa heidän sosiaalista menestymistään."

Niin, mikäpä sen kauheampaa kun saada lapsi, joka on rehellinen, sydämellinen, myönteinen, ja seurallinen.

"Oireyhtymän esiintyvyys maailmalla on ollut 1/650 - 1/1.000 elävinä syntyneistä lapsista."

Kannattaisi todella tehdä syväluotausta omiin vammoihinsa. Monella ihmisellä tuntuu olevan tapana pelotella vammaisilla, kuin helvetin portit aukeaisivat heidän myötään, mutta ne ketkä aloittavat sodat, ovat kaikkein väkivaltaisimpia, tai psykopaattisia jopa, ne ketkä omaavat pahimmat asennevammat, valehtelevat, kieroilevat ja ovat muutenkin per**reikiä, ovat ne ns. terveet, kunnolliset ja ei-vammaiset. Miltäs se tuntuu? Huomaako kukaan itsessään vammaan, mitä lääketiede ei etsi?

Lue lisää

Läheskään kaikki Down-ihmiset eivät ole niitä lievimpiä, aurinkoisia tapauksia. Paljon vakavampia tapauksiakin on, jotka vaativat huomattavasti enemmän hoitoa kuin lievästi kehitysvammaiset, he tarvitsevat hoitajan 24/7.

oooouuuu kirjoitti:

Läheskään kaikki Down-ihmiset eivät ole niitä lievimpiä, aurinkoisia tapauksia. Paljon vakavampia tapauksiakin on, jotka vaativat huomattavasti enemmän hoitoa kuin lievästi kehitysvammaiset, he tarvitsevat hoitajan 24/7.

Lue lisää

Kyllä ja mitä sitten? Eikö heillä ole oikeutta syntyä vai syntyvätkö he todistetusti vain ja ainoastaan tietyille vanhemmille? Onko 4 % mahdollisuudet jo sellaiset että voidaan käydä syyllistämään? Jos sinulla on 96% mahdollisuus selvitä syövästä täysin terveeksi, luuletko kuolevasi?

Lähes kaikki downin syndrooman omaavat ovat kehitysvammaisia keskinkertaisesti, etsi tietoa niin löydät. Juurihan lainasin juttua ihan selkeällä suomenkielellä, etkö osaa lukea? "YLEENSÄ" tarkoittaa kyllä, että lähes kaikki siis.
"Lähes kaikki" siis kylläkin ovat sinänsä lievimpiä tapauksia.
Mutta oikea ilmaisu olisi että poikkeuksiakin on, jotka ovat sitten paljon vakavampia tapauksia.
Niin, mutta mikäs oli pointtisi? Entäs sitten? Jos 650 lapsesta 1 syntyy vammaisena, pitäisikö kenties lapsia olla tekemättä kokonaan? Vai että jos niistä yhdestä on joka 10. vaikeammin vammainen ja joka 100.s hyvin vaikeasti vammainen, olisi 1/65 000 riski saada vaikeasti vammainen lapsi, ja sekö sitten olisi se syy olla lapsia tekemättä?
Aina on poikkeuksia, se on totta, oliko muita itsestään selvyyksiä kerrottavana? Yleensä nimittäin sisältää myös "ei aina", yleensä tarkoittaa "lähes aina, vaan ei ihan aina".

Kyllä, on olemassa myös kehitysvammaisia ja hyvin vaikeasti vammaisia ihmisiä. Joillain heistä ei ole downin syndroomaa ollenkaan. Joillain ei ole aivoissa mitään vikaa vaikka he ulkoisesti saattavat olla hyvinkin poikkeavia ja jotkut taas eivät poikkea ulkoisesti juuri ollenkaan tai ollenakaan mutta silti heillä on kehitysvamma.

Samaa mietin minäkin, että täytyy olla hyvin poikkeuksellinen ja erikoinen (vanhana syntynyt?) 40-vuotias nainen että haluaa olla yli 7-kymppisen kanssa. Jopa 5-kymppinen on liian vanha 4-kymppiselle. ;)

Jostain syystä en näe onnellisina sellaisia eläkepäiviä että istuisin toisen samanikäisen kanssa kiikkustuolissa ja lomailisimme muiden samanlaisten kanssa eläkeläismatkoilla. Kuulun tähän rokkisukupolveen joka heräsi Beatleseista ja kun kerran rokkari niin aina rokkari. Kun on hyvässä kunnossa ja kiinnostuksen kohteet ovat aivan muualla niin nuori nainen ja lapsi antavat aivan uutta sisältöä elämään. Silloin voin sanoa että eläkepäivät ovat onnellisia kun on actionia elämässä eikä vain hiljaista hyssyttelyä kiikkutuolissa. Ja enhän minä tässä ole yksin vaatimassa nuorta vaimoa ja lasta vaan aloite on kyllä tullut naisen puolelta ja jos hän sitä haluaa ja on valmis siihen niin en näe mitään estettä ettenkö voisi tähän uuteen elämään lähteä.

Kerran vielä pojat kirjoitti:

Jostain syystä en näe onnellisina sellaisia eläkepäiviä että istuisin toisen samanikäisen kanssa kiikkustuolissa ja lomailisimme muiden samanlaisten kanssa eläkeläismatkoilla. Kuulun tähän rokkisukupolveen joka heräsi Beatleseista ja kun kerran rokkari niin aina rokkari. Kun on hyvässä kunnossa ja kiinnostuksen kohteet ovat aivan muualla niin nuori nainen ja lapsi antavat aivan uutta sisältöä elämään. Silloin voin sanoa että eläkepäivät ovat onnellisia kun on actionia elämässä eikä vain hiljaista hyssyttelyä kiikkutuolissa. Ja enhän minä tässä ole yksin vaatimassa nuorta vaimoa ja lasta vaan aloite on kyllä tullut naisen puolelta ja jos hän sitä haluaa ja on valmis siihen niin en näe mitään estettä ettenkö voisi tähän uuteen elämään lähteä.

Lue lisää

Ei ne sinun ikäiset naisetkaan halua istua kiikkutuolissa. Tiedän yhden parin, jossa mies oli n. 50 v. ja nainen n. 25 v. kun he menivät naimisiin. Kolme lasta nopeaan tahtiin. Liitto loppui, kun nuorin oli vielä lähes vauvaikäinen. Tässäkin tapauksessa nainen taisi olla aloitteentekijä suhteen syvenemiselle ja halusi myös lapsia.

life & wife kirjoitti:

Ei ne sinun ikäiset naisetkaan halua istua kiikkutuolissa. Tiedän yhden parin, jossa mies oli n. 50 v. ja nainen n. 25 v. kun he menivät naimisiin. Kolme lasta nopeaan tahtiin. Liitto loppui, kun nuorin oli vielä lähes vauvaikäinen. Tässäkin tapauksessa nainen taisi olla aloitteentekijä suhteen syvenemiselle ja halusi myös lapsia.

Lue lisää

Mä tiedän yhden pariskunnan jossa mies oli 36 ja nainen 35 kun menivät naimisiin, hankkivat lapsia ja erosivat 2 vuodessa.
Mä tiedän yhden toisen pariskunnan missä vaimo oli 18-vuotias ja lapsi pukkasi maailmaan jo ennen kahtakymmentä. Mies 20 vee ja eron tullessa täytti 30 vuotta. Nainen oli eron aikaan 28-vuotias.
Mä tiedän yhden parin, missä nainen oli 21-vuotias kun ne meni naimisiin, mies oli 28-vuotias, ja mies 29 ja nainen 22-vuotias kun ne erosi. Ne ehti kanssa tehdä lapsen ja olivat olleet 7 vuotta yhdessä ennen naimisiin menoa.
Sitten mä tiedän yhden pariskunnan jotka oli noin 30-vuotiaita molemmat, menivät naimisiin, hankkivat 4 lasta ja erosivat nuorimman ollessa 3-vuotias.

Mä tiedän tosi monta pariskuntaa kanssa, ketkä on olleet yhdessä, hankkineet lapsia, menneet naimisiin ja eronneet. Jotkut jo raskausaikana.

Olet vanhanaikainen. Nykyajan isoäidit on vielä puumanaisia ja isoisät ajaa harrikoilla ja pelaa golfia, ei heillä ole aikaa eikä haluja kiikkutuolissa keinua ja kuopia puutarhassa. Päivitä itsesi 200-luvulle.

Siinähän varoittelet mutta ajattele asian toista puolta. Mikäli kieltäydyn "onnettomista eläkepäivistä" vaimon ja lapsen kanssa niin se tarkoittaa että tämä ihmissuhde myös päättyy koska naiseni ei ole valmis valitsemaan sellaista tulevaisuutta ettei hänellä ole lainkaan lasta. Sittenkö minulla on onnellinen eläkeläisyys? Minua on yritetty syyllistää itsekkyydestä mutta asiassa on todellakin toinen puoli jota minun täytyy punnita.

Ketä kiinnostaa miltä näyttää nuorempien silmissä???
Mikä saa sut luulemaan että nuoret määrittelee kuka täällä saa olla ja mitäkin? Ihan samalla tavalla voisi sanoa että nuoret on säälittäviä, vähäisen elämän kokemuksensa kanssa, heilumassa yökerhoissa kun eivät uskalla edes kädestä ilman känniä pitää. Esittämässä omalla vahvalla tiedollaan miten muiden pitäisi olla ja elää? Tuomitsemassa iän puolesta, vai mitä, suvaitsemassa muita kaltaisiaan, ja vain niitä?
Mikä ihmeen kommentti tuo on? Joo, varmaan jokainen nyt alkaa elämään elämäänsä sen mukaan, kun mitä miettii miltä "nuorempien" silmissä näyttää. Who gives a shit?!

Niin ja muuten... Ajattele niitä nuoria jotka ovat jo sairaita tai jopa vammaisia syntymästään. Ajatella, miten ne voi edes elää ja kuka voisi niitä rakastaa, niillähän on sairauksia ja vammoja, jo 30 vuotta aikaisemminkin kuin muilla...? Vai eiku miten se oli. Aattele, jos vaikka eläin hiljaiseloo, kun sekin on säälittävää, vähän niinku se yökerhos käynti...
Mitä sitten saa tehdä, kuolla pois vai? Kun hiljaiselo on säälittävää, baarissa käyminen on säälittävää ja oisko sulla muuta? Varmaan harrastaakaan mitään ei saa, kun ei koskaan voi tietää miltä se nuorempien silmissä näyttää, eiks nii? Ja mitä ne muutkin aattelee...

(Ap:n kyssään en ota kantaa)

jop´+09ouiygjh kirjoitti:

Ketä kiinnostaa miltä näyttää nuorempien silmissä???
Mikä saa sut luulemaan että nuoret määrittelee kuka täällä saa olla ja mitäkin? Ihan samalla tavalla voisi sanoa että nuoret on säälittäviä, vähäisen elämän kokemuksensa kanssa, heilumassa yökerhoissa kun eivät uskalla edes kädestä ilman känniä pitää. Esittämässä omalla vahvalla tiedollaan miten muiden pitäisi olla ja elää? Tuomitsemassa iän puolesta, vai mitä, suvaitsemassa muita kaltaisiaan, ja vain niitä?
Mikä ihmeen kommentti tuo on? Joo, varmaan jokainen nyt alkaa elämään elämäänsä sen mukaan, kun mitä miettii miltä "nuorempien" silmissä näyttää. Who gives a shit?!

Niin ja muuten... Ajattele niitä nuoria jotka ovat jo sairaita tai jopa vammaisia syntymästään. Ajatella, miten ne voi edes elää ja kuka voisi niitä rakastaa, niillähän on sairauksia ja vammoja, jo 30 vuotta aikaisemminkin kuin muilla...? Vai eiku miten se oli. Aattele, jos vaikka eläin hiljaiseloo, kun sekin on säälittävää, vähän niinku se yökerhos käynti...
Mitä sitten saa tehdä, kuolla pois vai? Kun hiljaiselo on säälittävää, baarissa käyminen on säälittävää ja oisko sulla muuta? Varmaan harrastaakaan mitään ei saa, kun ei koskaan voi tietää miltä se nuorempien silmissä näyttää, eiks nii? Ja mitä ne muutkin aattelee...

(Ap:n kyssään en ota kantaa)

Lue lisää

Pitää sitä vähän ajatella ja ottaa olosuhteet huomioon. Itse sairastuin odottaessani kolmatta lasta, ja siihen loppui lastenteko, vaikka sinänsä enemmänkin lapsia olisin halunut. Pystyisin olemaan raskaana ja saamaan lapsen vielä, mutta pidän itseäni järkevänä, koska ajattelen jo olemassa olevaa perhettäni ja lapsiani. Haluan että heillä on äiti mahdollisimman pitkään, ja mahdollinen raskaus riskeeraisi asioita, vaikkakin vähän, niin silti. Itse kun menetin toisen vanhemmistani ihan liian nuorena, en osaa ajatella hetken hurmaa, miten kiva olisikaan saada uusi vauva ja ihminen perheeseen, vaan ajattelen pidemmälle.

...............g... kirjoitti:

Pitää sitä vähän ajatella ja ottaa olosuhteet huomioon. Itse sairastuin odottaessani kolmatta lasta, ja siihen loppui lastenteko, vaikka sinänsä enemmänkin lapsia olisin halunut. Pystyisin olemaan raskaana ja saamaan lapsen vielä, mutta pidän itseäni järkevänä, koska ajattelen jo olemassa olevaa perhettäni ja lapsiani. Haluan että heillä on äiti mahdollisimman pitkään, ja mahdollinen raskaus riskeeraisi asioita, vaikkakin vähän, niin silti. Itse kun menetin toisen vanhemmistani ihan liian nuorena, en osaa ajatella hetken hurmaa, miten kiva olisikaan saada uusi vauva ja ihminen perheeseen, vaan ajattelen pidemmälle.

Lue lisää

Miten tuo liittyy siihen pitääkö ajatella miltä näyttää nuorempien silmissä? Onko täällä joillain ihmisillä lukutaito hieman puutteellinen?
Kenelle tää kommentti oikein oli?! Vai meneekö nää jotenkin vääriin paikkoihin.

Joo, siis voi hiipua seksi pitkässä suhteessa aina, mutta se nyt vaan on ihan fakta, että impotenssi on tosi yleinen vaiva vanhemmilla miehillä. Ja että se ei ole helpotus jos sitä ei myönnä, lörpön munan hiplaaminen ei kiinnosta ketään, sori vaan. Moni haluaa pohjatonta ymmärrystä, mutta oikeasti, tossa pitäisi ymmärtää itsekin asioita. Ja että jossain vaiheessa, halusit nyt ajatella asiaa tai et, sun nahka roikkuu, persaus roikkuu ja jos sä siihen kaupan päälle kärsit ihan luonnollisesti potenssiongelmista, sitä 30 vuotta nuorempaa naista ei kiinnosta löysä vehje. Rakkaus on hiipunut arjeksi ja sillon, kuten tiedät, asiat iskee päälle. Anteeksi nyt tämä suora puhe, mutta teillä on syitä olla realistinen. Moni sitten yllättyy siitä vanhenemisesta kuitenkin, mutta se on realismia kaikkineen. Sitten kun tilanne onkin se, että toinen ei kehtaa sanoa, toinen ei enää halua, toinen ei tajua vanhenneensa ja ongelmia tulee ja ei voi puhua tai vanheneminen käykin niin, ettei halua enää ollenkaan... Niin.

30-vuotias nainen on seksihimoissaan ihan huipulla vielä 45-vuotiaana. Sinä silloin et, ja se on fakta. Suhtautukaa asiaan realistisesti vaan, vaikkei tosiasioitten myöntäminen kivaa olisikaan.
Suhde ei tokikaan ole pelkkää seksiä, mutta ihminen on seksuaalinen olento ja aktiivinen pitkän aikaa.

Tarkoittaen, että se ei ehkä ole ongelma, jos te pystytte siitä puhumaan ja myös siitä, että vanhenemisessa ON se, että se nuorempi nainen saattaa lakata haluamasta seksiä kanssa nimenomaan koska sinä olet vanha. Silloin te pystytte käsittelemään sitä asiaa. Se on eri asia kun aikaisemmissa liitoissasi ja voit väittää ja inttää jokaisen jokaiseen pointtiin takaisin, joo, joo, kyllä argumentteja löytyy, mutta tosiasioita se ei muuta. Jos nyt olet 62-vuotias, sinussa on alkanut vanheneminen. Se pahenee koko ajan ja 10 vuoden päästä olet oikeasti jo vanha eikä mikään mahti maailmassa sitä estä.

Naiselle ei ole helpotus se, että seksi ei enää onnistu, että mies on haluton ja etenkään se, jos se kärsii potenssivaikeuksista mitä se ei myönnä.
Selitä itsellesi että naiselle on helpotus elää vanhemman miehen kanssa, mutta se on vain puoli totuutta. Voi olla tiettyyn pisteeseen saakka helpottavaa (etenkin jos kyseinen nainen ei sitten paljon sitä seksiä halua), mutta siinä on myös riskinsä.
Se että sinulla on kokemusta aikaisemmista liitoista ei tarkoita että ymmärrät tästä kokemuksesta mitään: ei sinulla ole kokemusta 32 vuoden ikäerosta, vanhuudesta, ison ikäeron tuomista haasteista, eikä liitosta juuri tämän naisen kanssa. En sano siis, ettei olisi kokemusta, vaan sitä, että on aivan turhaa kuvitella tietävänsä kaikkea, kun ei voi tietää: olisi parempi ennuste olla realistisempi. Ottaa huomioon että on olemassa asioita, riskejä, faktoja, ja joitain tapahtumia, mitä ei voi välttää... Ehkäpä olet ollut aikaisemmat 2 kertaa myös yhtä vänkäävä ja epärealistinen, joka vaan kyllä tietää. Kannattaisikohan ottaa jo opikseen?
Tulee mieleen että tarjoat kokemustasi vain hyvänä, mutta kuule, hoet sinulla on kokemusta kahdesta liitosta... Sinulla on siis kokemusta kahdesta erosta. Kokemusta ei ole vain se, että on tehnyt jotain, vaan se että on ottanut opikseen.

Voi siis olla että onnistutte, voi olla että ette, voi olla että on hyvä idea tehdä lapsi, voi olla että ei. Mutta jos luulet ettei 32 vuoden ikäerossa ole omat haasteensa ja ettei vanheneminen ja jopa vanhukseksi tuleminen kosketa sinua, olet väärässä. Ja kyllä, se tulee koskettamaan myös seksielämäänne eri tavalla kuin nuorena. Silloin se seksin haluaminen päättyi eri syistä, todennäköisesti. Nuorilla siis seksielämä VOI eli SAATTAA hiipua, teillä näin tulee käymään 100% varmasti.

Ja edelleen ja juuri siksi, koko pointti oli, että suhteella pitää olla muutakin pohjaa. Etenkin ikäerosuhteessa on erittäin tärkeää että suhteessa on syvää ystävyyttä, sielun kumppanuutta jne. mitä jo luettelinkin. Ihan hetken hurmalle sitä ei voi perustaa, koska samanlaista kasvuaikaa ei ole, ja ikäänkuin kasvatte eri suuntiin. Hän vielä parhaassa iässään ja sinä kohti vanhuutta. Se ei tarkoita ettei voisi olla liitossa ja elämää ja erotiikkaa, mutta omat haasteensa se tuo.
Jokaisessa liitossa on haasteensa, mutta mielestäni ikäeroliitoissa muutamia erikoisempia ja enemmän.

Tähän mennessä olet todistetusti vain epäonnistunut liitoissasi. Tähän mennessä olet eronnut siis. Onko sitä muuta pohjaa siis ollut aikaisemminkaan ja miksi nyt osaisit sitä rakentaa?
Sinua voi kiehtoa eläkepäivät nuoren naisen virran avulla ja tehdä vielä lapsia, mutta niin, itsepähän keskustelua tilasit. Joten kysymys taitaa kuulua, mitä annettavaa sinulla on heille?

sama08987u6ry5 kirjoitti:

Joo, siis voi hiipua seksi pitkässä suhteessa aina, mutta se nyt vaan on ihan fakta, että impotenssi on tosi yleinen vaiva vanhemmilla miehillä. Ja että se ei ole helpotus jos sitä ei myönnä, lörpön munan hiplaaminen ei kiinnosta ketään, sori vaan. Moni haluaa pohjatonta ymmärrystä, mutta oikeasti, tossa pitäisi ymmärtää itsekin asioita. Ja että jossain vaiheessa, halusit nyt ajatella asiaa tai et, sun nahka roikkuu, persaus roikkuu ja jos sä siihen kaupan päälle kärsit ihan luonnollisesti potenssiongelmista, sitä 30 vuotta nuorempaa naista ei kiinnosta löysä vehje. Rakkaus on hiipunut arjeksi ja sillon, kuten tiedät, asiat iskee päälle. Anteeksi nyt tämä suora puhe, mutta teillä on syitä olla realistinen. Moni sitten yllättyy siitä vanhenemisesta kuitenkin, mutta se on realismia kaikkineen. Sitten kun tilanne onkin se, että toinen ei kehtaa sanoa, toinen ei enää halua, toinen ei tajua vanhenneensa ja ongelmia tulee ja ei voi puhua tai vanheneminen käykin niin, ettei halua enää ollenkaan... Niin.

30-vuotias nainen on seksihimoissaan ihan huipulla vielä 45-vuotiaana. Sinä silloin et, ja se on fakta. Suhtautukaa asiaan realistisesti vaan, vaikkei tosiasioitten myöntäminen kivaa olisikaan.
Suhde ei tokikaan ole pelkkää seksiä, mutta ihminen on seksuaalinen olento ja aktiivinen pitkän aikaa.

Tarkoittaen, että se ei ehkä ole ongelma, jos te pystytte siitä puhumaan ja myös siitä, että vanhenemisessa ON se, että se nuorempi nainen saattaa lakata haluamasta seksiä kanssa nimenomaan koska sinä olet vanha. Silloin te pystytte käsittelemään sitä asiaa. Se on eri asia kun aikaisemmissa liitoissasi ja voit väittää ja inttää jokaisen jokaiseen pointtiin takaisin, joo, joo, kyllä argumentteja löytyy, mutta tosiasioita se ei muuta. Jos nyt olet 62-vuotias, sinussa on alkanut vanheneminen. Se pahenee koko ajan ja 10 vuoden päästä olet oikeasti jo vanha eikä mikään mahti maailmassa sitä estä.

Naiselle ei ole helpotus se, että seksi ei enää onnistu, että mies on haluton ja etenkään se, jos se kärsii potenssivaikeuksista mitä se ei myönnä.
Selitä itsellesi että naiselle on helpotus elää vanhemman miehen kanssa, mutta se on vain puoli totuutta. Voi olla tiettyyn pisteeseen saakka helpottavaa (etenkin jos kyseinen nainen ei sitten paljon sitä seksiä halua), mutta siinä on myös riskinsä.
Se että sinulla on kokemusta aikaisemmista liitoista ei tarkoita että ymmärrät tästä kokemuksesta mitään: ei sinulla ole kokemusta 32 vuoden ikäerosta, vanhuudesta, ison ikäeron tuomista haasteista, eikä liitosta juuri tämän naisen kanssa. En sano siis, ettei olisi kokemusta, vaan sitä, että on aivan turhaa kuvitella tietävänsä kaikkea, kun ei voi tietää: olisi parempi ennuste olla realistisempi. Ottaa huomioon että on olemassa asioita, riskejä, faktoja, ja joitain tapahtumia, mitä ei voi välttää... Ehkäpä olet ollut aikaisemmat 2 kertaa myös yhtä vänkäävä ja epärealistinen, joka vaan kyllä tietää. Kannattaisikohan ottaa jo opikseen?
Tulee mieleen että tarjoat kokemustasi vain hyvänä, mutta kuule, hoet sinulla on kokemusta kahdesta liitosta... Sinulla on siis kokemusta kahdesta erosta. Kokemusta ei ole vain se, että on tehnyt jotain, vaan se että on ottanut opikseen.

Voi siis olla että onnistutte, voi olla että ette, voi olla että on hyvä idea tehdä lapsi, voi olla että ei. Mutta jos luulet ettei 32 vuoden ikäerossa ole omat haasteensa ja ettei vanheneminen ja jopa vanhukseksi tuleminen kosketa sinua, olet väärässä. Ja kyllä, se tulee koskettamaan myös seksielämäänne eri tavalla kuin nuorena. Silloin se seksin haluaminen päättyi eri syistä, todennäköisesti. Nuorilla siis seksielämä VOI eli SAATTAA hiipua, teillä näin tulee käymään 100% varmasti.

Ja edelleen ja juuri siksi, koko pointti oli, että suhteella pitää olla muutakin pohjaa. Etenkin ikäerosuhteessa on erittäin tärkeää että suhteessa on syvää ystävyyttä, sielun kumppanuutta jne. mitä jo luettelinkin. Ihan hetken hurmalle sitä ei voi perustaa, koska samanlaista kasvuaikaa ei ole, ja ikäänkuin kasvatte eri suuntiin. Hän vielä parhaassa iässään ja sinä kohti vanhuutta. Se ei tarkoita ettei voisi olla liitossa ja elämää ja erotiikkaa, mutta omat haasteensa se tuo.
Jokaisessa liitossa on haasteensa, mutta mielestäni ikäeroliitoissa muutamia erikoisempia ja enemmän.

Tähän mennessä olet todistetusti vain epäonnistunut liitoissasi. Tähän mennessä olet eronnut siis. Onko sitä muuta pohjaa siis ollut aikaisemminkaan ja miksi nyt osaisit sitä rakentaa?
Sinua voi kiehtoa eläkepäivät nuoren naisen virran avulla ja tehdä vielä lapsia, mutta niin, itsepähän keskustelua tilasit. Joten kysymys taitaa kuulua, mitä annettavaa sinulla on heille?

Lue lisää

Kaikki naiset eivät ole seksinhimoisia ja lähes jokaisessa parisuhteessa seksi väljähtyy ja harvenee. Moni nainen voi olla ihan tyytyväinen jos ei mies ole aina vonkaamassa ja silloin harvempikin seksi voi olla ihan tyydyttävää ja tasapainoista. Nuorilla miehillä on vielä se ongelma että ovat kyllä heti valmiina mutta heti se myöskin loppuu. Esileikeistä ei ymmärretä mitään ja miksi mies ymmärtäisikään kun on jo timmissä kunnossa ennen kuin saa edes housut jalasta. Vanhempi mies syttyy hitaammin mutta jaksaa sitten kauemmin.

sama08987u6ry5 kirjoitti:

Joo, siis voi hiipua seksi pitkässä suhteessa aina, mutta se nyt vaan on ihan fakta, että impotenssi on tosi yleinen vaiva vanhemmilla miehillä. Ja että se ei ole helpotus jos sitä ei myönnä, lörpön munan hiplaaminen ei kiinnosta ketään, sori vaan. Moni haluaa pohjatonta ymmärrystä, mutta oikeasti, tossa pitäisi ymmärtää itsekin asioita. Ja että jossain vaiheessa, halusit nyt ajatella asiaa tai et, sun nahka roikkuu, persaus roikkuu ja jos sä siihen kaupan päälle kärsit ihan luonnollisesti potenssiongelmista, sitä 30 vuotta nuorempaa naista ei kiinnosta löysä vehje. Rakkaus on hiipunut arjeksi ja sillon, kuten tiedät, asiat iskee päälle. Anteeksi nyt tämä suora puhe, mutta teillä on syitä olla realistinen. Moni sitten yllättyy siitä vanhenemisesta kuitenkin, mutta se on realismia kaikkineen. Sitten kun tilanne onkin se, että toinen ei kehtaa sanoa, toinen ei enää halua, toinen ei tajua vanhenneensa ja ongelmia tulee ja ei voi puhua tai vanheneminen käykin niin, ettei halua enää ollenkaan... Niin.

30-vuotias nainen on seksihimoissaan ihan huipulla vielä 45-vuotiaana. Sinä silloin et, ja se on fakta. Suhtautukaa asiaan realistisesti vaan, vaikkei tosiasioitten myöntäminen kivaa olisikaan.
Suhde ei tokikaan ole pelkkää seksiä, mutta ihminen on seksuaalinen olento ja aktiivinen pitkän aikaa.

Tarkoittaen, että se ei ehkä ole ongelma, jos te pystytte siitä puhumaan ja myös siitä, että vanhenemisessa ON se, että se nuorempi nainen saattaa lakata haluamasta seksiä kanssa nimenomaan koska sinä olet vanha. Silloin te pystytte käsittelemään sitä asiaa. Se on eri asia kun aikaisemmissa liitoissasi ja voit väittää ja inttää jokaisen jokaiseen pointtiin takaisin, joo, joo, kyllä argumentteja löytyy, mutta tosiasioita se ei muuta. Jos nyt olet 62-vuotias, sinussa on alkanut vanheneminen. Se pahenee koko ajan ja 10 vuoden päästä olet oikeasti jo vanha eikä mikään mahti maailmassa sitä estä.

Naiselle ei ole helpotus se, että seksi ei enää onnistu, että mies on haluton ja etenkään se, jos se kärsii potenssivaikeuksista mitä se ei myönnä.
Selitä itsellesi että naiselle on helpotus elää vanhemman miehen kanssa, mutta se on vain puoli totuutta. Voi olla tiettyyn pisteeseen saakka helpottavaa (etenkin jos kyseinen nainen ei sitten paljon sitä seksiä halua), mutta siinä on myös riskinsä.
Se että sinulla on kokemusta aikaisemmista liitoista ei tarkoita että ymmärrät tästä kokemuksesta mitään: ei sinulla ole kokemusta 32 vuoden ikäerosta, vanhuudesta, ison ikäeron tuomista haasteista, eikä liitosta juuri tämän naisen kanssa. En sano siis, ettei olisi kokemusta, vaan sitä, että on aivan turhaa kuvitella tietävänsä kaikkea, kun ei voi tietää: olisi parempi ennuste olla realistisempi. Ottaa huomioon että on olemassa asioita, riskejä, faktoja, ja joitain tapahtumia, mitä ei voi välttää... Ehkäpä olet ollut aikaisemmat 2 kertaa myös yhtä vänkäävä ja epärealistinen, joka vaan kyllä tietää. Kannattaisikohan ottaa jo opikseen?
Tulee mieleen että tarjoat kokemustasi vain hyvänä, mutta kuule, hoet sinulla on kokemusta kahdesta liitosta... Sinulla on siis kokemusta kahdesta erosta. Kokemusta ei ole vain se, että on tehnyt jotain, vaan se että on ottanut opikseen.

Voi siis olla että onnistutte, voi olla että ette, voi olla että on hyvä idea tehdä lapsi, voi olla että ei. Mutta jos luulet ettei 32 vuoden ikäerossa ole omat haasteensa ja ettei vanheneminen ja jopa vanhukseksi tuleminen kosketa sinua, olet väärässä. Ja kyllä, se tulee koskettamaan myös seksielämäänne eri tavalla kuin nuorena. Silloin se seksin haluaminen päättyi eri syistä, todennäköisesti. Nuorilla siis seksielämä VOI eli SAATTAA hiipua, teillä näin tulee käymään 100% varmasti.

Ja edelleen ja juuri siksi, koko pointti oli, että suhteella pitää olla muutakin pohjaa. Etenkin ikäerosuhteessa on erittäin tärkeää että suhteessa on syvää ystävyyttä, sielun kumppanuutta jne. mitä jo luettelinkin. Ihan hetken hurmalle sitä ei voi perustaa, koska samanlaista kasvuaikaa ei ole, ja ikäänkuin kasvatte eri suuntiin. Hän vielä parhaassa iässään ja sinä kohti vanhuutta. Se ei tarkoita ettei voisi olla liitossa ja elämää ja erotiikkaa, mutta omat haasteensa se tuo.
Jokaisessa liitossa on haasteensa, mutta mielestäni ikäeroliitoissa muutamia erikoisempia ja enemmän.

Tähän mennessä olet todistetusti vain epäonnistunut liitoissasi. Tähän mennessä olet eronnut siis. Onko sitä muuta pohjaa siis ollut aikaisemminkaan ja miksi nyt osaisit sitä rakentaa?
Sinua voi kiehtoa eläkepäivät nuoren naisen virran avulla ja tehdä vielä lapsia, mutta niin, itsepähän keskustelua tilasit. Joten kysymys taitaa kuulua, mitä annettavaa sinulla on heille?

Lue lisää

Sulla ilmeisesti on omakohtaista kokemusta impotenssista kun sanot sen olevan yleinen vaiva vanhemmilla miehillä. Tuskin minun tapauksessa suhde nuorempaan naiseen ei edes olisi alkanut jos olisin impotentti. Nyt tietysti täytyy pitää kunnosta huolta että kyky säilyy mahdollisimman pitkään sillä kyllä se säilyy ellei sitä impotenssia itse hanki. Viina ja tupakka nyt ovat poissuljettuja ja ruokavaliollakin voi paljon auttaa asiaa. Ei nimittäin ole mitään tiettyä ikää olemassa jolloin seksi mieheltä loppuu.

Olen ollut kaksi kertaa naimisissa ja voin sanoa että kyllä se nuoremmilla samanikäisilläkin on yleistä että lakataan haluamasta seksiä, ei se ole vain vanhemman ja nuoremman välinen ongelma. Kaikissa liitoissa on omat ongelmansa, ei meillä Suomessa muuten erottaisi niin paljon kuin erotaan. Aviolittoja solmitaan muistaakseni noin 30000 vuodessa ja eroja rekisteröidään 11000 kpl.

Kerran vielä pojat kirjoitti:

Sulla ilmeisesti on omakohtaista kokemusta impotenssista kun sanot sen olevan yleinen vaiva vanhemmilla miehillä. Tuskin minun tapauksessa suhde nuorempaan naiseen ei edes olisi alkanut jos olisin impotentti. Nyt tietysti täytyy pitää kunnosta huolta että kyky säilyy mahdollisimman pitkään sillä kyllä se säilyy ellei sitä impotenssia itse hanki. Viina ja tupakka nyt ovat poissuljettuja ja ruokavaliollakin voi paljon auttaa asiaa. Ei nimittäin ole mitään tiettyä ikää olemassa jolloin seksi mieheltä loppuu.

Olen ollut kaksi kertaa naimisissa ja voin sanoa että kyllä se nuoremmilla samanikäisilläkin on yleistä että lakataan haluamasta seksiä, ei se ole vain vanhemman ja nuoremman välinen ongelma. Kaikissa liitoissa on omat ongelmansa, ei meillä Suomessa muuten erottaisi niin paljon kuin erotaan. Aviolittoja solmitaan muistaakseni noin 30000 vuodessa ja eroja rekisteröidään 11000 kpl.

Lue lisää

Lykkyä tykö, mutta kyllä minä lähes 60-vuotisena pitäisin tuollaista liittoa kuolleena syntyneenä ajatuksena.


Kyllähän minullakin oli mahdollisuus lähes vastaavaan, mutta en kuunnellut seireenin kutsua.

Viime aikoihin asti ajattelin lunastaa alasajetun kotitilani itselleni, ja puuhailla siellä kun pääsen 5 vuoden kuluttua eläkkeelle, ehkä kahden vuoden kuluttua osa-aikaiselle. Sitten huomasin, että tässä iässä maatila on liikaa. En minä tilan rakennustenkaan kanssa jaksaisi touhuta kuin ehkä 10 vuotta.

Eihän sinun päätäsi mikään käännä, joten toivotaan parasta!

Kerran vielä pojat kirjoitti:

Sulla ilmeisesti on omakohtaista kokemusta impotenssista kun sanot sen olevan yleinen vaiva vanhemmilla miehillä. Tuskin minun tapauksessa suhde nuorempaan naiseen ei edes olisi alkanut jos olisin impotentti. Nyt tietysti täytyy pitää kunnosta huolta että kyky säilyy mahdollisimman pitkään sillä kyllä se säilyy ellei sitä impotenssia itse hanki. Viina ja tupakka nyt ovat poissuljettuja ja ruokavaliollakin voi paljon auttaa asiaa. Ei nimittäin ole mitään tiettyä ikää olemassa jolloin seksi mieheltä loppuu.

Olen ollut kaksi kertaa naimisissa ja voin sanoa että kyllä se nuoremmilla samanikäisilläkin on yleistä että lakataan haluamasta seksiä, ei se ole vain vanhemman ja nuoremman välinen ongelma. Kaikissa liitoissa on omat ongelmansa, ei meillä Suomessa muuten erottaisi niin paljon kuin erotaan. Aviolittoja solmitaan muistaakseni noin 30000 vuodessa ja eroja rekisteröidään 11000 kpl.

Lue lisää

Se on ihan lääketieteellinen fakta että on, siis ei se tarkoita mitään ehdottomuutta tai välttämätöntä tosiasiaa eikä tiettyä ikää. Ei se ole kenenkään vika eikä mikään häpeä vaan asia, mikä vaan kannattaa ottaa huomioon, esimerkkinä. Koko pointti nyt edelleen oli, että suhteessa pitää siis olla syvempiä tasoja ja pystyä keskustelemaan vaikeistakin asioista (ja seksi saattaa kuulua niihin). Toistan tämän asian nyt kolmatta kertaa ja sinä et vielä ole kuunnellut etkä kuullut sitä yhtään kertaa. Tuntuu, ettei ole kovin realistisella pohjalla siis sinun suhtautuminen ikääsi, et ole asian kanssa kovin sinut kuitenkaan. Pitää olla. Ja jos ilmaisen asioita liian karkeasti tai suoraan, niin anteeksi siitä, en tarkoita niillä mitään pahaa, mutta parempi mielestäni nyt tässä yrittää sanoa ne suoraan.

Suuren ikäeron suhteissa on syytä olla realistinen, eikä jauhaa ja vängätä ikuisesta nuoruudesta ja höpistä siitä, että kyllä nuorillakin. Niin, niin. Sanoin jo, että kyllä, mutta se on eri asia ja sehän on. Kyllä, sinua on kuultu, mutta tosiasia on se, että sinä et ole nuori vaan eläkeiässä, 62-vuotias siis muistaakseni ja 10 vuoden päästä vanha. Sinä olet elämäsi ehtoopuolelle kääntymässä, halusit nyt tai et. Sinä et muutu nuoremmaksi, vaan vanhenet ja ikääntyminen kiihtyy eikä hidastu. Haluat tai et, kun vaimosi on nuori aikuinen vielä noin 35-vuotiaaksi ja aikuinen, keski-ikäinen sinne 50 ikävuoteen, ja hänen vanhenemisensa oikea kiihtyminen ALKAA vasta silloin, eli noin 20 vuoden kuluttua, on se sinulla jo alkanut NYT.
Se ei huononna ketään ihmisenä, ei tee automaattisesti rumaa, huonokuntoista, eikä muuta, mutta on tosiasia. Vanheneminen on tosiasia ja kiihtyy mitä vanhemmaksi tulee, siis kehollisesti. Se iskee mihin iskee, ja jotkut pystyvät seksiinkin esimerkiksi, vielä 80-vuotiaina, suurin osa ei vaan pysty, ainakaan ilman viagraa. Eikä se aina ole vaan "itsehankittua", se voi olla vaan asia, mikä vaan nyt on. En lähtisi tuolle syyllistämislinjalle ollenkaan.
En nyt takerru tähän enempää, kun tässä oli pointtikin, mikä ei ollut pakollinen ongelma kaikille. Yritä jatkossa ymmärtää koko asia. Mutta, impotenssi voi tuhota suhteen silloin kun siitä ei voida keskustella, kun sen olemassa oloa ei saa myöntää, kun siihen ei haeta apua.

Mutta keho rappeutuu ihan kaikilta osin, ja niin se vaan on, että sekin riski on olemassa. En sanonutkaan että olet nyt, tai koska tai muuta, vaan että sinä vanhenet ja kehosi vanhenee. Kun sinä olet vanhus, on vaimosi nuori. Se on tosiasia, mitä et vänkäämällä muuta. Ja se on aivan sama juotko vai etkö siinä kohtaa: kun nyt olet 62-vuotias, sinä olet 10 vuoden päästä 72-vuotias ja sinä et voi tietää miten kehosi vanhenee lopulta. 15 vuoden kuluttua olet 77-vuotias ja silloin olet hyvinkin jo vanhus. Se on tosiasia, eikä sekään tarkoita, etteikö vaimosi voisi sinua rakastaa, kyllä vanhaakin saa rakastaa. Mutta tajuatko itse miten epätodennäköistä on, että 40-vuotias haluaa harrastaa seksiä 72-vuotiaan kanssa, tai 45-vuotias 77-vuotiaana kanssa? Kun parisuhde on kuitenkin romanttinen ja seksuaalinen suhde, TOSIN, liitto voi olla kumppanuussuhde, ystävyyttä ja liitolla on syvällisempiä merkityksiä kuin pelkkä seksi. Ennustaisin kuitenkin että jos te pysyisitte yhdessä loppuun saakka, teidän avioliittonne muoto tulisi olemaan erilainen. Ja kumppanuutta nimenomaan, ja ehkä avoimemmin säännöin (vaimosi kannalta) sitten loppuajasta.

Kyllä, totesin jo, että kyllä, nuoretkin eroaa ja aina on se riski. Niin, kyllä, tämän hokeminen on nyt käsitelty jo. Ja sen että kaikissa liitoissa on omat ongelmansa, ja teillä se nyt on ikäero, mikä ei ole edes suuri (15-20 vuotta) vaan huikean suuri.
32 vuotta on todella, todella iso ikäero. Minä en tuomitse kenenkään aikuisen valintoja, vaimosikin on iso tyttö jo, kyllä hän saa puolestani ottaa vaikka neuvosta vaarin, mutta me elämme tosielämässä. Ja kuten ehkä ikäsi aikana olet huomannut, elämän totuudet ovat raastavia, kovia ja täällä ei päähän silitellä. Ja sitä se on tässäkin. 32 vuotta vanhemman kanssa voisi olla suhde, mutta loppuelämän liitto lapsien kanssa... Joo, antaisin huonomman ennusteen. Elämä on.

Kerran vielä pojat kirjoitti:

Sulla ilmeisesti on omakohtaista kokemusta impotenssista kun sanot sen olevan yleinen vaiva vanhemmilla miehillä. Tuskin minun tapauksessa suhde nuorempaan naiseen ei edes olisi alkanut jos olisin impotentti. Nyt tietysti täytyy pitää kunnosta huolta että kyky säilyy mahdollisimman pitkään sillä kyllä se säilyy ellei sitä impotenssia itse hanki. Viina ja tupakka nyt ovat poissuljettuja ja ruokavaliollakin voi paljon auttaa asiaa. Ei nimittäin ole mitään tiettyä ikää olemassa jolloin seksi mieheltä loppuu.

Olen ollut kaksi kertaa naimisissa ja voin sanoa että kyllä se nuoremmilla samanikäisilläkin on yleistä että lakataan haluamasta seksiä, ei se ole vain vanhemman ja nuoremman välinen ongelma. Kaikissa liitoissa on omat ongelmansa, ei meillä Suomessa muuten erottaisi niin paljon kuin erotaan. Aviolittoja solmitaan muistaakseni noin 30000 vuodessa ja eroja rekisteröidään 11000 kpl.

Lue lisää

Aloittaja on näköjään jo päättänyt asian joten ihmettelen, että mitä hän täällä muiden mielipiteitä kyselee.

Miksi kyselet kun olet jo päättänyt antaa nuorikollesi lapsen?

15+7 kirjoitti:

Aloittaja on näköjään jo päättänyt asian joten ihmettelen, että mitä hän täällä muiden mielipiteitä kyselee.

Miksi kyselet kun olet jo päättänyt antaa nuorikollesi lapsen?

Lue lisää

En ole päättänyt vielä mitään mutta suhtaudun positiivisesti asiaan mutta kun tilanne herättää niin voimakkaita kannanottoja puoleen ja toiseen ja on poikkeava suhde niin halusin herättää keskustelua ja lukea mitä tästä sosiaalisessa mediassa ajatellaan.

Kerran vielä pojat kirjoitti:

En ole päättänyt vielä mitään mutta suhtaudun positiivisesti asiaan mutta kun tilanne herättää niin voimakkaita kannanottoja puoleen ja toiseen ja on poikkeava suhde niin halusin herättää keskustelua ja lukea mitä tästä sosiaalisessa mediassa ajatellaan.

Lue lisää

Se on sinun elämäsi, ei muiden mielipiteet siihen kuulu niin kauan kuin et riko lakia. Jos jotain päätät, teet niin ja pysyt siinä. Sinulla on suuri vastuu. Toivoisin että naisystävälläsi tulisi järki päähän mutta hän on vielä kovin nuori eikä ehkä osaa rakkaudenhuumassaan ajatella järkevästi.
Kauanko olette olleet yhdessä tai tunteneet toisenne?

Vaimokin ehtii sitten vielä hyvin uusiin naimisiin kun sinusta aika jättää.

15+7 kirjoitti:

Se on sinun elämäsi, ei muiden mielipiteet siihen kuulu niin kauan kuin et riko lakia. Jos jotain päätät, teet niin ja pysyt siinä. Sinulla on suuri vastuu. Toivoisin että naisystävälläsi tulisi järki päähän mutta hän on vielä kovin nuori eikä ehkä osaa rakkaudenhuumassaan ajatella järkevästi.
Kauanko olette olleet yhdessä tai tunteneet toisenne?

Vaimokin ehtii sitten vielä hyvin uusiin naimisiin kun sinusta aika jättää.

Lue lisää

Naisystäväni olen tuntenut kolme kuukautta ja hän on kuitenkin kolmekymppinen jolla on toistakymmentä vuotta takana bailausta ja erinäisiä lyhyitä ja pidempiä miessuhteita joten ei hänen nuoruutensa ja kokemattomuuteensa kannata vedota että tulisi järkiinsä.

Sekään ei ole meidän päätettävissä kenestä ensin aika jättää ja mikäli se olen minä niin suon hänelle pääsyn uusiin naimisiin jos niin haluaa.

Kerran vielä pojat kirjoitti:

Naisystäväni olen tuntenut kolme kuukautta ja hän on kuitenkin kolmekymppinen jolla on toistakymmentä vuotta takana bailausta ja erinäisiä lyhyitä ja pidempiä miessuhteita joten ei hänen nuoruutensa ja kokemattomuuteensa kannata vedota että tulisi järkiinsä.

Sekään ei ole meidän päätettävissä kenestä ensin aika jättää ja mikäli se olen minä niin suon hänelle pääsyn uusiin naimisiin jos niin haluaa.

Lue lisää

KOLME KUUKAUTTA! Ja suunnittelette lasta?

Tämä keskustelu voitaneen lopettaa tähän.

15+7 kirjoitti:

KOLME KUUKAUTTA! Ja suunnittelette lasta?

Tämä keskustelu voitaneen lopettaa tähän.

Kolme kuukautta on aivan liian lyhyt aika vakavien päätösten tekoon, jollainen lasten hankinta on. Aloittajalla on hankala tilanne. Ilmeisesti tunteet räiskyvät kuumina ja halu jatkaa yhdessä on vahva. Ongelmaksi muodostuu tuo, että naisella ei ole vielä lapsia. Aikamoinen dilemma.

c.c kirjoitti:

Kolme kuukautta on aivan liian lyhyt aika vakavien päätösten tekoon, jollainen lasten hankinta on. Aloittajalla on hankala tilanne. Ilmeisesti tunteet räiskyvät kuumina ja halu jatkaa yhdessä on vahva. Ongelmaksi muodostuu tuo, että naisella ei ole vielä lapsia. Aikamoinen dilemma.

Lue lisää

Oikein oivalsit että ongelma on se että naisella ei ole lapsia. Minulla se hankala tilanne on. Jos sanon naiselleni että olen niin vanha etten minä enää pysty tekemään lapsia koska sperma on niin heikko että syntyy vain sekopäitä hulluja lapsia niinkuin täällä jotkut ovat väittäneet. Ei tämä mene läpi vaan joudun valitsemaan joko jatkan tai katkaisen tai naiseni katkaisee suhteen koska olen luuseri.

Mun mielestä tuo kehitysvammaisilla "uhkailu" on helvetin loukkaavaa kehitysvammaisten vanhempia kohtaan. Ja vammaisia. Kyllä, kaikki toivovat tervettä lasta, mutta tuo että sitä pidetään jonain helvetin porttina... Et kuitenkaan pelottele kaikkia lapsia tekeviä sillä että 2 % ihmisistä on psykopaatteja, syntymästään lähtien. Sairaita ja huomattavasti pahemmin aivoiltaan vammautuneita kuin yksikään downin syndrooma lapsi??? Miksi et? Tai asennevamaisilla nuorilla pelottele jne. nimenomaan kehitysvammaiset ovat se pahin kauhu ja häpeä?
On jotenkin oikein pelotella vanhempia että joo, luontohan tätä asiaa ei osaa hoitaa, ja että vammainen lapsi on tuomio, rangaistus, vanhempien vika, vammaisten ainesten tuotantoa, mistä pitäisi oikeastaan tuntea syyllisyyttä?
Suurempi todennäköisyys, kuinka suuri? Kuinka moni tuhannesta, lukuja, kiitos. Jaa ei ole? Niin, suurempi, voi tarkoittaa että jos se normaalisti on promillen mahdollisuus, se nyt olisi kahden. tai 30% nousu, jos ap mahdollisuus olisi yksi tuhannesta, promille kertaa 30... Oikeen huikeeta!

Itse olen mensan rajoja paukutteleva monilahjakkuus. Eikä tässä ole tippaakaan leuhkimista, vaan tosiasioita. Isäni oli 60-vuotias kun minä synnyin. Harmi ettei ollut nuorempi, ehkä minusta olisi tullut nero (-mpi)???
Niin, se on kyllä totta, että vammaisenahan sitä moni pitää, apinoiden planeetalla kun älykkäät usein ovat outoja. Jos nyt saan heittää tällai ruman vastineen.
Sen sijaan, nuoren äitini puolelta perin kaksikin sairautta.

Ei se mene noin yksiselitteisesti siis ja kyllä luonto hoitaa sen mitä hoitaa. Noita vammaisuus-juttuja hokee lapselliset ihmiset joiden ainoa oikea peruste on suvaitsemattomuus. Tuskin sinäkään perinnöllisyystekijöitäsi otat pätkääkään huomioon tai puolisosi sukupuuta tutkit ennen lapsien tekoa, ja jos et, miksi? Eikös ole vähän vastuutonta tehdä lapsia, kun vammaisuus ja mielenhäiriötkin saattaa periytyä, jopa sukupolvien yli? Moni kyllä jaksaa kauhistella ikäeroa ja olla tietämässä ties mitä lääketeiteellistä faktaa, paasaten vastuullisuudesta. Mutta kun tarkastellaan sitä omaa sukupuuta, ei ole kyllä ollut mitään tarvetta arvioida edes omia geenejään, puolisosta puhumattakaan, että onkohan se nyt oikein edes sitä lasta näillä perimillä maailmaan saattaa.
Ja tosiaan... 2% mahdollisuus ois jo siihen psykopaattiinkin.

Lapset taas aina häpeävät vanhempiaan jossain vaiheessa. Enemmän hävettää suvaitsemattomien lähiomaisten ja ns. ystävien takia, jotka kyllä tietää, miten muiden kuuluu elää. Ja tartuttaa oman vammansa omiin lapsiinsa. Lapsethan oppivat tuomitsemaan ja kiusaamaan ihan aikuisilta.
Tosiasia on se, että itsessään lapset ja nuoretkaan eivät haukkuisi, tuomitsisi eivätkä ajattelisi vanhempia kuin vanhempina: jotka ovat eri rotua muutenkin. Vanhemmat ovat siis kaikki vanhoja ja ikävä tuottaa pettymys, mutta nuorille 40-vuotias on sama kun 60-vuotias... Eli kurppa ;)

Sen sijaan muuten... En tekisi lapsia enää tuossa iässä. Aikaa on ja kaikki varmaan kunnossa, mutta liitto tulee joutumaan vaikeuksiin noin ison ikäeron takia, ja kaikista vastauksista voi päätellä, ettei ap:llä ole ihan realistista asennetta moniinkaan ongelmiin. Lapsia vaan tehdään, mutta ei mietitä miten sitten rakennetaan lapsille paras mahdollinen ympäristö. Kaikissa liitoissa on ongelmansa, mutta missään liitoissa missä niitä ei myönnetä, niitä ei myöskään pystytä ratkaisemaan.

Ainahan sitä toivoisi että ihmiset miettisivät lapsen tekoaan kahteen kertaan.
Eikä ollut tarkoitus loukata muuten noilla vammaisuus-kommenttien kritisoinnilla, ymmärrän että se oli vaan yksi pointti, mutta monikaan joka niitä hokee, ei tajua ketä loukkaa ja mitä oikeasti hokee.

Olet varsinainen tarinankertoja ja valehtelija. Mikään tutkimus tai tieto ei tue sitä väitettä että nelikymppisten ja sitä vanhempien miesten sperma olisi sellaista että todennäköisesti lapsi syntyy kehitysvammaisena. Pistähän faktaa pöytään.

t49u5985 kirjoitti:

Mun mielestä tuo kehitysvammaisilla "uhkailu" on helvetin loukkaavaa kehitysvammaisten vanhempia kohtaan. Ja vammaisia. Kyllä, kaikki toivovat tervettä lasta, mutta tuo että sitä pidetään jonain helvetin porttina... Et kuitenkaan pelottele kaikkia lapsia tekeviä sillä että 2 % ihmisistä on psykopaatteja, syntymästään lähtien. Sairaita ja huomattavasti pahemmin aivoiltaan vammautuneita kuin yksikään downin syndrooma lapsi??? Miksi et? Tai asennevamaisilla nuorilla pelottele jne. nimenomaan kehitysvammaiset ovat se pahin kauhu ja häpeä?
On jotenkin oikein pelotella vanhempia että joo, luontohan tätä asiaa ei osaa hoitaa, ja että vammainen lapsi on tuomio, rangaistus, vanhempien vika, vammaisten ainesten tuotantoa, mistä pitäisi oikeastaan tuntea syyllisyyttä?
Suurempi todennäköisyys, kuinka suuri? Kuinka moni tuhannesta, lukuja, kiitos. Jaa ei ole? Niin, suurempi, voi tarkoittaa että jos se normaalisti on promillen mahdollisuus, se nyt olisi kahden. tai 30% nousu, jos ap mahdollisuus olisi yksi tuhannesta, promille kertaa 30... Oikeen huikeeta!

Itse olen mensan rajoja paukutteleva monilahjakkuus. Eikä tässä ole tippaakaan leuhkimista, vaan tosiasioita. Isäni oli 60-vuotias kun minä synnyin. Harmi ettei ollut nuorempi, ehkä minusta olisi tullut nero (-mpi)???
Niin, se on kyllä totta, että vammaisenahan sitä moni pitää, apinoiden planeetalla kun älykkäät usein ovat outoja. Jos nyt saan heittää tällai ruman vastineen.
Sen sijaan, nuoren äitini puolelta perin kaksikin sairautta.

Ei se mene noin yksiselitteisesti siis ja kyllä luonto hoitaa sen mitä hoitaa. Noita vammaisuus-juttuja hokee lapselliset ihmiset joiden ainoa oikea peruste on suvaitsemattomuus. Tuskin sinäkään perinnöllisyystekijöitäsi otat pätkääkään huomioon tai puolisosi sukupuuta tutkit ennen lapsien tekoa, ja jos et, miksi? Eikös ole vähän vastuutonta tehdä lapsia, kun vammaisuus ja mielenhäiriötkin saattaa periytyä, jopa sukupolvien yli? Moni kyllä jaksaa kauhistella ikäeroa ja olla tietämässä ties mitä lääketeiteellistä faktaa, paasaten vastuullisuudesta. Mutta kun tarkastellaan sitä omaa sukupuuta, ei ole kyllä ollut mitään tarvetta arvioida edes omia geenejään, puolisosta puhumattakaan, että onkohan se nyt oikein edes sitä lasta näillä perimillä maailmaan saattaa.
Ja tosiaan... 2% mahdollisuus ois jo siihen psykopaattiinkin.

Lapset taas aina häpeävät vanhempiaan jossain vaiheessa. Enemmän hävettää suvaitsemattomien lähiomaisten ja ns. ystävien takia, jotka kyllä tietää, miten muiden kuuluu elää. Ja tartuttaa oman vammansa omiin lapsiinsa. Lapsethan oppivat tuomitsemaan ja kiusaamaan ihan aikuisilta.
Tosiasia on se, että itsessään lapset ja nuoretkaan eivät haukkuisi, tuomitsisi eivätkä ajattelisi vanhempia kuin vanhempina: jotka ovat eri rotua muutenkin. Vanhemmat ovat siis kaikki vanhoja ja ikävä tuottaa pettymys, mutta nuorille 40-vuotias on sama kun 60-vuotias... Eli kurppa ;)

Sen sijaan muuten... En tekisi lapsia enää tuossa iässä. Aikaa on ja kaikki varmaan kunnossa, mutta liitto tulee joutumaan vaikeuksiin noin ison ikäeron takia, ja kaikista vastauksista voi päätellä, ettei ap:llä ole ihan realistista asennetta moniinkaan ongelmiin. Lapsia vaan tehdään, mutta ei mietitä miten sitten rakennetaan lapsille paras mahdollinen ympäristö. Kaikissa liitoissa on ongelmansa, mutta missään liitoissa missä niitä ei myönnetä, niitä ei myöskään pystytä ratkaisemaan.

Ainahan sitä toivoisi että ihmiset miettisivät lapsen tekoaan kahteen kertaan.
Eikä ollut tarkoitus loukata muuten noilla vammaisuus-kommenttien kritisoinnilla, ymmärrän että se oli vaan yksi pointti, mutta monikaan joka niitä hokee, ei tajua ketä loukkaa ja mitä oikeasti hokee.

Lue lisää

Sinulla ei taida olla kertakaikkiaan mitään hajua, minkälaista kehitysvammaisen elämä on, ja millaista heidän vanhempien elämä on. Se on äärimmäisen rankkaa, kuluttavaa ja paheksuttavia tunteita täynnä. Osa kehitysvammaisistakin ymmärtää olevansa vammaisia, ja päätyvät erilaisiin hoitokoteihin loppuelämäksi, kun vanhempien jaksaminen puhtaasti loppuu. Kehitysvammaiset naistet joutuvat keskimäärin seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi paljon useammin kuin terveet ihmiset. Jos kuvittelet että kehitysvammaisen kanssa elo on -tai että siihen pystyisi miehen kuollessa yksinhuoltajana- pala kakkua, niin kuvitelmasi on niin väärä kuin voi olla. Monet kehitysvammaiset surevat syvästi vammaisuuttaan, ja ovat tietoisia niin fyysisistä kuin henkisistä rajoituksistaan. Suurin osa kehitysvammaisista ei todellakaan ole niitä helppoja, iloisia, ja vain vähän jälkeenjääneitä tapauksia. Tasan yksikään kehitysvammaisen vanhempi, tai henkisesti "hyvässä" kunnossa oleva (eli pystyy lukemaan ja sisäistämään lukemansa) ei loukkaantuisi teksistäni. Eivät he halua samaa kohtaloa muille.

Kehitysvammaisen vanhempi joutuu myös elämään sen faktan kanssa että oma lapsi kuolee ennen itseä, ja omaishoitajana voi alkaa hetkittäin jopa toivoa sitä, ja tietysti tuntee syvää häpeä toiveensa vuoksi. Millainen ihminen voi edes toivoa oman lapsen kuolemaa? No sellainen jonka jokainen elämän hetki on toiselle omistautumista ja hoitamista, sellainen jonka voimat enää riitä. Sellainen joka näkee rakkaan oman lapsensa tuskan ja surun omasta olotilastaan.

Tämä oli puhtaasti vastaus vain yhteen tekstisi osioon, eli tuohon kun syyllistyt minua ja muita kehitysvammaisuudella pelottelusta.

nklzd kirjoitti:

Sinulla ei taida olla kertakaikkiaan mitään hajua, minkälaista kehitysvammaisen elämä on, ja millaista heidän vanhempien elämä on. Se on äärimmäisen rankkaa, kuluttavaa ja paheksuttavia tunteita täynnä. Osa kehitysvammaisistakin ymmärtää olevansa vammaisia, ja päätyvät erilaisiin hoitokoteihin loppuelämäksi, kun vanhempien jaksaminen puhtaasti loppuu. Kehitysvammaiset naistet joutuvat keskimäärin seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi paljon useammin kuin terveet ihmiset. Jos kuvittelet että kehitysvammaisen kanssa elo on -tai että siihen pystyisi miehen kuollessa yksinhuoltajana- pala kakkua, niin kuvitelmasi on niin väärä kuin voi olla. Monet kehitysvammaiset surevat syvästi vammaisuuttaan, ja ovat tietoisia niin fyysisistä kuin henkisistä rajoituksistaan. Suurin osa kehitysvammaisista ei todellakaan ole niitä helppoja, iloisia, ja vain vähän jälkeenjääneitä tapauksia. Tasan yksikään kehitysvammaisen vanhempi, tai henkisesti "hyvässä" kunnossa oleva (eli pystyy lukemaan ja sisäistämään lukemansa) ei loukkaantuisi teksistäni. Eivät he halua samaa kohtaloa muille.

Kehitysvammaisen vanhempi joutuu myös elämään sen faktan kanssa että oma lapsi kuolee ennen itseä, ja omaishoitajana voi alkaa hetkittäin jopa toivoa sitä, ja tietysti tuntee syvää häpeä toiveensa vuoksi. Millainen ihminen voi edes toivoa oman lapsen kuolemaa? No sellainen jonka jokainen elämän hetki on toiselle omistautumista ja hoitamista, sellainen jonka voimat enää riitä. Sellainen joka näkee rakkaan oman lapsensa tuskan ja surun omasta olotilastaan.

Tämä oli puhtaasti vastaus vain yhteen tekstisi osioon, eli tuohon kun syyllistyt minua ja muita kehitysvammaisuudella pelottelusta.

Lue lisää

Sinulla ei taida olla hajuakaan ettet voi yleistää kaikkia kehitysvammaisia yhteen nippuun, kuten heti alussa teit, että tosi hieno yleistys ja vastaus. Tosi hienosti tarkennat sitten että "osalla" niin, totta, osalla, ja miksiköhän sinä et nää sitä toista osaa?
Kenelläköhän ei ole mitään hajua muusta, kun siitä, että taidat yrittää esiintyä jonain Suurena Ymmärtäjänä. Tiedoksesi: et välttämättä ole sitä.
Jos sinun elämäsi on paheksuttavia tunteita täynnä, se on omaa vikaasi. Minun elämääni kuuluu erilaisia inhimillisiä tunteita vaikka ja kuinka, ja aivan mahdottomiakin ajatuksia joskus, ja olen oppinut ymmärtämään niiden inhimillisyyden. Ehkä sinunkin pitäisi kasvaa hieman ihmisenä. Olet vain kehittymätön.
Se että joskus on hoitajana niin raskasta että toivoo toisen kuolemaa, on hetkellinen ajatus, ja se ei ole oikea tunne eikä toive. Siis ainakaan itselleni. Minä erotan sen. Minä olen ajatellut elämässäni myös kostoa, tuntenut vihaa, inhonnut ihmistä ketä pitäisi rakastaa, suuttunut turhasta, nolannut itseni, haastanut riitaa tahallani, ollut niin vihainen että kuvitellut vahingoittavani jotakuta, ja kyllä, raskaina hetkinä olen toivonut kuolemaa: omaani tai jonkun toisen. Tosin en mitään noista oikeasti enkä tosissani, ne on vaan tunteita, eikä joka tunteeseen tarvitse reagoida. Katsos, semmoinen ihminen on. Se tuntee ja ajattelee ihan vaikka ja mitä. Me vaan ei kaikki toimita sen mukaan. Häpeäkin on terve ja normaali tunne ja tässä tapauksessa se kertoo vain sydämen sittenkin kohdallaan olosta: eli kaikki on hyvin.

Kun kasvat vähän isommaksi, opit näitä asioita.

Niin, eli sinun perusteellasi lapsia ei pitäisi tehdä ollenkaan? Se riskihän on AINA olemassa. 4% mahdollisuus on edelleen vähäinen. Vastaa siis kysymykseen, jos sinulla todetaan syöpä ja sanotaan että 96% varmuudella paranet täydellisesti, uskotko paranevasi, vai heitätkö lusikan nurkkaan?
Niin, että lässyn lässyn. Kyllähän sinä ja kaikki muut heittää aina sen kehitysvamma kortin muka jonain asiantuntijoina, mutta sen ei ole tarkoitus palvella kuin teitä itseänne. "Lisääntynyt riski" tarkoittaa tässä sitä että 1/650 mahdollisuudesta maailmassa on lisääntynyt 4%.

Joo, kyllä mä tiedän mitä elämä on omaishoitajana. Joo, kyllä, ihmiselämä on riskejä ja tunteita täynnä. Ja se on sinun mielestäsi siis syy olla tekemättä lapsia, toivottavasti et sitten tee, sillä sinulla on riski saada kehistysvammainen lapsi jokatapauksessa. Sinulla on riski saada mielenterveysongelmainen lapsi myös. Tai psykopaatti. Tai mitä vaan. On siis parempi olla tekemättä lapsia jos tuo on asenne.

Älä jauha siis höpöä minun kuvitteluistani kun et niistä mitään tiedä, mutta minä sen sijaan tiedän siitä, miltä tuntuu olla ei-toivottu, surra ominaisuuksiaan ja muuta. Jos olisi toivottu omana itsenään, ei tarvitsisi surra. Että haista itse, minä menen tekemään nyt jälkiabortin, että sinun kaltaisesi kaikkitietäjät voivat päivitellä sitten rauhassa ja varoitella pahoista ja erilaisista ihmisistä, ja perheistä, joiden tunteita te niin kovin hyvin ymmärrätte.
Toivottavasti sait oikein kiiltävän kruunun ja tunnet olevasi tosi sympaatti ja empaatti :) Haah! No en todellakaan!

Muista, kaikki eivät ole kuin sinä, eivät tunne eivätkä ajattele kuten sinä. Sinä et tiedä kaikista kaikkea etkä sitä miltä pohjalta HE puhuvat, vaikka he puhuisivat eri tavalla kun sinä. Sinä et ole mikään vammaisten äänitorvi, voit vain puhua omasta puolestasi. Sinun kokemuksesi ovat sinun, ja toivottavasti siis puhut kokemuksesta (vastaavasta ainakin), ettet ala ainakaan jauhaa tuota shaibaa mutulla. Sen nimittäin ymmärrän hyvin, että kun kokemus on voimakas, saatamme luulla että se on kaikkien kokemus ja ainoa tieto.

Kyllä, kehitysvammaisiin vetoaminen tässä aiheessa on turhaa pelottelua. Ja siitä että sanon siitä, en todellakaan kanna pienintäkään syyllisyyttä enkä "syyllisty" mihinkään, vaan totean tosiasiat siitä mitä sinä (ja ne muut) tekevät.
Kannattaa vedota tuohon "syyllisyyteen" ehkä vähän jonkun vähemmän kestäneen kohdalla (todella lapsellinen manipulointiyritys), sinua tekisi mieli vielä kurmoottaa (noin henkisesti ja sanallisesti) vähän enemmän tuosta hyvästä: eikä muuten hävetä ollenkaan :D
Oikein mukavaa syksyn jatkoa, yritä kasvattaa noiden tunteittesi ymmärtämistä, niin alkaa elämässä se syyllisyys ja häpeäkin vähän helpottaa.

Jos luontoa kuuntelee, lapsia tehdään niin kauan kun niitä syntyy ja tulee. Luonnossa susilla on 13-vuotiaina pentuja ja niiden keski-ikä on noin 12 vuotta. Jos isä ei saa metsästetyksi pennuille ja emolle ruokaa, ne kaikki kuolee nälkään. Luonnon mielestä me emme ole apinaa tai sutta kummempia. Jos siis luontoa kuuntelee, me voimme hyvin lisääntyä niin kauan kun vähääkään tärppää. Jos siis luonnon uhmaamisesta puhut, puhut e-pillereiden käytöstä ja syntyvyyden säännöstelystä kortsuin ja kierukoin. Itse olen luonnon uhmaamisen kannalla. Olen myös uhmannut luontoa.

Luontoäiti on tehnyt asian niin, että elinkelvottomat sikiöt menee kesken. Osa ei, ne kuolisi luonnossa nälkään. Jos siis luontoäidin mukaan mennään, vaikeasti kehitysvammaisten annetaan kuolla heti syntymänsä jälkeen. Yhtäkään keskosta ei hoideta eikä yhtäkään vaikeasti sairaana syntynyttä hoideta. Niiden annetaan kuolla niille sijoilleen.
Mitäs mieltä olet siitä luonnon uhmaamisesta siis...?
Itse kyllä olen sitä mieltä, että jossain määrin se olisi järkevää, ihmisiä on liikaa, ja moni keskonen pelastuu vain vaikea vammaisuuteen jne. mutta miten sinä näät asian? Että annetaanko luonnon hoitaa tehtävänsä?

Mutta yleisesti, siis vaikeasti vaurioituneet sikiöt menee pääosin kesken.
Naisilla tulee vaihdevuodet 45-55 vuoden iässä, keskimäärin, poikkeuksia toki on, ja siihen loppuu ihmisen naispuoleisen lisääntyminen. Sperman laatu heikkenee ja moni mieskin tulee aikaa myöden hedelmättömäksi. Luonnon puolesta tähän ei kuitenkaan ole tarvetta, kun luontoäidin mielestä mies on ruiskaus, eli siittäjä, eli ei kovin merkityksellinen muuten. Biologisesti siis mies on "turhempi" eikä sen osa ole niin raskas. Nainen sen sijaan luo elämää ja sen kantaminen ja synnyttäminen on rankkaa ja hengen vaarallista: siksi luontäiti pelastaa naiset tältä tehtävältä, lisäksi kun biologisesti, luontoäiti myös ajattelee kantajan imettävän ja olevan "ensisijainen" vanhempi. Meidän kädellisten rodun miehet huolehtivat jälkeläisistään, jos huolehtivat, mutta luontoäidille ensisijainen huolehtija on kantaja, ja elämän luoja, eli nainen.
Koska tehtävä on siis raskas, saa nainen vaihdevuodet eli vapautuksen. Mies taas siittäjänä ei vapautusta tarvitse, se voi siitellä niin kauan kun henki pihisee. Siis luontoäidin mielestä.

Mutta mitä taas tulee kehitysvammaisiin lapsiin, on tosiasia se, ettei kukaan missään iässä jaksa 24/7 koska ihmistä ei ole luotu siihen. Siinä kohtaa on aivan sama minkä ikäinen on. Ei kukaan jaksa terveiden lapsienkaan kanssa olla minkään ikäisenä "pelkkä" vanhempi 24/7 vuositolkulla, niitä surullisia loppuun palamisia on nähty, silloinkin kun kyseessä on ollut nuoret vanhemmat ja terve lapsi.

Vanhat tarvitsevat vähemmän unta ja ehkä elämässä asioihin osaa suhtautua toisella tapaa, aikaa riittää jo muillekin eikä oma kunnianhimo enää paina.
Jos siis lapsia haluaa.
Voisi sen siis kääntää niinkin päin: samoin kun ajatella sitä, että mikä olisi parempi vanhempi, kuin jo läsnäoleva, omat kunnianhimonsa toteuttanut vanhempi ja viisaampi ihminen, jolla on vakaat olot vielä noin 20 vuotta (=lapsi pärjää sen jälkeen omillaan) ja jolla on jo kärsivällisyyttä, ymmärrystä, aikaa...
20-vuotias voisi siis jaksaa paremmin, tai kokea uhrautuvansa, olla reippaampi, tai kärsimättömämpi.
Voisi siis myös ajatella, että 60-vuotiaalla olisi enemmä kärsivällisyyttä, näkemystä ja kokemusta? Ja että siksi se olisikin se joka jaksaisi paremmin?

Nimittäin se on se 20-ja 30-vuotias joka jättää perheensä hetken huuman takia, miettii "tässäkö tää oli" ja kirjoittaa eropaperit, huutaa turhaankin lapsilleen, miettii onko uhrannut elämänsä puolisolleen ja taistelee työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa...
Asioilla on puolensa.

Eikös keskustelupalsta ole nimenomaan keskustelua varten? Miksi sinua häiritsee juuri tämä keskustelun aihe, kun kuitenkin sana pitäisi olla vapaa ja paljon asiattomampiakin aloituksia löytyy ja vaikka ja kuinka?
Keskustelupalstoilla pitäisi keskustella paljon enemmän ristiriitaisista aiheista asiallisesti, mihin tuo urpoksi nimittely ei kuulu: miksi sinä esität täysin asiattoman ja hyödyttömän kommentin, millä kommentoit lähinnä sitä, että haluat rajata ilmeisesi suomi24-palstojen keskustelun aiheita jollain tavalla ja nimittää muita ihmisiä urpoiksi?! Tietenkin nimimerkkisi on lusikalla annettu, mikä ehkä tosiaan kuvaa sinua, mutta silti.

Uskoisin että ap:n aloitus on vain keskustelun aloitus.

Näyttää siltä että nainen on järjissään ja on tullut siihen tulokseen että nyt on kohdannut miehen jonka hän haluaa lapsen isäksi. Pitäisikö hänen vielä odottaa seuraavat kymmenen vuotta löytääkseen "oikean". Minut on esitelty vanhemmille ja he hyväksyvät asian. Pitäisikö minun vastustaa naiseni halua ja kerro millä perusteella?

Kerran vielä pojat kirjoitti:

Näyttää siltä että nainen on järjissään ja on tullut siihen tulokseen että nyt on kohdannut miehen jonka hän haluaa lapsen isäksi. Pitäisikö hänen vielä odottaa seuraavat kymmenen vuotta löytääkseen "oikean". Minut on esitelty vanhemmille ja he hyväksyvät asian. Pitäisikö minun vastustaa naiseni halua ja kerro millä perusteella?

Lue lisää

Suhteen alkuhuuma voi kestää mitä tahansa kahden viikon ja kahden vuoden välillä. Sen jälkeen ne vaaleanpunaiset lasit putoavat silmiltä. Kyllä se nainen jossain vaiheessa huomaa olevansa itseään todella paljon vanhemman miehen kanssa ja alkaa miettimään haluaako hoitaa tutisevaa vanhusta ja lasta yhtä aikaa.

Sinä teet mitä haluat ja ilmeisesti tuollainen vanha mies on itsekäs ja hankkii itselleen hoitajan vanhuutensa varaksi. Toivon vain että nainen tajuaa virheensä ajoissa ja etsii nuoremman miehen perheen perustamista varten. Tuskin hänen tarvitsisi edes kymmentä vuotta odottaa sopivan löytämiseksi, se on vain täysin perusteeton heitto sinulta että oikean löytymiseen menisi vuosia.

42tgrw kirjoitti:

Suhteen alkuhuuma voi kestää mitä tahansa kahden viikon ja kahden vuoden välillä. Sen jälkeen ne vaaleanpunaiset lasit putoavat silmiltä. Kyllä se nainen jossain vaiheessa huomaa olevansa itseään todella paljon vanhemman miehen kanssa ja alkaa miettimään haluaako hoitaa tutisevaa vanhusta ja lasta yhtä aikaa.

Sinä teet mitä haluat ja ilmeisesti tuollainen vanha mies on itsekäs ja hankkii itselleen hoitajan vanhuutensa varaksi. Toivon vain että nainen tajuaa virheensä ajoissa ja etsii nuoremman miehen perheen perustamista varten. Tuskin hänen tarvitsisi edes kymmentä vuotta odottaa sopivan löytämiseksi, se on vain täysin perusteeton heitto sinulta että oikean löytymiseen menisi vuosia.

Lue lisää

No joo, mä en ehkä kanssa tekisi lapsia enää 62-vuotiaana, mutta kiva että sullakin on noin kunnioittava asenne vanhempia ihmisiä kohtaan ja ilmeisesti sun kuntosi on jo nyt sen verran heikko, että aiot pikaisesti sen 6kympin jälkeen olla tutiseva vanhus... No, kuka niitä haluaakaan hoitaa, kysymyksesi on nykypäivää: ei nnimittäin kukaan! Kunnat ei ainakaan, kun se maksaa, ja omaiset lykkää lähiperheensä laitoksiin heti vaan kun asiat vähääkään mutkistuvat. Väkisin sitten pidetään "rauhallisena" kevyellä kenttälääkityksellä, mistä rauhoittuisi norsukin ja omaiset kitisee ja vikisee siitä kyllä, näön vuoksi, vaikkeivat aio mitenkään hoitaa asiaa. Sitten se tutiseva vanhus ei edes tutise niin paljon, kun sen saa vaikka sidottua sänkyyn.

Tosiaan, sellasiahan me ollaan jo 60 vuoden jälkeen ja tolla asenteella on varmaan mukava tietää itsekin vanhenevansa, muuttuvansa rumaksi, käyttökelvottomaksi, ihmiseksi mihin muut suhtautuvat noin, ja muista, ettei sinua enää vanhetessasi kukaan voi rakastaa: kukaan ei rakasta eikä halua hoitaa sitä tutisevaa vanhusta mikä sinäkin tulet kerran väistämättä olemaan.
Vai kuinka nuorena sinusta tulee ruma ja kelpaamaton?
Jo ehkä aikaisemmin?

Kolmekymppinen nainen on myös jo aikuinen. En tiedä miten jälkeen jäänyt olet itse siinä iässä ollut, tai jos et vielä ole, niin tulet olemaan, mutta itse odotan, että 30-vuotias osaa jo ihan itse valita. Hänen pitää tietää ihan itse ja jos sinulla vielä riittää vaaleanpunaisia laseja, suurin osa sen ikäisistä on kasvanut aikuiseksi, ei kyyniseksi, mutta ihmiseksi, joka kyllä rakastuneenakin näkee kumppaninsa iän. Jos siis puhut itsestäsi, puhut itsestäsi, ja muista että vaikka olet miten itsekeskeinen, muu maailma pyörii omillaan. Eli, sinä olet sinä, ja kaikki muut muita.
Sinä näät asiat noin, mutta (riippumatta siis siitä onko koko aloitus provo vai ei, ei sen ole väliä, ihan hyvä keskustelun aihe!) kaikki eivät nää. Sinun maailmasi ei ole kuin sinun, mikään absoluuttinen totuus se ei ole. Mistään.

Lisäksi on olemassa pointti myös siitä, että moni nainen tekee jopa yksin lapsen. Moni nainen synnyttää retkulle ja juopolle. Moni kestää hakkaamista. Eli miten terve, mukava, rakastettava (siis olettaen näin) 62-vuotias olisi edes pahin mahdollinen isä-vaihtoehto.

Kuten sanottua, en itse tekisi enää tuossa iässä lapsia, enkä ehkä katselisi omaksi kumppanikseni ihan tuon ikäistä, suhde voisi ehkä (teoreettisesti ajateltuna) olla, muttei muuta. Mutta en silti oleta koko muun maailman olevan samanlainen. Eikä minulla ole vaaleanpunaisia silmälaseja ollut enää vuosiin, ja kyllä, olen 3kymppinen.

42tgrw kirjoitti:

Suhteen alkuhuuma voi kestää mitä tahansa kahden viikon ja kahden vuoden välillä. Sen jälkeen ne vaaleanpunaiset lasit putoavat silmiltä. Kyllä se nainen jossain vaiheessa huomaa olevansa itseään todella paljon vanhemman miehen kanssa ja alkaa miettimään haluaako hoitaa tutisevaa vanhusta ja lasta yhtä aikaa.

Sinä teet mitä haluat ja ilmeisesti tuollainen vanha mies on itsekäs ja hankkii itselleen hoitajan vanhuutensa varaksi. Toivon vain että nainen tajuaa virheensä ajoissa ja etsii nuoremman miehen perheen perustamista varten. Tuskin hänen tarvitsisi edes kymmentä vuotta odottaa sopivan löytämiseksi, se on vain täysin perusteeton heitto sinulta että oikean löytymiseen menisi vuosia.

Lue lisää

En ole itsekäs vaan nainen tässä suhteessa on se aktiivinen osapuoli. Hän se on tajunnut mitä haluaa ja jos hän haluaa lapsen tästä suhteesta niiin on tehnyt oman valintansa. Perusteeton heitto tai sitten ei. Oikeaa hän kai on etsinyt eikä ole löytänyt jos hän nyt tuntee että on löytänyt niin mitä minä voin siihen sanoa?

Kyllä kai kolmekymppinen nainen on jo siinä iässä että jos lasta haluaa niin sitä miettii kun ei tiedä paljonko sitä aikaa on jos lapsen aikoo saada.