Tuo kysymys esitettiin pitkässä viestiketjussa. Varmaan tarkoitus oli todeta erityisesti uskonnollisen totuuden luotettavuutta. Tässä on keskustelun pohjaksi:
Wikipediasta:
Totuus tarkoittaa yleiskielessä tavallisesti sitä mikä on totta, vastaa todellisuutta, tosiasiaa[1].
Totuus-käsitteen ongelma kuuluu muun muassa filosofian alaan. Totuusteoriat ovat filosofisia teorioita totuuden käsitteen tai sanan "totuus" luonteesta.
Tietoteoria on filosofian osa-alue, joka tutkii tiedon käsitettä. Tieteenfilosofia taas tutkii tieteellisen tiedon pohjaa, ja esimerkiksi sitä, millä tavalla tieteellisten teorioiden totuus tulisi käsittää.
Uskonnillisesta totuudesta on Wikipeduassa:
Uskonnonfilosofia pohtii myös uskonnollisten tosiasiaväitteiden totuutta.[2]
Fideisti on henkilö, joka on sitä mieltä, että tiettyjä väitteitä ei voi osoittaa todeksi, mutta ne tulee siitä huolimatta uskoa. Fideistin mukaan uskonnolliset väitteet eivät kuulu järkiperäisen todistuksen piiriin, vaan ne ovat jumalallisen ilmoituksen tulosta, ja ne voidaan vain hyväksyä tai olla hyväksymättä. Tunnetuimpia fideistisiä ajattelutapoja on Søren Kierkegaardin ajatteluun pohjautuva fideismin suunta, jonka mukaan uskonnollisten väitteiden todistusvaatimukset ovat ristiriitaisia. Tämän käsityksen mukaan ei useinkaan ole mahdollista löytää perusteita, jotka voisivat vakuuttaa kaikki ihmiset, koska ihmisillä on hyvin erilaisia lähtökohtia ja taustoja käsitysten arviointiin. Toiseksi uskonnolliset väittämät koskevat ihmisen oman elämän perusteita, joihin kukaan ei voi väitetysti suhtautua täysin puolueettomasti – on eri asia tietää joku asia todeksi kuin hyväksyä se oman elämän perustaksi. Kierkegaard sanoi, että jos kysymys on ihmisen iankaikkisesta kohtalosta, hän ei voi myöskään jatkaa ajattelua ja lykätä ratkaisua loputtomiin, vaan hänen on tehtävä henkilökohtainen ratkaisu. Tällaisessa ajattelussa puhutaan ”uskon hypystä”, joka viittaa uskonnollisen ratkaisun tekemiseen ilman todisteita.[2]
Evidentialistit taas katsovat, että uskonnollisilla väittämillä tulee olla järkiperäiset perustelut. Evidentialismin esittämä keskeinen kysymys on, miksi uskonnollisia väittämiä pitäisi arvioida eri arviointiperustein kuin muita väittämiä. Evidentialismi on jaettu vahvaan ja heikkoon evidentialismiin. Vahvan evidentialismin kannattajat pitävät uskonnollisten väittämien todistustarvetta samanarvoisena muiden väitteiden kanssa. Uskonnollisten oppien on evidentialistin mielestä perustuttava sellaisille väittämille, jotka kuka tahansa voi hyväksyä. Vahvan evidentialismin kannattajiksi on luettu esimerkiksi W. K. Clifford ja John Locke. Heikon evidentialismin kannattajat väittävät, että uskonnollisia uskomuksia ei voi lopullisesti todistaa oikeiksi, mutta katsovat, että niitä voi kuitenkin arvioida ja arvostella järkiperustein.[2]
Fideismin ja evidentialismin välillä on eriasteisia näkemyksiä uskonnollisista väittämistä. Eräs viime vuosikymmeninä etenkin anglosaksisessa uskonnonfilosofiassa paljon huomiota herättänyt suuntaus on niin sanottu reformoitu epistemologia jonka edustajat eivät pyri suoranaisesti osoittamaan uskonnollisten väitteiden todistettavuutta, vaan pyrkivät osoittamaan ihmisten kaikkien arkipäiväistenkin käsitysten perustuvan tietyille perusoletuksille, ja uskonnollisten käsitysten olevan samalla tavalla järkiperäisiä, jos oletetaan samalla niihin liittyvät peruskäsitykset.[2]
Olen sitä mieltä, että vain ilmoitusten perusteella voimme saada tietoa uskonnollisesta totuudesta. Tieto yksin ei vielä ole tuota totuutta, vaan uskonnolliseen totuuteen kuuluu toimiminen sen mukaan, mitä on ilmoitettu. Meillä on jokaisella mahdollisuus tunnistaa totuus samaan tapaan kuin voimme tunnistaa kauneuden ja hyvyden.
Totuus on oikeaa tietoa kaikesta. Uskonnossa se on ilmoituksiin periustuvaa ymmärrystä ja tekoja.
Wikipediasta:
Totuus tarkoittaa yleiskielessä tavallisesti sitä mikä on totta, vastaa todellisuutta, tosiasiaa[1].
Totuus-käsitteen ongelma kuuluu muun muassa filosofian alaan. Totuusteoriat ovat filosofisia teorioita totuuden käsitteen tai sanan "totuus" luonteesta.
Tietoteoria on filosofian osa-alue, joka tutkii tiedon käsitettä. Tieteenfilosofia taas tutkii tieteellisen tiedon pohjaa, ja esimerkiksi sitä, millä tavalla tieteellisten teorioiden totuus tulisi käsittää.
Uskonnillisesta totuudesta on Wikipeduassa:
Uskonnonfilosofia pohtii myös uskonnollisten tosiasiaväitteiden totuutta.[2]
Fideisti on henkilö, joka on sitä mieltä, että tiettyjä väitteitä ei voi osoittaa todeksi, mutta ne tulee siitä huolimatta uskoa. Fideistin mukaan uskonnolliset väitteet eivät kuulu järkiperäisen todistuksen piiriin, vaan ne ovat jumalallisen ilmoituksen tulosta, ja ne voidaan vain hyväksyä tai olla hyväksymättä. Tunnetuimpia fideistisiä ajattelutapoja on Søren Kierkegaardin ajatteluun pohjautuva fideismin suunta, jonka mukaan uskonnollisten väitteiden todistusvaatimukset ovat ristiriitaisia. Tämän käsityksen mukaan ei useinkaan ole mahdollista löytää perusteita, jotka voisivat vakuuttaa kaikki ihmiset, koska ihmisillä on hyvin erilaisia lähtökohtia ja taustoja käsitysten arviointiin. Toiseksi uskonnolliset väittämät koskevat ihmisen oman elämän perusteita, joihin kukaan ei voi väitetysti suhtautua täysin puolueettomasti – on eri asia tietää joku asia todeksi kuin hyväksyä se oman elämän perustaksi. Kierkegaard sanoi, että jos kysymys on ihmisen iankaikkisesta kohtalosta, hän ei voi myöskään jatkaa ajattelua ja lykätä ratkaisua loputtomiin, vaan hänen on tehtävä henkilökohtainen ratkaisu. Tällaisessa ajattelussa puhutaan ”uskon hypystä”, joka viittaa uskonnollisen ratkaisun tekemiseen ilman todisteita.[2]
Evidentialistit taas katsovat, että uskonnollisilla väittämillä tulee olla järkiperäiset perustelut. Evidentialismin esittämä keskeinen kysymys on, miksi uskonnollisia väittämiä pitäisi arvioida eri arviointiperustein kuin muita väittämiä. Evidentialismi on jaettu vahvaan ja heikkoon evidentialismiin. Vahvan evidentialismin kannattajat pitävät uskonnollisten väittämien todistustarvetta samanarvoisena muiden väitteiden kanssa. Uskonnollisten oppien on evidentialistin mielestä perustuttava sellaisille väittämille, jotka kuka tahansa voi hyväksyä. Vahvan evidentialismin kannattajiksi on luettu esimerkiksi W. K. Clifford ja John Locke. Heikon evidentialismin kannattajat väittävät, että uskonnollisia uskomuksia ei voi lopullisesti todistaa oikeiksi, mutta katsovat, että niitä voi kuitenkin arvioida ja arvostella järkiperustein.[2]
Fideismin ja evidentialismin välillä on eriasteisia näkemyksiä uskonnollisista väittämistä. Eräs viime vuosikymmeninä etenkin anglosaksisessa uskonnonfilosofiassa paljon huomiota herättänyt suuntaus on niin sanottu reformoitu epistemologia jonka edustajat eivät pyri suoranaisesti osoittamaan uskonnollisten väitteiden todistettavuutta, vaan pyrkivät osoittamaan ihmisten kaikkien arkipäiväistenkin käsitysten perustuvan tietyille perusoletuksille, ja uskonnollisten käsitysten olevan samalla tavalla järkiperäisiä, jos oletetaan samalla niihin liittyvät peruskäsitykset.[2]
Olen sitä mieltä, että vain ilmoitusten perusteella voimme saada tietoa uskonnollisesta totuudesta. Tieto yksin ei vielä ole tuota totuutta, vaan uskonnolliseen totuuteen kuuluu toimiminen sen mukaan, mitä on ilmoitettu. Meillä on jokaisella mahdollisuus tunnistaa totuus samaan tapaan kuin voimme tunnistaa kauneuden ja hyvyden.
Totuus on oikeaa tietoa kaikesta. Uskonnossa se on ilmoituksiin periustuvaa ymmärrystä ja tekoja.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Mainitsepa yksikin Smithin saama ilmoitus, joka on varmuudella todistettavissa Jumalan ilmoitukseksi. Ja mikään satukirja ei kelpaa todisteeksi.
todistat mitään Jumalalta tulleeksi. Ei kai tuo vaatimus koske pelkästään mormonismia, vaan kaikkia uskontoja.
Jos luet avauksessa olevan tekstin, niin huomaat, ettei uskonnollisesta totuudesta yleensäkään ole saatavissa mitään, joka on "varmuudella todistettavissa Jumalan ilmoitukseksi". Totuuden tunteminen on jokaisen oman toiminnan varassa. Ehtona sen tuntemiseen on, että rakastaa totuutta.
Vuoden 1933/38 käänöksen mukaan:
2. Tess. 2:10
ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
Mormonin kirjasta saa täyden varmuuden. kun lukee ja tutkii siit totuutta rakastaen. Satukirjaksi leimaaminen on pelkkää ennakkoluuloa tai totuuden torjumista.
Myönnät siis, että kyse on vain fiiliksistä. Sinä saat moniavioisuusilmoituksesta hyvän ja lämpimän tunteen, mutta toisia se saattaa yököttää. Sinun tuntemuksesi ei siis ole minkään arvoinen eikä sillä ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
> Miten ylipäänsä todistat mitään Jumalalta tulleeksi.
Minä? Minä pyysin muilta todisteita. Ja tämä on mormonismipalsta, joten pyysin todisteita Smithin ilmoituksista. Muiden uskontojen edustajilta voi kysyä muilla palstoilla.
Etkö tajua! Mikään uskonto ei voi todistaa ilmoituksiaan tosiksi niin, ettei mitään jäisi oman tutkimisen varaan! Tämä ilmenee avauksen tekstistä, joka on Wikipediasta.
Oletat että saan fiiliksiä moniavioisuusilmoituksesta, mutta erehdyt. Tuntemukseni on se, mitä on luettavissa VT:ssä.
"Jos luet avauksessa olevan tekstin, niin huomaat, ettei uskonnollisesta totuudesta yleensäkään ole saatavissa mitään, joka on "varmuudella todistettavissa Jumalan ilmoitukseksi". "
Sotket asioita. Mormonin kirja väittää olevansa historiallisesti totta. Silloin sitä voidaan tutkia kuin mitä tahansa väitettä. Mitään todisteita sen tapahtumista ei ole olemassa.
Missä tämä väite on Mormonin kirjassa: "Mormonin kirja väittää olevansa historiallisesti totta." Se väittää olevansa toinen todistus Kristuksesta ja sitä se on. Ei ole tarkoituskaan, että todistuksen Mormonin kirjasta saisi historiallisin perustein. Vääräksi sitä ei historiallisin tai muidenkaan perustein voida todistaa. Historiasta ei tiedetä kaikkea. Niinpä on todettavissa, että totena pidetty Amerikan asutushistoria on murentunut käsiin.
Siispä väität aivan turhaan uskoasi tiedoksi.
Mutta eiväthän VT:n faktat (että tuohon maailmanaikaan tuolla seudulla moniavioisuus oli yleistä) ole mitään tuntemusta vaan tietämistä. Se tieto an kaikkien saatavissa, mutta se on uskoa, että kysymys olisi Jumalan ilmoituksista.
Amerikan asutushistori ei edelleenkään ole murentunut käsiin. Viittaat jatkuvasti siihen Tiede-lehden raflaavaan otsikointiin, jossa otetaan esiin jo 40 vuotta sitten tiedettyjä asioita...
Mormonin kirjan tapahtumat nimenomaan olisivat historiallisia faktoja, mikäli kyseessä ei olsii satukirja. Tapahtumat pitäisi osoittaa tosiksi historiantutkimuksen keinoin. Varsin tarkkaan tiedetään arkeologian avulla esim. se, että missä kaikkialla viikingit ovat käyneet, vaikka aina ei ole ollut kysymys kovinkaan suurista porukoista. Smithin satujen (mm. suuret taistelut, rahan käyttö) ei ole löytynyt pienimåiäkään todisteita!
VT:n moniavioisuus oli aikaansa sidottua, talouteen ja käsityksiin sukupuolten erilaisesta arvosta.Rabbit kielsivät lopulta moniavioisuuden juuri em. seikkoihin vedoten, se tuotti naisille niin paljon ongelmia ja elämään kärsimystä että sen ylläpitämiseen ei ollut perusteita.
Moniavioisuutta ei lajillamme vielä ollut kun olimme metsätäjä- keräilijötä ,vasta kun kehittyi maanviljelys ja siinä ylijäämää, joillakin oli varaa pitää useampia vaimoja ja myös huolehtia geeniperimästään vaikka lapsia olisi ollut ruokittavana suurikin joukko. Tällainen kehitys tapahtui juuri lähi-idässä, maanviljelys ja pysyvä yhteisöissä asuminen, vahvin voi viedä heikommilta naiset joilla ei asiaan ollut mitään sanomista, hehän olivat isiensä ja veljiensä kauppatavaraa.
Eipä ole joistakin Raamatussa kerrotuista tapahtumistakaan arkologisia todisteita. Niinpä Israelin kansan vankeudesta Egytistä ja 40 vuoden erämaavaelluksestakaan ei ole mitään merkkejä.
"Eipä ole joistakin Raamatussa kerrotuista tapahtumistakaan arkologisia todisteita. Niinpä Israelin kansan vankeudesta Egytistä ja 40 vuoden erämaavaelluksestakaan ei ole mitään merkkejä."
Jep, ja senpä takia ne tarinat onkin syytä lokeroida kansantaruiksi ja nuotitarinoiksi eikä pitää niitä tositapahtumina.
Eikä Nooan jutuista... Kuuluu samaan osastoon Smithin satujen kanssa.
Kerroit juuri tuossa yllä, että mormoninkirja on mielikuvituksen tuote - perustuu luuloon ja J Smithin yritykseen kehittää uskomuksien sekamelska Amerikassa vallitsevista uskonnollisista uskomuksista, juutalaisten, kristillisten ja vapaamuurareiden käsityksistä ja traditioista sotkien ja
toivoen voivansa rikastua romaanillaan.
Mormonikirja ei ole miltään osin faktaa - ei ihmisten, sukujen, vaellusten, sotien nojalla, eikä edes historian eikä arkeologian. Hömppää, hömppää, johon taikauskoiset ja tietämättömät ihmiset helposti hurahtivat - kuten nykyäänkin.
"Missä tämä väite on Mormonin kirjassa: "Mormonin kirja väittää olevansa historiallisesti totta." "
Tarkennetaan sitten. En väitä, että väite itse on Mormonin kirjassa, mutta mormonit itse väittävät, että se on totta.
"Ei ole tarkoituskaan, että todistuksen Mormonin kirjasta saisi historiallisin perustein. Vääräksi sitä ei historiallisin tai muidenkaan perustein voida todistaa."
Todistustaakka on tietenkin sillä, joka väittää, että se on totta. Mutta kyllä se toisaalta voidaan todistaa myös vääräksi. Kirjassa kerrotuista kansoista ja tapahtumissta ei ole mitään todisteita.
Tiedät varmaan hyvin, että kun Amerikan asutus- tai muuta historiaa tutkitaan, Mormonin kirjaa ei voi käyttää lähdekirjana.
Raamatussa on paljon tarinoita, osa lähi-idän yhteistä sitä perintöä, ei sitä kukaan kiellä. Israelin kansa kuitenkin on olemassa, se ei ole uskon asia .
Erämaavaelluksesta olisi pakosti jäänyt jäljet jos miljoonaväestö olisi vuosikymmenet vaeltanut pienellä alueella ,niinpä sitä ei ole tapahtunut ainakaan Raamatun kuvaamalla tavalla.
on uskonto, tosin ilman jumalaa.
ateismi on aate
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aate
ateismi ei ole uskonto , jos on niin , silloin se että ei harrasta mitään on urheilulaji .
Ensin on usko, mutta kun tekee uskonsa mukaan, niin siitä tulee tietoa. Tämä sanotaan Raamatussa mm. näin:
Joh. 17:25
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.
Joh. 7:17
Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.
Kol. 2:2
Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, [Ef. 3:18,19; Fil. 1:9]
Kol. 2:3
jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
Kukaan ei voi antaa toiselle uskonnollista aitoa todistusta, ellei tuo toinen tee omaa osaansa. Kukin on vastuusta omasta totuuden etsimisestään, joten tätä ei ole oikeutettua vaatia: "Todistustaakka on tietenkin sillä, joka väittää, että se on totta."
Sorrut kehäpäätelmään todistellessasi uskoa tiedoksi Raamatulla. Usko voi muuttua tiedoksi vain oikeiden todisteiden avulla. Lapsi voi uskoa, että hevonen on iso eläin. Tiedoksi se muuttuu viimeistään siinä vaiheessa kun hän näkee hevosen. Toisaalta lapselle on todennäköisesti kerrottu joulupukista. Jos hän on nähnyt joulupukin, hän luulee uskoaan tiedoksi.
Smithin jutut kuuluvat tuohon joulupukkiosastoon. Aikuisella usko voi muuttua "tiedoksi" mm. itsepetoksen avulla. Jos uskominen johonkin on tavalla tai toisella miellyttävää, uskonsa kohdatta voi alkaa pitää totena.
Voit toki vapaasti sanoa, että USKOT Smithin juttuihin. Jos väität Smithin juttuja tosiksi, silloin sinulla on todistustaakka.
Näin en tee: "Sorrut kehäpäätelmään todistellessasi uskoa tiedoksi Raamatulla." Erotan uskon ja tiedon, mutta olen todennut, että kun toimii uskonsa mukaan saa kokemuksellista varmuutta, että se, mihin uskoi, onkin totta, jolloin siitä tulee tietoa. Tuollainen tieto minulla on siitä, että Mormonin kirja on toinen todistus Kristukesta.
On jätetty jokaisen omatoimisuuden varaan todistuksen saaminen. Meitä ei pakoteta uskomaan. Mormonin kirjan loppupuolella on tällainen lupaus:
Moroni 10
3 Katso, minä tahtoisin kehottaa teitä näitä asioita lukiessanne — jos on Jumalan viisauden mukaista, että saatte ne lukea — muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina siihen aikaan asti, kun te saatte nämä asiat, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne.
4 Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.
5 Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.
6 Ja kaikki, mikä on hyvää, on oikeaa ja totta; niinpä mikään, mikä on hyvää, ei kiellä Kristusta, vaan tunnustaa, että hän on.
7 Ja Pyhän Hengen voimasta te voitte tietää, että hän on; sen tähden minä tahdon kehottaa teitä olemaan kieltämättä Jumalan voimaa, sillä hän toimii voiman kautta ihmislasten uskon mukaan, samana tänään ja huomenna ja ikuisesti.
8 Ja vielä minä kehotan teitä, veljeni, olemaan kieltämättä Jumalan lahjoja, sillä niitä on monia, ja ne tulevat samalta Jumalalta. Ja näitä lahjoja annetaan eri tavoin, mutta sama Jumala vaikuttaa kaiken kaikissa; ja niitä annetaan Jumalan Hengen ilmentyminä ihmisille heidän hyödykseen.
Kyseessä ei ole tieto vaan luulo, kuten tuolla mainitsemallani joulupukkiin uskovalla lapsella.
Ja jälleen kehäpoäätelmä!
Todistelet Smithin juttuja tosiksi Smithin omilla kirjoituksilla!
Ne eivät luonnollisestikaan kelpaa todisteiksi!
"Kukaan ei voi antaa toiselle uskonnollista aitoa todistusta, ellei tuo toinen tee omaa osaansa. "
Käännät asiaa toiseen suuntaan. Kun Mormonin kirja ei ole historiallisesti totta, mikään sisäinen tuntemus ei tee sitä todeksi.
Historiallisesti epätosi teos kuten Mormonin kirja ei voi olla mikään todistus Jumalasta tai Kristuksesta vaan kuuluu samaan sarjaan vaikkapa Tex Willerin kanssa.
Yhtään suurempaa merkitystä, uskottavuutta tai painoarvoa sillä ei ole.
arvostat Tex Willeriä.
Anteeksi. Toki Tex Willer on parempi - siinä on sentään välillä aivan oikeaa historiaa mukana :-)
Ei ole ennakkoluuloa tat totuuden torjumista suhtautua erittäin karsaasti historiallisesti eittämättä valheelliseen teokseen, sen kirjoittajaan ja sen puolustajiin.
Mikään muu suhtautumistapa ilmiselvään hölynpölyyn - jolla vielä pyritään rankasti rahastamaan - ei todellakaan ole millään muotoa järkevää!
Siis täysin subjektiivisia tuntemuksia, joita nimität 'tiedoksi'. Minun vatsalleni sopii kaurapuuro paremmin kuin ruispuuro, tiedän sen omasta kokemuksesta. Olen maistanut molempia puuroja.
Tämä minun 'tietoni' kaurapuuron paremmuudesta ei poista sitä tosiasiaa, että useimmille ihmisille ruispuuro sopii mainiosti ja että he pitävät siitä enemmän kuin kaurapuurosta.
Missä on pihvi?
Miksi yrität jatkuvasti sotkea sanojen merkityksiä? Usko on uskoa, ei tietoa. Uskonnollinen uskomus ei perustu tietoon vaan uskoon ja kun asiaa ei voida todeksi osoittaa niin se ei koskaan tule edes saavuttamaan tiedon statusta, ei vaikka kuinka kovasti uskoisi.
tietäväsi?
En ole sotkenut tietoa ja uskoa! Oikea usko perustuu ilmoituksiin. Uskosta on kysymys vain silloin. kun sen perusteena oleva ilmoitus on totta. Muuten on kysymys luulosta. Uskon ja luulon erottaminen on olennaista. Usko ei perustu uskoon, vaan siihen tietoon, jonka olemme saaneet ilmoitusten kautta. Ongelmana on tietenkin aidon ilmoituksen tunnistaminen vääristä ja oikeidenkin ilmoitusten tulkinta oikein.
Kun ihminen toimii uskonsa mukaan, hän saa tietää, onko usko oikein. Silloin siitä tulee tietoa. Olen tätä verrannut usein makuaistimukseen. Vasta maistettuaan tietää maun.
Minä tiedän vain yhden asian, sen että olen olemassa. Kaikki muu onkin sitten uskon varassa kuten vaikkapa se kuinka uskon minulla olevan fyysisen kehon, joka tässä juuri nyt naputtelee tietokoneelle tätä teksiä. Tämä asia on täysin uskon varassa, koska en mitenkään pysty todistamaan aukottomasti ettei olemassaoloni ole keinotekoinen simulaatio jonkin tietokoneen ohjelmassa. Uskon myös, että sinä olet todellinen olento, vaikka voisit aivan hyvin olla simulaatio-ohjelman synnyttämä signaalivaste johonkin simulaation synnyttämään prosessiin jne.
Vaikka siis tuollaisen elämää simuloivan tietokoneen olemassaololle on teoreettinen mahdollisuus, se ei tarkoita, että uskon tuollaisen tietokoneen olevan olemassa. En automaattisesti oleta jonkin uskomuksen olevan "tosi uskomus", kuten tieto määritellään, ilman omien vuorovaikutusrajapintojeni kautta keräämiäni näyttöjä.
"Kun ihminen toimii uskonsa mukaan, hän saa tietää, onko usko oikein."
Kun ihminen toimii islaminsa mukaan, hän saa tietää islamin olevan oikein.
Kun ihminen toimii teolasuutensa mukaan, hän saa tietää taolaisuuden olevan oikein.
...
...
Kuinka pitkälle haluat, että listaa jatketaan?
Jos tieteellinen informaatio tämän osalta kiinnostaa niin kerrottakoon, että kyseessä ilmiö nimeltä kognitiivinen dissonanssi. Kun toimii jollakin tavalla, joka on ristiriidassa aikaisempien uskomusten kanssa, niin ihmisen omat aivot joutuvat ratkaisemaan tämän ristiriidan. Ristiriita ratkeaa joko lopettamalla toiminta tai vastaavasti muuttamalla uskomuksiaan. Jos toimintaa jatkaa sitkeästi piittaamatta sisäisestä ristiriidasta aivot loputa perustelemaan miksi ihminen toimii vastoin aiempia uskomuksiaan ja uskomukset muuttuvat. Sananparsi "Kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden" on aivan erityisen osuva tässä kohdin. Kun päättää kokeilla jonkin omista uskomuksistaan poikkeavan kokeilemista ja jatkaa kokeiluaan riittävän pitkään, pystyy jokainen aivopesemään itsensä uskomaan ihan mihin vaan. Jokin uskomuksen mukaan toiminen siis ainoastaan toimii katalyyttinä itsensä uskomusten vahvitamiselle, mutta ne eivät osoita mitää tai millään tavalla siitä perustuvatko uskomukset todellisiin asioihin.
Sinä Tapsa toimitkin luulojesi varassa. Luulet Smithin satuja tosiksi. Hyvä että olet edes sen hoksannut!
Emmehän me tiedä sitä mikä ilmoitus on totta, vaan vain uskomme että joku uskonnollinen ilmoitus olisi totta. Sitä edeltää useampi uskonvarainen edellytys uskomme, että on jumala/jumalia tai muta ylimaallisia olentoja ja että he antavat ilmoituksia.Uskonnot joissa ei ole ilmoituksia , mutta kuitenkin uskotaan asoita tai tiettyjä tapoja tosiksi ja oikeiksi, edellytämme ilman todisteita vääriksi .
Ei kukaan ihminen tiedä mitään ilmoitusta oikeaksi, hän vain uskoo että jokin niistä on. Muille ,käytännössä useimmiten vieraiden uskontojen ilmoituksille hän ei anna samaa totuusarvoa ja kaikki arvostus on subjektiivista ,näyttöähän lähteestä tai sen ilmoituksen totuussisällöstä ei ole.
Sinulla "kognitiivinen dissonanssi" pakottaa tulkitsemaan kaiken ateistisesti.
Toimiminen uskon mukaan tuottaa tietoa. Niinpä tiedän, että Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta.
Uskontojen ilmoitukset ovat keskenään ristiitaisia ja siksi voidaan jopa joutua tilanteeseen jossa joku nuori uskonto pitää omia ilmoituksiaan tosina ja siksi joutuu tuomitsemaan valheeksi sellaisen vanhan uskon ilmoituksen, jonka historiaan ja kirjoituksiin se silti yritää liittää itsensä saadakseen itselleen historiallista pohjaa ja teologista tarkoitusta.
"Sinulla "kognitiivinen dissonanssi" pakottaa tulkitsemaan kaiken ateistisesti."
Ei pakota, mutta siinä olet oikeassa, että en minäkään ole kognitiiviselle dissonanssille immuuni. Juuri sen takia, että tunnistan oman mieleni heikkouden ja tiedostan kuinka kognitiivinen dissonanssi muokkaa minua, en suinpäin lähde kokeilemaan jonkun toisen uskomuksen mukaan elämistä ilman, että otan asiasta kunnolla selvää etukäteen ja varmistu siitä, että se on todella jotain mitä haluan ja josta on minulle hyötyä. Ihmiset, jotka taas kokeilevat suinpäin yhtä sun toista, joutuvat helposti juuri mormonismin kaltaisten huijausten uhreiksi sen takia etteivät tunnista oman mielensä puutteita ja alttiuttaan itsensä huijaamiseen.
Silloinhan jokainen joka toimii oman uskonsa mukaan todistaa oman uskontonsa ilmoitukset tosiksi ja samalla tuottaa uutta tietoa oman uskontonsa tueksi. Emme ole pääseet mihinkään, mistään.
"Ongelmana on tietenkin aidon ilmoituksen tunnistaminen vääristä ja oikeidenkin ilmoitusten tulkinta oikein."
Ei aina ole tuota selkeysongelmaa esimerkki täysin selkeästä ilmoituksesta:"Minun todistajani, sanoo Jahve , olette te -- Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni -- ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule".
Se onko mikään ilmoitus tosi ja mikä niistä, jää edelleen täysin uskonvaraiseksi, mutta jos juutalaisuus on saanut väärän ilmoituksen tai keksinyt oman ilmoituksensa, silloin mm kristinuskolta putoaa pohja .
Noin ei käy, kun on kysymys totuudesta.
Aivan, sinulle on tullut uskosi tai perinteidesi vuoksi tiedoksi tämä: ""Minun todistajani, sanoo Jahve , olette te -- Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni -- ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule". Olen samaa mieltä oikein ymmärretttynä eli niin, ettei tuo sulje pois sitä, että myös Jumalalla voi olla Poika. Siinä olemme eri mieltä, että Jahvella tarkoitetaan Kristusta eikä Hänen Isäänsä Elohimia.
1. Kor. 10:4
ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. [2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10,11]
Et voi tietää mikä ilmoitus on totta vai onko mikään.Sinäkin vain uskot, et tiedä.Tätä on nyt turha enempää vatkata.
Et voi kenellekään todistaa mille jokin maistuu, ellei tuo toinen itse maista.
Joh. 7:17
Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.
Ei heprealaisen Raamatun ilmoitukseen että on vain yksi jumala voi titenkään liittää minkään toisen uskonnon ilmoituksia siitä että onkin muita jumalia . Ilmoitukseen liittyy käsky käsky olla yhden ja ainoan Jumalan todistajia, millään muulla kansalla ei ole tuota velvollisuutta .
Kristinusko luo oman teologiansa Uuden testamentin pohjalta.VT:ssä kallio oli kallio se sijaitsi tietyssä nimetyssä paikassa ja sen vedestä juotettiin tarinassa paitsi ihmiset myös karja. Paavali kuuluu kristinuskoon , jos olisit muslimi tarjoaisit tässä nyt varmaan Koraania ja Allahia.
Et tunnu ymmärtävän uskontojen rajoja : kristinusko ja juutalaisuus ovat kaksi eri uskontoa ja niistä juutalaisuus oli ensin eikä se tarvitse täydennystä tai korjausta mistään myöhemmästä uskonnosta, vaikka myöhemmät usein vetoavat juutalaisuuteen uskottavuutensa vahvistamiseksi .
jättää paljon uskon varaan
Juutalaisuus oli valmistusta siihen, mistä kerrotaan Uudessa testamentissa. Tätä eivät juutalaiset ryhmänä toistaiseksi ymmärrä, mutta he saavat sen tietää, kun Kristus pelastaa heidät pahasta ahdingosta.
Jotkut juutalaisetkin ovat tulleet vakuuttuneiksi Kristuksesta, kun ovat tutkineet VT:n ilmoituksia Hänen tulemisestaan. Tästä on kirjakin, jonka nimeä ja tekijää on muista. Siinä kerrotaan miten eräs isä oli kauhuissaan, kun hänen tyttärensä liittyi MAP-kirkkoon. Hän alkoi tutkia ja tuli vakuuttuneeksi.
Tapani, mormonismissakin on toimittu uskon mukaan ja Jospeh Smithin opin ja Mormonikirjan tiimoilta on syntynyt monia, monia eri tavalla oppeja noudattavia ja mormonikirjaa tutkimalla. Ja kaikilla näillä mormonilahkoilla on se 'totuus ja ainoa oikea usko JUMALAN ILMOITUKSEN MUKAISESTI'. Näin nämä mormonijohtajat/profeetat väittävät!
http://suomisanakirja.fi/mormonismi
Liitteeksi linkki, josta voi tarkistaa mormonismiuskon eri lahkojen pirstaloisuuden 1800-1900- luvuilla (mormonismi uususkonto Amerikassa syntyi Joseph Smithin toimesta n. 1821 plagioiden mielivaltaisesti Raamattua, juutalaisia, kristittyjä, vapaamuurareita ym uskomuksia, joita Amerikassa oli 1800-luvulla).
Useimmat näistä mormonilahkojen johtajista ovat riitaantuneet jopa verisesti keskenään ja väittävät omaavansa totuuden ovat niitä 'oikeita profeettoja' kukin saaden jumalilta tai jumalalta ilmoituksia ja erilaisia mormonirituaaleja tehdään tai ei tehdä, jotta tultaisiin korotetuksi jumalaksi itse.
Et loppujen lopuksi ole mitenkään oikeutettu sanomaan, että juuri sinun mormonilahkosi on 'se oikea totuus' - sitä samaa sanovat nuo niin monet olemassa olevat mormonilahkot.
Ja kaiken kaikkiaan, kun kaikilla muillakin uskonnoilla/uskomuksilla/lahkoilla/kulteilla ym teisteillä on 'totuus' ehdottomana, niin aivan turhaan hoet ja manipuloit omaa oppiasi - me tiedämme että hauki on kala.
Juu toiset uskomukset ovat vain paremmin perusteltuja kuin toiset, jopa niin hyvin, että niitä yleiskielessä kutsutaan tiedoksi. Uskonnolliset uskomukset eivät tosin tähän kategoriaan kuulu, koska ne perustuvat vain ja ainoastaan uskoon ilman konkreettiseksi luokiteltavia näyttöjä.
Sinä syöt lihaa ja ilmeisesti se maistuu sinusta hyvältä. Minäkin olen maistanut lihaa ja se maistuu kamalalta. Siksi en sitä syö.
Sinusta moniavioisuusilmoitus maistuu hyvältä. Se ei kuitenkaan tee siitä aitoa Jumalan ilmoitusta.
Ei juutalaisuus ole valmistusta mihinkään ja sen pahempaa ahdinkoa mitä kristinuskoiset valtiot ja niiden johtajat juutalaisille ovat aiheuttaneet mm kansanmurhan jossa 6 miljoonaa Euroopan juutalaista tuhottiin, tuskin enää voi tulla. Tuliko tuolloin pelastaja?
Ei messiaasta tarvitse kenenkään olla vakuuttunut ennen kuin hänen työnsä jälki aikanaan näkyy parempana mailmana -jonka vuoksi hänen uskotaan tulevan.
Yksittäisiä juutalaisia on liittynyt lähes kaikkiin maailman uskontoihin, joskus suuriakin määriä kuten viime vuosikymmeninä hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen ja yksittäisiä on voinut liittyä jopa mormoneihin . Se ei kuitenkaan merkitse että muidenkin pitäisi, tai että uskontoihin liittyminen tai niiden jättäminen, jotka ovat jatkuvia ilmiöitä , todistaisi muusta kuin kunkin yksittäisen henkilön omasta ajattelusta,tilanteesta ja tarpeista.
Jos juutalaisuus on väärässä ilmoitetussa jumalakäsistyksessään, juutalaisiin kirjoituksiin vedonnut kristinusko on myös perusteiltaan väärässä ,samoin islam, ja silloin länsimaissa uskonnollista totuutta etsivät joutuisivatkin etsimään sitä kokonaan lähi-idän monoteistisen perinteen ulkopuolelta.
Pitää siis kokeilla jokaista uskontoa ja se mikä maistuu subjektiivisesti parhaimmalta, siihen pitää liittyä ? Niinkö sinä olet tehnyt ? Kristinusko ei sinulle kuitenkaan kelvannut, vaan halusit monet jumalat , olla itse kehittyvä jumala , saada pappeuden ja tietyn alusasupakon,papyrusten "tulkinnan" ja muun joilla ei ole mitään yhteyttä Jeesuksen opetukseen.
Jos UT ei sinulle riitä, miksi muiden jotka eivät edes ole olleet kristittyjä, pitäisi siihen uskoa, kirjaan joka on jättänyt kaiken tärkeimmän pois ja jonka perustajat olivat työssään niin huonoja ja mitä ilmeisimmin ilman taivaallista tukea, koska tuskin olivat ehtineet kuolla kun jo tapahtui "luopumus" jota kristinusko kokonaisuudessan yhäkin edustaa, teitä mormoneja lukuunottamatta . Kristinusko syntyi 2000 v sitten, mutta on ollut väärässä ja luopumuksen tilassa siitä 1750 vuoden ajan .Huonompaa näyttöä tuskin on millään uskonnolla.
Uskontoa ei voi maistaa - luulet vaan.
Toki voit jyrsiä mormoninkirjaa hampaillasi ja maiskutella suussasi - se maistuu kuin maistuukin pahville, paperille ja liimalle.
Ei maistunut isien usko hyvältä siten, että olisin ollut aktiivinen.
Oletko kykenemätön ymmärtämään vertauksia muutenkin?
"Ei maistunut isien usko hyvältä siten, että olisin ollut aktiivinen."
Et siis koskaan elänyt tuon "isien uskon" mukaisesti ja tehnyt niitä "uskon mukaisia tekoja", jotta olisit voinut "tietää" sen oikeaksi.
Yksi vuohi mutusteli Tuntemattoman sotilaan filminauhaa. Kun toinen kysyi, että miltä maistuu, mutustelija vastasi pitäneensä siitä enemmän kirjana.
Kyllä tein tuon uskon mukaisia tekojakin!
Veljeni kanssa väittelin paljon uskonnosta. Hän luki teologiaa ja tuli papiksi. Sitten sain eettisen herätyksen etiikan peruskurssin aikana ja hyvä tahto tuli merkittväksi ohjenuorakseni. Tuon asenteen ansiosta aloin suhtautua myönteisesti veljeni ajatuksiin, mutta menetin samalla kriittisyyttäni. Seurasi tosi vaikea kriisi, kun yritin olla uskovainen isien uskon tapaan. Siitä selvisin ja osasin sittemmin antaa arvoa palautetun evankeliumin sanomalle. Se ei sotinut kriittisyyttäni vastaan vaan saatoin säilyttää sen. Löysin vastaukset kaikkiin välttämttömiin kysymyksiin. - En tiedä vielä kaikkea, mutta riittävästi ollakseni varma evankeliumin palautuksesta.
Montako kertaa viikossa osallistuit tuolloin "isiesi uskon" jumalanpalveluksiin tai uskonmenoihin?
Kävitkö saarnaamassa "isiesi uskoa" muille ihmisille?
Ihan riittävästi tein tuota kaikkea. Osallistuin jonkun kerran katulähetykseenkin.
Ihan riittävästi ei vastannut kysymykseen. Kysyn siis uudelleen:
Montako kertaa viikossa osallistuit tuolloin "isiesi uskon" jumalanpalveluksiin tai uskonmenoihin?
Kävitkö saarnaamassa "isiesi uskoa" muille ihmisille?
Lisätään vielä joukon jatkoksi myös kysymys asiasta, jota monet uskonnot ja uskovaiset pitävät hyvin tärkeänä.
Montako kertaa päivässä rukoilit?
Kun on uskon kriisissä saattaa rukoilla 24 tuntia vuorokaudessa. Kärsin unettomuudesta ristiriitaisten ajatusten vuoksi, koska olin joutunut hylkäämään selkeän ajattelun koettaessani sopeutua mielettömiin opillisiin väitteisiin. Totuudeksi en niitä tuntenut, mutta koetin pakottautua ajattelemaan silti rehellisesti. Vasta palautetun kirkon ilmoitukset antoivat selkeyden. Ennen sen saamista onnistuin työntämään sivuun uskonnon vakavan pohdiskelun.
Onko kysymyksiin vastaaminen todellakin noin vaikeaa? Eivät nämä kysymykset mielestäni nyt niin monimutkaisia olleet.
Montako kertaa viikossa osallistuit tuolloin "isiesi uskon" jumalanpalveluksiin tai uskonmenoihin?
Kävitkö saarnaamassa "isiesi uskoa" muille ihmisille?
Montako kertaa päivässä rukoilit?
Perstuuko tuo tietoon vai mielikuvaan?
Eihän tuosta voi mitenkään päätellä, että Jahvella tarkoitetaan Kristusta. Se ei ole edes Jospeh Smithin oma keksintö.
Tuo päätelmä on keksitty myöhemmin ja on aivan virheellinen, ei juutalsilla ollut muuta jumalaa kuin Jahve.
Tästä selviää, että VT:n Jahve oli Kristus:
1. Kor. 10:4
ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. [2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10,11]
Eihän tuosta voi mitenkään päätellä, että Jahvella tarkoitetaan Kristusta.
Tuo tulkinta on keksitty myöhemmin ja on aivan virheellinen, ei juutalsilla ollut muuta jumalaa kuin Jahve.
Jahve ja Jehova tarkoittavat samaa. Alla on viitteet myös myöhempiin ilmoituksiin.
Pyhien kirjoitusten oppaasta:
JAHVE. Katso Jehova.
Raamatussa käytetty muoto nimestä Jehova.
JEHOVA. Katso myös Jeesus Kristus; Minä Olen.
Israelin Jumalan liittonimi eli erisnimi. Raamatussa nimi Jehova on muodossa Jahve. Se merkitsee "Iankaikkinen Minä Olen" (2. Moos. 3:14; Joh. 8:58). Jehova oli Jeesus Kristus kuolevaisuutta edeltävässä elämässä. Hän tuli maan päälle Marian poikana (Moosia 3:8; 15:1; 3. Nefi 15:1–5). Sana Herra tarkoittaa Vanhassa testamentissa yleensä Jehovaa eli Jahvea.
Jehova on Kristus: Muinaiset profeetat tunsivat Jehovan (2. Moos. 6:3; Abr. 1:16). Apostoli Paavali opetti, että Kristus oli Vanhan testamentin Jehova (2. Moos. 17:6; 1. Kor. 10:1–4). Mormonin kirjassa Jeredin veli näki Kristuksen kuolevaisuutta edeltävässä elämässä ja palveli häntä (Et. 3:13–15). Myös Moroni kutsui Kristusta Jehovaksi (Moroni 10:34). Joseph Smith ja Oliver Cowdery näkivät ylösnousseen Jehovan Kirtlandin temppelissä (OL 110:3–4).
MINÄ OLEN. Katso myös Jeesus Kristus; Jehova.
Yksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimistä.
Jumala sanoi Moosekselle: Minä olen se joka olen, 2. Moos. 3:14–15. Minä olen Jahve, Herra, 2. Moos. 6:2–3. Ennen kuin Abraham syntyi, minä olin, Joh. 8:56–59. Kuunnelkaa Jeesuksen Kristuksen ääntä, joka on suuri Minä Olen, OL 29:1 (OL 38:1; 39:1).
Minä olen ei ole etunimi ,Jahve ei tarkoita "iankaikkinen minä olen", minä olen olisi ehje . JHWH voi johtua olla verbin juuresta jolloin se lähinnä olisi kausaali, mutta varmuutta ei ole.
Jahve ilmoitti olevansa yksi ja ainoa Jumala , ei siihen tarvitse muun uskoisten uskoa, mutta muuttaa sitä ei mikään tai kukaan voi. Ihmisen täytyy olla järjetön jos siinä tapauksessa että ei usko, silti kauppaa valehtelevaa tai keksittyä jumalaa oman uskonnon tueksi vaihtamalla vain jumalan nimen kreikan sanaan "voideltu" .Jahvena Jahve erehtyi, mutta Kristuksena hän on ihan ok .
Apostoli Paavali ei opettanut missään yhteydessä, että Kristus oli Vanhan testamentin Jehova (JHWH).
Sinä tunnut uskovan siihen ettei Jumalaa ole, koska hänen olemassa olostaan ei ole konkreettisia todisteita. Uskovalle taas Jumala voi olla fyysisestikin olemassa, hän voi jopa kuulla Jumalan puhuvan hänelle, henkisestä todisteita puhumattakaan.
Sitia, miksi sinun ateismin uskosi olisi jotenkin luotettavampaa kuin tuon toisen??
Samassa veneessä istut sinäkin vain toisessa päässä.
Tarkoitako ettei Juutalaiset olekaan Jumalan kansaan, kun heitä ei heidän ahdingossaan (holokaustissa) herra tullut pelastamaan, oliko kyse jostain rangaistuksesta, vai mistä ?
Hmm..,
oletko noin vajakki?
Näin on - alkoholistitkin näkevät vaaleanpunaisia elefantteja ja skitsofreenikot kuulevat ääniä. Henkiset todisteet ovat heidänkin mielestään vahvat!
Vastasin tähän "Tätä eivät juutalaiset ryhmänä toistaiseksi ymmärrä, mutta he saavat sen tietää, kun Kristus pelastaa heidät pahasta ahdingosta. " en voi kuvitella suurempaa ahdinkoa mitä holokaust oli , jos et tuon vertaa ymmärtänyt vastaustani, en voi asiaa auttaa.
Heprealainen Raamattu sanoo että Israelin kansa on saanut tehtäväkseen todistaa yhdestä jumalasta joka on koko maailman luoja .
Jos vihjaat että holokaust olisi ollut rangaistus jostain ja sen uhrit syyllisiä omaan kohtaloonsa, silloin jaat sen toteuttajien ajatusmaailman.
piti sitä itsestäänselvyytenä.
Tuossa nyt ei ole sitten minkäänlaista logiikkaa.
"Sinä tunnut uskovan siihen ettei Jumalaa ole, koska hänen olemassa olostaan ei ole konkreettisia todisteita."
Niin perusoletuksena on, että jotain ei ole olemassa jos sille ei ole tieteellisin metodein olemassa olevia todisteita. Tieto, joka siis määritellään perustelluksi tosi uskomukseksi, siis sellaiseksi joka voidaan osoittaa paikkansa pitäväksi eli todeksi, poikkeaa merkittävästi uskovaisen jumaluskosta, joka perustuu pelkästään uskomiseen, kehäpäätelmiin ja toiveajatteluun. Lisäksi uskovaisten maailmankatsomus halventaa ihmisen elämän arvoa, vaikka ne monesti yrittävät väittää toisin, sillä mikään ei vähennä elämän arvoa enemmän kuin väite, että elämä on vain välivaihe ennen jotain suurempaa. Tällainen ajattelu tekee ihmisistä alttiita myös uskonnollisiin itsemurhiin, joissa ihmiset kuvittelevat saavuttavan heille luvatun korkeamman tason jne. näin täydellisesti halventaen ja jopa tuhoten ihmisen elämän. Kyse on siis eräänlaisesta kuolemanpalvonnasta, jota mormonikirkossakin harjoitetaan, sillä opin mukaan ihmisen paras aika odottaa vasta kuoleman jälkeen. Tällainen ajattelu on yksinkertaisesti sairasta ja elämää halveksuvaa.
"Sitia, miksi sinun ateismin uskosi olisi jotenkin luotettavampaa kuin tuon toisen??"
Juuri yllä mainitsemastani syistä.
"Samassa veneessä istut sinäkin vain toisessa päässä."
Ei, me emme istu samanlaisessa uskon veneessä. Uskovaisen veneessä ei ole tappia, joka pitäisi veneen pinnalla, siitä puuttuu airot eikä sen muotoilustakaan voi oikein päätellä missä on kokka tai perälauta. Se, että jollakulla on kaarnanpala, joka kelluu jossain olosuhteissa kun sen päälle ei laita liikaa kuormaa, ei tarkoita, että hänellä olisi vene.
Toki ymmärrän uskovaisen halun rinnastaa nämä kaksi asiaa, koska tällä tavoin uskovainen pyrkii esittämään oman kaarnankappaleensa ikäänkuin sen toimintaperiaatteet olisivat samat kuin tieteelliseen tietoon perustuvalla valtameriristeilijällä.
Uskonto ei perustu tieteeseen vaan Jumalan ilmoituksiin. Olet pahasti harhassa, kun esität tällaista: " ...tällä tavoin uskovainen pyrkii esittämään oman kaarnankappaleensa ikäänkuin sen toimintaperiaatteet olisivat samat kuin tieteelliseen tietoon perustuvalla valtameriristeilijällä."
Aito uskonto perustuu aitoihin ilmoituksiin ja Pyhän Hengen kautta saatuun todistukseen niistä. Uskontokin on johdonmukaista silloin, kun tukeudutaan ilmoituksiin. Totuuden Henki antaa ymmärrystä, joka ylittää tieteen rajat. Tieteen perustalta ei voi sanoa mitään uskonnollisesta totuudesta.
Sitä on vaan niitä "aitoja ilmoituksia" niin monenlaisia. Sellaisten tulkitseminen perustuu aina luuloon ja uskoon. Luulo ei muutu tiedoksi edes yli 50 vuoden itsesuggestion jälkeen.
Mikä on uskovalle aito ilmoitus -se johon itse uskoo , joskus vaikka se kumoaisi ne vanhempien uskontojen "aidot" ilmoitukset joihin oma uskonto yrittää nojata. Kukaan ei kuitenkaan tiedä onko minkään uskonnon ilmoitus totta,aito, kukin vain uskoo omansa aitouteen.
Pyhä Henki muuten kuuluu vain kristinuskoon ja ilmoitususkontojakaan ei ole kovin monia, olet heti määritellyt tuosta vain suuren osan uskonnoista epätosiksi.
.
Kukin uskonto on omassa opissaan johdonmukainen, keskenään ne ovat epäjohdonmukaisia , vertaapa vaikka juutalaisuutta ja mormonismia .Joudut kiertelemään ja kaartelemaan, rakentelemaan mitä merkillisempiä selityksiä tehdäksesi tyhjäksi ilmoituksen yhdestä ainoasta jumalasta , se kuitenkin on juutalaisuuden ydin, se jonka todistajaksi ja vartijaksi Israelin kansa valittiin
.
Tiede ei voi sanoa juuri mitään opeista mitä kukin uskonto rakentaa ,evoluutio- ja aivotutkimus kyllä jonkin verran , mutta kaikki mitä uskonnot sanovat tästä todellisuudesta missä elämme on tarkistettavissa ja on kerta toisensa jälkeen osoittautunut että tiede on siinä luotettavampi kuin yksikään uskonto.On uskontoja joiden tarinoista ei ole löytynyt todisteita lainkaan .Eroja on siinäkin miten uskonnot suhtautuvat tieteiseen aidon tiedon lähteinä , jotkut ymmärtävät sen arvon , jotkut pakenevat apologiaan jolla on omat sekalaiset ja usein vaihtuvat sääntönsä, ja tuloskin aina ennalta tiedetty .
Yksi uskonnollisen kristillisen totuuden tärkeä kriteeri on yhdenmukaisuus alkuperäisen kanssa. Luopumuksen vuoksi monet alkuperäiset käsitykset ja toimitukset muuttuivat. Syynä oli apostolisesta johdosta luopuminen. Nyt alkuperäisen mukaisuus on palautettu.
Mutta Tapani hyvä, ei sellaista tarvitse palauttaa mikä ei ole hukkunut. Lisäksi jos sinulta katoaa auto ja sinulle palautetaan Jopo niin onko 'palautus' mielestäsi onnistunut?
Mitä mormoneihin tulee, niin he EIVÄT ole kristittyjä. Kristinusko määritettiin Nikean kirkolliskokouksessa ja kaikki kristilliset kirkot pitävät sen määritelmää kristinuskosta pätevänä ja sitovana. Mormonit taas ovat tämän määritelmän ulkopuolella eivätkä niinollen ole kristittyjä.
Smith taas itsekeksimine juttuineen ei ole mikään auktoriteetti sanomaan kristinuskosta yhtään mitään. Smith ei ollut aito Jumalan profeetta millään mittarilla eikä mormoneilla ole koskaan ollut oikeaa profeettaa muualla kuin omassa arvostelukyvyttömässä mielikuvituksessaan.
...voit kaikin mokomin tulla hengellisen tutkimisen jälkeen vaikkapa sellaiseen lopputulokseen että olet elefantti ja saada siitä lämpimän totuuden tunnun.
Ei se silti sinusta elefanttia tee!
Kristinuskon alkuperäisin oppi on UT:ssä ei esim Mormoninkirjassa, mutta eihän kukaan tiedä ovatko kristinuskon ilmoituksetkaan oikeita. Mistään niistä "toimituksista" joita teillä on, kristinusko ei ole luopunut ,ei sillä ole niitä ollutkaan .
Sinun uskontosi pitää tärkeinä seremonioita, vaatteita ja ulkoisia asioita yleensäkin ja asettaa ihmiset niiden suhteen vielä eriarvoisen asemaan ,tässä toimitte juuri päinvastoin kuin kristinuskon perustaja .
Ei näitä maistuvia kaurapuurojuttuja. Minä tykkään kaurapuurosta, vain kokojyvästä keitetty riisipuuro vetää sille vertoja...
Mutta eivät kenenkään subjektiiviset tuntemukset tee puurosta ainoaa oikeaa puuroa! Eipä edes toista puuroa parempaa!
P.S. Tattaripuurokin on hyvää. Hirssipuuro on myös hyvää, mutta sen kypsymisaika on kovin pitkä.
tapanille laulu vertauskuvista,
Hei juttele sinä vaan, vaikka se valheeksi....
http://www.lapinlahdenlinnut.fi/albumit/sanat/sulkasatoa_osa_i/intian_kuu.html
Esimerkiksi historiallisesti epätosi Mormonin kirja ei ole totta siitä syystä, että se on historiallisesti epätosi.
Ei ole totta että Joseph Smith oli oikea Jumalan profeetta koska asiasta ei ole pienintäkään positiivista näyttöä - negatiivista näyttöä taas on sitäkin enemmän.
Ei ole totta että MAP-kirkko olisi aito 'palautettu' Kristuksen kirkko koska se perustuu historiallisesti epätoteen Mormonin kirjaan ja Joseph Smithin, joka ei millään mittarilla täyttänyt oikean profeetan kritereitä.
Totta on siis se, mikä on todistetusti tapahtunut ja on todistetusti totta. Kaikki muu on pelkkää spekulaatiota.