Olisiko jollakulla tietoa tai jopa kokemusta vastatakseen pohtimaani kysymykseen. Me olemme puolisoni kanssa molemmat töissä, palkkaa tulee ihan kivasti ja pärjäämme hyvin. "Harrastusmielessä" kiinnostaisi perustaa yritys, jonka kautta voisi tehdä palkkatyön ohessa pikkuisen sellaista keikkaa, mihin riittää ammattitaito harrastuneisuuden vuoksi hyvin, mutta mistä ei ainakaan kohtuullisella työllä ja vaivalla mitään elinkeinoa saa. Eli kysymys ei ole siitä, että pitäisi tienata enemmän, vaan siitä, että olisi kivaa tehdä sitä keikkaa. Kun palkkatöissä käydään, niin edes aika ei tietenkään riitä mihinkään kovin suurelliseen yrittämiseen. Kyse olisi siis vain ja ainoastaan harrastuksesta.
No, ongelmana on se, että puolisollani on työpaikalla lomautusuhka päällä. On ollut jo pitkään, varmaan vuoden verran. Jos yritys perustetaan, niin miten käy, jos hänet lomautetaan? Lapsia on elätettävänä ja asuntolainat maksettavana, joten yhden palkalla toimeen tuleminen olisi aika tuskallista, mutta onko puolisoni mahdollista saada työttömyysturvaa mahdollisen lomautuksen aikana, jos minulla (tai meillä) on sivutoiminen yritys, joka tuottaa ehkä sen satasen kuukaudessa, jos sitäkään?
Mainittakoon vielä yltiöoptimistisille, että yrityksen saaminen sellaiseksi, että se tuottaisi riittävästi palkkaa yhdelle henkilölle on niin työlästä ja vaatii ammattitaitoa markkinoinnin ja vaikka minkä parista, sekä suuria investointeja, ettei se ole meille vaihtoehto. Ja viime kädessä kyse on tosiaan harrastuksesta, joten siitä ei edes haluta tehdä työtä.
No, ongelmana on se, että puolisollani on työpaikalla lomautusuhka päällä. On ollut jo pitkään, varmaan vuoden verran. Jos yritys perustetaan, niin miten käy, jos hänet lomautetaan? Lapsia on elätettävänä ja asuntolainat maksettavana, joten yhden palkalla toimeen tuleminen olisi aika tuskallista, mutta onko puolisoni mahdollista saada työttömyysturvaa mahdollisen lomautuksen aikana, jos minulla (tai meillä) on sivutoiminen yritys, joka tuottaa ehkä sen satasen kuukaudessa, jos sitäkään?
Mainittakoon vielä yltiöoptimistisille, että yrityksen saaminen sellaiseksi, että se tuottaisi riittävästi palkkaa yhdelle henkilölle on niin työlästä ja vaatii ammattitaitoa markkinoinnin ja vaikka minkä parista, sekä suuria investointeja, ettei se ole meille vaihtoehto. Ja viime kädessä kyse on tosiaan harrastuksesta, joten siitä ei edes haluta tehdä työtä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että työkkäri ei tunne käsitettä "osa-aikainen yritys", jos samalla hakee työttömyysavustusta. Jos sinulla on rekisteröitynä toiminimi, olet yrittäjä. Jos puolisollasi on toiminimi, olet myös ns. kokoaikainen yrittäjä. Tämä on yksi suurimpia nykyisen Suomen väärinkäytöksiä; osittain vika on laissa, ja sitä pahennetaan tulkinnoilla.
Toisaalta, kannattaako teidän kiusata itseänne työttömyysavustuksen hakemisella ja kaikella sillä kyykytyksellä, jos osa-aikaisesta omasta työstänne voitte saada edes jotain? Miehesi voisi paneutua yrityksen perustamiseen ja sinä palkkatyöhön. Eikö se olisi mielenterveydellenne parempi vaihtoehto?
Kuten tuossa yritin sanoa, niin yritys ei tule tuottamaan niin paljoa, että se olisi mitenkään vaihtoehto ainoaksi työksi kummallekaan. Eli mielenterveyden kannalta on ehdottomasti parempi ottaa liitolta pari tonnia kuussa kuin ottaa omasta yrityksestä työllä ja tuskalla pari sataa kuussa, joka senkin saaminen on epävarmaa. Mielenterveyden kannalta olisi parasta, että saisimme lapset elätettyä.
Toisin sanoen, yrityshaaveet voinee unohtaa kokonaan.
Auttamatta työttömyyskorvaus menisi, jos yrityksen perustaisitte. Jo pelkästään toiminimen olemassaolo, vaikka kyseessä olisi ns. pöytälaatikkoyritys, veisi oikeuden työttömyysturvaan. Työttömyysturvan pariin takaisin pääsy olisikin sitten taas oma ongelmansa, mistä voi saada jotain kuvaa lukemalla tuon viestiketjun: http://keskustelu.suomi24.fi/node/3898879
Pari tonnia kuussa, vaikka puoliso on töissä?!
Suomi ei todellakaan ole oikeusvaltio. Minä ja monet muut työttömät sinkut elämme viidelläsadalla kuussa. Ja senkin saanti on aina veitsen terällä; karenssi uhkaa arvaamattomasti ja ilman omaa syytä, milloin tahansa.
Sinä ja muut työttömät sinkut saatte ansiosidonnaista sitten, kun menette ensin töihin ja kuulutte liittoon tai työttömyyskassaan. Ei kai tuo nyt mitenkään yllätyksenä tullut? Sinkkuus ei liity asiaan mitenkään, paitsi ettei sinkuilla ole lapsia elätettävänä, joten kulut ovat huomattavasti pienemmät ja näin ollen pärjäävät paremmin pienemmälläkin rahalla.
Lukaisin viestiketjun läpi ja vähän tosiaan pelottaa tuo yrityksen perustaminen. Ärsyttävintä tässä on se, että ehkä niitä lomautuksia ei tulekaan (tai jos tulee, niin ei oleellisen pitkäaikaisia). Tuon mahdollisuuden takia yrityksen perustaminen käytännössä estetään.
Mutta muuttuisiko tilanne mitenkään, jos yrityksen perustaisikin (alaikäinen) lapsemme? Ei kai lapsella ole mikään velvollisuus työllistää vanhempaansa, vaikka tämä työttämänä olisikin, kuten ilmeisesti puolisolla on? Ja varsinkin kun lapsi ei maksele mitään YEL-vakuutuksia eikä muutenkaan ole selvästi kokoaikainen yrittäjä eikä tienaa yrityksen kautta suuria summia, niin lienee selvää, ettei tuollainen yritys voi työllistää vanhempaa. Vai onko?
Ja edelleen teille, jotka olette sitä mieltä, että yritystä voisi mies pyörittää kokopäiväisesti, mikäli jäisi työttömäksi, niin ei voi. Hänen ammattitaitonsa ei riitä yrityksen päätoimialaan.
Päinvastoin. Sinkku maksaa kaksinverroin enemmän vuokraa parinpuolikkaaseen verraten, samoin sähköt ym.
Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa tuloeroja kavennetaan. Suomessa ne vain kasvavat. Liitot ovat Suomessakin jo kauan olleet melkoinen mafia. Yhteinen hyvä ei heitä liikuta, vaan omat taskut.
Ai saatteko te jotain lisätukea per lapsi? Miksi mainitset lapset, jos saisitte kahdestaankin noin paljon?
Jos kahden ihmisen palkalla elätetään esimerkiksi seitsemän henkilöä, niin taatusti silloin jää vähemmän käteen henkilöä kohti kuin jos yhden ihmisen samansuuruisella palkalla elätetään yksi ihminen. Toki kahdestaan voi säästää esimerkiksi asumisessa (sinkkukin voi muuttaa kimppakämppään), mutta lapset eivät tuota lähellekään sitä minkä he kuluttavat. Yksinasuvalla on tilaa huomattavasti enemmän kuin kaksinasuvalla, jos samasta asunnosta puhutaan. Elintaso maksaa. Harvat asuvat kahdestaan yksiössä. Jos esimerkiksi meidän perheen asumiskulut jaetaan kahdelle, eli meille vanhemmille, jotka ne tosiasiallisesti maksavat, niin emmeköhän kumpikin maksa paljon enemmän kuin sinkut yleensä. Isompaa perhettä kun ei yksiössä eikä kaksiossa asuteta.
Tuloeroista olen kyllä samaa mieltä noin yleensä, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että lapsiperheiltä etuudet pois, kuten monet tuntuvat ajattelevan.
Liitot tekevät bisnestä siinä missä muutkin yritykset. Jos palvelua haluaa, siitä pitää maksaa. Jos ei halua, niin sitten ei maksa eikä valita sitä, että ei palvelua saa. Yhteinen hyvä ei kiinnosta ketään, kaikkia kiinnostaa vain omat taskut. Joillakin ne omat taskut täytetään toisia hyödyttävillä palveluilla, koska silloin asiakaskuntaakin saattaa olla paremmin kuin jos palvelut eivät hyödytä ketään. Juuri nyt olen erittäin onnellinen, että mieheni on maksanut liittoon, koska se takaa sen, että selviämme mahdollisesta lomautuksesta. Jo pelkästään mielenrauhasta olen valmis maksamaan sen muutaman kympin kuukaudessa, mutta jos se lomautus tulee, niin muutamassa kuukaudessa on saatu takaisin paljon enemmän kuin on maksettu liittoon. Jos lomautus venähtää, niin 500 päivän tuloja ei liittoon olisi varmasti koskaan tullut maksettua.
En oikein ymmärrä, mitä tarkoitit. Ei, me emme saa lasten ansiosta mitään lisätuloa. Ei ainakaan nyt palkka ole yhtään korkeampi lasten ansioista. Lapset ovat KULUERÄ, ei TULONLÄHDE. Eli saisimme kahdestaankin noin paljon, mutta silloin menot olisivat paljon pienemmät, joten pärjäisimme erinomaisen hyvin. Lasten kanssa taas menot ovat suuremmat ja elämä paljon tiukempaa, vaikka rahaa tuleekin (luojan kiitos) enemmän. Silti, toimeentulotuella todennäköisesti eletään suunnilleen yhtä leveästi, koska se lasketaan pääluvun mukaan, toisin kuin palkka.
Toisin sanoen, minusta 500 euroa henkilöä kohden kuulostaa paljolta. Saatko peräti vielä jotain asumistukea tai muuta vastaavaa? Ehkä lapsiperheellä kulut henkilöä kohden ovat pienemmät kuin sinkulla, mutta koska lapsiperheessä rahaa tienaa vain osa kuluttajista, niin tulojen on oltava paljon suurempia kuin yksin asuessa, että päästään samaan elintasoon.
Rautalangasta vääntäen: Mietihän, jos sinulla olisi toinen ihminen elämässä kanssasi, mutta hän ei tienaisi mitään. Asumiskulusi ei ehkä nousisi, mutta joutuisit maksamaan hänenkin ruuat ja vaatteet ja harrastukset ja muut menot. Entä sitten, jos niitä "toisia ihmisiä" olisi monta. Menot vain kasvavat, mutta tuloihin se ei vaikuta, vaikka laskennallisesti menot henkilöä kohden ovat suuremmat.
Toisin sanoen, jos sinkku saa rahaa 500 euroa kuukaudessa (eikä siis ilmeisesti mitään asumistukia tms), niin hänellä on käytössä 500 euroa henkilöä kohden. Jos hänen pitäisi sillä summalla elättää kaksi ihmistä, niin menot henkilöä kohden toki pienenisivät (silloin olisi vain 250/hlö), mutta ei se elintasoa nostaisi. Entä jos sillä rahalla pitäisi elää vaikka neljän? Silloin kustannukset henkilöä kohden laskisivat 125 euroon. Halvalla pääsee, kun näin laskee, mutta eipä se elintasokaan ole tuolla summalla mikään korkea, ei edes mahdollinen.
En haluaisi olla sinkku ja lapseton, mutta sinkkujen taloustilannetta kyllä kadehdin. Voisinpa minäkin elää taloudellisesti vain itseäni ajatellen.
Rautalangasta ajattelemattomalle ja itsekeskeiselle:
500 euroa kuussa EI ole paljon.
2000 euroa kuussa yhdelle työttömälle, jonka kumppani on töissä, ON paljon. Unohda ne lapset tästä, kun kyse on yksin tai kaksistaan asuvien tuista ja tuloista. Lapset on itse tehty vapaaehtoisesti, ne ovat vapaaehtoinen menoerä samoin kuin kuntosalin jäsenyys, televisio, lomamatkat, harrastukset yms.
Viidelläsadalla eurolla kuussa EI voi elää. On oltava pimeitä tuloja, joku, joka vippaa rahaa, tai täytyy käyttää säästöjään. Näin on. Leipäjonoihin en ole vielä nöyrtynyt, mutta kai ne minunlaisilleni ovat, eli ihmisille, joilla ei ole varaa ostaa ruokaa ottamatta lainaa.
Olet väärässä. Meitä on Suomessa jo aika paljon ihmisiä, jotka olemme ravisteltu jonkin verran pois itsekeskeisyydestämme. Haluamme kaikille tasa-arvoisen yhteiskunnan. Häpeäisimme rohmuta itselle hyvät olot, kun puoli miljoonaa on köyhiä. Teen, mitä voin, että meidän äänemme alkaisi kuulua.
''Omasta kokemuksestani voin sanoa, että työkkäri ei tunne käsitettä "osa-aikainen yritys", jos samalla hakee työttömyysavustusta. Jos sinulla on rekisteröitynä toiminimi, olet yrittäjä. Jos puolisollasi on toiminimi, olet myös ns. kokoaikainen yrittäjä. Tämä on yksi suurimpia nykyisen Suomen väärinkäytöksiä; osittain vika on laissa, ja sitä pahennetaan tulkinnoilla.''
Ei tunne osa-aikaista yritystä, mutta sivutoimisen kylläkin. Jotta saisi työttömyyskorvausta sivutoimisesta yrittäjyydestä huolimatta, se edellyttää, että on harjoittanut yritystoimintaa riittävän pitkän ajan kokoaikatyön ohessa. Sen sijaan työttömänä perustettu yritys on aina kokoaikayrittämistä, vaikka toiminta olisi miten pienimuotoista tai olisi pelkkä toiminimi ilman toimintaa.
Puolison toiminimi tekee työttömästäkin puolisosta yrittäjän siinä tilanteessa, että työtön on erehtynyt tekemään jotain puolison yrityksen hyväksi riippumatta siitä, mitä tekeminen on ja mikä on yrityksen toimiala. Työttömän ei siis kannata pyyhkiä edes pölyjä yrittäjäpuolison yrityksen toimitiloista.
Minä olen ollut opiskelija ja sinkku aikoinani ja elänyt opintorahalla ja asumislisällä, yhteensä noin 500 euroa, joten tiedän, että sillä pystyy elämään. Ei leveästi, mutta pystyy.
Selvitetäänpä nyt vielä tuota sinun ajattelutapaasi. Olet siis sitä mieltä, että jos ei voi olla täydellisen varma, että pysyy koko loppuelämänsä aina ja koko ajan työelämässä, niin lapsia ei saa tehdä? Kukaanhan ei voi ennustaa tulevaisuuttaan, joten lapsia ei enää syntyisi. Vai oletko sitä mieltä, että jos vanhempi jää työttömäksi, niin hänen täytyy myydä lapsi vapaaehtoisena kulueränä aivan kuten televisiokin, jos ei siihen ole varaa? Eli lapset pitää jättää kokonaan heitteille suomatta heille edes sitä vähää, mikä on niillä puolella miljoonalla köyhällä, joista olet niin huolissasi? Niin ja pidät itseäsi vielä ajattelevana ja eläitsekeskeisenä ihmisenä, joka häpeäisi, jos eläisi itse paremmin toimeentulevana kuin muut, kuten esimerkiksi ne heitteille jätetyt lapset?
Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle pahaa mieltä sillä, että olen nähnyt vaivaa järjestääkseni elämäni siten, että minulla on varaa elättää lapseni ja jopa siinäkin tapauksessa, jos mieheni lomautetaan. Minun hyvinvointinihan ei ole sinulta mitenkään pois, joten oman elämäsi pilaat olemalla katkera.
Sinkkuus on muuten myös vapaaehtoinen valinta. Muuta ihmeessä jonkun kanssa kimppaan, jos kerran se on avain onneen. Miksi ihmeessä meidän pitäisi verorahoillamme kustantaa sinun elintasosi sinkkuna, kun voit varsin hyvin olla olematta sinkku? Paljon helpompaa sinulle on pikaisesti pariutua kuin minulle on luopua lapsistani. Enkä minä ole valittanut siitä, että joudun elättämään lapseni, teen sen mielelläni. Sinä täällä valitat siitä, että minä haluan varmistaa toimeentuloni sen mukaisesti, että pystyn elättämään lapseni.
Tasa-arvo tarkoittaa karkeasti ottaen sitä, että samaa työtä tekevillä on sama elintaso. Tasa-arvoa ei ole se, että toiset raatavat töissä niska limassa, jotta toisten ei tarvitsisi muuta kuin olla ja valittaa, kun työssäkäyvät eivät lahjoita loppujakin rahoja heille.
Sinulla on oudon kiero ajattelutapa. Etkö lainkaan ymmärrä, mitä puhun? Kaksi ihmistä pystyy elämään pienemmällä per henkilö kuin yksi ihminen. Jokaisella on oikeus olla sinkku tai parillinen. Jokaisella pitäisi olla oikeus tasa-arvoisesti toimeentuloon, eli pitäisi ottaa huomioon erilaiset menot. Jos työttömyysturvaan olisi laskettu vaikka 300 euroa vuokraan ja sähköön, ja 200 elämiseen, kahden työttömän pitäisi saada yhteensä 300 euroa vuokraan ja sähköön plus 200 euroa kummallekin elämiseen. Lapsista saa sitten omat tukensa.
Sen sijaan keksit jotain ihmejuttuja omasta päästäsi, että lapsia ei saisi enää tehdä jne. Ajattelukyky on valitettavan harvinaista, huomaan taas.
''Mutta muuttuisiko tilanne mitenkään, jos yrityksen perustaisikin (alaikäinen) lapsemme?''
Ei se muuttaisi tilannetta, sillä samassa taloudessa olevasta perheenjäsenestä, joka tekee yhtään mitään yrityksen hyväksi, tulee myös yrittäjä työttömyysturvalain mielessä. Sillä ei ole väliä, onko yrittäjäksi ryhtyvä perheenjäsen isä, äiti, isovanhempi tai lapsi. Keskeistä on samassa taloudessa asuminen.
Jos alaikäinen lapsi perustaisi yrityksen, joutuisitte tekemään tarkkaa selkoa siitä, kuka yrityksessä tekee ja mitä.
Laista:
Yrittäjäksi katsotaan myös yrityksen osaomistaja. Osaomistajana pidetään tätä lakia sovellettaessa henkilöä,
1) joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 prosenttia tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai
2) joka työskentelee osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai
3) joka edellä 1 tai 2 kohdassa säädetyllä tavalla työskentelee muussa yrityksessä tai yhteisössä, jossa hänellä tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa katsotaan olevan mainituissa kohdissa sanottua vastaava määräämisvalta.
Omistusosuutta laskettaessa otetaan huomioon myös välillinen toisten yritysten ja yhteisöjen kautta tapahtuva omistaminen, jos henkilö tai hänen perheenjäsenensä tai henkilö yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa väliyhteisöstä vähintään puolet tai heillä on vastaava määräämisvalta.
Henkilön katsotaan olevan johtavassa asemassa yrityksessä, jos hän on osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen tai jos hän osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä tai yhteisössä on vastaavassa asemassa. Perheenjäseneksi katsotaan yrityksessä työskentelevän henkilön puoliso ja henkilö, joka on yrityksessä työskentelevälle henkilölle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ja asuu henkilön kanssa samassa taloudessa.
Ja sitten oikeaa tietoa vaihteeksi. On myös sivutoiminen yrittäjyys mutta lomautusuhan alla voi olla riskaabelia aloittaa. Sivutoimiseksi yrittäjyydeksi katsotaan pieimuotoinen palkkatyön ohella pidenpään tapahtunut yritystoiminta. Yleensä vuoden kokopäivätyö yritystoiminnan ohella katsotaan sivutoimiiseksi tms. harrastusluontoiseksi, tosin yritystoiminnan tulot vähentävät ansiosidonnaista.
''Yleensä vuoden kokopäivätyö yritystoiminnan ohella katsotaan sivutoimiiseksi tms.''
Tietysti on sivutoiminen yrittäjyys, mutta se tuskin auttaisi aloittajaa, sillä kuten toteatkin, niin sivutoimista yrittäjyyttä täytyy harjoittaa riittävän pitkä aika kokoaikatyön ohessa. Se, miten pitkä tuo aika on, on harkintaa. Saattaa olla, että vuosi riittää, saattaa olla, ettei. Itse olen kuullut parin vuoden yhtäaikaisesta harjoittamisesta, mutta tuossa on varmasti vaihtelua sen mukaan, minkä TE-keskuksen piirissä on. Saattaa yrityksen luonnekin vaikuttaa, en tiedä.
Taitaa nykyisen mädännäisen käytännön mukaan mennä niin, että vuosiakin jatkunut ansiotyön ohessa tehty sivubisnes muuttuu heti "kokoaikaiseksi yritystoiminnaksi", kun jää ansiotyöstä työttömäksi. Ei mitään logiikkaa, vaan aivan armotonta peliä. Näin Suomessa tänään.
Vai olenko ymmärtänyt väärin?
Olet ymmärtänyt väärin. Googleta vaikka sivutoiminen yrittäjyys ja työttömyystuva.
Kaikesta tästä voisi nyt päätellä, että periaatteessa minun nimissäni olevan sivutoiminen yritys ei vaikuttaisi puolisoni ansiosidonnaiseen päivärahaan, jos hän ei yrityksessä todellisuudessa työskentele. Ainut ongelma on, että koska TE-toimisto on se instanssi, jolla on oikeus päättää, mikä on sivutoiminen yritys ja mikä ei, niin he voivat täysin mielivaltaisesti päättää, että mieheni on päätoiminen yrittäjä, mikäli työttömäksi jää. Näin siitäkin huolimatta, että hän tai kukaan muukaan ei tuottaisi yrityksessä lainkaan.
Aika kamalaa ajatella, että jos minä elättäisin itseni yrittäjänä vaikka tekemällä kirurgisia operaatioita yksityisesti, niin minun velvollisuuteni on työllistää myös mahdollisesti työttömäksi jäävä mieheni, riippumatta siitä, onko hänellä osaamista kyseisistä hommista. Tervetuloa vain kaikki meidän vastaanotollemme! Lobotomia puoleen hintaan harjoittelijan tekemänä.
Olet ehkä pikkuisen ymmärtänyt väärin jotain.
Olipa sinulla päätoiminen yritys tai sivutoiminen yritys, niin miehesi ei menetä oikeutta työttömyysturvaan, jos hänellä ei ole eikä ole ollut yhtään mitään tekemistä yrityksesi kanssa. Joissain tapauksissa sen osoittaminen voi olla hankalaa, mutta periaatteessa asia on noin.
Esimerkki: Työttömyyskorvauksensa menetti henkilö, joka erehtyi keräämään astioita ja viemään ne keittiöön aikansa kuluksi avopuolisonsa kuppilassa aikaansa viettäessään. Joku ilmiantoi työkkärille ja se oli siinä.
Jatkan vielä. On siis riskaabelia perustaa yritystä vähän ennen puolison työttömäksi jäämistä, koska työkkäri voi siitä vetää omat johtopäätöksensä ja niiden kumoaminen voi olla hankalaa ellei mahdotonta.
Tässä on kaksi eri asiaa; Suomen laki ja työkkärin muijien mutut. Voin sanoa omasta kokemuksestani, että minulta kyseltiin, onko minulla toiminimieä (siis ei "Onko sinulla yritys ja tuloja siitä"), onko kenelläkään perheeni jäsenellä yritystä tai onko kukaan perheeni jäsen osakkaana yrityksessä. Työkkäri ajattelee kierosti, että toiminimi tekee täysaikaisen yrittäjän. En ole vielä löytänyt sen kieroutuman ydintäm etsintäni jatkuu. Yrittäjyyden pelko? Kateus? Luulo, että yrittäjä kuitenkin valehtelisi tulonsa?
Olisiko sinun/teidän mahdollista tehdä töitä osuuskunnan kautta? On olemassa myös kaupallinen osuuskuntapalvelu www.eezy.fi. Hyvä puoli Eezyssä on palkansaajan työttömyysturvan säilyminen:
"Eezyn kautta toimiessasi olet määräaikaisessa työsuhteessa aina kulloisenkin työtehtävän ajan. Töiden väliseltä ajalta voit saada työttömyyskorvausta työttömyyskassasta tai Kelasta."
Muistaakseni jossain toisessa vastaavanlaisessa osuuskuntapalvelussa työsuhde osuuskuntaan oli voimassa heti liittymisestä alkaen, oli töitä tai toimeksiantoja tai ei. Sellaisesta "irtisanoutuminen" voikin olla vaikea työvoimapoliittinen kysymys, jos joutuu työttömäksi tai lomautetuksi => työkkärin virkailijat kysyvät, miksi olet irtisanoutunut, vaikka töitä et olisi tehnyt ko. osuuskunnan kautta pitkään aikaan...??
Itsellä ei ole omakohtaista kokemuksta näiden palvelujen käyttämisestä, mutta olen näitä yrittäjyys-/toimeksiantoasioita itsekin joskus pohdiskellut. Valitettavasti Suomessa asiat ovat niin, että jos on pienikin mahdollisuus nauttia palkansaajan työttömyysturvaa, yrittäjäksi ei kannata ruveta sosiaaliturvan romahtamisen takia. Surullista mutta totta. Olisi hallituksella töitä tämän asian parantamiseksi!
Tämä on mielestäni avain Suomen surkean taloudellisen tilanteen parantamiseen: Sallikaa ihmisten yrittää tukahduttamatta heidän yrityksiään ennakkoveroilla, hurjilla alveilla, eläkemaksuilla ja vakuutusmaksuilla ja työttömyysturvan poisvetämisellä. Antakaa pienten yritysten kehittyä luonnollista vauhtiaan, niin kuin vähävarainen ihminen niitä voi kehittää, niin kuin minäkin omaani kehitin - en Suomessa tietenkään. Sekin on surullista, kun joku yritteliäs suomalainen palaa ulkomailta yritettyään siellä vuosikaudet ja haluaisi jatkaa työtään Suomessa, ja hän ei sitä voi tehdä, koska häneltä nyhdettäisiin kaikki ja evättäisiin kaikki tuet.
Jos tämä asia saadaan korjattua lainsäädännöllä - sallitaan yritteliäisyys SUomessa - työttömyys alkaisi vähentyä.
Toinen olennainen asia, mielestäni, on se, että osa-aikaisia ja lyhyitä työn pätkiä pitäisi voida ottaa vastaan ilman tukien rajuja leikkauksia. Työn tekemiseen pitäisi rahallisesti kannustaa, työstä ei pitäisi rangaista.
Kiitos tästä! Eipä tosiaan tullut mieleenkään tuo Eezy, vaikka olen siitä mainontaa välillä nähnytkin. Näinhän me asian hoidammekin. Kannatti laittaa aloitus tänne, aina joskus se yllättää ja tulee oikeasti hyviä vinkkejä.
Jäin pois työstäni kun ilmeni ettei työnantaja maksa yleissitovan TES:n mukaista palkkaa. Liiton kaveri kirjoitti lausunnon jonka myötä ei pitänyt tulla 3 kk:n karenssia. TE-keskus mätkäisi 3 kk:n karenssin.
Olen toiminut yrittäjänä pari vuotta sitten ja kun sen lopetin, niin lopetin myös Yrittäjäeläkevakuutukseni. Sitä ilman ei voi toimia yrittäjänä. Työttömäksi jäätyäni TE-keskus on tulkinnut minua yrittäjänä sekä sivutoimisena yrittäjänä. Aikomuksenani oli pitää yritys rekistereissä sillä minulla oli tilaisuus ainakin jonkin verran työllistyä sen kautta. Mutta TE-keskus halusi jatkuvasti lisäselvityksiä yritystoiminastani (jota ei ollut tapahtunut 2 vuoteen) joten poistin yritykseni rekistereistä.
Eipä aikaakaan kun tuli yhteydenotto, keikkaluonteisiin töihin yrittäjänä. Vastasin ettei onnistu, yritys ei toiminnassa. Otan nyt siis vastaan 84 eur/pv kahden vuoden ajan ja käytän aikani juuri niin kuin itse haluan. Aktivoin sitten yritykseni taas jos muuta en keksi.
Kokemukset TE-keskuksen toiminnasta ovat kovin kielteisiä ja aiheeton 3 kk:n karenssi sotki pahan kerran taloudellista tilannettani. Onneksi on Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta. Valitus sisällä, käsittelyaika 8 kk. Tuskin sieltä mitään hyvää vastausta tulee mutta valitetaan siitä sitten aikanaan. Odotellassa voin luonnostella aiheeseen liittyvää kirjaa...
Älkää ryhtykö yrittämään ellei se näytä 120 % onnistumista. Ottakaa ilmaiset päivärahan ja valmistelkaa yritystoimintaanne ennen toiminnan aloittamista.