En ole uskonnon uhri, mutta lähellä on, että tulen uskovaisten uhriksi. Hihhuloivilla ystävilläni on nimittäin se käsitys, että kaikki, mikä on minun voi aivan yhtä hyvin olla myös heidän! Olemmehan toki kristillisessä yhteydessä toisiimme, joten mitäs sitä rahasta ja tavarasta, sehän on vain maallista! Nämä "ystävät" eivät vain muista, että heidän ilmaiseksi saamansa asiat on joku toinen maksanut. Kuinka yleistä tämä mahtaa uskis-piireissä olla? Olen käynyt muutamassa kokouksessa, mutta taidan sanoa no thanks tällaiselle kommuunielämälle. Jakamisessa ei ole mitään pahaa - siihen kai kaikki yhteiselo perustuu - mutta rajansa hyväksikäytölläkin.
Uskovat pummit
Halle lujaa
2411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirkko väittää että uskonnottomat ovat kirkon syöpäläisiä (hautaustoimilaki), vaikka kirkko on se joka käy kirkkoon kuulumattomien kukkarolla.
Opettele sanomaan ei. Voi olla, että yhteisössä on vikaa tai sitten ei. Ehkä siellä on vain tullut tuollainen tavaksi eikä tarkoitus ole paha.
Käsketäänhän Raamatussa olla anteliaita, mutta huom. anteliaita eikä otteliaita (eikö ollut hieno oma sanani). Sinä annat heille, mitä sinä näät oikeaksi heille antaa, et enempää. Jos manipuloivat, syyllistävät tai määräävät antamaan, sanot, ettei heillä ole siihen oikeutta. Jos alkavat uhkailla niin sitten olet väärässä yhteisössä, lähde pois.
Ihmisen omaatuntoa ei saa orjuuttaa eikä saa antaa toisten orjuuttaa omaa omaatuntoaan.