Lastensuojelua vai viranomaissuojelua

Lakiehdotus: lapsen sijoituspaikkojen määrään ja huostaanottojen määrään katto. Mitenkään ei voi perustella nykyistä mahdollisuutta, että yksi lapsi asuu milloin missäkin ja milloin kenenkin vastuulla viranomaispäätöksellä. Lapsi ei ole koekaniini.

Missäs ne sosiaalitantat ja lastensuojeluviranomaiset oli silloin kun vastasyntyneitä ja taaperoita kirjattiin luottotietohäiriöisiksi velallisiksi luottotietorekisteriin. Näin ei ole tapahtunut edes Neukkulassa, joten se siitä sivistysvaltiosta.

Lasten ja nuorten syrjäytymistilastot osoittavat, että lastensuojelussa ja perhepolitiikassa on täysin epäonnistuttu viimeisen 20 vuoden aikana, eikä mitään parannusta tai korjaavia toimenpiteitä syrjäytettyjä, vauvana velkaannutettuja ja unohdettuja lapsia kohtaan ole tehty. Ensin on myönnettävä virheet, ennenkuin niitä voidaan korjata. Mm. pikavippiyritysten hyysääminen ja velkojan vahva asema ovat yksi vakava virhe, jonka monet muut maat ovat onnistuneet välttämään lainsäädännöllä. Suomalaispoliitikot kuitenkin kumartavat ulkomaalaistaustaisia pikavippifirmojamme, koska kulttuuri täällä on aina pankin puolella.

Miksiköhän tähän avaukseen on laitettu -1 merkki, ? Mikä teksissä harmittaa ?

On aivan ilmiselvää, että suomalainen lastensuojelusektori tarvitsee lisäkoulutusta. Tällä hetkellä ollaan niin pahasti hakoteillä kuten uutisista saamme lukea. Sensijaan, että käymme niiaamassa venäläiselle medialle pitäisi keskittyä parantamaan osaamista ja asenteista täällä kotimaassa. Aivan ensimmäiseksi pitää opetella Kansainvälinen Lasten Oikeuksien Sopimus ja ymmärtää sen sisältö ja henki. Sillä jo pärjäis pitkälle. Ehdotankin, että lastensuojeluviranomaiset kaikilla tasoilla perhetyisivät tähän sopimukseen ja heidät siltä pohjalta testattaisiin, että kuinka se on ymmärretty. Lasten Oikeuksien Sopimus tulee myös saattaa kouluissa ja kodeissa kaikkien tietoon, jotta lapset ja heidän vanhempansa tietäisivät lasten oikeudet.

Voi olla, että poliitikkomme kuvittelevat länkyttämällä mantraa maamme loistokkaasta hyvinvointivaltiosta medialle ja venäläisille välttävänsä lastensuojelumme leväperäisyyden paljastumisen, mutta ei onnistu. Kansainväliset tahot valvovat ja raportoivat edistymistämme lasten oikeuksien toteuttajina ja raportit eivät ole mairittelevia. Näistä pitää mielestäni piilottelun ja hyssyttelyn sijaan keskustella suureen ääneen omahyväisessä maassamme, muuten mitään ei tule paremmaksi.

Katsokaa tätä http://www.unicef.fi/lausunto-070912

Eilen nelosen uutiset kertoi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja lasten oikeuksien sopimuksen suomeksi käännettyjen tekstien suomalaisten ihmisten ihmisoikeuksia heikentävistä virheistä ja puutteista. Näistä vastaa Suomen ulkoministeriö, joka tietää virheensä, mutta vastaavan virkamiehen Arto Kososen mukaan niillä ei ole merkitystä. Kososen mukaan tarvittaessa on mahdollista tarkistaa ihmisoikeusloukkausen kohdatessaan alkuperäisestä (ranskalaisesta tai englaninkielisestä) tekstistä omat oikeutensa. Miksi ihmeessä ihminen, joka osaa ranskaa tai englantia paremmin kuin ulkoministriön kielenkääntäjät käyttäis suomenkielistä virheellistä versiota lainkaan. Suomennoshan on tarkoitettu meille suomalaisille, jotka emme saa tolkkua alkuperäisestä ulkomaankielisestä versiosta, eikä meidän tarvitsekaan, sillä meillä on OIKEUS saada tekstit ihmisoikeuksistamme äidinkielellämme. Kososen usko oikeustieteellisen tiedekunnan opetustaitoihin on liikuttavan horjumaton, sillä hänen mielestään virheellisellä ja puutteellisella suomennoksella ei ole merkitystä juridisesti, koska alkuperätekstistä löytyy oikea versio. Oikeustieteen kandit siis pystyvät Kososen mielestä tarkistamaan sisällön paremmin kuin ulkoministeriön ammattikielenkääntäjät. Huh. Aivan aluksi kehottaisin nyt Kososta kuten muitakin suomennoksista vastuussa olevia virkamiehiä lukemaan virkamiesten vastuut ja velvollisuudet Euroopan Unionissa alkuperäisestä ranskankielisestä versiosta, koska ilmeisemmin suomenkielinen tekele on aiheuttanut väärää ylimielisyyttä ja asennevamman. Ylimielisen Kososen mielestä ihmisoikeussopimukset on muka tarkoitettu vain juristeille eikä ihmisoikeuksia tarvitsevan ihmisen tietoon. Kun näin ajatellaan voidaan ihmisoikeusloukkaukseen puuttua vasta jälkeenpäin, jos silloinkaan. Sensijaan, jos suomalaiset itse ymmärtäisivät oikeutensa, kuten kansainvälinen tarkoitus on, pystyisivät he paremmin estämään ennalta itseensä kohdistuvaa loukkausta. Terveisin, suomalainen eli yksi Kososen palkanmaksajista.Tässä linkki nelosen uutisiin http://www.nelonen.fi/uutiset/videot-ja-uutislähetykset?vt=video_episode&vid=371109

Lapsikauppa on rikos.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288509640060.html?pos=ok-nln

Kyseinen kilpailutus, kuka halvimmalla hoitaa hylätyt lapset ei paljon poikkea huutolaislapsiperinteestämme, yhtä ihmisarvoa alentavaa menettelyä. Inhottaa !

Parkkisakkobusinesstä arvostellaan ja käsitellään korkeinta oikeutta ja perustuslakikomiteoita myöten sen johdosta, ettei sellaista valtaa saisi ulkoistaa muille kun se kuuluu virkavastuulla toimiville viranomaisille ja samaan aikaan lastensuojelun kohteena olevien lasten hoito on 70 prosenttisesti luovutettu ulkopuolisille kotimaisille ja ulkomaisille businessmiehille. Inhottaa vielä enemmän suomalainen kaksinaismoralismi. Tämä tilanne ei johdu EU:sta vaan meistä. Mikään kansainvälinen laki ei velvoita lapsibusinekseen.