ulkomaalaiset jätkät...

Mul on sama broblem! mä oon kuses mun frenun
broidiin koska se on tumma...

No mä satuin iskemään itselleni ulkomaalaisen
pojan, mutta taitaa olla oiken kunnon gigolo,
pitänee varoa moista poikaa, sillä en ole vielä
ihan varma mitä se duunaa tuolla kaupungilla, on
kovin menevää sorttia....

oon sun kans absolutelu samaa mieltä:tummat
miehet vaan on parhaita!!kyl suomalaisetki menee
mut ne ruskeet silmät...aah..ja jos on joku
korostus..tää likka on jo selällään!!mut eihän
nekään luonteeltaan välttämättä mitenkään
ihmeellisii oo:varmaan samanlaisii ku suomalaiset
junttarit...mut ei tietty kaikki:)no katellaahan
jatkossakin:)

Teidän ja venakkohuorien ero?
Venakot tajuaa ottaa maksun palvelusta!

tulee venakkohuoratkin "lomille"
lomanne ei taida olla kulttuuri lomia.

yök,yök..suomailainen sen olla pitäää.......;)

olin parisen viikkoa sitten turkissa. alkujaan
kammoksuin etelän miehiä ja täytyypä tunnustaa,
että lievästi halveksuin 'helppoja'
turistityttöjä, jotka etelänmiehien sormen
näpäytyksestä rakastuu ruskeasimmuihin.
mä olin reissulla ystävien kans, rentoutumaan ja
pilestämään lähettiin. ja sitten se tapahtu. mä
ihastuin. tämä poika oli kultaisin, mitä oon
ikinä nähny.. se oli ystävällinen,
ajattelevainen, ja tumma ku mikä. teki muhun
yhden päivän jälkeen lähtemättömän vaikutuksen.
kadulla nähtiin (oli töissä kaupassa), baarissa
illalla törmättiin..käveltiin satamassa yöllä ja
suudeltiin kuutamossa. se pyys mua
skootteriajelulle vuorille seuraavana päivänä ja
näin uskomattoman hienoja maisemia.. se oli
ikimuistoinen iltapäivä. jokaisena päivänä
nähtiin ja pari viimestä yötä vietin sen luona.
se vei mut ravintolaan syömään ja näytti mulle
kauniita paikkoja.
en ois ikinä uskonu itestäni tämmöstä.. oonhan
mä ollu aina se 'moralisoija' ja järkeilijä.
mutta en tällä kertaa. täällä koto-suomessakin
oon seurustellu monet kerrat, mutta voin sanoa,
että en koskaan oo tuntenu näin vahvasti.
myönnän, ruskeet silmät teki vaikutuksen, mutta
se oli vain alkuvaihees. siitä eteenpäin
tutustuttiin syvemmin ja huomasin, että tän
ruskeasimmun luonnekin oli kultaa.
lähtö turkista kuitenki koitti nopeammin kuin
osas kuvitellakaan..ja surullistahan se
luonnollisesti oli. kännyköiden ansiosta ollaan
voitu pitää yhteyttä viestitse ja on se kerran
soittanutkin. ja tämän herran äänen kuuleminen
oli yks elämäni onnellisemmista hetkistä..
tässä vaiheessa monet varmaan huokasee syvään ja
pyörittelee päätään.. mutta ei tarvi. mä en nää
tulevaisuuttani sen kans, vaan suomalaisen miehen
kans. mutta sen tiedän, että kesän lopussa
mennään kamujen kanssa takasi turkkiin ja mä saan
nähdä vielä ainakin yhden kerran syvän
ihastumiseni kohteen.
oon onnellinen että sain ees yhden viikon
viettää ihmisen kanssa, josta välitän enemmän ku
osasin uskoa. mun sydämessä on aina paikka tällä
ihmiselle. paras viikko elämästäni oli tuo viikko
turkissa, ei voi muuta sanoa.

ps. kyllä siellä turkissa oli näitä
turistityttösaalistajiakin, mutta kyllä ne osas
melkein erottaa 'kunnon pojista' baarissa. toki
meidän porukka ei tutustunut yhteenkään poikaan
yöelämässa, vaan päivällä rannalla ja hotellissa.
ja kaikki selvittiin hengissä, miljoona ihanaa
kokemusta rikkaampana.

voikaahan hyvin ja nauttikaa välillä etelän
lämmöstä ja etelän ystävällisistä miehistä, jotka
osaa kohdella naista herrasmiesmäisesti ja
huomaavaisesti. (suomen miehet huom!)
:)