Onko kukaan nähnyt 50-luvulta peräisin olevia laskuja? Niitä, missä tilinumerot olivat vielä 4-5 numeroa pitkiä. Lisäksi oli päiväys ja laskun summa.
Nykyaikaisissa laskuissa on useimmiten kymmenen eri pankin tilinumerot, à 18 numeroa. Lisäksi mukaan on ympätty viitenumeroita, 8-numeroa pitkiä pankkien tunnuksia, asiakasnumeroita, palvelutunnuksia, maksajan yksilöintitietoja yms. yms. sälää.
Olisiko aika heittää nykyinen järjestelmä romukoppaan? En usko, että dementoitunut 75-vuotias vanhus näistä selviää(koskee lähes 20% eläkeläisistä), kun tavallisellakin eläkeläisellä tekee välillä tiukkaa.
Nyt ihminen palvelee tekniikkaa, kun pitäisi olla päinvastoin: Laitetaan tekniikka palvelemaan ihmistä. Tilinumeron on oltava oletuksena lyhyt(se mikä kuluttajalle näytetään). Mutta siinä pitää olla rakennetta: Lisäämällä pituutta saadaan mukaan maan yksilöivät koodit, pankin yksilöinti, yms. yms. kuluttajan kannalta turhat tiedot.
Vielä kun lisätään, että yli sadan euron laskut pyöristetään lähimpään euroon(tai siirretään sentit seuraavaan laskutuskertaan..), niin hommasta tulee riittävän yksinkertaista.
Tässä voisi noudattaa jopa prosentin sääntöä: Ilmoitetaan hinnat aina prosentin tarkkuudella, ts. kolmella merkitsevällä numerolla. Tonnissa saisi olla kympin heitto, 1012 euroa olisi 1010 euron lasku. Kymppitonnissa satkun heitto: 14342,52e => 14300e, jne.
Nykyaikaisissa laskuissa on useimmiten kymmenen eri pankin tilinumerot, à 18 numeroa. Lisäksi mukaan on ympätty viitenumeroita, 8-numeroa pitkiä pankkien tunnuksia, asiakasnumeroita, palvelutunnuksia, maksajan yksilöintitietoja yms. yms. sälää.
Olisiko aika heittää nykyinen järjestelmä romukoppaan? En usko, että dementoitunut 75-vuotias vanhus näistä selviää(koskee lähes 20% eläkeläisistä), kun tavallisellakin eläkeläisellä tekee välillä tiukkaa.
Nyt ihminen palvelee tekniikkaa, kun pitäisi olla päinvastoin: Laitetaan tekniikka palvelemaan ihmistä. Tilinumeron on oltava oletuksena lyhyt(se mikä kuluttajalle näytetään). Mutta siinä pitää olla rakennetta: Lisäämällä pituutta saadaan mukaan maan yksilöivät koodit, pankin yksilöinti, yms. yms. kuluttajan kannalta turhat tiedot.
Vielä kun lisätään, että yli sadan euron laskut pyöristetään lähimpään euroon(tai siirretään sentit seuraavaan laskutuskertaan..), niin hommasta tulee riittävän yksinkertaista.
Tässä voisi noudattaa jopa prosentin sääntöä: Ilmoitetaan hinnat aina prosentin tarkkuudella, ts. kolmella merkitsevällä numerolla. Tonnissa saisi olla kympin heitto, 1012 euroa olisi 1010 euron lasku. Kymppitonnissa satkun heitto: 14342,52e => 14300e, jne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.