En tiedä johtuuko se keväästä vai mistä, mutta
aina silloin tuntuu ihmissuhde olevan
koetuksella. Olen seurustellut 7 vuotta ihanan
miehen kanssa aj en olisi voinut kuvitella
jakavani elämääni kenenkään muun kanssa.
Kuitenkin pari viikkoa jo pitkään edessäni ollut
ihminen sai minulta jalat alta. Olen kuitenkin
sitä tyyppiä, joka ihastuu helposti ja olen
oppinut jättämään ne omaan arvoonsa. Tällä kertaa
en tiedä mitä tehdä. Minä todella rakastan
miestäni, enkä halua häntä pois elämästäni.
Sinä, jolla on tilanteesta kokemusta, anna
neuvosi.
aina silloin tuntuu ihmissuhde olevan
koetuksella. Olen seurustellut 7 vuotta ihanan
miehen kanssa aj en olisi voinut kuvitella
jakavani elämääni kenenkään muun kanssa.
Kuitenkin pari viikkoa jo pitkään edessäni ollut
ihminen sai minulta jalat alta. Olen kuitenkin
sitä tyyppiä, joka ihastuu helposti ja olen
oppinut jättämään ne omaan arvoonsa. Tällä kertaa
en tiedä mitä tehdä. Minä todella rakastan
miestäni, enkä halua häntä pois elämästäni.
Sinä, jolla on tilanteesta kokemusta, anna
neuvosi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
en nyt varsinaisesti voi sanoa, että mulla
hirveesti olis kokemusta, mutta yhden suhteeni
aikana (vakavimman suhteeni koskaan) ihastuin
erääseen henkilöön, joka otti minuun yhteyttä,
aina uudelleen ja uudelleen. tiesin rakastavani
kuitenkin toista, mutta jotenkin kaipasin jotain
uutta, vaihtelua, ja siinä se oli. mutta onneksi
tajusin tarpeeksi aikaisin, että se kaikki mitä
olen "mieheni" kanssa kokenut, oli todellakin
ihanaa ja erikoista, ja jos suhde on hyvä, ja
mies, ei sitä kannata ihastuksen takia lopettaa.
tätä mieltä ainakin minä olen. rakkaus ei kolahda
kenenkään kohdalla aina, jos sulle se on
kolahtanut, niin pidä siitä kiinni. niin mäkin
tein, ja unohdin ihastukseni, ja katsos, ollaan
vieläkin kimpassa. mutta sinun päätöksesihän se
kuitenkin on. onnea, mitä teetkään, =).
minulla on kokemusta.olen ollut kaksi vuotta
yhdessä aivan ihanan miehen kanssa,mutta viime
vuonna kohtasin miehen joka
yksinkertaisesti..no,ei ole mennyt päivääkään
ettenkö kaipaisi ja ikävöisi häntä.tiedän
kuitenkin,ainakin uskon niin,että välillämme ei
voi koskaan kai olla mitään,en ole kyllä ikinä
tunteistani kertonut,mutta olen kohdatessamme
aistinut tietyn "taian". enpähän kyllä minäkään
tiedä mitä hän mahdollisesti ajattelee,vai
ajatteleeko mitään.yritän kuitenkin unohtaa,onhan
minulla hyvä ihmissuhde. tuntuu vain että tämä
toinen ihminen olisi "sielunkumppani".hullua ehkä.
Olet olisi voinut lähemmäksi osua. Minusta tuntuu
juuri tuolta. Valitettavasti tapaan tätä henkilöä
lähes päivittäin ja se taian omainen tunne tulee
aina. Välillä tuntuu kuin olisin lettipäinen
pikkutyttö,joka punastuu isomman pojan huomiosta.
En luultavasti voi muuta kuin unohtaa, sillä
kyllä se oma kulta tuntuu niin ihanalta...