Meillä Suomessa ja jopa koko EU:n alueella toisinajattelevia on alettu kutsua populisteiksi. Entisessä Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa nämä ns. populistit eli toisinajattelijat koettiin yhteiskunnan kannalta vaarallisiksi yksilöiksi jotka piti hiljentää ja mieluiten eristää lukkojen taakse.
Tilanne on varsinkin Suomessa muuttunut juuri sellaiseksi viime vaalien epätavallisen lopputuloksen seurauksena. Kun vaalien suurin puolue sai vihdoin viimein kasaan hallituksen jonka kokoonpanosta voidaan olla montaa mieltä. Siellä istuvat sulassa sovussa pääomaa puolustavat Kokoomus, kartanoherroja edustava RKP, körtti- ja lestadiolasia edustava kiihkouskovainen KD, villasukkavihreitä edustava Vihreät-De Gröna, Lipposlainen hiukan Kokoomuksesta oikealla oleva SDP-siipi yhdessä Taistolaisten kommunistien kanssa. Siis melko kirjava poliittinen joukko joka jo vaalivaiheessa nimittivät nämä populistit suurimmaksi vastustajakseen. Siis kommunistit yhdessä pääoman kanssa näkivät näissä populisteissa suurimman uhan yhteiskunnassa vai olisiko uhka koettu heidän omaa harjoittamaansa politiikkaa kohtaan, mene ja tiedä?
Ulkomaita myöten ihmetellään sitä, että mikä on se suuri vihollinen joka saa tällaisen poliittisen kokoonpanon aikaiseksi. Nyt jo yksi professori viittasi eräällä palstalla tähän uhkaan ja lopetti; että jospa nämä populistit ovatkin oikeassa, niin mitäs sitten?
Tilanne on varsinkin Suomessa muuttunut juuri sellaiseksi viime vaalien epätavallisen lopputuloksen seurauksena. Kun vaalien suurin puolue sai vihdoin viimein kasaan hallituksen jonka kokoonpanosta voidaan olla montaa mieltä. Siellä istuvat sulassa sovussa pääomaa puolustavat Kokoomus, kartanoherroja edustava RKP, körtti- ja lestadiolasia edustava kiihkouskovainen KD, villasukkavihreitä edustava Vihreät-De Gröna, Lipposlainen hiukan Kokoomuksesta oikealla oleva SDP-siipi yhdessä Taistolaisten kommunistien kanssa. Siis melko kirjava poliittinen joukko joka jo vaalivaiheessa nimittivät nämä populistit suurimmaksi vastustajakseen. Siis kommunistit yhdessä pääoman kanssa näkivät näissä populisteissa suurimman uhan yhteiskunnassa vai olisiko uhka koettu heidän omaa harjoittamaansa politiikkaa kohtaan, mene ja tiedä?
Ulkomaita myöten ihmetellään sitä, että mikä on se suuri vihollinen joka saa tällaisen poliittisen kokoonpanon aikaiseksi. Nyt jo yksi professori viittasi eräällä palstalla tähän uhkaan ja lopetti; että jospa nämä populistit ovatkin oikeassa, niin mitäs sitten?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomessa populistit ovat toisinaan ajattelijoita, äärilaitaa kulkevia pölhöjä. Yhteen asiaan (esim. pakkoruotsi) itsensä hirttäviä luusereita.
" körtti- ja lestadiolasia edustava kiihkouskovainen KD"
Korjataan nyt tätä kannattajakuntakuvaa vähäsen. Oikeastaan lessut ovat pääosin kepulaisia ja körtit äänestävät kokoomusta, jotkut myös kepua. KD:n äärikristillset ovat näistä vapaista suunnista.
"Nyt jo yksi professori viittasi eräällä palstalla tähän uhkaan ja lopetti; että jospa nämä populistit ovatkin oikeassa, niin mitäs sitten? "
Mikä tämä populistien vaihtoehto sitten mahtaa olla?
Mikä tämä populistien vaihtoehto sitten mahtaa olla?
Olisko se jarruttamista, ettei juosta päätä seinään jos joku toinen niin tekee?
"Olisko se jarruttamista, ettei juosta päätä seinään jos joku toinen niin tekee? "
No ehkä populistien kannattaisi vielä vähän hioa tätä ohjelmaansa yksityiskohtien osalta, sillä ei vielä pitkälle päästä, jos vain kerrotaan olevan "vaihtoehto" tai "ettei juosta päätä seinään".
Siis mitä ne vaihtoehdot ovat? Pakkoruotsin poistosta ja tulevasta Suomen yksikielisyydestä oltaneen varmaankin samaa mieltä, tosin siinä ei kaivata jarruttelua, mutta mitä ne muut vaihtoehdon sisällöt ovat?
Populisti-nimitys on jo vanhentunut valtaapitävien lyömäase ja leimakirves.
Kun ilmestyy poliitikko, joka aidosti kuuntelee kansalaisten mielipidettä, hänet leimataan oitis populistiksi. Todellinen demokraatti näet on valtakorruption pahin vihollinen.
Kyllä verenpaine Ankdamilla nousee kun Soini puhuu raamatullista totuutta.
Mutta jospa tässä tapauksessa puheessa onkin totuuden voima. Raamatusta kun ei yleensä voi mennä mihinkään todisteluvääntöön.
Suuri riski tietysti on, että demokratia pilataan noudattamalla enemmistön tahtoa.
Tältä on onneksi säästytty.
Toisaalta Suomi on liian pieni ja köyhä maa liian lukuisille vatiomiehille(-naisille).
Kun suomalainen poliitikko saa asemansa varmistettua ja pääsee kansainväliselle tasolle, hän unohtaa, että Suomi on tasavalta. Tässä vaiheessa poliitikkomme alkaa tehdä päätöksiä ja ajamaan asioita, jotka oikeuttavat hänen miellyttävän oleskelunsa näissä piireissä. Hän tietää mikä on parasta Suomalaisille ja ennen kaikkea, mikä tekee hänestä mukavan ja suositun näissä kansainvälisissä piireissä.
Valitettavasti maksaja on historiallisenkin totuuden mukaan Suomen kansa.