Uskonto on ihmiselämän vaarantavaa fatalismia. "Se on Herran haltuun", ajattelevat uskovaiset ja alistuvat kuolemaansa onnettomuustilanteissa. Nimenomaan kohtalon hiljainen hyväksyminen ja apatia tappavat missä vaan turmassa tai tulipalossa.
Se joka ei usko, vaan ajattelee järkevästi omilla aivoillaan kaikissa tilanteissa pelastuu aina. Se on ihan sama kaatuuko juna vai sattuuko kolari tai tulipalo. Elämää jatkamaan pyrkivä ihminen pelastautuu tilanteesta kuin tilanteesta eikä antaudu kohtalon armoille "Herran" haltuun. Avain on skarppi ja kirkas mieli sekä looginen ajattelu stressitilanteesta riippumatta.
Auto on katollaan ja tulessa. Entäs sitten? Käsi kattoon tueksi, turvavyö auki ja pudottaudutaan hallitusti kattoon joka on muuttunut lattiaksi. Sivuikkuna auki ja ulos autosta. Auto ei muuten räjähdä jenkkityyliin sytyttyään tuleen.
Kämppä palaa. Savu täyttää jo asuntoa. Pää kylmänä, matalaksi lattiatasoon ja kangasta paksu keros nenän ja suun eteen ja sitten ulos asunnosta ripeästi mitään haikailematta ja aikailematta.
Junavaunu kaatui ja pimeni. Mitä teet? Ei alistuta, vaan ylös ja kohti uloskäyntiä. Ikkunoita saa rikottua ja niistä pääsee kiipeämään ulos. VR ei valita jos matkustajat rikkovat muutaman ikkunan vaunusta joka on muutenkin romuna.
Se, että alistuu kohtaloonsa ja jää turmapaikalla kyyhöttämään itkuisena ja paniikissa penkkien väliin tai jää tuleen makaamaan ei auta ketään eikä mitään. Jumala ei tule auttamaan. Se on itse ryhdistäytyttävä, otettava itseään niskasta kiinni ja ulos turmapaikalta suorinta tietä. Tunteille, pelolle ja paniikille ei saa antaa valtaa, eikä Jumalalle.
Mä olen 100% varma, että ateistina ja siten järkevästi ajattelevana ihmisenä kykenen pelastautumaan mistä vaan tilanteesta niin kauan kuin keho on loukkaantuneenakin toimintakykyinen. Mikään ei pysäytä mua kun pelastan henkeni tilanteessa kuin tilanteessa.
Se joka ei usko, vaan ajattelee järkevästi omilla aivoillaan kaikissa tilanteissa pelastuu aina. Se on ihan sama kaatuuko juna vai sattuuko kolari tai tulipalo. Elämää jatkamaan pyrkivä ihminen pelastautuu tilanteesta kuin tilanteesta eikä antaudu kohtalon armoille "Herran" haltuun. Avain on skarppi ja kirkas mieli sekä looginen ajattelu stressitilanteesta riippumatta.
Auto on katollaan ja tulessa. Entäs sitten? Käsi kattoon tueksi, turvavyö auki ja pudottaudutaan hallitusti kattoon joka on muuttunut lattiaksi. Sivuikkuna auki ja ulos autosta. Auto ei muuten räjähdä jenkkityyliin sytyttyään tuleen.
Kämppä palaa. Savu täyttää jo asuntoa. Pää kylmänä, matalaksi lattiatasoon ja kangasta paksu keros nenän ja suun eteen ja sitten ulos asunnosta ripeästi mitään haikailematta ja aikailematta.
Junavaunu kaatui ja pimeni. Mitä teet? Ei alistuta, vaan ylös ja kohti uloskäyntiä. Ikkunoita saa rikottua ja niistä pääsee kiipeämään ulos. VR ei valita jos matkustajat rikkovat muutaman ikkunan vaunusta joka on muutenkin romuna.
Se, että alistuu kohtaloonsa ja jää turmapaikalla kyyhöttämään itkuisena ja paniikissa penkkien väliin tai jää tuleen makaamaan ei auta ketään eikä mitään. Jumala ei tule auttamaan. Se on itse ryhdistäytyttävä, otettava itseään niskasta kiinni ja ulos turmapaikalta suorinta tietä. Tunteille, pelolle ja paniikille ei saa antaa valtaa, eikä Jumalalle.
Mä olen 100% varma, että ateistina ja siten järkevästi ajattelevana ihmisenä kykenen pelastautumaan mistä vaan tilanteesta niin kauan kuin keho on loukkaantuneenakin toimintakykyinen. Mikään ei pysäytä mua kun pelastan henkeni tilanteessa kuin tilanteessa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Omituinen aloitus. Ensin haukut uskovat ja sitten selitystä vaaratilanteista.
Kyllä minäkin olen skarppina jos joku esim.korjaa tietokonetta joka on päällä että tiedän jos sähköiskun saa miten elvyttää, tai jos kone sytyttää tulipalon tiedän miten paeta. Siinä ei kannata mitä kankaita etsiä, tai matalana mennä, kuten kirjoitit. Tuli etenee todella nopeasti, ja siksi ulospääsy on kaikkein tärkeintä.
Tänään oli täällä tilanne jossa kone purettiin osiin ja sitä porailtiin yms. kun töpseli oli seinässä. Kertasin mielessäni elvyntää.
Vaikka uskossa olenkin...
Onneksi se mitä tapahtui oli että mies sai koneen vain kuntoon, eikä sitä sähköiskua tullut. Vaikka olisi voinut.
Tarkoitin sitä hetkeä tulipalon sytyttyä kun kämpässä on jo savukaasuja ja savupatja alkaa olla peittänyt näkyvyyden. Silloin on tärkeää suojata hengitys siksi hetkeksi kun mennään lattiatasossa ulos. Lämpötila vähänkin ylempänä on jo ehkä satoja asteita.
Tulipalon alkuvaiheessa => ripeästi ulos eikä etsitä mitään ylimääräistä eikä kuluteta aikaa.
Ulospääsy on tosiaan tulipalossa tärkeintä. Ei leikitä sankaria, vaan ulos ja äkkiä.
k.kiusaantunut: "Omituinen aloitus. Ensin haukut uskovat ja sitten selitystä vaaratilanteista."
Minusta ei kuulostanut omituiselta kun olen niin tottunut tuon tapaisia sankaritarinoita kuulemaan :D
Jos omalle kohdalle ei satu mitään onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteistakin selviää aina omalla älykkyydellä tai hyvällä tuurilla, niin voi käydä niin, että alkaa luottaa itseensä juuri tällä tavoin. Ei tule mieleen, että minullekin voisi tapahtua jotain sellaista, josta en enää selviäisikään.
On mulle sattunut. Olen ollut autokolarissa ja jäänyt pyörälläkin auton alle. On sitä kaikenlaista muutakin sattunut, missä oma neuvokkuus on pelastanut potentiaalisesti jopa hengen.
Avain selviämiseen on aina se, että ei jäädä "tuleen makaamaan" vaan toimintaa ja ripeästi.
No niin, sieltähän niitä sankaritarinoita tulee :) Eipä siinä mitään, minun lähipiirissäni oleva ihminen on myös hyvin sankarillinen henkilö :D mutta Jumalaan ei hänkään usko.
Sinullakin on olleet monesti enkelit matkassa mukana, usko pois. Jos et usko, niin eipä siinä mitään. Enkeleitä vaan matkallesi mukaan edelleen! :)
Oli muuten jännä tunne todeta jääneensä eloon, ajoin reilut 100 km/h autolla ojaan yksi ihminen kyydissä. Kumpikin selvisi lopulta naarmuilla. Toimintajärjestys oli se, että turvavyö auki, ulos autosta ja auttamaan kaveria ja pois auton läheisyydestä varmuuden vuoksi.
Joitakin sekunteja oli ihan helvetinmoinen jyrinä ja tärinä kun auto meni menojaan ojan pohjalle ja peltoon. Äkkipysäys sanan varsinaisessa merkityksessä. Auto oli lopuksi lujasti pohjastaan kiinni kivessä.
No tietokoneessa ei ole mitään sähköiskun vaaraa poweripaketin ulkopuolella.
saa porata ihan mielin määrin kunhan ei poraa siihen laatikkoon miihin se verkkosähköjohto menee.
Juu, tuttua tekstiä - olen tuota lähipiirissäni olevalta ihmiseltä usein kuullut :)
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirkkaasti toimivan ajatuksen lisäksi tarvitaan myös Jumalan tahto siitä, että selviät hengissä. Jumalan armoa on se, että kukin meistä on elossa tänään eikä ole kuollut jossain onnettomuudessa tai menehtynyt johonkin sairauteen. Jokainen elinpäivä on lahjaa Jumalalta. Toivottavasti sinäkin tämän oivallat vielä jonain päivänä. :)
Jumalan tahdolla ei ole mitään roolia siinä kun löydät itsesi palavasta kämpästä tai satut olemaan mukana sillä lennolla jolle sattuu turma. Se on susta itsestä kiinni, että pelastutko vai et. Edellyttää tietenkin sitä, että et rusennu koneen hylyssä tai kuole muulla tavalla vammoihin, jolloin et ole muutenkaan toimintakykyinen enää.
Jumalan armo oli aika kaukana mm. Jyväskylän junaturmassa ja Konginkankaalla. Samoin se on kaikissa onnettomuuksissa hyvin kaukana. Pelastava tekijä on skarppi mieli ja ihmisen oma neuvokkuus Jumalasta riippumatta.
Jumalalta olet lahjaksi saanut sen skarpin mielen ja neuvokkuuden. Joidenkin on tultava toimeen huonommilla eväillä.
Neuvokkuutta ei kukaan saa syntymälahjana. Se syntyy vain harjoittelemalla ja opiskelemalla ja yhdistelemällä opittua tarpeen mukaan.
Skarppiin mieleen on olemassa myöskin vain yksi, pitkä ja vaikea tie noin lopulta: harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua. Hetkellisesti skarpin mielen voi saavuttaa kuka tahansa onnettomuustilanteessa kuitenkin.
Tosin neuvokkuuteen auttaa kummasti kyky ajatella ensinnäkin loogisesti. Mitä tarvitsen tehdäkseni asian x? Mitä välineitä, mistä saan välineet ja miten rakennan työkalun x?
Tässä yksi esimerkki:
olet metsässä jouduttuasi onnettomuuteen, maastopyöräsi hajosi alta. Samana iltana et enää pääse kotiin kuitenkaan. Mikä on ensimmäinen asia jonka tarvitset?
-aivan niin, ensin tarvitset tulen. Fiksuna ihmisenä olet pitänyt repussa tai taskussa sytkärin tai tulitikut mukana. Kuivat tikut, kiehiset, ym muu pieni sälä syttyy helposti sytykkeenä. Kaveriksi kuivaa oksaa ja puumateriaalia minkä saa käsin tai multitoolin sahalla poikki.
Mitä tarvitset seuraavaksi?
-asumus: Kävipä tuuri! olet metsässä valmiiksi! Kuusenperse on mitä loistavin väliaikaisasunto. Kuusen suuret alaoksat antavat suojaa. Nyt ei tarvitse kuin rakentaa sen verran pohjaa puunrungoista ja havuista, että maa ei ole suoraan selän alla.
Mikä on viimeinen asia, jonka tarvitset, kuitenkin nopeasti?
-vesi! Ahaa! Metsässä kaikki makea vesi on yleensä juotavaa. Helpoin tapa kerätä vettä on kietaista muovipussi puun oksan ympäri ja sitoa pussin suu narulla. Lopputulos on kondensoitunutta juomakelpoista vettä.
Toinen tapa on suodattaa maakerroksista kyhätyn suodattimen läpi purovettä mikäli sitä ei voi keittää.
Metsässä tyypilliset marjat, kuten mustikat ja puolukat, sekä lakat jne ovat täysin syötäviä. Sienistä mm. kanttarellin tunnistaa jokainen, samoin herkkutatin tunnistaa. Syötäviä sellaisenaan kumpikin. Koivun lehdet ovat täysin syötävää samoin kuusen kerkät ja neulaset.
Ratamo käy haavojen ja nirhamien hoitoon metsässä.
Neuvokkuuteen auttaa kun tietää mitä tekee ja missä järjestyksessä ja millä välineillä. Ja pitää minimivälineetkin sitten aina mukana.
Jälleen kerran Jumala on kaukana kun pitää pystyä tekemään olonsa siedettäväksi ja selvitä aamuun ja pois metsästä.
Tosin sille, joka ei perusasioita metsässä osaa tehdä, neuvon soittamaan mieluummin 112 ja pyytämään apua. Tai sitten on pyrittävä vaikka yötä myöten kotiin metsiköstä.
mitä tekemistä uskolla on tässä asiassa ?
etkö tajua että usko ei ota vaan antaa sata kertaa kaiken muun päälle.