Lukiko kukaan muutama päivä sitten Hesarista ranskalaisesta kirjailijasta, joka kehotti ihmisiä lusmuilemaan töissä niin paljon kuin pystyvät. Hän antoi ohjeita ja neuvoja hakeutua esim. tuotekehitystehtäviin ja muihin sellaisiin hommiin, jossa suoritusta on vaikea mitata.
Hän perusteli kantansa sillä, että kapitalistisessa markkinataloudessa ja sen muovaamassa työelämässä ja -lainsäädännössä ei ole mitään moraalia suhteessa työntekijöihin. Koska yritykset kohtelevat työntekijöitä miten sattuu, lomauttavat ja irtisanovat kannattavistakin yrityksistä työvoimaa heti, jos on vaikeampia aikoja, vaikka yrityksillä olisi varaa pitää työvoimaa ja panostaa esim. koulutukseen jne, ei myöskään työntekijöillä ole mitään moraalista vastuuta. Jokainen kepoltelkoon niin hyvin kuin taitaa ja lusmuilkoon ja käyttäköön työnantajaa hyväkseen. Potkut voi saada joka tapauksessa täysin aiheettakin, joten voi sitä järjestää vähän aihettakin, jos sattuu jäämään kiinni.
Aika kannatettava idea. Tuostahan voisi kehittää oikein oman taiteenlajinsa :)
Hän perusteli kantansa sillä, että kapitalistisessa markkinataloudessa ja sen muovaamassa työelämässä ja -lainsäädännössä ei ole mitään moraalia suhteessa työntekijöihin. Koska yritykset kohtelevat työntekijöitä miten sattuu, lomauttavat ja irtisanovat kannattavistakin yrityksistä työvoimaa heti, jos on vaikeampia aikoja, vaikka yrityksillä olisi varaa pitää työvoimaa ja panostaa esim. koulutukseen jne, ei myöskään työntekijöillä ole mitään moraalista vastuuta. Jokainen kepoltelkoon niin hyvin kuin taitaa ja lusmuilkoon ja käyttäköön työnantajaa hyväkseen. Potkut voi saada joka tapauksessa täysin aiheettakin, joten voi sitä järjestää vähän aihettakin, jos sattuu jäämään kiinni.
Aika kannatettava idea. Tuostahan voisi kehittää oikein oman taiteenlajinsa :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Riistäjälle luu kurkkuun!!
Ja voinen kertoa, että myös minä syön lounaalla sammakonreisiä.
Tosin laatta lentää heti, mutta olenkin laihiksella.
Ei näillä nykyisillä palkoilla paljon huvita ahkera olla, ja ihan varmasti seuraavassakin tupossa päädytään taas palkkamalttiin siinä toivossa että se työttömyys sillä katoaisi. Onhan sitä jo toista kymmentä vuotta kokeiltu eikä tuloksia juuri ole näkynyt, mutta kun suomalaisilla on tämä häkellyttävä kyky valita mahdollisimman hidasälyisiä ihmisiä asioistaan päättämään. Annetaan siis työnantajille sitä mistä meille maksavat.