Noniin, kysyn nyt tätä sekä aknepuolelta että täältä kaljuuntumispuolelta. Mielenkiintoista nähdä miten kaljuuntumisesta kärsivien mielipiteet eroavat aknesta kärsiviin. Elisiis jos sinun olisi pakko valita toinen näistä sairauksista, kumman valitsisit. Ja tässä vaihtoehdot tarkemmin:
Akne (vaikeusaste keskivaikea arvet)
-Finnejä nuoruudessa 15-21 vuotiaana runsaasti naamassa. Pahimmillaan naama on oikeasti pahan näköinen, ja parhaimmillaankin akne on huomattava.
-21 vuotiaana finnit lähtee, mutta arvet jää naamaan. Punoittavia läiskiä pitkin naamaa. Hyvin valaistussa huoneessa arvet kimaltelevat hyvin selkeästi ja hieman hämärässä huoneessa ei juuri näy.
-Noin 30 vuotiaana arvet alkavat haalenemaan kunnolla ja 35 vuotiaana muuttuneet kokonaan valkoisiksi. Arvista jää kuitenkin jäljet loppuelämäksi pieninä kuoppina naamaan.
Ja havainnollistava esimerkkikuva 21-vuoden iästä jolloin arvet ovat aivan punaiset: http://www.google.fi/imgres?start=257&um=1&hl=fi&rlz=1C1VEAD_enFI415FI421&biw=1366&bih=667&tbm=isch&tbnid=1ryTzAf92KWbKM:&imgrefurl=http://www.eyes-lips.de/b_fotos.htm&docid=bGtvxEoiR7YPOM&imgurl=http://www.eyes-lips.de/Bilder/foto_akne_t1.jpg&w=300&h=315&ei=bch5UPvhHOb74QSBgYGoBw&zoom=1&iact=hc&vpx=603&vpy=202&dur=4475&hovh=230&hovw=219&tx=179&ty=99&sig=117193694207474952467&page=10&tbnh=149&tbnw=142&ndsp=34&ved=1t:429,r:60,s:200,i:184
(keskivaikeasta puhutaan, joten mietitään hieman lievempää tilannetta kuin kuvassa.)
Kaljuuntuminen:
-Hiukset alkavat harventua ja ohimot pakenevat noin 18-vuotiaasta lähtien. 25-vuotiaana jo kaljuuntuminen huomiota herättävällä tasolla. Noin 28-vuotiaana hiukset on pakko ajaa siiliksi/2cm pituisiksi ja 33-vuotiaana kokonaan kaljuksi.
-Iho täydellinen, pahimmassa murrosiässä ehkä muutama finni kuten kaikilla.
Havainnollistava esimerkkikuva 27-vuoden iästä: http://en.khl.ru/players/16249/
__________________________________________________
Itse en henkilökohtaisesti pysty sanomaan kumman ottaisin. Keskivaikea akne arvilla on ehdottomasti nuoruudessa pahempi, mutta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen alkaa olla vain muisto. Mutta toisaalta nuoruus on tärkeää aikaa ja silloin usein luodaan elämän ihmissuhteet. Usein akenihoinen voi masentua tilanteesta pahasti ja sosiaalinen elämä voi kärsiä huomattavasti. Jos elää koko nuoruutensa yksin voi siitä jäädä traumat (jollekin) jotka pilaavat loppuelämänkin vaikka itse aknea ei enää olisi. Toisaalta jotkut kestävät aknen hyvin ja elävät hyvin sosiaalista elämää siitä huolimatta ja kun he lopulta kukistavat sen - tunne on sanoinkuvaamaton ja elämä hymyilee kaikin puolin. Kaikki varmasti tuntevat/tunsivat nuoruudessa jonkun selkeästi akneihoisen joka oli kuitenkin todella suosittu ja iloinen jatkuvasti.
Kaljuuntuminenkin on todella surullinen asia joillekin, mutta kuten aknessakin, jotkut pystyvät elämään täysin normaalia sosiaalista elämää siitä huolimatta. Joku taas saattaa masentua ja kaljuuntuminen pyörii mielessä jatkuvasti jolloin koko elämä voi tuntua turhalta. Ulkonäöllisesti jää pahasti alakynteen "normaaleille" (ylläolevassa tilanteessa) 20-35 vuotiaana mutta toisaalta 35-vuoden jälkeen alkaa huomata kun muutkin kaljuuntuvat eikä itse erotu joukosta enää.
Itse siis päädyn tässä tilanteessa tasapeliin, jonka takia päädyinkin tähän kyselyyn. Vaikea akne kepittäisi kaljuuntumisen 100-0 ilman muuta missä olosuhteissa tahansa. Siitä tuskin on kukaan eri mieltä. Google kuvahakuun vaan akne ja näette mitä kyseinen tauti voi ihmiselle pahimmillaan tehdä...
Sana on vapaa!
Akne (vaikeusaste keskivaikea arvet)
-Finnejä nuoruudessa 15-21 vuotiaana runsaasti naamassa. Pahimmillaan naama on oikeasti pahan näköinen, ja parhaimmillaankin akne on huomattava.
-21 vuotiaana finnit lähtee, mutta arvet jää naamaan. Punoittavia läiskiä pitkin naamaa. Hyvin valaistussa huoneessa arvet kimaltelevat hyvin selkeästi ja hieman hämärässä huoneessa ei juuri näy.
-Noin 30 vuotiaana arvet alkavat haalenemaan kunnolla ja 35 vuotiaana muuttuneet kokonaan valkoisiksi. Arvista jää kuitenkin jäljet loppuelämäksi pieninä kuoppina naamaan.
Ja havainnollistava esimerkkikuva 21-vuoden iästä jolloin arvet ovat aivan punaiset: http://www.google.fi/imgres?start=257&um=1&hl=fi&rlz=1C1VEAD_enFI415FI421&biw=1366&bih=667&tbm=isch&tbnid=1ryTzAf92KWbKM:&imgrefurl=http://www.eyes-lips.de/b_fotos.htm&docid=bGtvxEoiR7YPOM&imgurl=http://www.eyes-lips.de/Bilder/foto_akne_t1.jpg&w=300&h=315&ei=bch5UPvhHOb74QSBgYGoBw&zoom=1&iact=hc&vpx=603&vpy=202&dur=4475&hovh=230&hovw=219&tx=179&ty=99&sig=117193694207474952467&page=10&tbnh=149&tbnw=142&ndsp=34&ved=1t:429,r:60,s:200,i:184
(keskivaikeasta puhutaan, joten mietitään hieman lievempää tilannetta kuin kuvassa.)
Kaljuuntuminen:
-Hiukset alkavat harventua ja ohimot pakenevat noin 18-vuotiaasta lähtien. 25-vuotiaana jo kaljuuntuminen huomiota herättävällä tasolla. Noin 28-vuotiaana hiukset on pakko ajaa siiliksi/2cm pituisiksi ja 33-vuotiaana kokonaan kaljuksi.
-Iho täydellinen, pahimmassa murrosiässä ehkä muutama finni kuten kaikilla.
Havainnollistava esimerkkikuva 27-vuoden iästä: http://en.khl.ru/players/16249/
__________________________________________________
Itse en henkilökohtaisesti pysty sanomaan kumman ottaisin. Keskivaikea akne arvilla on ehdottomasti nuoruudessa pahempi, mutta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen alkaa olla vain muisto. Mutta toisaalta nuoruus on tärkeää aikaa ja silloin usein luodaan elämän ihmissuhteet. Usein akenihoinen voi masentua tilanteesta pahasti ja sosiaalinen elämä voi kärsiä huomattavasti. Jos elää koko nuoruutensa yksin voi siitä jäädä traumat (jollekin) jotka pilaavat loppuelämänkin vaikka itse aknea ei enää olisi. Toisaalta jotkut kestävät aknen hyvin ja elävät hyvin sosiaalista elämää siitä huolimatta ja kun he lopulta kukistavat sen - tunne on sanoinkuvaamaton ja elämä hymyilee kaikin puolin. Kaikki varmasti tuntevat/tunsivat nuoruudessa jonkun selkeästi akneihoisen joka oli kuitenkin todella suosittu ja iloinen jatkuvasti.
Kaljuuntuminenkin on todella surullinen asia joillekin, mutta kuten aknessakin, jotkut pystyvät elämään täysin normaalia sosiaalista elämää siitä huolimatta. Joku taas saattaa masentua ja kaljuuntuminen pyörii mielessä jatkuvasti jolloin koko elämä voi tuntua turhalta. Ulkonäöllisesti jää pahasti alakynteen "normaaleille" (ylläolevassa tilanteessa) 20-35 vuotiaana mutta toisaalta 35-vuoden jälkeen alkaa huomata kun muutkin kaljuuntuvat eikä itse erotu joukosta enää.
Itse siis päädyn tässä tilanteessa tasapeliin, jonka takia päädyinkin tähän kyselyyn. Vaikea akne kepittäisi kaljuuntumisen 100-0 ilman muuta missä olosuhteissa tahansa. Siitä tuskin on kukaan eri mieltä. Google kuvahakuun vaan akne ja näette mitä kyseinen tauti voi ihmiselle pahimmillaan tehdä...
Sana on vapaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tähän osaisi varmasti parhaiten vastata sellainen ihminen, joka on kokenut molemmat ja suhteellisen vaikea-asteisina. Itsellä ollut lievää aknea, joka nyt 21-vuotiaana on parantunut pitkän lääkekuurin aikana, jota edelleen syön. Kaljuuntumisesta ei ole kokemusta.
Erittäin vaikea kysymys! Riippuu varmaan siitä, kumpaa asiaa ihminen itselleen pitää tärkeämpänä. Esim. miehelle kaljuuntuminen ei välttämättä olisi niin kamala asia kuin naiselle, jos mies sattuu pitämään mm. kaljusta lookista, toisaalta voihan näin olla myös naisen kohdalla. Itselle puhdas ja sileä on, ainakin tällä hetkellä, asia mitä kovasta arvostan ja pidän, koska en ole moniin vuosiin sellaisesta saanut aikaisemmin nauttia, kuin vasta nyt. Joten tämän hetkisen kokemukseni perusteella vastaisin, että mieluummin voisin kaljuuntua kuin kärsiä aknesta.
Toistaalta, jos joskus tulen menettämään hiukseni, voi mielipide muuttua, kun on asian kokenut.
akne nuorilla ole vaivannut yhtään, mutta kaljuuntuminen kylläkin. Jos jää pahat arvet kasvoihin, niin eihän sekään tietysti mukavaa ole, mutta eiköhän kalju useimmille enemmän silmiin pistä. Onneksi sekään ei läheskään kaikkia haittaa.