Noniin, kysyn nyt tätä sekä aknepuolelta että täältä kaljuuntumispuolelta. Mielenkiintoista nähdä miten kaljuuntumisesta kärsivien mielipiteet eroavat aknesta kärsiviin. Elisiis jos sinun olisi pakko valita toinen näistä sairauksista, kumman valitsisit. Ja tässä vaihtoehdot tarkemmin:
Akne (vaikeusaste keskivaikea arvet)
-Finnejä nuoruudessa 15-21 vuotiaana runsaasti naamassa. Pahimmillaan naama on oikeasti pahan näköinen, ja parhaimmillaankin akne on huomattava.
-21 vuotiaana finnit lähtee, mutta arvet jää naamaan. Punoittavia läiskiä pitkin naamaa. Hyvin valaistussa huoneessa arvet kimaltelevat hyvin selkeästi ja hieman hämärässä huoneessa ei juuri näy.
-Noin 30 vuotiaana arvet alkavat haalenemaan kunnolla ja 35 vuotiaana muuttuneet kokonaan valkoisiksi. Arvista jää kuitenkin jäljet loppuelämäksi pieninä kuoppina naamaan.
Ja havainnollistava esimerkkikuva 21-vuoden iästä jolloin arvet ovat aivan punaiset: http://www.google.fi/imgres?start=257&um=1&hl=fi&rlz=1C1VEAD_enFI415FI421&biw=1366&bih=667&tbm=isch&tbnid=1ryTzAf92KWbKM:&imgrefurl=http://www.eyes-lips.de/b_fotos.htm&docid=bGtvxEoiR7YPOM&imgurl=http://www.eyes-lips.de/Bilder/foto_akne_t1.jpg&w=300&h=315&ei=bch5UPvhHOb74QSBgYGoBw&zoom=1&iact=hc&vpx=603&vpy=202&dur=4475&hovh=230&hovw=219&tx=179&ty=99&sig=117193694207474952467&page=10&tbnh=149&tbnw=142&ndsp=34&ved=1t:429,r:60,s:200,i:184
(keskivaikeasta puhutaan, joten mietitään hieman lievempää tilannetta kuin kuvassa.)
Kaljuuntuminen:
-Hiukset alkavat harventua ja ohimot pakenevat noin 18-vuotiaasta lähtien. 25-vuotiaana jo kaljuuntuminen huomiota herättävällä tasolla. Noin 28-vuotiaana hiukset on pakko ajaa siiliksi/2cm pituisiksi ja 33-vuotiaana kokonaan kaljuksi.
-Iho täydellinen, pahimmassa murrosiässä ehkä muutama finni kuten kaikilla.
Havainnollistava esimerkkikuva 27-vuoden iästä: http://en.khl.ru/players/16249/
__________________________________________________
Itse en henkilökohtaisesti pysty sanomaan kumman ottaisin. Keskivaikea akne arvilla on ehdottomasti nuoruudessa pahempi, mutta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen alkaa olla vain muisto. Mutta toisaalta nuoruus on tärkeää aikaa ja silloin usein luodaan elämän ihmissuhteet. Usein akenihoinen voi masentua tilanteesta pahasti ja sosiaalinen elämä voi kärsiä huomattavasti. Jos elää koko nuoruutensa yksin voi siitä jäädä traumat (jollekin) jotka pilaavat loppuelämänkin vaikka itse aknea ei enää olisi. Toisaalta jotkut kestävät aknen hyvin ja elävät hyvin sosiaalista elämää siitä huolimatta ja kun he lopulta kukistavat sen - tunne on sanoinkuvaamaton ja elämä hymyilee kaikin puolin. Kaikki varmasti tuntevat/tunsivat nuoruudessa jonkun selkeästi akneihoisen joka oli kuitenkin todella suosittu ja iloinen jatkuvasti.
Kaljuuntuminenkin on todella surullinen asia joillekin, mutta kuten aknessakin, jotkut pystyvät elämään täysin normaalia sosiaalista elämää siitä huolimatta. Joku taas saattaa masentua ja kaljuuntuminen pyörii mielessä jatkuvasti jolloin koko elämä voi tuntua turhalta. Ulkonäöllisesti jää pahasti alakynteen "normaaleille" (ylläolevassa tilanteessa) 20-35 vuotiaana mutta toisaalta 35-vuoden jälkeen alkaa huomata kun muutkin kaljuuntuvat eikä itse erotu joukosta enää.
Itse siis päädyn tässä tilanteessa tasapeliin, jonka takia päädyinkin tähän kyselyyn. Vaikea akne kepittäisi kaljuuntumisen 100-0 ilman muuta missä olosuhteissa tahansa. Siitä tuskin on kukaan eri mieltä. Google kuvahakuun vaan akne ja näette mitä kyseinen tauti voi ihmiselle pahimmillaan tehdä...
Sana on vapaa!
Akne (vaikeusaste keskivaikea arvet)
-Finnejä nuoruudessa 15-21 vuotiaana runsaasti naamassa. Pahimmillaan naama on oikeasti pahan näköinen, ja parhaimmillaankin akne on huomattava.
-21 vuotiaana finnit lähtee, mutta arvet jää naamaan. Punoittavia läiskiä pitkin naamaa. Hyvin valaistussa huoneessa arvet kimaltelevat hyvin selkeästi ja hieman hämärässä huoneessa ei juuri näy.
-Noin 30 vuotiaana arvet alkavat haalenemaan kunnolla ja 35 vuotiaana muuttuneet kokonaan valkoisiksi. Arvista jää kuitenkin jäljet loppuelämäksi pieninä kuoppina naamaan.
Ja havainnollistava esimerkkikuva 21-vuoden iästä jolloin arvet ovat aivan punaiset: http://www.google.fi/imgres?start=257&um=1&hl=fi&rlz=1C1VEAD_enFI415FI421&biw=1366&bih=667&tbm=isch&tbnid=1ryTzAf92KWbKM:&imgrefurl=http://www.eyes-lips.de/b_fotos.htm&docid=bGtvxEoiR7YPOM&imgurl=http://www.eyes-lips.de/Bilder/foto_akne_t1.jpg&w=300&h=315&ei=bch5UPvhHOb74QSBgYGoBw&zoom=1&iact=hc&vpx=603&vpy=202&dur=4475&hovh=230&hovw=219&tx=179&ty=99&sig=117193694207474952467&page=10&tbnh=149&tbnw=142&ndsp=34&ved=1t:429,r:60,s:200,i:184
(keskivaikeasta puhutaan, joten mietitään hieman lievempää tilannetta kuin kuvassa.)
Kaljuuntuminen:
-Hiukset alkavat harventua ja ohimot pakenevat noin 18-vuotiaasta lähtien. 25-vuotiaana jo kaljuuntuminen huomiota herättävällä tasolla. Noin 28-vuotiaana hiukset on pakko ajaa siiliksi/2cm pituisiksi ja 33-vuotiaana kokonaan kaljuksi.
-Iho täydellinen, pahimmassa murrosiässä ehkä muutama finni kuten kaikilla.
Havainnollistava esimerkkikuva 27-vuoden iästä: http://en.khl.ru/players/16249/
__________________________________________________
Itse en henkilökohtaisesti pysty sanomaan kumman ottaisin. Keskivaikea akne arvilla on ehdottomasti nuoruudessa pahempi, mutta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen alkaa olla vain muisto. Mutta toisaalta nuoruus on tärkeää aikaa ja silloin usein luodaan elämän ihmissuhteet. Usein akenihoinen voi masentua tilanteesta pahasti ja sosiaalinen elämä voi kärsiä huomattavasti. Jos elää koko nuoruutensa yksin voi siitä jäädä traumat (jollekin) jotka pilaavat loppuelämänkin vaikka itse aknea ei enää olisi. Toisaalta jotkut kestävät aknen hyvin ja elävät hyvin sosiaalista elämää siitä huolimatta ja kun he lopulta kukistavat sen - tunne on sanoinkuvaamaton ja elämä hymyilee kaikin puolin. Kaikki varmasti tuntevat/tunsivat nuoruudessa jonkun selkeästi akneihoisen joka oli kuitenkin todella suosittu ja iloinen jatkuvasti.
Kaljuuntuminenkin on todella surullinen asia joillekin, mutta kuten aknessakin, jotkut pystyvät elämään täysin normaalia sosiaalista elämää siitä huolimatta. Joku taas saattaa masentua ja kaljuuntuminen pyörii mielessä jatkuvasti jolloin koko elämä voi tuntua turhalta. Ulkonäöllisesti jää pahasti alakynteen "normaaleille" (ylläolevassa tilanteessa) 20-35 vuotiaana mutta toisaalta 35-vuoden jälkeen alkaa huomata kun muutkin kaljuuntuvat eikä itse erotu joukosta enää.
Itse siis päädyn tässä tilanteessa tasapeliin, jonka takia päädyinkin tähän kyselyyn. Vaikea akne kepittäisi kaljuuntumisen 100-0 ilman muuta missä olosuhteissa tahansa. Siitä tuskin on kukaan eri mieltä. Google kuvahakuun vaan akne ja näette mitä kyseinen tauti voi ihmiselle pahimmillaan tehdä...
Sana on vapaa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen nainen eikä kaljuuntuminen toistaiseksi ole uhannut, mutta kyllä minä kaljuuntumisen ilman muuta valitsisin. Pään voi aina ajella ja niin se näyttä siistiltä, voi käyttää hiuslisäkkeitä, peruukkia, pipoa, huivia jne.
Mielenkiintoista lukea tälläistä juttua :) Olen itse 16-vuotias tyttö ja 13-vuotiaana mulla lähti n. puolet hiuksista (pälvkalju) Se parani ja nyt kärsin lievästä aknesta. En kyllä tiedä kumman valitsisin. Kaljuuntuminen on ihan kauheaa eikä kukaan voi sanoa miltä se tuntuu jos ei itse koe sitä. Mutta ei aknekaan mitään kivaa ole. Siitä en niin tiedä ku mulla tää on tällästä lievää mut harmittaa silti :(
Tottahan se on, että etenkin naiselle kaljuuntuminen on kova paikka. Mulla kumminkin on ystäviä, joilla on keesi tai sänki tai täyskalju ihan itse tehtynä ja musta se on hyvän näköinen hiusmalli. Tietty se sopii paremmin toisille kuin toisille.
Vaikea kysymys. Itselläni oli nuorempana paha arpeuttava akne, joka on kyllä ajoittain tehnyt elämästä hankalaa. Toisaalta naisena kaljuuntuminen saattaisi olla todella kova paikka, vaikka onhan niitä peruukkeja. On olemassa myös hyvin kauniita kaljuja/sänkitukkaisia naisia, kuten esimerkiksi Sinead O'Connor.
Todella paha kysymys, en osaa valita. Akne tuntuu inhottavalta, mutta en osaa sanoa miltä minusta tuntuisi jos olisin hyväihoinen ja kaljuuntuva.
Pitänee vain toivoa, että jokainen meistä oppii hyväksymään ulkonäkönsä.
Täällä M17. Roaccutanin popsinut keskivaikeasta aknesta kärsinyt kaveri.
Kysymykseen ei voi vastata. Liian pahan pistit. :D
Aknen tottakai. Aknen pystyy hillitsemään olemattomiin luontaistuotteilla ja ruokavaliolla. Kaljuuntuminen on miehillä geeneistä johtuvaa ja sitä ei pysty ehkäisemään.
"luontaistuotteilla ja ruokavaliolla"
Voi vitttu..
''luontaistuotteilla ja ruokavaliolla"
хули!! No tämä ei alkuunkaan pidä paikkaansa.
KALJU TODELLAKIN!!
Terv. Akne jo 10 vuotta eikä loppua näy!
No ei sitä loppua näykkään koska tuskin syöt miten pitää ja käytät luontaistuotteita? Teen jossain vaiheessa ketjun sitten kun on aikaa.
Minulla on 20 v ollut akneongelma, olen syönyt kaksi vuoden pituista lievää roaccutan kuuria ja välissä on ollut antibioottikuuria ja muuta. Hormonaalinen akne alkaa usein leuasta,otsasta ohimoista siirtyen alemmaksi poskiin ja leukapieliin. Tämä on sairaus joka todella syö ihmisen itsetunnon. Siihen ei auta ruokavalio, luontaistuotteet, ulkoinen hoito, usko parempaan.
Nyt on jäljellä sitten näitä arpia pitkin kasvoja.
Akne on käynyt myöskin selässä, käsissä, niskassa.
Kaljun valitsisin mieluummin.
Olisi kyllä kiva kuulla ruokavaliostasi ja mitä luontaistuotteita nautit! Toivottavasti ehdit jossain välissä tehdä tällaisen ''postauksen''. :)
Itse mielummin ottaisin kaljuuntumisen.
Akne ollu yli 13 vuotta ni kyll mielellään vaihtas sen melkei mihi tahansa muuhun vaivaan, mut nii ajattelee varmaan 13 vuotta kaljuuntumisenki kanssa kamppaileva
Kun mietin omaa tilannetta, niin päädyin valitsemaan aknen. Arpia on naamassa vaikka roaccutan on auttanut finneihin. Vielä pitää aika pitkään kituutella näiden arpien kanssa. Mutta joka tapauksessa laskeskelin että menetän vain noin 5 vuotta elämästäni aknen takia, jos siis kaikki menee niinkuin geenien perusteella pitäisi mennä. Eli 15-16 vuotiaana alkoi, noin 20-vuotiaana pitäisi olla arvet parantunut. Onhan se aika kriittinen aika ja eipä mulla mitään elämää ole tämän takia.
Kaljuuntumista joutuisi stressaamaan ja häpeilemään paljon pidempään joten ei kiitos.
Mutta AP:n tapauksesta valitsisin kaljuuntumisen. Jos kolmekymppiseksi asti joutuu kärsimään arvista niin huhheijaa. Hiukset voi aina vetää lyhyeksi.
Arvista joutuu kärsimään lopun elämän ajan ellei saa ihotautilääkäriltä tai plastiikkakirurgilta radikaalempia ihon tasoitushoitoja.
Peruukit on keksitty, jos kalju ei sovi, joten ehdottomasti kaljuuntuminen. Peruukkia ei pitäs enää hävetä, aivan sama tuleeko se omasta päästä vai ei.
Akneenkin voi meikkiä käyttää sukupuolesta riippumatta, mutta tuoreet märkäpäät ei peity täydellisesti ja kystistenkin kanssa saa tuskailla.
En missään nimessä haluaisi "luopua" paksuista hiuksistani!!! Lievästä aknesta(lähinnä hormoni) kärsin eikä se elämääni haittaa. Joskus olen siitä miehelle itkenyt kun kasvot paukahtaa täyteen tulehtuneita ja punottavia märkäpäivä niin mies halannut ja sanonut, että olen aina kaunis hänen silmissään oli finnejä tai ei, se riittää mulle
Onko sellaisia naisia joita ei kiinnosta pienet finnit tai punaläikät? Miehet on ilmeisesti vähemmän pinnallisia vaikka yleisesti toisin väitetään.
Enkä valittele omaa osaani sillä on mullakin ollut vientiä, mutta huomattavasti enemmän silloin ku naama on hyvässä kunnossa.
Jos mietin asiaa miehenä niinpäin että haluanko kaljun vaimon vai aknearpisen tai finnisen niin kyllä minä tuon aknen mielummin ottaisin. Sitä kuitenkin suht tehokkaasti pystyy hoitaa nykyään ja arpiinkin saa myöhemmin tasoittavaa hoitoa. Itseasiassa akne ei pilaa naisen sisäistä kauneutta yhtään, toisin kuin kaljuus saisi naisessa aikaa jotenkin epänaisellisuutta ja miehekkyyttä, mikä taas ei olisi mieleen.
Olen kärsinyt finneistä koko ikäni (yli kolmikymppinen olen), joten valitsisin ehkä kaljun. Olen lopen kyllästynyt kuoppa-arpiin ja finnien peittelyyn.
Naisena voi kuitenkin käyttää peruukkeja ja saattaisi olla hauskaakin, että olisi erilaisia peruukkeja ja niistä voisi sitten valita "tunnen itseni niin tyhmäksi tänään, että olen blondi", tai "tänään on kohtalokas goottipäivä!". Heh. Kaljuna ilman hiuksia näyttäisin kyllä pienipäiseltä, mutta miesmäistä minusta ei silti saisi millään.