Moikka!
Otin taas itselleni lokoisan asennon ja ajattelin
taas kirjottaa muutaman rivin...
Mulla on ihan helvetin kova ikävä Mikkoa!
Aargh... miten mä saan sen käsiini?!?! Oltiin
eilenkin kattomassa, josko se olis baarissa,
mutta mitäpä jos olis ollu. Mullahan on niin
helvetin huono itseluottamus, että en edes tiedä
kehtaisinko mennä juttelemaan sille. Tapasinhan
mä sen matkalla ulkomaan reissulla ja vietettiin
yks ilta yhessä. Hommahan alko siitä, että oltiin
siis oltu reissussa jo kymmenen päivää ja kaks
oli enää jäljellä.
Se sai sitte tietää, että mä asun samalla
paikkakunnalla, missä se käy koulua ja ajateltiin
jutella oikeen kunnolla. Se kerto olevansa viikot
täälä mun kotipaikkakunnalla ja viikonloppusin se
aina menee sen omaan kotikaupunkiin kattomaan
kavcereitaan. No, meidän hotellihuoneessa oli
siis bileet ja kaikki tuli sinne. Juteltiin vaan,
kunnes se sano vaa, että pidä mua hyvänäs ja
halaa mua... halasin ja annoin pusunkin, mutta
koko ajan vaan ajattelin, että se on vaan niin
kännissä, että sanoo niin. Kun oltiin lähössä
baariin, ni se kysy saako se multa pusun ja että
se tykkää musta... en tietenkään uskonu, miksi
olisinkaan, kun en ikinä usko ittestäni mitään
hyvää. Se sano, että oli vasta nyt huomannut mut.
Sovittii, että vaihdetaan ainakin
sähköpostiosotteita tms. Mentiin baariin, tultiin
myöhemmin takasin hotellille ja mentiin sen
kanssa melkeen loppuun asti sängyssä, kunnes sen
huonekaveri tuli keskeyttämään. Koko ajan vaan
ajattelin, että se on mun kanssa vaa sen takia,
että menisin sen kanssa sänkyyn. Toivottavasti
näin ei ollut, mä toivoin koko ajan! No, menin
omaan huoneeseeni nukkumaan ja se jäi omaansa.
Seuraavana päivänä me vaan moikattiin pikapikaa,
silleen ohimennen ja ajattelin, että se on
suuttunu tms. Mentiin laivalle ja sitä ei
ollenkaan näkyny baarissa ja sain tietää, että se
on kipeenä, kuulemma mahataudissa. Menin
kattomaan sitä, mutta se nukkui. Halusin sen
lähelle enemmän kun mitään muuta, mutta en vaan
kehdannu mennä sen lähelle. Voi kuinka olisin
halunnutkin. Olisin halunnut kömpiä siihen
lämpöisen peiton alle Mikon kainaloon.
Huh, tulee ihan haikee olo tätä kirjottaessa.
Seuraavana päivänä näin sitä, mutta ei juteltu
ollenkaan ja ajattelin, että se kaikki on ollu
vaan pilaa... kunnes se tuli sanomaan mulle, että
ei muistella pahalla, vaikka asiat riistäytyikin
käsistä.. niinpä! Voi ei... en tiedä mitä
tekisin. Piti vaihtaa osotteetkin, mutta ne jäi
vaihtamatta, kun ei ollu sillon kynää... koko
loppumatkalla nukuin ja heräsin seuraavan kerran,
kun se jäi kyydistä pois. Sillon menin ulos,
mutta ei katottu ollenkaa toisiimme, huomaskohan
se edes mut vai halusko olla huomaamatta???
Niin lähti se ja mä jatkoin matkaani bussilla.
Haikee olo jäi... eilen olin vaan ja ainoastaan
sen takia baarissa, että näkisin sen. Mutta en
tiedä uskallanko mennä juttelemaan sille, jos
näen sen. Mulla on niin huono itseluottamus ja
pelkään vaan, että se nauraa mulle tai se ei
haluu nähä mua... oon tosi epätoivonen, tuntuu
pahalta...
sain sen kaverilta sen sähköpostiosotteen, en
edes tiedä käytääkö se sitä, mutta kirjotin
sille... ei oo vastannu, no siitä on vasta
kymmenen tuntia aikaa! Mutta pitääkö mun alata
vaan hengailemaan sen koululla vai samassa
baarissa, kun tiedän missä se käy...tiedän missä
se asuu, tai siis pelkän kadun nimen...
Voih rakas päiväkirja, olet mun aarteeni. Sulle
on niin helppo purkaa... miehiähän tulee ja
menee, mutta... en haluaisi luovuttaa ennenkun on
ihan pakko...
Rakkaudella, oma ihailijasi
Otin taas itselleni lokoisan asennon ja ajattelin
taas kirjottaa muutaman rivin...
Mulla on ihan helvetin kova ikävä Mikkoa!
Aargh... miten mä saan sen käsiini?!?! Oltiin
eilenkin kattomassa, josko se olis baarissa,
mutta mitäpä jos olis ollu. Mullahan on niin
helvetin huono itseluottamus, että en edes tiedä
kehtaisinko mennä juttelemaan sille. Tapasinhan
mä sen matkalla ulkomaan reissulla ja vietettiin
yks ilta yhessä. Hommahan alko siitä, että oltiin
siis oltu reissussa jo kymmenen päivää ja kaks
oli enää jäljellä.
Se sai sitte tietää, että mä asun samalla
paikkakunnalla, missä se käy koulua ja ajateltiin
jutella oikeen kunnolla. Se kerto olevansa viikot
täälä mun kotipaikkakunnalla ja viikonloppusin se
aina menee sen omaan kotikaupunkiin kattomaan
kavcereitaan. No, meidän hotellihuoneessa oli
siis bileet ja kaikki tuli sinne. Juteltiin vaan,
kunnes se sano vaa, että pidä mua hyvänäs ja
halaa mua... halasin ja annoin pusunkin, mutta
koko ajan vaan ajattelin, että se on vaan niin
kännissä, että sanoo niin. Kun oltiin lähössä
baariin, ni se kysy saako se multa pusun ja että
se tykkää musta... en tietenkään uskonu, miksi
olisinkaan, kun en ikinä usko ittestäni mitään
hyvää. Se sano, että oli vasta nyt huomannut mut.
Sovittii, että vaihdetaan ainakin
sähköpostiosotteita tms. Mentiin baariin, tultiin
myöhemmin takasin hotellille ja mentiin sen
kanssa melkeen loppuun asti sängyssä, kunnes sen
huonekaveri tuli keskeyttämään. Koko ajan vaan
ajattelin, että se on mun kanssa vaa sen takia,
että menisin sen kanssa sänkyyn. Toivottavasti
näin ei ollut, mä toivoin koko ajan! No, menin
omaan huoneeseeni nukkumaan ja se jäi omaansa.
Seuraavana päivänä me vaan moikattiin pikapikaa,
silleen ohimennen ja ajattelin, että se on
suuttunu tms. Mentiin laivalle ja sitä ei
ollenkaan näkyny baarissa ja sain tietää, että se
on kipeenä, kuulemma mahataudissa. Menin
kattomaan sitä, mutta se nukkui. Halusin sen
lähelle enemmän kun mitään muuta, mutta en vaan
kehdannu mennä sen lähelle. Voi kuinka olisin
halunnutkin. Olisin halunnut kömpiä siihen
lämpöisen peiton alle Mikon kainaloon.
Huh, tulee ihan haikee olo tätä kirjottaessa.
Seuraavana päivänä näin sitä, mutta ei juteltu
ollenkaan ja ajattelin, että se kaikki on ollu
vaan pilaa... kunnes se tuli sanomaan mulle, että
ei muistella pahalla, vaikka asiat riistäytyikin
käsistä.. niinpä! Voi ei... en tiedä mitä
tekisin. Piti vaihtaa osotteetkin, mutta ne jäi
vaihtamatta, kun ei ollu sillon kynää... koko
loppumatkalla nukuin ja heräsin seuraavan kerran,
kun se jäi kyydistä pois. Sillon menin ulos,
mutta ei katottu ollenkaa toisiimme, huomaskohan
se edes mut vai halusko olla huomaamatta???
Niin lähti se ja mä jatkoin matkaani bussilla.
Haikee olo jäi... eilen olin vaan ja ainoastaan
sen takia baarissa, että näkisin sen. Mutta en
tiedä uskallanko mennä juttelemaan sille, jos
näen sen. Mulla on niin huono itseluottamus ja
pelkään vaan, että se nauraa mulle tai se ei
haluu nähä mua... oon tosi epätoivonen, tuntuu
pahalta...
sain sen kaverilta sen sähköpostiosotteen, en
edes tiedä käytääkö se sitä, mutta kirjotin
sille... ei oo vastannu, no siitä on vasta
kymmenen tuntia aikaa! Mutta pitääkö mun alata
vaan hengailemaan sen koululla vai samassa
baarissa, kun tiedän missä se käy...tiedän missä
se asuu, tai siis pelkän kadun nimen...
Voih rakas päiväkirja, olet mun aarteeni. Sulle
on niin helppo purkaa... miehiähän tulee ja
menee, mutta... en haluaisi luovuttaa ennenkun on
ihan pakko...
Rakkaudella, oma ihailijasi
Vastaukset 1
Vanhimmat
jos tiedät sen paikat missä se käy niin käy
ihmeessä!jos näät sen kerro tunteistasi ennen
kuin olet niiden orja.miksi vaivaa päätä jos
niihin kysymyksiin on mahdollista saada vastaus?
onko viksumpaa miettii ja valvoo öitä kuin ottaa
asioista selvää.vaikka on mahdollista että olit
yhden illan juttu on myös mahdollista että
kyseinen henkilö on myös ujo.ei tarkoita että
kaikki jätkät on kova naamoja ja naisten suhteen
se pitää harvemmin paikkansa.koska tiedän että
kovat jätkät ovat nais asioissa aika lempeitä ja
jos ei ole kannattaako selaista odottaa ota
jätkästä selvää!