Uskoontulleen yksinäisyydestä

On samassa tilanteessa olevia, kotisataman deitin kautta voit ainakin yrittää.

http://www.kotisatamandeitti.fi/

Kyllä suosittelen sinulle lämpimästi uskovien yhteyttä. Uskon, että sopeudut kyllä ryhmiin, jos olet sosiaalinen ihminen. Minä olen ujona ihmisenäkin sopeutunut ja viihtynyt. Ryhmiä on erilaisia, joista jokainen löytää varmasti itselleen sopivan. Sitten kun tutustut ihmisiin paremmin, voit tavata kahden keskenkin, ettei aina tarvitse mennä ryhmään. Varmaan kaikilla seurakunnilla (niin luterilaisessa kuin vapaissa suunnissa) on rukous- ja Raamattupiirejä, jotka ovat pienryhmiä, joissa on helpompaa avautua ja tutustua muihin. Seurakunnilla voi olla myös teemailtoja, kuten naisten rukousiltaa, ylistysiltaa tms, joissa ehkä kahvitellaan jälkeenpäin ja voi saada yhteyttä muihin.

Vapaat suunnat toivottavat yllä vieraat tervetulleeksi, joten mene rohkeasti katsomaan, viihtyisitkö siellä. Eikä sielläkään tarvitse hurmoksessa olla. Luterilaisella kirkolla on sinkkutoimintaa monilla paikkakunnilla. Samoin voi olla hyväntekeväisyystoimintaa, esim. voi leipoa myyjäisiin tai mennä tekemään käsitöitä yhdessä ja sitä kautta tutustua.

Et kertonut, minkäkokoisella paikkakunnalla asut, mutta rohkaisen sinua etsimään, katsomaan ja tutustumaan tarjontaan! Useilla seurakunnilla on nettisivut.

Jos haluat pelastautua suosittelen eroa Ev.lut kirkosta se on kerettiläinen kirkko, se esimerkiksi sallii naispappeja vaikka raamatun mukaan ainoastaan yhden vaimon MIES voi olla pappi, lisäksi raamattu vaatii naisia oleman hiljaa kirkossa.

Jos asut paikkakunnalla josta pääset uskovien yhteyteen helposti, niin mene vain sinne, ei kukaan kysele papereita tai syitä tulla sinne.
Seurakunnilla on usein kotisivujakin joissa lukee tapahtumista.
Hyvä se on olla ainakin välillä toistenkin uskovien keskellä, ei kannata aina olla yksin ja seurakunnan ulkopuolella.

Olin aikanaan samasa tilassa. Minun uskontoni ei ole hurmoksellista, voin ajatella omilla aivoillani, meillä ei ole mitään muuta kuin yhteislaulua ns ehtoollisen lisäksi kirkossamme. Saan vaikutta juuri niin paljon kun haluan seurakunnassamme tai laajemmaltikin jos haluan ja jaksan. Voin mennä tai olla menemättä kirkkomme illanviettotilaisuuksiin, sen mukaan miten jaksan. Voin auttaa juhlissa tai muuten jäsenistöä sen mukan mitä jaksan.

Jeesuksen nimessä Isältä, niin varmaan saat.

ev lut =koirakenneli
Jos haluat pelastautua suosittelen eroa Ev.lut kirkosta se on kerettiläinen kirkko

rumastipa sanot kansankirkosta..missa sitten on se taydellinen virheeton kirkko..
kerrohan,niin voimme nayttaa sinulle sen virheet?
luule,etta et kuulu mihinkaan kirkkoon ,vaan olet nurkalla louskuttaja

evlut=koirakennelille
"se esimerkiksi sallii naispappeja vaikka raamatun mukaan ainoastaan yhden vaimon MIES voi olla pappi, lisäksi raamattu vaatii naisia oleman hiljaa kirkossa."

En tiedä, mihin seurakuntaan kuulut, mutta mm. helluntailaisuus hyväksyy naiset pastoreikseen. Naispappeus ei ole aloittajan ongelma, vaan yksinäisyys uskovana. Onko sinulla empatiaa tätä yksinäistä ihmistä kohtaan ja haluatko auttaa ja oletko rukoillut hänen puolestaan?
Kansankirkkomme on mielestäni hyvin laitostunut ja työntekijäkeskeinen. Pääjumalanpalveluksessa on vaikea kohdata ketään, kaikki tulevat hiljaa, istuvat erillään toisistaan ja lähtevät yhtä hiljaa kuin tulivatkin koteihinsa. Muitakin tilaisuuksia on luterilaisella puolella, niissä saatat paremmin tutustua muihin uskoviin. Luterilaiset herätysliikkeet ovat myös olemassa, kokeile niitä.
Kaikesta huolimatta hyvin moni uskova kokee itsensä yksinäiseksi, todellista "hengen yhteyttä" ei synny, jos Jeesus ei todellisesti ole meidän Herramme ja Vapahtajamme. Se yhteys on samalla sydämen lämmintä yhteyttä toiseen veljeen ja sisareen. Valitettavasti koen monien lailla, että elämme ns. luopumuksen aikaa ja monien sydän on kylmentynyt ja yhä harvempi uskovaksi itseänsä nimittävä seuraa Jeesusta. Moni elää näkyvässä synnissä tahtomattakaan tehdä parannusta.
Älä kuitenkaan lannistu, rukoile je mene hengellisiin tilaisuuksiin. Ota yksinäisyytesi puheeksi vaikkapa "kirkkokahveella". On vaikea ajatella, ettei sinua kutsuttaisi mukaan johonkin raamattupiiriin. Niissä jaetaan Sanan lisäksi myös iloja ja suruja. Minua surettaa sinun yksinäisyytesi, niin moni on kanssasi samassa tilanteessa. Jeesus auttakoon sinua ja siunatkoon sinua.

Kiitos kaikille vastauksista. Asun aika isolla paikkakunnalla mutta silti minulle sopivaa/ kaipaamaani toimintaa on yllättävän vähän. Esim jonkinlaisia naisten saunailtoja on, mutta ne on kaukana keskustasta leirikeskuksessa eikä minulla ole autoa. En myöskään koe "saunomista" vieraan porukan kanssa mieleiseksi. Jotenkin tuntuu, että seurakuntien toiminta on muodostunut "kuppikunniksi" ja ainoa tilaisuus mihin uskaltautuu yksin menemään on sunnuntain jumalanpalvelus. Siellä kaikki sitten istuvat hiljaa ja lähtevät kotiin ruoanlaittoon heti sen päätyttyä.

Kävin kauan sitten, kun lapsi oli pieni, perhekerhossa. Asuin silloin pienemmällä paikkakunnalla. Vaikka olen aika puhelias ja sosiaalinen, minulle ei puhuttu siellä juuri mitään. Kun yritin ottaa osaa keskusteluun, moni kääntyi minuun selin ja sananmukaisesti sulki minut pois "piiristä". Kävin silti siellä sitkeästi, mutta ystäviä ei löytynyt sen paremmin sieltä kuin kyseiseltä paikkakunnaltakaan. Tämän kokemuksen myötä olen ollut arka tuppautumaan minkään seurakunnan "sisäpiireihin". Jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

En ryhdy tässä ottamaan kantaa naispappeuteen tai muihin kiistanalaisiin kysymyksiin. Kun olin lapsi, isovanhempani olivat vapaakirkossa mutta kävivät muidenkin seurakuntien tapahtumissa (mm. ev.lut, pelastusarmeija ja helluntai). Lapsena minulla oli lestadiolaisia ystäviä. Olen kasvanut hyvin joustavaan uskoon, sen suhteen missä ja minkä "kirkon" järjestämiin tilaisuuksiin voi mennä. Minulle usko tulee sydämestä ja kaikki Jeesuksen sydämeensä ottaneet kristityt ovat "oikeita uskovaisia". Hienosäätö kiistanalaisten kysymysten (naispappeus, homoliitot, avioero, ehkäisy) on jokaisen henk.kohtainen asia ja minun mielestäni "lakipykälä jonka kukin itse itselleen määrittää." En ole pätevä tuomariksi kenellekään ja jätän sen tehtävän Jumalalle.

Täytynee vain reippaasti alkaa tutustua kaikkeen mahdolliseen toimintaan. Ei kotoa taida kukaan tulla hakemaan. En etsi miesseuraa, vaan ihan oikeita naispuolisia ystäviä ja uskovien verkostoa. Sen vuoksi en usko että Kotisataman deitti on minulle oikea paikka.

Heh. Sinulla on käytännössä vastaava tausta kuin minulla. Itse en kuitenkaan koe tarvitsevani mitään ryhmää ympärilleni. "Follow God, not men"

Et löydä mistään samalla tavalla uskovia ihmisiä kuin sinä... olet ainoa koko maailmassa...

YKSIN USKOSSA... ja KJV1611.. TÄÄLLÄ kanssa yksi YKSIN USKOSSA oleva, ollut uskossa kohta lähes 2 vuotta. Kävin alkuun kirkossa mutta siel kaikki oli aika vanhaa porukkaa.. Sen jälkeen löysin muutaman uskovan ystävän (mies ja vaimo) mut ei nekään kerenny olla mun kaa niin paljon ku olisin halunnu, niil on kuitenkin oma perhe ja elämä... , liityin sen ystävän kautta kristilliseen seurakuntaan, mutta tulin myös siihen tulokseen et ne on hirveen sisäänpäin lämpeäviä ja mä en oo mikään laumasielu. Hesassa asun ja en millään jaksa alkaa kaluamaan kaikkia mahdollisisa seurakuntia läpi. Yksinäinen olen ja hirveen ujo, en millään ees uskalla mennä johonkin tilaisuuteen yksin ku riittää jo yksi kokemus seurakunnasta.. Kävin alkuun paljon kokouksissa jne. mut en jaksanut sitä ku ne jauhoi koko ajan samaa saarnaa eri tyyppi vaan puhui. Jotenkin koin että en saanut tarpeeksi tarvitsemaani ravintoa.. JOS OLET LUONTEELTASI erakko, etkä viihdy isoissa porukoissa niin ei JUMALA vaadi että sinne menet. Kyllä se haluaa et oot oma itsesi, et mikään muu.. Ainakin olen itse saanut kokea niin. Olen koko ajan kysynyt Jumalalta et haluaako se et menen sinne ku ei huvita, en oo sellanen ja vastaus on aina et oot vaan oma ittes. Mä oon myös ite lukenut paljon sanaa ja katsonut tv7.. Silti kaipaisin edes yhden sellasen ystävän jonka kanssa puhua kaikesta =) oon ite nainen ja 31, jos sul on sähköposti osoite minkä uskallat täällä antaa niin paa ja vaihdetaan ajatuksia =)

Tuli muuten tästä mieleen, että kyllä Suomessa joutuu olemaan muutenkin aika paljon yksin. Minusta on aina ollut hyvin vaikea löytää ystäviä Suomesta ja nimenomaan pitkäaikaisia. Olenkin sitten tottunut olemaan yksin ja oppinut aika itseriittoiseksi, vaikken sitten tiedä, onko sekään hyvästä.

Minäkin uskon Jumalaan, mutta ei minulla mitään valtavan suurta tarvetta ole seurakuntayhteyteen. Toki sisareni ja äitini uskovat myös, joten kai sitten pärjään sen tähden. Käyn joskus kirkossa ja päinvastoin, on ihan kiva sekin, että saa vain käydä kirkossa ja jos huvittaa, menee kirkkokahville, mutta ei ole kuitenkaan pakko tehdä mitään. Ainakin nykyään kirkossa tuntuu, että täytyy sitten ruveta ottamaan kantaa näihin riidanaiheisiin, enkä välitä. Kyllä varmaan toki jonkinlainen seurakuntayhteys olisi hyvästä, mutta katsotaan sitten mitä myöhemmin aion tehdä sen asian hyväksi. Nykyään on kyllä paljon netissäkin mitä voi tehdä ja lukea kirjoituksia ja muuta vastaavaa. Välillä vain käy tylsäksi, kun tavalliset ihmiset eivät asiaan suhtaudu kovinkaan positiivisesti. Sitten huvittaa, kun lukee esim. kirkko kuulolla -palstaa ja se on juuri täynnä kaiken maailman valittajien kirjoituksia ja motkotusta Jumalan ja kirkon olemassaolosta.

Enemmän mietin, että en ehkä pääse kehittymään ja tekemään mitään hyödyllistä kristittynä, kun ei ole sen ihmeempää seurakuntayhteyttä. En kuitenkaan jostain syystä voisi kuvitella meneväni mihinkään muualle kuin ev.lutin kirkon tai esim. katolisen kirkon tilaisuuksiin, kun ei sitä koskaan muuten tiedä, mihin sitä joutuu.

Ymmärrän kyllä hyvin yksinäisyytesi.